Syksyn väreissä hellettä

Sisko otti kuvia täällä. Tässä jalohaikara:

Mukana Kotiseutukirjassa

http://www.kotiseutuliitto.fi/julkaisut-ja-tuotteet/kotiseutu-vuosikirja

Takaisin Keski-Ajalle!

Tänään käytiin Dixoun kanssa Sauve kylässä, 20km täältä. Se on keskiaikainen salaperäinen kätkökylä, elämää muuritalosokkeloissa. Niin me vaellettiin satoja vuosia taaksepäin.

Dixou jaksoi nousta portaita aika paljon, vaikka väsyy helposti. Se täyttää 16v tämän kuun lopussa.

 http://www.gard-tourisme.com/uk/index.php

http://www.gard-tourisme.com/ville-village/sauve.php

Härkätaistelu kulttuurissa

Sisko kuvasi härkiä naapurilaitumilla. Joukossa oli tämä söpö pieni vasikka.

Nämä härät päätyvät härkätaistelujen areenoille.

35km päässä Nîmesissä on Rooman vallan aikaiset areenat, jossa organisoidaan samoja härkätaisteluja kuin antiikin aikana. Vaikka ei niitä härkiä enää tapeta taistelujen lopuksi kuten ennen muinoin, verestetään ne kuitenkin raaoilla pistoilla niitä härnäten. Barbaarinen traditio se on edelleen.

Nîmesin kaupunki puolustaa tätä suurta yleisötapahtumaa. Kauppa käy noina päivinä hyvin, ilman sitä kaupunki köyhtyisi. Mutta silmät suljetaan eläinten kärsimykseltä.

Leipää ja sirkushuveja, sanoivat roomalaiset.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Panem_et_circenses

Me ollaan anti-corrida eli härkätaistelujen vastustajia, koska se on eläinten kidutusta.

http://www.arenes-nimes.com/en

http://www.ot-nimes.fr/

Huonekalut löydetty!

Löysin huonekalut tämän koulun yläkertaan, jossa opettaja asuu.

Katso linkki alla, jossa kaikki vaiheet kuvina.

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/sets/72157670444922511

Syksyn tunnelmaa

Diksua ulkoiluttaessa peltoteillä löytyy usein tien varsilta villiviikunapuita. Tässä me syödään viikunoita.

Sevennit näkyvät taustalla.

"Eteenpäin elävä mieli..."

Syyskuun 1.päivä ja täällä hellekesä jatkuu. Yli 30°C helteet alkoivat kesäkuussa ja ovat jatkuneet siitä asti. On ollut hyvin kuiva kesä.

Viime vuonna sitä vastoin satoi ja ukkosti paljon kesällä rankoista myöhemmistä syysilmoista puhumattakaan. Marraskuun Suomen matkallani piti majoittua hotelliin Nîmesiin lähtöpäivänä, koska luvattu rankkasade olisi voinut jättää tien poskeen. Seuraavan päivän lentokoneesta ei saanut myöhästyä, muutenkin oli kaikki pysähdyspaikat matkan varrella jo valmiiksi ostettu netistä. Se oli poikkeuksellista. Ja vielä paluumatkallani tuo Sevennien vuoriston sadeilmiö jatkui.

Kun on kaunista, tai oikeastaan kuuma intiaanikesä, turistit viihtyvät rannalla veden ääressä vilvoittelemassa. Museot kiinnostavat vähemmän.

Täällä Nukkenallemuseossa oli tavallista hiljaisempi kesä. Turismi on hyvin epäsäännöllistä.

Mutta mitäs siitä! Yleensä ottaen kaikki museokävijät olivat tyytyväisiä museokäyntiinsä. Meillä oli mielenkiintoiset keskustelut. Vieraskirjaan tuli paljon hyvää palautetta kuin kouluaikana muistivihkoon muistovärsyjä koulukavereilta ja ystäviltä. Niin voisi sanoa, että museo sai taas paljon uusia ystäviä.

Nukkenallemuseoyhdistyksen kukkaro jäi nyt vähän tyhjemmäksi kuin muina kesinä. Toisaalta sinne mahtuu vielä paljon ropoja, koska ei ole liian paksu. Eikä voida ylpeillä. Pieneksi ja nöyräksi tuntee itsensä kuin mahtavien luonnonvoimien edessä.

Mitä me opittiinkaan latinan tunnilla koulussa? "Eteenpäin elävä mieli, kuollut vain taaksensa katsoo."

Kun öljylampun valossa läksyjä luettiin

Tässä voi olla melkein sata vuotta vanha puinen koululaukku. Ennen kaikki tehtiin kotona, myös koululaukku.

Tällaisia on ollut täällä Keski-Euroopassa vuoristoalueella. Se on ollut monitoiminen. Rihvelitaulun, sulkakynän, eväiden yms...kouluun kantamisen lisäksi sillä on voinut laskea mäkeä ja sen päällä on voinut kirjoittaa.

Isoäidin aikaan ei ollut nykyajan tavaravuoria. Talojen vintit olivat kuin "kauppoja", josta sai ilmaiseksi kierrätettyä vanhaa uuteen käyttöön. Meillä äiti sanoi, ettei saa heittää pois milloin mitäkin, koska voi sitä tarvita jälkeenpäin, muuten joutuu ostamaan kaupasta.

Tämä laukkuvanhus näyttää korpimetsäläisen laukulta meidän silmissämme, kun olemme tottuneet katselemaan joka lukuvuosi uusiutuvaa erilaista värikästä laukkumuotia. Pinnallinen kulutusyhteiskuntamme vie helposti kaikki mukaansa.

Onneksi nykyään kierrätys on myös jo muotiasia. Niin voi sanoa, kun katselee kaikkialla järjestettyjä kirpputoreja. Niissä on myös sympaattinen sosiaalinen puolensa varsinkin kesäisin, kun on ulkoilmakirppareita. Ainakin Ranskassa sinne mennään myymään tai ostamaan niin kuin muihinkin kesätapahtumiin ihmisten ilmoille. Ilo on tavata tuttavia ja ystäviä. Ketä näit viimeksi siellä, kysytään.

Ranskan uutisissa puhutaan joka lukuvuoden alkaessa mitä tulee maksamaan koulutarvikkeet ja miten paljon enemmän kuin edellisenä vuonna.

Ristiriitainen tämä meidän yhteiskuntamme. Toisaalta tämä on kulutushullua ja toisaalta lamasta puhutaan. Miten vähällä ennen on pärjätty!

Laitan kuvan tähän omasta  ensimmäisestä alakoululaukusta 60-luvulta. Sekin on jo 50 vuotta vanha! Isolla veljellä oli nahkainen salkku 50-luvun lopulla. Niin nahka muuttui muoviin. Se oli muovin vallankumousta, kun kaikki tehtiin vähitellen muovista.

Telkkarista katseltiin silloin koulun jälkeen Kivisiä ja Sorasia. Sama aihe on tässä laukussa. Televisio oli 60-luvun ylellisyyttä.

Puisen koululaukun aikaan ei olisi voitu kuvitellakaan, mitä 100 vuotta myöhemmin joka kodista löytää: tietokone(ita), kännyköitä, älypuhelimia...Meille nuo alkavat olla jo itsestäänselvyyksiä, välttämättömyyksiä eikä luxusta.

Mutta tarvitaan vain sähkökatko jumittamaan korkeateknologiamme.  Silloin otamme esiin ikivanhat konstit. Kynttilästäkin tulee korvaamaton valopilkkumme.

Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia, sanoi vanha kansa. Ei niitä saa kokonaan unohtaa.

Minun täytyy löytää vanha myrskylyhty museoon. Joskus sen valossa olisi jännä esitellä museota! Vanhan ajan tunnelma olisi taattu.

Luetaan vanhaa Kotiliettä:

kotiliesi1945.pdf

Tein sen PDF muotoon yllä linkki.

Euroopan Kulttuuripäivät 2016

https://issuu.com/ot-cevennesgrandsud/docs/jep-2016-web

Tässä kuvia mainoksesta kulttuuriviikonlopusta ensi kuussa. Me ollaan siinä mukana kuten ennenkin.