Tässä pariisitar kutoo. Kutominen on nyt näköjään muotia Pariisissa. Vuonna 2000 minulle sanottiin täällä, että vain vanhat mummot kutovat! Joten ajat ovat muuttuneet siitä.
Usein tammikuussa olen ajatellut, että olisi kiva mennä jonnekin, koska talvi tulee pitkäksi.
Aloin katsella halpoja Ryanair, Eurolines ja junalippuja. Saksaan olisi mielenkiintoista mennä kirpputorille.
Mutta nettisurffailut näyttivät, että talvella on vähemmän valinnanvaraa matkalipuissa, kalliiksi tulisi.
Sitten muutin ilmansuuntaa. Entä Pariisi? Huomasin, että 10€:llakin pääsee nykyään Pariisiin. Mutta, kun katselin tarkemmin aikatauluja, ne eivät sopineet. Liian myöhään perillä, en halua hakea majoituspaikkaani suurkaupungissa pimeässä iltayössä. Ei ole turvallista. Ja myöskin seuraavana päivänä paluu liian aikaisin. Joskus voi olla silti hyviäkin aikoja. Tässä linkki:
http://www.voyages-sncf.com/promotion-train/multi/ouigo-odv-ete
Joten katsoin normaaleja junalippuja. 35€ oli halvin meno- ja paluu sopivaan aikaan. 70€ yhteensä. Sekin on paljon halvempaa, mitä se on ennen maksanut. Kilpailu on kovaa, joten matkustaminen on edullisempaa kuin ennen.
Kun liput olin ostanut netistä, voin alkaa suunnitella matkaohjelmaa. Poissyn Lelumuseo Pariisin lähiöalueella, sen olen aina halunnut nähdä. Pariisin Nukkemuseo, vaikka siellä olen ennen jo käynyt pari kertaa, mutta se uudistuu aina. Ja vielä Taideteollisuusmuseo, jota en ole nähnyt. Eri aikojen sisustus kiinnostaa ja saa ideoita.
Noin pari viikkoa aikaisemmin ostin matkan. Säätietoja aloin seurata samalla. Luvattiin talvista ilmaa juuri noiksi päiviksi, luntakin. Se oli stressavaa. Pääsenkö yleensä ollenkaan matkaan, jonka olin jo valmiiksi maksanut yhden yön nuorisomaja majoituksineen? On minulla huonoa onnea. En koskaan enää tammikuussa matkustele, ilma on epävarmaa.
Lopulta tuli 19.tammikuuta ja aamulähtö autolla Nîmesiin junalle, 36km. Olin nukkunut koiran unta, jotta heräsin ajoissa. Alèsin paikoilla oli satanut lunta, lehdessä oli kuvia ja täälläkin toisin paikoin, vaikka se oli enemmän lumiräntää ja vettä. Mutta lämpötila oli hiukan plussan puolella, eikä auton tuulilasissakaan ollut huurretta kuten pakkasöinä. Mutta kesärenkaat jännittivät. Soitin ystävälleni ja kysyin hänen mielipidettään. Sain kuulla, että ei suurta vaaraa, koska ei pakkasta. Ranskalaiset eivät tunne täällä talvirenkaita ja liikennementaliteetti on toinen kuin meillä. Ei joka talvi edes sada lunta.
Juna odottaa, ajattelin ja matkaan. Vaikka sydän kurkussa lähdin. Siskot olivat varoittaneet, vielä tunsin syyllisyyttä. Toisaalta emme me onnettomuutta pakoon pääse, kun sen aika on tai ei. Vaikka ei tietenkään saa itseään tahallaan altistaa vaaraan.
Kun pääsin isolle tielle, oli kova aamuruuhka Nîmesiin. Toisaalta näin, etten ollut ainut siellä, se rauhoitti. Eikä tie vaikuttanut liukkaalta, ajoin hiljaa.
Vähitellen stressi väheni, kun selvisin kaupunkiin ja rautatieaseman taakse, jonne jätän aina auton huvila-alueelle. Olin varannut aikaa, että ehdin viemään vielä turistitoimistoon museomainoksia. Silti olin melkein tuntia ennen junan lähtöä asemalla.
Luotijuna vei minut kolmessa tunnissa Pariisiin. Toista oli ennen, kun höyryjunalla kuljettiin. Kuinka monta tuntia se mahtoi kestää Pariisin yli 700km:n matkalla?
Perillä Gare de Lyonista kävelin St Paul'in lähelle, josta oli varannut majoituksen. Noin puoli tuntia kai. Kävin katsomassa majoituspaikan valmiiksi, jotta sinne on helpompi palata illalla. Vaikutti hyvältä.
Puolen tunnin kävelyn jälkeen löysin Nukkemuseon Rambuteau metroaseman lähettyviltä. Näitä nukkemuseoita voi käydä katsomassa aina uudestaan, koska siellä on uutuuksia. Tämän hetkisestä näyttelystä en välittänyt, koska se on modernista muovikulttuurista. Etsiskelin siellä myös niitä "miljoona" nukkeja, jotka ovat talon hintaisia eli noin 200 000 euroa. Niistä oli kerrottu museon lehtijutussa. Arvonukke tai -taulu, isoja investointeja. Minun lempinukkeni olivat siellä Grödnertal puunuket. Tietenkin ihastelin noita arvokkaita posliininukkeja, jotka ovat kuin taideteoksia. Heillä oli uutta valtavan kokoinen englantilaisen Silber&Fleming näköinen nukketalo. Niitä isoja näkee harvemmin. Vaikka Lontoon Lapsuuden museossa on sellaisia rikkauksia monet, toinen toistaan kauniimpia. Pariisin Nukkemuseo suosii kaikkein kalleimpia merkkejä. Kooltaan se ei ole iso, mutta kaikki mitä siellä on, on täydellisyyttä hipovaa. Sen pysyvällä näyttelyllä on ylellinen leima. Muuten he ovat keksineet yhden markkinointikikan. Museon sisäänpääsylippu täytyy ostaa museopuodin puolelta. Niin he houkuttelevat kaikki ostamaan jotakin ennen museoon menoa. Mutta ei ollut houkutuksia minulle.
En unohtanut jättää sinne nukkenallemuseon mainoksia ja he antoivat minulle pinon omiaan. Puolin ja toisin voidaan mainostaa. Kaikki matkani ovat markkinointimatkoja samalla, ovat olleet siitä asti, kun tämän nukkenallemuseon perustin vuonna 2000. Niin saa kaksi kärpästä yhdellä kertaa.
Oli mukava nähdä tuon Nukkemuseon miniatyyrit. Sitten kaupungille kävelylle Pariisin muotia katsomaan. En minä kauaa jaksanut vaatekaupoissa käydä, vaikka oli alennusmyynnit. En ostanut mitään.
Illalla palasin majapaikkaani, MIJE, 6, rue de Fourcy. Samassa huoneessa oli korealainen nuori opiskelijatyttö. Vaihdettiin muutama sana. Menin aikaisin nukkumaan, matkastressi väsytti. Pitkä yöuni oli ylellisyyttä täällä turvallisessa paikassa keskellä suurkaupunkia. Nautin tästä ihanasta levosta, kivi oli pudonnut sydämeltäni. Vaikka matka oli vasta alussaan.
Aamulla odotti hyvä aamiainen, joka kuului majoitushintaan 26€. Nuorisomaja on halvempi kuin hotelli. Tässä sieltä muutama kuva.
Siellä on näin suuret ja hienot vapaa-aikatilat kuin linnassa olisi.
Tästä komiasta pöydästä tuoleineen tuli mieleen pyöreän pöydän keskustelut, vaikka tuo onkin suorakaiteen muotoinen.
Siinä hyvä treffipaikka porukalle keskellä Pariisia, esimerkiksi nukkenalleneuvotteluja varten poliitikkojen tapaan. Kulttuuri on yhtä tärkeää kuin politiikka.
Minun olisi pitänyt ottaa kuva vielä tuon majapaikan hienosta sisäpihasta. Mutta ei kaikkea huomaa ajallaan. Mutta tuonne menen toistekin. Helppo mennä joka paikkaan, kun on pääkaupungin sydämessä.
