Syksyn tunnelmia

Viime viikonlopun kulttuuripäivät menivät ihan ok, stressiä niistä on aina hiukan. Ei ollut niin paljon ihmisiä museossa kuin viime vuonna, jolloin kylämme linnasta tuli suoraan tänne väkeä. Olin laittanut sinne liikutettavan museokyltin ohjaamaan linnavierailijoita tänne. Tänä vuonna linna ei osallistunut kulttuuripäivä tapahtumaan, joten kylä pysyi hiljaisena.

Oli täällä 22 ihmistä. Kansainvälistä porukkaa. Hollantilaisia, belgialaisia, saksalainen, espanjalainen.. ja sveitsiläisiä, kuten yllä vieraskirjatekstin kirjoittaja:. "Paljon löytyy unelmia näin pienestä tilasta!" Nuo sanat lämmittävät mieltä tulevana talvena.

Turistien silmissä nukkenallemuseosta tykätään, on tykätty alusta 2000 asti. Siksi on huvittanut jatkaa. Pieni tilakin voidaan nähdä positiivisena. Monipuolistaa täytyy edelleen ja niin me saadaan kiitosta. Vaikka vanhat nukketalot ja koulunäyttely ovat suosikkeja yleensä.

Kaikkia sukupolvia mahtui tähän viime viikonloppu tapahtuman vierailuporukkaan museossa. Tarinamatkaa tehtiin yhdessä. Niin mennyt aika alkaa uudestaan elämään.

Mukavat juttutuokiot ovat elämämme suola, olivat ne sitten missä tahansa. Pienelläkin museolla on paikkansa, kun se tarjoaa etappeja, pysähdyspaikkoja, elämänmatkojen varrella.

Uusi punainen silkkihame

Nukketalot ovat elävämpiä, kun niissä on nukkeja, joten ostan tilaisuuden tullen.

Tässä kuvassa yksi posliini-kangasnukke, jonka sain 15 eurolla ilman vaatteita. Sillä oli vain kulunut pitsialushame.

Suomesta ostamastani silkistä tein sille hameen ja yläosan vanhasta pitsistä.

Nyt se on kuin punainen kukkanen sinisessä makuuhuoneessa.

Jos sinulla on kaksi rahaa, osta toisella leipä ja toisella kukkanen, sanoo kiinalainen sananlasku.

Nukkenallemuseo on kuin pieni puutarha.

Pulmuset

Tässä ne likaisimmat nallet ovat nyt kuivaamassa ikkunalla pesun jälkeen. On ollut tuulinen ja aika lämmin päivä, joten kuivaavat äkkiä. Niiden vaatteet ovat jo melkein kuivat.

Nallekuorma

Tässä tämän aamun nallekuorma, joka tuli museoon. Tänne niitä on jo paljon pelastettu ullakon unohduksista. Unohdetuista tulee museossa aarteita, joita ihmiset tulevat kaukaakin katsomaan.

Pesin niiden vaatteet ja ne ovat jo kuivaamassa. Hyvin tehtyjä vanhanaikaisia villavaatteita niillä on. Muutama nalle on kylvyn tarpeessa, ei kaikki. Ne pitäisi saada esille ensi viikonlopun kulttuuripäiviä varten.

Iso vanha uskollinen maailmaanähnyt paljon lasten rakastama nalleperhe on vaikuttavampi kuin vain muutama veikeä nallekaveri. Joten ne ovat aina tervetulleita museoon.

Euroopan kullttuurpäivät 19-20 syyskuuta 2015

Parin viikon päästä on kulttuuripäivät viikonloppu ja me osallistutaan kuten ennenkin.

Tässä Alèsin turistitoimiston mainos, jossa me ollaan esillä. Siinä esilläolo on vuosien työn tulos ja luottamuksen voitto. Ulkomaalaisena tai ranskalais-suomalaisena yhdistyksenä on kaksi kertaa vaikeampaa päästä kaikkeen paikallisten mukaan ja tulla hyväksytyksi, tunnustetuksi. 15 vuotta siihen on tarvinnut.

Alèsilainen bussimatkailu firma on keksinyt järjestää silloin sunnuntaina "Sevennit päivän". Hintana 50€, johon sisältyy: aamupäivällä vierailu Protestantismin museossa, lounas, sitten iltapäivällä käynti Lézan kylämme linnassa ja viimeisenä käynti täällä Nukkenallemuseossa.

Hyvä idea! Mutta outoa on yksi asia. Meille ei ole siitä puhuttu mitään! Jos joku järjestää käyntejä jossakin, luulisi, että siitä tiedotetaan etukäteen kaikille, minne nyt ollaan menossa. Ja jos se yleensä sopii. Ryhmä, joka maksaa 50€ joutuu pian pettymään, jos mainostettu, suunniteltu ja ohjelmoitu matka ei toteudukaan kuten piti.

Soitin tuonne matkatoimistoon. He sanoivat, ettei ole ollut ketään halukkaita osallistujia, siksi he eivät ole ottaneet yhteyttä.

Tuollainen yhden sivun mainos maksaa paljon. Ennen mainoksen tekoa luulisi heidän ottavan selvää enemmän markkinoista, tai jos on kysyntää, ja valmistavan kaiken valmiiksi, ettei tulisi huonoja yllätyksiä asiakkailleen. Toisaalta ei nuo mainosrahat paljoa varmaan tunnu heidän isossa budjetissaan. Mainostavat ovat heillä, isoilla firmoilla, erilaiset kuin muilla, joilla on tarkkaan laskettu markkinointibudjetti ilman isoa häviötä.

Ikkunanäkymäni

Tässä Lidl kaupasta 2 eurolla/kpl heinäkuun alussa ostamani begoniat.

Koko heinä-elokuu oli 30°C tai yli ja kukkani kuivuivat ikkunalla. Mutta nyt, kun yöt ovat viilenneet, ne oikein rehottavat. Niitä ihastelen ja ihmettelen joka päivä.

Keskellä rahapuu, jonka olen kasvattanut kahdesta pikkuoksasta muutamassa vuodessa, vaikka minulla ei ole viherpeukaloa. Se on ulkona kesät talvet.

Tämä talo on keskiaikaisen kylän vanhin kortteli, jossa pieniä kapeita katuja kuten minulla. Auto ei mahdu siinä kulkemaan.

Kuulin kylän vanhoilta ihmisiltä, että talot oli rakennettu rykelmiksi lähelle toisiaan pienine labyrinttikatuineen, jonne eksyi helposti. Niin pysyttiin paremmin suojassa barbaarien hyökkäyksiltä. Vallimuurit ovat kadonneet tai hajotettu useimpien kylien ympäriltä. Ne olivat oikeita linnoituksia.

Carcassone on edelleen valliensa suojassa.
http://www.monuments-nationaux.fr/en/news/headlines/bdd/actu/2390/decouvrez-toute-la-programmation-culturelle-du-monument-//

Kadonneet korvat

Tässä kuuluisa Steiff-merkkinen nalle.

http://gaukartifact.com/2013/03/18/a-guide-to-steiff-bears/

http://mysteifflife.blogspot.fr/2013/09/to-restore-or-not-to-restore-thats.html

http://www.rubylane.com/item/850540-700/Well-Loved-Early-Steiff-Bear-Underscored
Rubylane sivuilla yllä on samannäköinen, josta sain mallia tämän kokoiseen nallen korviin. Hinta siinä on melkein nelinkertainen jos se muutetaan euroiksi, mitä minä maksoin. Myyjä ei tiennyt merkistä ja siksi sain aika halvalla kuten noin 10 vuotta sitten,kun ostin toisen Steiffini. Tämä on nyt kokoelmani kolmas Steiff, isoin eli 41cm. Kaksi on 1900-luvun alkua ja yksi tästä hiukan pienempi on noin 30-lukua.

Tilaisuuden tullen kalliitakin merkkejä saa edullisesti, jos ei ole kiire.

Hintaan vaikuttaa tietenkin muukin, kuten kunto, eikä pelkästään merkki. Mutta minä arvostan näitä reisussa rähjääntyneitä, koska niissä näkyy leikin jälki, ne tulevat silloin suoraan lapsuudesta. Ne liikuttavat enemmän kuin täydelliset uudentapaiset leikkikalut.

Tälle nallelle ei tarvitse tehdä muuta kuin "uudet" korvat. Ei edes puhdistus ole välttämätön. Toiset ovat häiritsevän  likaisia, silloin puhdistan ne.

Eilen pohdin, miten keksisin sille puuttuvat korvat, kunnes välähti. Katselin vain hiukan ympärilleni museossa ja ongelma ratkaistu. Sitten toimiin.

Kangasvarastoon hakemaan tilkku puuttuvaa kangasta....Näpertelin hiukan aikaa. Ja simsalabim! Kuin taikaiskusta nalle sai uudet hienot yhtä likaiset korvat kuin vanhatkin olivat. Nyt se on fiini ja tyytyväisen näköinen, kun kuulee taas.

Jalassa on pieni vamma, joka on paikattu vaalealla karvalla. Antaa olla. Nalle on tehnyt tehtävänsä lasten kanssa pitkällä matkallaan ja se näkyy. Nyt museossa se jatkaa seuranpitoa museokävijöille.

Nätti hame voisi tehdä nallen vielä persoonanallisemmaksi ja hauskemmaksi, kun on esillä vitriinissä.

Kesäsesongin lopputunnelmia

Tässä kuva karavaanista, jonne löysin pienen ranskalaisen selluloidi nuken folkloristen nukkejeni joukosta.

Nyt se on elävämpi asukkaineen. Ja paikkakin löytyi museosta, kun vähän muutin järjestystä.

Viikonloppuun asti jatkuu vielä sesonki. Ensi tiistaina alkavat koulut täällä. Joten vähän voi tulla vielä museokävijöitä.

Nyt me ollaan jo yli 20% edellä viime vuoden elokuusta, ei tarvitse stressata enää. Toivottiin ainakin samoja tuloksia kuin viime vuonna. Joten voi huokaista helpotuksesta. Syksyllä on aina isoja laskuja, ne ainakin täytyy tienata yhdistyksessä. Ja tietenkin on hyvä mieli, kun on ollut menestystä. Ei me olla turhaan vaivaa nähty.

Tapeteista

http://www.yle.fi/vintti/yle.fi/kodinkaantopiiri/unelmia/historia10.htm

http://tapetti.nba.fi/tietoa.php

https://fr.wikipedia.org/wiki/Papier_peint

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tapetti

https://en.wikipedia.org/wiki/Wallpaper

Ylämäki, alamäki, c'est la vie

Kesäsesonki on loppuvaiheessa. Vielä elokuuta hiukan jäljellä. Ranskalaisten koulut alkavat syyskuussa. Joten museoon voi odottaa vielä kävijöitä.

Eilen tuli täyteen sama kävijämäärä kuin viime vuoden elokuun lopussa, vertaan aina kuukausia keskenään. Joten plussan puolella ollaan tästä lähin. Kesästressi alkaa olla ohi, koska ainakin samoissa ollaan jo.

Nyt mennään niinkuin "alamäkeä alas", alkukesä oli "ylämäkeä ylös". Mutta ponnistella saa. Markkinoida täytyy koko vuosi, joka paikassa, aina tilaisuuden tullen. Yhtä ainoaa tapaa ei ole, vaan 100 erilaista.

Kun sydämen asialla ollaan, se antaa siivet kaikille "löytöretkille" lähelle ja kauas, eilen, tänään ja huomenna.