Kymmenet verhot

Siinä työmaani: 8 verhot ikkunoihin, 2 ovi-ikkunoihin. Suomesta ostettua punaista silkkiä, lahjaksi saatua vanhaa pitsiä, pahvia...siinä tarvikkeita.

Lasit puuttuvat vielä ikkunoista. Ne ostan naapurikylän remonttikaupasta, jossa lasia leikataan mittojen mukaiseksi.

Talo täytyy myös käsitellä toukkamyrkyllä. Teen sen ulkona, kun ilma vähän lämpenee, nyt siellä kädet palelevat.

Tässä talossa on siis 10 ikkunaa. Espanjalainen andalusialainen rakennus 1900-luvun alusta.

Enemmän kuvia:

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/sets/72157670552978630

Alla ikkunaverosta mielenkiintoinen linkki. Opin juuri, että meillä on ollut se myös Suomessa, olen luullut tähän asti, että se oli vain Keski-Eurooppassa.

http://www.laitasaari.fi/laitasaaressa-maksettiin-ikkuna-ja-ylellisyysveroa/

Tästä talosta tulee mieleen, että se on ollut varmaankin juuri sellainen rikkaiden imagotalo, jolla haluttiin näyttää varakkuutta verotettavin moni-ikkunoin.

Yksi toinen äärimmäisyys on keskiaikaiset talot täällä Etelä-Ranskassa. Päinvastoin, harvat ikkunat ovat pieniä isoissa kivitaloissa. Päivänvalosta on silloin tullut luksusta, kun on pimeissä asunnoissa eletty. Siihen on taas toiset syyt. Meidän kylä on kuulema rakennettu keski-ajan tavan mukaan kuin labyrintiksi, jonne pääsy ulkomuureista sisälle ei ole ollut helppoa. Niin on turvattu asukkaat barbaarien hyökkäyksiltä. Välimeren ilmasto on myös säädellyt rakennuskulttuuria kuten ilmasto muuallakin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ovi-_ja_ikkunavero

Mitä kaikkia veroja onkaan ollut olemassa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Window_tax

https://fr.wikipedia.org/wiki/Imp%C3%B4t_sur_les_portes_et_fen%C3%AAtres

Tässä talossa on erikoista sarrasialainen savupiippu.

https://fr.wikipedia.org/wiki/Chemin%C3%A9e_sarrasine

http://chasseautresor.ain.fr/enigmes-et-solutions/enigme-3/solution/cheminees-sarrasines/

Kunnan lehdessä museomainos

Tässä uusi mainoksemme  kuvan alaosassa kuntamme tammikuun uutislehdessä.

Kirjoitin tekstiksi: "Tuhat ja yksi ihmettä nähtävänä Nukkenallemuseossa. Tervetuloa!"

Saa nähdä, tehoaako mainos kyläläisiin ja tuleeko sen jälkeen joku museoon. Heidän suhteen ei ole suuria odotuksia. 

Mutta joka paikassa kannattaa mainostaa kaikesta huolimatta. Toisin paikoin enemmän ja toisin paikoin vähemmän. 

Tähän lähimarkkinointiin ei huvita liikaa energiaansa tuhlata, se menee kuin kuuroille korville. Siinä kokemukseni 17.museovuoden ajalta.
Sitä vastoin kaukomarkkinointi motivoi, koska tulee vastakakua.

Atk-pähkinä purtavaksi

https://www.microsoft.com/fr-fr/software-download/windows10ISO/

Yllä linkissä oleva Windows 10 kokonaan uudestaan asentaminen ratkaisi viikon kestäneen ongelmapäivityksen, mikään muu ei auttanut.

Hain neuvoja atk foorumeista kuten aina, kiitos nopean palvelun niissä! Mutta viikko meni, kaikki mahdolliset ratkaisut piti koittaa. Ajattelin jo, että joudun viemään koneeni liikkeeseen maanantaina päivityksen takia. Säästyi ainakin 60 euroa. Kallista korjaaminen on, joten kannattaa opetella itsekin. Netissä saa hyviä neuvoja ilmaiseksi nettifoorumeissa. Niin olen monet ongelmat selvittänyt.

Totta puhuen ei meinannut enää kantti kestää, meinasin luovuttaa.

Nyt on W10 versiossani lopussa numerot 693. Taistella sai niiden eteen!

2010-luvun syntipukista

Windows 10 päivitys on sotkenut pc:ni viimeiset päivät. Ei meinaa saada auki. 10 kertaa 10 eri tavalla vasta tehoaa. Netissä olen nähnyt keskustelufoorumeista, etten ole ainut, joka koneensa kanssa tappelee.

Järjestelmän palauttaminen entiselleen auttoi, toissa päivänä koneen koko uusi asentaminen. Sitten on paljon ohjelmien järjestämistä uudestaan koneelle jne.

Onneksi tietää syyn. Windows 10 on syntipukkina. Kova säätäminen siitä, ettei se kaikkea urki. Yksityistietosuojasta tulee muuten heikko.

Onneksi en ole vielä joutunut viemään konettani kauppaan korjaamista varten. Pienikin vika on 60 euroa!

Sain tehtyä ainakin yhdistyksen paperiasiat ennen.

Nukkenallemuseon vuosi 2016

http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/yhdistyskirje11.1.2017.pdf

Siinä uusi yhdistyskirje, jossa kertaan viime vuotta 2016 Nukkenallemuseossa.

Hildan nallesta

https://www.flickr.com/photos/kotiseutuliitto/sets/72157665972237095

#yksiesine
#suomi100 
#museot
http://www.kotiseutuliitto.fi/toiminta-ja-hankkeet/yksi-esine-tuhat-tarinaa#ohjeet 

Hildan nallesta

Iisakki lähti Amerikkaan 1847, ensimmäisiä kullanhuuhtojia. Hän sai siellä Amerikan kansalaisuuden. Alkuperäinen todistus on tallella sukututkimusta tekevän kaukaisen sukulaisen kotona. 15 vuoden kuluttua oli kotiinpaluu Suomeen. Matka-arkussa oli 10 kultaharkkoa. Niillä Iisakki osti maatalon....

Siinä on meillä kiertänyt sukutarina. Mutta ei tiedä todenperäisyyttä noista kultaharkoista, oliko niitä ja kuinka monta todellisuudessa oli, jos oli. Uskomattomalta se tuntuu, kun lukee 1800-luvun kullanhuuhdonta historiaa. Moni kuoli jo vaikeaa pitkää matkaa tehdessään. Toisaalta olen kuullut yhdeltä ystävältäni, että heidän kotitalo on aikoinaan ostettu Amerikan kultaharkoilla. Totuus on tarua ihmeellisempää.

Kuvassa oleva Hilda on tuon entisen mahdollisen kullanhuuhtoja Iisakin pojan tytär, joka on syntynyt 1886.

Hilda kävi Wetterhoffin käsityöopiston Hämeenlinnassa ja valmistui käsityönopettajaksi 1900-luvun alussa.

Äiti puhui usein tästä 30 vuotta vanhemmasta Hilda-serkustaan, koska oli ollut hänelle läheinen. Kuvan nallea hän oli pienenä ihaillut serkun tykönä kyläillessään. Tämä oli ostanut sen Turusta itselleen aikuisena. Se ei ollut siis lasten leikkimä. Wetterhoffin koulu oli opettanut kansainvälisyyttä. Nallet olivat maailmalla muotia, ei pelkästään lapsilla vaan myös aikuisilla.

Tämä lampaankarvasta turkkurin tekemä nalle voi hyvin tänä päivänä, vaikka ikä painaa. Se on ison siskoni hoidossa Suomessa.

Pienenä me ei tykätty siitä kaksossiskon kanssa, se oli meistä pelottava. Mutta 4 vuotta vanhempi sisko tykkäsi ja siksi hän sai sen.

Siinä väsyneen monen kotielämää nähneen harmaakarvanallukan tarina. Se on nähnyt myös Suomen monet kasvot vuosiensa varrella. Niin sen iloa kuin suruakin, myötä- ja vastoinmäkeä.

Nukkenallemuseo, Etelä-Ranska

______________________________________________________________________________

Alla netistä linkkejä taustahistoriaan :

https://fi.wikipedia.org/wiki/Amerikansuomalaiset Wikipedian mukaan

« Suomesta lähti vuosina 1860–1944 noin 370 000 siirtolaista Pohjois-Amerikkaan. « 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Siirtolaisuus

http://hyl.edu.hel.fi/sivut/Jarmo/swork/98/heikki/siirto4.HTML Amerikankuume :

« 1800-luvun Amerikan ja Euroopan välistä vuorovaikutusta lisäsivät huomattavasti matkustaja- ja tietoliikenteen nopeutuminen »

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalifornian_kultarynt%C3%A4ys Kalifornian kultaryntäys

Fredrika Wetterhoff

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/4163/

”Fredrika Wetterhoff oli isänmaallinen, mutta ei nurkkapatriootti, hänen koulussaan seurattiin kansainvälisiä virtauksia...”

file:///C:/Users/micro/Downloads/wetterhoff_koulutus_125vuotta_pdf.pdf

____________________________________________________________________________________ 

Annan kassi

#yksiesine
#suomi100 
#museot
http://www.kotiseutuliitto.fi/toiminta-ja-hankkeet/yksi-esine-tuhat-tarinaa#ohjeet 

https://www.flickr.com/photos/kotiseutuliitto/sets/72157665972237095 

Tässä kuvassa Anna-tätini kassi. Se on täynnä muistoja.

Anna oli syntynyt vuonna 1900. Hän oli äitini isosisko. Ennen oli suuria perheitä ja suuria ikäeroja sisarusten kesken.

Tuo kassi muistuttaa minua siitä, kun Anna tuli meille isoon lapsiperheeseen kassi täynnä tuliaisia, kaikkea hyvää syötävää. Tai sitten, kun me menimme heille, hänellä oli aina käsi ojossa, jotakin annettavaa. « Lapset tarvitsevat », kuulin sanottavan.

Annaan liittyy myös Turun käynnit lapsuudessa. Me asuimme n.30km Turusta. Maaseudun ja kaupungin välillä oli suuri ero 60-luvulla. Lapsille oli hienoa päästä kaupunkiin!

Anna vei meitä Turun linnaan, Kupittaalle ihmettelemään riikinkukkoa, joka näytti komean pyrstönsä ja Luostarinmäelle monet kerrat. Turun linnassa oli jänniä tarinoita, vanhoja leluja ja ihana suuri nukketalo. Luostarinmäeltä me saimme joitakin pieniä lahjoja muistoksi.

Nyt 50 vuotta jälkeen päin Annan kassi on esillä tekemäni nallen kanssa kotimuseossani Ranskassa. Turun museokäynnit saivat minut unelmoimaan.

Nukkenallemuseo Etelä-Ranska

Puhelinlinjasta alkuun

http://suomifinland100.fi/news/juhlavuoden-avajaisissa-huikea-vakimaara-ja-tunnelma-kiitos-kaikille/

Seurasin netissä Suomen 100-vuotisjuhlan alkua. Minulla on hyvä nettiyhteys, on kuin Suomessa olisi, vaikka olen kaukana ulkomailla. Ihmeellistä on nykyajan teknologia! Skypella puhutaan siskojen kanssa ja näen heidät kotona. On kuin yhdessä olisi.

18 vuotta tuli täyteen joulukuussa siitä, kun tämän talon ostin vuonna 1998. Alussa minulla ei ollut puhelintakaan. Mutta sitten, kun museon perustin vuonna 2000, piti avata puhelinlinja. Muistan, miten hauskaa oli, kun äitikin soitti tänne.

Huvittavaa oli yksi juttu. Kun menin Alèsiin Orange-liikkeeseen Ranskan puheliyhtiöön tätä varten, kerroin myyjälle, että haluaisin avata puhelinlinjan. Se tulee ostamaani taloa varten, jonne olen juuri perustanut museon. Talostani ei löytynyt aikaisempaa linjaa, koska tässä ei ollut kukaan asunut remontin jälkeen. Tämä oli ollut rauniotalo monet vuosikymmenet, jollei ihan vuosisadan ajan. - Myyjä tokaisi minulle ranskalaiseen tapaan, että en usko puoliakaan, mitä te puhutte! - Kun naisihminen puhuu talon ostamisesta ja museon perustamisesta vielä vieraassa maassa, se tuntui hänestä oudolta ja palturipuheelta. Ei hän mikään nenästävedettävä myyjä ole, sain ymmärtää hänen vastauksestaan.

Lopulta asia järjestyi ja tänne tultiin avamaan 1100-luvulla rakennetulle talolleni ensimmäisen kerran sen historiassa puhelinlinja.

Jälkeen päin olen huomannut, että vaikka tuo Orangen palvelu oli aika huonoa ja yllättävän töykeää suomalaiselle mentaliteetille, toisaalta siinä oli pieni totuuden siemen. Täällä Ranskassa puhutaan paljon puuta heinää, ihmisiin ei voi luottaa kuten Suomessa yleensä. Valehtelu on liian yleistä. Kun oppii tuntemaan ihmisiä, osaa arvostaa heitä, joihin voi luottaa.

Tänä päivänä valeuutisista propagandoineen on tullut kansainvälinen ongelma nettimaailmassamme. Ne ovat vaarallisia. Atomisota voi syttyä pienestä valekipinästä.

Siksi on tärkeää oppia erottamaan jyvät akanoista. Valheilla ei pitkälle potkita.

Rehellisyys maan perii, sanoi vanha kansa.

Nukkenallemuseon "joululahjat"

Tänään on Ranskassa viimeinen joululomapäivä koululaisille.

Joulukuussa oli saman verran kävijöitä kuin viime vuonna. Museon yhdistyksen kukkaroon tuli 102 euroa, viime vuonna 105€. Kaikki tulivat vasta joulun jälkeen viime viikolla. Lomaa oli pari viikkoa.

Museomainoksemme sai liikkeelle toiset, tai sitten vanha lehtiartikkelimme, mukana oli myös yksi jo aikaisemmin täällä käynyt. Saksalainen Suzanne, joka pitää majoituspaikkaa kylässämme, toi tyttärensä mukanaan ja kolme muuta vierasta. Saksalainen nuoripari ja yllätys, yllätys, suomalainen Milla, joka on kai Suzannen tyttären opiskelijakaveri Lontoossa. Maailma on pieni. Tuli mieleen, kun kuulin Millan kotipaikasta. Samoilta seuduilta hän on kotoisin kuin minäkin.

Muuten syksy oli tavallista hiljaisempi museossa. Joulun ajan museokävijät olivat sitten kuin parhaita Nukkenallemuseon joululahjoja. Elämä jatkuu, vaikka välillä on hiljaiseloa.

Nalle päivystää