Amerikan terveiset

Jo jonkin aikaa suunnittelin vanhoja valokuvia 1800-luvulta nukketalon tauluiksi. Samalla kokoelma monipuolistuu, kun on vähän myös valokuvauksen historiaa.

https://www.parisphoto.com/fr/glossaire/daguerreotype/

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/vuonna-1839-esiteltiin-ensimmainen-menestyksekas-valokuvausmenetelma-valotusajat-olivat-530-minuuttia-eika-kopioita-saanut/b5c93afb-79db-362c-81e3-13ca46898a3e

https://www.pietarsaarensanomat.fi/uutinen/569606
Pietarsaari: "Harvinainen näyttely esittelee tarkoin varjeltuja kuva-aarteita museolla: Arkiston kätköistä tuotiin esille oikein vanhat."

https://www.valokuvataiteenmuseo.fi/sites/default/files/inline-attachments/2017-01/ajoitustaulukko.pdf

1840-luvun ensimmäiset kuvat olivat daguerreotype-kuvia ja sen jälkeen oli ambrotype-kuvat 1850-luvulla. Ne ovat kuin peilikuvia ihmisistä, hyvin tarkkoja. Mutta vaativat suojakotelon, ilman sitä ne hapettuvat, menevät pilalle. 1850-60-luvuilla alettiin tehdä halvempia ferro-eli tintype-kuvia, jotka säilyvät ilman koteloa, joten hankin niitä tauluiksi. Niistä tuli enemmän koko kansan kuvia eikä vain rikkaiden. Ei enää tarvinnut mennä valokuvaamoon välttämättä pitkäksi ajaksi poseeraamaan kuvausta varten, vaan kiertävät kuvaajat kuvasivat markkinoilla ja se oli vähän kuin instant-kuvia, sai mukaansa saman tien. Mutta ne kaikki 1800-luvun ensimmäiset olivat uniikkeja ilman negatiivia, koska otettu levylle suoraan.

Viime aikoina olen surffaillut netissä ja hakenut noita nukketalon tauluja. Amerikan ebayssä on parhaat valikoimat. Nuo nukketalon peräseinän kuvat ovatkin amerikkalaisia, pariskunta ja tyttö ja poika, 1800-luvun puolesta välistä Amerikan sisällissodan ajalta.

Daguerreotype kuvat varsinkin ovat kuin haamukuvia, koska ovat kuin peilistä suoraan otettu. Ne ovat parhaita. Kyllä nuo myöhemmätkin hyviä ovat. Kun niitä hain netistä joskus iltamyöhään, oli kuin ihmisten haamuja olisi katsellut. En silti nähnyt painajaisia. Mutta vältin iltahakuja.

Valokuvat saavat nyt tämän nukketalon elämään. Mikä lie näiden neljän ihmisen elämäntarina? Tervetuloa tänne museoon!

Tyttökuvan takana on postimerkin näköinen veromerkki, jossa presidentti George Washingtonin kuva.

Amerikan sisällissotaa varten kerättiin rahaa verottamalla kansalaisia milloin mistäkin. Vaikka vähänkin, siitä kertyi, kun maksajia oli paljon.

Alla linkit.

https://en.wikipedia.org/wiki/Revenue_stamps_of_the_United_States

Jospa lehtijutusta poikisi jotakin!

Minua huvittaa. Twitterissä oli juttua #maaseudunelävöittämisestä vähän aikaa sitten.

Ajattelin, että kirjoitan jutun Maaseudun Tulevaisuuteen Nukkenallemuseon tulevaisuutta varten. Siinä olisi yksi uusi #vetonaula maaseutukaupunkiin tai muualle. #ideariihi

Niin nuket ja nallet voisivat palata kotimaahan. Äiti suri, kun hän ne tänne Ranskaan lähetti v.2000 kahdessa isossa pahvilaatikossa Postissa. Siinä pieni alku museolleni. Siitä on kasvanut tuhansien nukkejen ja nallejen perhe, joka vaatii monta kuorma-autokuljetusta takaisin Suomeen.

Yllätyksenä kuulin tänään isosiskolta, että se minun juttuni on nyt siellä Maaseudun Tulevaisuudessa! Ei ollut varmaa, jos he julkaisevat sen.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/mielipide/artikkeli-1.795862

 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2020!

Hyvää Joulua!

Ranskan lelumuseoista artikkeli

ELISABETH PAN
Journaliste
Agence de presse NAJA, http://www.naja21.com

Tässä me ollaan mukana la Marseillaise lehden talvijulkaisussa, jossa kerrotaan Ranskan lelumuseoista. Toimittajalle tuli pieni virhe, kun se laittoi meidän lammaspaimenen lampaineen-kuvan toisen copyright nimellä, vaikka se kuuluu tänne kokoelmaan.

Joka tapauksessa hienoa, kun päästiin esille.

Koulumuistoja

40-luvun kotitekoista leikkiin

Kauniita käsitöitä. Helsingin käsityöopiston julkaisuja 1, Lindholm Idi, Mesterton Anna, Mikkola Maire, Ollila Aino, Saarto Martta, Teerisuo Irja, WSOY, 1949.

Tässä siitä muutama sivu:

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Tässä sivu vanhasta koulukirjasta v.1964, Lukutunnin kirja II, Kuosmanen-Merenkylät, Valistus, Tampere.

Mitä uutta ensi vuonna?

Lähetin tämän kuvan kylämme tammikuun uutislehden vuosijulkaisuun ja myös Alèsin kaupungin kuntainliittomme uutislehteen.

He lupasivat julkaista sen tammikuussa.

Tämän synttärin turvin jaksaa majailla täällä samoilla kylillä vielä niin kauan, kunnes kokoelmalle löytyy uusi paikka ja minulle uusi huusholli. Sellainen tupa, jossa  on myös pikku piha tai puutarha pitkää Välimeren maan kesää varten.

Siinä toiveet uudelle vuodelle 2020.

Nukketalojen palapeliä

Vuonna 2007 hankin tämän nukketalon, joka on vuodelta 1880, ehkä Saksassa valmistettu. Lehtisahatyötä, joka oli muotia. Täynnä pieniä yksityiskohtia.

Jotkut museokävijät ovat sanoneet tätä kummitustaloksi. Varsinkin nuorempi sukupolvi, joka ei vanhasta pidä. Toiset taas ihailevat. Tragediaa ja komediaa on kuulunut, kun tästä on puhuttu.

Se on sekatyyliä, jollaisia taloja (vaikka tavallisin länsimaisin ikkunoin) näkyy oikeasti monessa paikassa. Saksassa olen nähnnyt, Ranskassa Salon de Provencessa...museokävijät sanovat nähneensä Etelä-Espanjassa Andalusiassa, jossa on vaikutteita arabikulttuurisista reikäikkunoista moucharabieh. Yksi ranskalainen museokävijämies sanoi, että nuo reikäikkunat on tehty intimiteettisuojaksi, ettei ulkoapäin kukaan näe talon naisia.

https://fr.wikipedia.org/wiki/Moucharabieh

https://en.wikipedia.org/wiki/Mashrabiya

Muuten arvoituksellisia ovat vanhat talot, on sitten kyse oikeista tai nukketaloista. Nyt vasta huomasin yhden asian, vaikka tuo nukketalo on ollut minulla jo kauan. Kuvatessani uusia huonekaluja sen alakerrassa, pohdin mistä mahtaa olla peräisin sen oven gravyyri, joka esittää olutjuojaa. Siinähän on lukkokin! Ruosteessa se on, avaimesta ei ole tietoa, kadonnut aikojen saatossa. Mutta minkä takia on mahdettu siitä tehdä lukollinen? Sinne on voitu kätkeä jotakin. Ostaessani se oli tyhjä ala-ja yläkerrasta, yläkerta taas aukeaa vain kattoa liikuttamalla sivuun. Sekin avaustapa on salaperäinen. Ei osaisi avata, jos ei tietäisi, miten se aukeaa.

Nyt vasta tänne löytyivät sopivat huonekalut, nämä Napoleonin sotavankien keittiöluista tekemät ovat juuri oikean kokoiset ja väriset. Vaikka olen aina ajatellut, että sinne ei kannata mitään hakea, koska näkyy vain ovea avatessa.

Taulun voi sinne vielä hankkia tilaisuuden tullen. Tuo posliininukke on minulla ollut jo ennestään ja lisäsin sen sinne. Sen kampaus pukuineen on myös 1800-luvulta.

Alimmaisena on yläkerrasta kuva. Sen olen sisustanut jo aikaisemmin.

Monta vuotta tämä talo oli tyhjillään ikkunalla. Vaikea sisustettava.

Pala palalta nämäkin rakentuvat kuin palapeli.

Elämä alkaa uudestaan unohdetuissa paikoissa.

Katto muistuttaa liuskekivikattoa.

https://fr.wikipedia.org/wiki/Lauze_(pierre)

https://en.wikipedia.org/wiki/Flagstone

Tässä vielä viime vuoden video tästä nukketalosta.

https://www.youtube.com/watch?time_continue=289&v=M25Av9H6ZGg&feature=emb_logo