Isosiskon koulupiirustus 60-luvulta. Perustin tämän kotimuseon v.2000. Se oli ensimmäisenä vuonna yritys, jonka muutin yhdistykseksi seuraavana vuonna 2001. Toinen siskoista on sihteeri ja toinen rahastonhoitaja, minä olen puheenjohtaja. Uskollisia jäseniä on 8 meidän lisäksi.
Nyt me haemme vanhaa taloa Etelä-Suomesta, kaksossisko ottaa tämän museon taloonsa.Vaikka koronan takia #househunting on vain nettihakua toistaiseksi, koska ei uskalla käydä katsomassa paikan päällä vielä.Toisaalta netissä saa selville jo aika paljon. Horisontissa on aina jotakin.
Olemme katselleet niitä noin 100km säteellä Ypäjältä. Nyt on nähnyt paljon hienoja vanhoja taloja ulkoa päin, miten ne on pilattu modernilla remontilla sisältä päin tyyliin kaikki valkoiseksi tai muuten räikein värein. Muoti vaikuttaa liikaa. Haetaan sellaista, jossa vanhempi sukupolvi ei ole päästänyt nuorempaa sukupolvea pilaamaan aitoa vanhaa. Arvaa jo vähän sisustuksen nähdessään asukkaiden ikäryhmää.
Aika paljon on kosteus-ongelmia, koska vesipisteet on huonosti tehty ja niitä ei ole korjattu ajoissa.
22 museovuotta Ranskassa riittää. Suomessa siitä tulee enemmän yhteinen hanke. Täällä ulkomailla on saanut olla paljon yksinhiihtäjä.
Kun siskon talo löydetty ja minun on tyhjä, museotavarat pakattu, ne itsetehdyt nuket ja nallet ensimmäisinä, jotka äiti tänne lähetti vuonna 2000 ja joilla kaikki vaatimattomasti alkoi, paluumatka Suomeen niillä alkaa moninkertaisine nukkeineen ja nalleineen. Yli 100 kokoelma on kasvanut moneksi tuhanneksi yli 20 vuodessa.
Sitten myyn tämän talon ja ostan toisen, jossa voi olla myös ulkona kesällä. Täällä ei ole ulkotilaa, vain katu, koska keskellä kylää.
Suunnitelmia täytyy olla elämässä, vaikka synkän pandemia pilven alla. Aurinko on aina pilkottanut pilven takaa ennemmin tai myöhemmin.
Siunausta uudelle vuodelle 2022!🙏
Tukholman lähellä Millesgårdenissa olin kerran Erja ystävän kanssa. Tämä veistos on Jumalan käsi.
https://www.millesgarden.se/home.aspx
