Suomessa ollessani ostin kirpparilta kirjan Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys Vuosikirja XIII, Forssa 1944.
Olen paljon nauttinut sen lukemisesta. Kirja kertoo 1800-luvusta elämästä maaseudulla vanhusten kertomana. Se on tehty vanhemman väestön haastatteluista. Elettyä elämää. Suullista kansanperinnettä museotyöntekijöiden keräämänä.
Olen ollut monessa kohtaa yllättynyt, voiko olla totta, niin yllättävää jokapäiväinen elämänmeno paljon yli 100 vuotta sitten on ollut tämän päivän ihmiselle. Olen saanut myös usein nauraa sitä lukiessani, vanha kansa puhtaine murteineen kertoo hauskasti elämästänsä. Kun elinympyrät olivat pienet, murrekin säilyi puhtaana. Kirjassa on osittain Someron murretekstiä. Se kuulostaa kotoisalta, koska sukuni on sieltä kotoisin.
Taikausko on ollut voimissaan, kun ei tiede ollut vielä kehittynyt. Jos sairaudet vaivasivat, oli sitten ihmiset tai eläimet kyseessä, kansanlääkintäkeinot perustuivat paljolti uskonvoimaan. Varsinkin huonon ruokinnan takia sairastuneiden eläinten lääkintätavat kauhistuttivat minua. Mutta tehtiin mikä oli tehtävissä, parempaa vaihtoehtoa ei ollut. Lehmien heinäkin oli vain villiheinää eikä sitä riittänyt pitkäksi aikaa. Viljeltyä heinää tuli vasta myöhemmin ja se oli liian kallista.
Ennen kuin alettiin viljelemään perunoita, viljeltiin yleisemmin nauriita, joista varretkin kuivattiin talveksi elukoiden ruokintaa varten. Puutetta oli. Kaikki käytettiin hyväksi.
Viinaryyppy oli yllättävän jokapäiväistä ja viinan kotipoltto. Lisäksi tupakan viljely oli yleistä. Miehet kasvattivat tupakkansa. Ihme kun se Suomen kylmissä olosuhteissa oli mahdollista.
Ei ollut säätiedoista tietoa, joten almanakka ja sanonnat, sanalaskut olivat oppaina työnteossa vuoden ympäri ja muutenkin elämänfilosofiana.
Omavarainen maaseutuelämä oli köyhää. Kaikki tarvittava onnistuttiin tekemään kotona. Ainakin melkein kaikki. Ja luovia oltiin. Tyhjästä on vaikea nyhjästä, voitaisiin nykyään sanoa, mutta silloin nyhjästiin. Elettiin sitä aikaa, kun ei maaseudulla ollut edes kauppoja, kulkukauppiaita oli ja kaupungissa markkinoita, mutta ei sinne kaikki päässyt koskaan.
Jouluna ei ollut maitoa, koska lehmä(t) oli ummessa liian vähäisen ruuan takia, ei tullut maitoa. Sitten kesäaikaan jos lehmä lypsi 6-8 litraa päivässä se oli jo hyvä tulos. Maito kirnuttiin voiksi, jota käytettiin kauppatavarana. Lehmän tuotanto laskettiin voimäärän mukaan.
"Ei nyt auta, ei nyt auta, täytyy Tamja (härkä) tappaa,
et lapset saavat makkaraa
ja ämmät kenkänahkaa".
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...vasikka ja karitsa tuotiin tupaan kylmällä talvipakkasella. Siellä asustivat muutenkin sängyn alla kanat. Toisaalta sängyssä oli pahnoja pohjalla peittojen alla, joten ei se muutenkaan kuulosta hygieniselta meidän aikanamme. Torakat ja kirput vaivasivat.
Lapsikuolleisuus oli korkeaa. Sen ymmärtää, kun "näkee" miten elettiin. Hygieniasta ei ollut paljon tietoa. Saippuan valmistuksessa käytettiin eläinten teurasjätteitä. Saunassa pääasia oli vihtominen.
Kun tätä taustaa vasten tulivat vielä nälkävuodet pettuleipineen 1860-luvulla, kaikkeen tähän verrattuna me nykyajan ihmiset elämme ylellisyydessä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_n%C3%A4lk%C3%A4vuodet
Tässä alla ajan taidetta, josta näkyy maaseudun elämää ennen vanhaan. Taiteilija on venäläinen, mutta samanlaista se elämä oli varmaan kaikkialla maailmassa siihen aikaan.
FEDOT VASILIEVICH SYCHKOV (1870-1958) " Glory to Christ ! ", 1935
Tässä taulussa näkee, miten lapset ovat pukeutuneet kuin pienet aikuiset. Pojat ottavat hatun pois päästä kunnioittavasti, kun laulavat "Kunnia Jumalalle!". Nykyaikana pojat, pienet ja isot, eivät aina osaa enää ottaa hattua pois päästä niin kuin ennen otettiin.
Tästä kirjasta tulee mieleen, että kannattaa haastella vanhoja ihmisiä. Heillä on tallessa aarreaitta eilispäivästämme.
