Kiitokset Anne-Marie'lle!

Tässä kuva Anne-Marie'sta, joka antoi Jumeau-nuken ja paljon muita lattialla olevia vanhoja leluja museoon. Siinä muovikassit vierassä tyhjennettyinä.


Vieraskirjan alimmainen teksti on Anne-Marie'lta.

Tässä ihana Jumeau-nukke. Valaisin pään lampulla, lampputestissä näkee virheet. Ei tuo pää kovin pahasti ole vahingoittunut, vaikka on kuin puolittain halki. En uskalla antaa sitä korjattavaksi tuntemattomalle nukenrestauroijalle. He voivat helposti koskea muutenkin kasvoihin. Olen nähnyt vanhoja Jumeau-nukkeja, joiden kasvoja on uudestaan maalattu, tai oikeastaan meikattu. Huulet ja silmätkin joskus. Ne on siten pilattu. Täytyy olla varma, ettei niihin kosketa yhtään. Nyt ne ovat hyvät. Yksi ratkaisu on ehdottaa, että olen vieressä katsomassa, jos mahdollista, kun halkeama korjataan. Netissä niiden hintoja. 85 eurosta alkaen pään korjaus. Toisaalta toistaiseksi antaa olla.

Ostan sille peruukin oikeista hiuksista ja sekin jo peittää posliinin hiushalkeaman. Peruukit ovat kalliita. Maksoin toisen pienemmän Jumeau nuken peruukista, joka on oikeata hiusta, 65 euroa monta vuotta sitten.

Otin kengät pois nukelta. Jalkaterät ovat ok. Muutenkin vartalo on hyväkuntoinen, vaikka Jumeau leimoja ei ole. Päässä takana on vähän jälkiä leimoista.

Me ollaan keksitty jo nukelle asu. Löydettiin Jumeau malli www.rubylane.com sivuilta. Sisko saa tehdä sen, koska se vaatii monimutkaisempaa ompelua kuin minä olen tottunut. En osaa sellaisia tehdä. Sur mesure - se pitää tehdä eli mittojen mukaan kuten ennen vanhaan ompelijat tekivät.

Tässä muut lahjalelut.

Joulupukki kävi nukkenallemuseossa

Tänään tuli yksi puhelinsoitto Alèsista. Yksi madame sanoi, että hän antaisi vanhat lelunsa tänne museoon. Lisäksi hän kertoi olevansa 60-vuotias. Joten lelut ovat noin 50-luvulta.

Sovittiin, että tavataan museossa kello 16:sta maissa.

Valmistelin museota. Sitten ovikello soi. Siellä oli tämä alèsilainen, joka oli soittanut. Hän käski minun tulla katsomaan autolle, jossa oli enemmän kuin pari isoa kovamuovikassillista tavaraa.

Ensimmäiseksi hän esitteli kaksi nalleaan...Ne olivat huippu söpöjä 50-luvulta, iso ja pieni. Sain ne siitä syliini kuin aarteet. Olin heti ihan myyty. Juuri sellaisia unelmanalleja.

Sitten katseltiin vähän kasseihin...ei voi olla totta, ajattelin! Siellä oli valtava posliininen Jumeau nukke lahjana museoon! Sen päässä on halkeama, mutta silti se on arvokas. Se voidaan korjata entiselleen. Vartalo on hyväkuntoinen Jumeau vartalo. Vaatteita ei ole muutakuin alkuperäisen näköiset kengät. Voivat olla Jumeau-kengät. Nukke ei ole merkattu tai Jumeau-leimainen, kaikkia ei ole signeerattu. Vain koko numero 13 on ja 0.

En puhunut kuuluisasta Jumeau-nukkemerkistä, koska tämä Anne Marie ei näyttänyt siitä tietävän. Hän sanoi vaan, että se on hyvin vanha. Isä on kuulema leikkinyt sen kanssa 1900-luvun alussa.

Alès Agglo-lehdestä hän oli lukenut tästä museosta. Se uusi artikkeli poikii siis jo. Me saatiin iso Jumeau-nukke kokoelmaan! 75cm pitkä. Minulla on niitä ennestään kaksi, mutta ne ovat 50cm paikkeilla, pienempiä. Ja tämä on vanhempaa Jumeau tuotantoa 1800-luvun viimeisiltä vuosilta. Minun taas ovat 1900-luvun alusta.

Tämä nukketulokas on nyt uusi haaste. Sille pitää saada ajanmukaiset hienot vaatteet, peruukki jne. Sen myötä ranskalaisuus on enemmän esillä museossa. Minulla on paljon saksalaista  ja siitä olen saanut kritiikkiä. Ranskalaiset ovat kotiinpäin. Vaikka minusta kansainvälisyys on rikkautta. Jos kokoelmassa on vain yhden kahden maan tuotantoa, se on liian yksipuolista.

Kerron enemmän ja laitan kuvia...

Charlotte'jen talossa

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/

Tässä vielä yksi frozen Charlotte posliininukke pitsipuvussaan toisen kaimansa vieressä.

Ostin niitä 5 nuken sarjan, jotka sain edullisesti. Tein niille vaatteet, paitsi pieni ruskehtava mekkoinen oikealla on alkuperäisessä asussaan.

Minulla on varastossa vanhoja pitsejä, joita hankin tilaisuuden tullen. Ja katson mallia netistä, josta saa ideoita, miten tehdä vanhaan tyyliin.

Tästä viktoriaanisesta talosta on tullut nyt Charlotte-nukkejen talo sattumalta. Toisaalta ne ovat ajanmukaisia.

Yksi Charlotte, kaikkein pienin, sopi Vanhan Naisen Kenkätaloon.

65 euroa maksoin näistä nukeista, se ei ole paljon. Sarjana ilman vaatteita niitä saa halvemmalla kuin yksittäin. Vaikka alkuperäisine vaatteineen kannattaa ostaa ainakin yksi nukke aina joskus. Ne ovat enemmän aitoja, vaikka olisivat vähän likaantuneita tai kuluneita. Niissä on "sitä jotakin". Täydellisinä ne ovat kalliita. Vaikka ei vanhan tarvitse olla täydellistä, patina saa näkyä.

Ajattelin ensin, että en kerro tehneeni noita vaatteita. Mutta muutin mieleni. Blogissa saa paljastaa museon salaisuuksia. Täällä pääsee kulissien taakse.

Viime aikoina olen hakenut nukketaloihini pieniä posliininukkeja. Niiden kasvot ovat käsin maalattuja. Se tekee niistä kaikista erilaisia persoonia ja "eläviä". Käden jälki on erilainen kuin sarjatyö tehtaassa. Vanhoissa leluissa on taiteellisuutta, mitä ei löydä tämän päivän sarjatuotannosta.

http://en.wikipedia.org/wiki/Frozen_Charlotte_%28doll%29

Hienohelma kokkina

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/

Tässä ainakin 100-vuotias frozen Charlotte posliininukke. Siitä tuli emäntä viktoriaanisen nukketalon keittiöön. On sillä hienot pitsit!

Yksi päivä oltiin Alèsissa. Käyn siellä tilaisuuden tullen Clède-yhdistyksessä. Se on hyväntekeväisyys kirpputori, jossa tavara vaihtuu usein. Lopuksi he myyvät kaikki alennuksella pilkkahintaan tehdäkseen tilaa uudelle. Olen pitkän aikaa jo hakenut tuohon lattialla olevaan englantilaiseen nukketaloon alle kaappia, jonka sisään voi rakentaa uuden nukketalon. Korkeammalla näkee pienten huoneiden sisälle paremmin kuin lattiatasossa. Nyt löysin sen kaapin. Se on oikein tammea. Ruskeaksi petsattu kuten kattohirret talon toisessa museokerroksessa. Myös  koulupulpetit ovat samaa sävyä kuten iso vaate- tai koulukaappi. Joten sopii hyvin tänne. Hinta oli yllätys. Sen sai jo 5 eurolla, melkein ilmaiseksi. Se oli niitä loppuunmyytäviä huonekaluja.

Viikonlopulla täällä alkoi koulujen pariviikkoinen syysloma. Sunnuntaina oli Alèsista kaksi, äiti ja tytär. Eilen oli St Christolista naapurikylästä kolme sukupolvea, myös äiti ja tytär sekä kaksi pikkutyttöä. He kaikki tulivat Alès Agglo-lehdessä olleen nukkenallemuseo artikkelin johdosta. Tämä museo on nyt auki lomapäivinä kuten viikonloppuisin klo15-18. Saa nähdä, mitä tuo lehtiartikkeli tuo tullessaan.

Kenkäperhe kasvaa

Tässä viimeisin löytöni. Ainakin 100-vuotias vauva kenkätaloon. Se on pikkuruinen frozen Charlotte posliininukke hienoine kastepukuinen.

Sateen vankeina

http://www.midilibre.fr/2014/10/13/intemperies-alerte-orange-levee-dans-le-gard-l-herault-et-la-lozere,1065011.php

http://www.midilibre.fr/2014/10/10/intemperies-dans-le-gard-les-premieres-images,1063798.php

Viime päivät on ollut yhtä tulva-sadetta täällä Etelä-Ranskassa, ei yksin Gardin alueellamme, vaan myös muissa naapurimaakunnissa. Nyt lopulta alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Ihan loputonta se on ollut kovine pelottavine ukkoskuuroineen. Muutaman viimeisen päivän aikana sää on muuttunut pikkuhiljaa selkeämmäksi auringon pilkistäessä taivaalta uhkaavien pilvien lomasta.

Ihmiset uskaltavat tulla taas ulos taloistaan kuin hiiret koloistaan. Kun oli säävaroitus punaisena eli pahimmillaan, oli ulkonaliikkumiskielto kuin sota-aikana. Koulut, tarhat jne oli suljettu, koska kulkeminen oli mahdotonta ja liian vaarallista. Vaikka päästiin me Dixoun kanssa livahtamaan ulos kolme kertaa päivässä sen ulkohuusissa.

Uutiskuvissa näkyivät tulvaveden alle jääneet pellot, kylät, autot.... Kaupunkien ja kylien kadut muuttuivat vaarallisiksi tulvavirroiksi kuin joet, joiden virta vei mukanaan autoja, mitä tiellä sattui olemaan. Monet talot kärsivät tulvavahinkoja ja asukkaat menettivät kaiken veden mukana. Aika paljon samat paikat kärsivät suurimmat vahingot kuten ennenkin, koska ne ovat katastroofialueella. Anduze säästyi pahimmalta vaaralta toisin kuin vuonna 2002. Kyllä sielläkin seurattiin tarkkaan koko ajan Gardon-joen nousua, joka ei kuitenkaan tulvinut yli äyräiden. Mekin käytiin sitä katsomassa.

Sommières kylä on yksi näistä riskialuekylistä. Joka vuosi siellä joki tulvii enemmän tai vähemmän. Mutta samalla se on yksi kauneimpia paikkoja, joka vetää valtavat turistivirrat. Sen asukkaat ovat tottuneet kylänsä "toisiin kasvoihin". Kauneus vie voiton, jos on synnyinseutua.
http://www.ot-sommieres.fr/?lng=en

Sitten kun painajaisilmat ovat ohi, aurinko paistaa ihanasti ja kesä jatkuu täällä Välimeren alueen syksyssä. Niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Vaikka monet heräävät painajaisesta, kun lasketaan tuhojen määrää. Luonto näyttää voimansa ja ihminen pienuutensa.

Mutta ihmishengiltä säästyttiin ainakin nyt tässä viimeisessä luonnonkatastroofissa, koska oli punainen eli pahin säävaroitus voimassa. Se sai ihmiset varovaisemmaksi. Montpellier'en alueella tämä oli jo neljäs kerta tänä syksynä, siellä ne sateet alkoivat jo aikaisemmin. Kuolonuhreilta ei siellä säästytty, muutamia hukkumistapauksia oli. Rajuilmat yllättivät heidät.

Tulvasateet jatkuvat...

http://lci.tf1.fr/science/environnement/en-direct-intemperies-cinq-departements-desormais-en-alerte-8500633.html

Sateiden syksy

http://www.midilibre.fr/2014/10/07/herault-les-images-de-...

http://www.midilibre.fr/2014/10/07/intemperies-dans-le-ga...

Viime yönä oli taas kovat sateet täällä Gardin alueella. Mutta Montpellier'ssa ne olivat vielä pahemmat. Yllä linkit, joissa kuvia luonnon katastroofin jälkeen. Niiden kommenteissa sanotaan, että nuo tulva-alueet ovat kortteleita, jotka kuuluvat pahimpiin riskialueisiin. Rakennuslupia on myönnetty vaara-alueille. Nyt näkee seuraukset.

Meidän kylässä juomavesi on nyt juomakelvotonta. Voidaan hakea kunnantalolta pullovettä. Alkuvuosina en tiennyt, että sateiden jälkeen näin on. Vaan käytin vettä normaalisti. Olin sitten kipeä jälkeenpäin kuten moni muu lääkärinvastaanotolla. Oksennustauti tai maha kipeä.

Kun oltiin ulkoiluttamassa Dixou illalla, käveltiin uuden asuntoalueen ohi. Siinä on paljon uusia omakotitaloja. Ensimmäinen niistä "ui" veden alla kuin joessa. Vaikka vaan pohja olisi vedessä, se kuitenkin on rakennusvirhe, joka tuo kosteutta taloon aina. Ihmettelen noita ihmisiä, kun rakentavat kalliita taloja veden varaan!

Anduzen nurkilta

http://www.anduze-tourisme.com/fr/il4-page_p198-le-parc-d...

http://www.cevennes-tourisme.fr/fr/il4-item_p-visite-du-p...

Tässä Anduzen puiston läheltä linnanäkymä. Se on satumainen kauniin puistikon takana.

Alesin lehtiartikkelista

http://myoldbear.free.fr/alesagglooct2014.pdf

Yllä linkki alkuperäiseen tekstiin. Tässä on vapaa käännökseni:
Lézanissa vanhat lelut vievät meidät lapsuuteen

Nukkenallemuseossa on yli 2000 nukkea, nallea ja vanhoja esineitä 1700-luvulta 1900-luvulle.
(toimittaja on käyttänyt sanaa esine eikä lelu, koska hän sanoi, että täällä on vähän kaikkea eikä vaan leluja)

"Minulla on salaisuus: 60-luvulla minä sain nukkeja ja muita leluja, mutta en nallea...Ystäväni sai myös nallen, juuri sellaisen kuin minäkin olisin halunnut saada."

Näin alkaa nukkenallemuseon vierailu Lézanissa. Sen on perustanut suomalainen keräilijä Ulla-Maija Suonpää. Huumorilla höystäen hän kertoo museon monista esineistä.

Kaksi vakituista näyttelyä: "Huippumuotia nallemaailmassa 1950-2014" ja "Koulumuistoja 60-luvulla" vievät vierailijat historian kätköihin ja lapsuusmuistoihin.

Uudessa näyttelyssä: "Nukketaloja 1800-luvulta meidän päiviimme" on noin 50 nukketaloa, joissa tulee esiin yhteiskunnan kehitys. Ulla sanoo, että niissä näkyy aikuisten maailma pienoiskoossa eri aikoina. Ennen lelut olivat oikeiden esineiden kopioita. Esimerkkinä hän näyttää 1900-luvun englantilaista nukketaloa, joka muistuttaa ajanmukaista kaupunkitaloa sähköineen.

Nallet turvassa:

Mitä tulee nallejen restaurointiin, Ulla antaa nallejen olla sellaisenaan, niitä pahemmin restauroimatta. Jokaisella esineellä on tarinansa, oli se sitten onnellinen tai surullinen, ajan patina saa näkyä.

Tässä epätavallisessa museossa kiehtovinta ja ihastuttavinta ovat epäilemättä miniatyyrit taiteellisine pienine yksityiskohtineen.

Ullan kahden kerroksen kotimuseo on kylän keskellä hänen 1100-luvun talossaan. Se alkaa olla liian pieni ja uutta isompaa paikkaa sille haetaan Anduzen läheltä.

Nukkenallemuseo
Estrangladou'n katu 4, 30350 Lézan
Aukioloajat: lauantai ja sunnuntai sekä koululomina klo: 15-18
puh.0466831957
http://myoldbear.free.fr
________________________________________________________________________________

Vasta tänään sain Alèsin asutustaajama kuukausilehden käsiini. Se tulee jokaiseen kotiin Alèsin 50 kunnassa, Anduzessa sain sen turistitoimistosta. Meidän kylään ei ole sitä vielä jaettu.

• 50 kuntaa
• 100 090 asukasta

Alès Agglo-lehti 62 500 levikki 100 000 asukkaalle.

Tuo kuvani harmitti. Mahdollisimman epäedullinen. En olisi halunnut olla kuvassa, mutta toimittajapojat sanoivat, että kuuluu olla. Ja käskivät minun hymyillä. Siitä tuli irvistys. Näytän melkein hampaattomalta. Miksi he eivät laittaneet kuvaa kokoelmasta, josta he ottivat varmaan 50 kuvaa?

Mutta "ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön", sanotaan.  Aina välillä on epämieluisaa milloin mistäkin. Ei elämässä saa kaikkea onnistumaan tip top niin kuin haluaisi. Kuinka montaa kertaa olen sen saanut kokea museon 14 toimintavuoden aikana? 100 kertaa ei riitä.

Asiaan. Tärkeintä on tuo artikkeli ja teksti. Ne ovat ok. Ja nyt tulee mainostettua museota paikallisille. Parin viikon päästä on kahden viikon syysloma, joten voi odottaa museokävijöitä.

Saa nähdä, poikiiko tämä artikkeli jotakin uutta. Siinä mainitaan myös, että me haetaan uutta isompaa museotilaa Anduzesta. Joka tapauksessa se tekee tunnetuksi museota.