350 kävijää suunnilleen, siinä tämän vuotinen linnan kulttuuriviikonloppu tulos. Viime vuotiseen 900 verrattuna pudotus on suuri. Naapurini kertoi uutiset.
Siinä näkee, että ei niitä hyviä tuloksia niin helposti saa. Viime vuonna linna oli ensimmäistä kertaa auki yleisölle. Joten uteliaita oli paljon tulossa katsomaan, kun kerran pääsi. Nyt paikalliset suurimmaksi osaksi ovat sen jo nähneet. Kävijät olivatkin kuulema paljolti muualta.
Vaikka siellä oli taidenäyttelyitä, mutta ne taiteilijat olivat paikallisia, "tuntemattomia", ei sekään erikoisemmin houkutellut ihmisiä. Ensimmäistä kertaa auki oleva linnan torni kuitenkin sai liikkeelle vähän katsojia.
Naapurin emäntä sitten kommentoi viime vuotista huonompaa tulosta sillä, että linna on remontoimaton, kalustamaton jne. Eikä sääkään ollut paras mahdollinen sinä päivänä. Lisäksi muuallakin oli paljon nähtävää, joten ihmisillä oli valinnanvaraa.
Ei saisi olla vahingoniloinen koskaan, minä tiedän sen. Mutta nyt minä olen. Kylämme "kuninkaallisella" kunnanatalolla he ovat olleet kriittisiä nukkenallemuseostani sen alusta tähän päivään. Vain oma on heille varteenotettavaa ja arvokasta. Nyt he näkevät, että ei se menestys ole taattu heti heillekään, vaikka on iso linna kyseessä ja isot jättivoimavarat meidän pikkuruisiin nähden.
Me taidetaan olla kääpiökilpailijoita noille jättiläisille. Mahtaako koskaan tulla meille yhteistoimintaa? - Tuli tai ei. Nukkenallemuseolla on jo ystäväpiiri.
tiistai 20. syyskuuta 2011
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Sataa sataa ropisee...
Eilen iltapäivällä aurinkoinen ilma muuttui ukkossateeksi. Ja nyt aamulla myös taivas on uhkaavan pilvinen, tekee sadetta eikä näytää selkiävän, ainakaan vielä.
Oltiin Dixoun kanssa ulkona, onneksi ei kastuttu. Muuten on kovat turkin kuivaamisseremoniat sisälle tullessa joka kerta kun sataa. Vaikka siitä se sateessa "uitettu koira" tykkää, kun kovin hierotaan ja kuivataan kankaalla. Se on niinkuin hoitoa vaan. Muuten se kastelee kaikki paikat ja tahrii museossa.
Naapurin emäntä, eläkeläisrouva, oli linnassa nyt kulttuuriviikonlopulla vapaaehtoisena ihmisiä vastaanottamassa ja samalla laskemassa kävijöitä. 75 oli ollut eilen. Linna oli auki 14-18.
Kävijämäärä oli pieni viime vuoteen nähden. Saa nähdä tänään, kun se on auki aamusta 10-18. Pitäisi olla paljon väkeä, jotta tulisi viime vuotinen 900 kävijää täyteen. Naapurini sanoi, että se eilinen pieni määrä johtui sateesta, vaikka se tuli vasta ihan loppupäivästä. Alkupäivä oli kaunista. Linnassa on lisäksi eri taiteilijoiden taidetta esillä eri huoneissa. Ja nyt pääsee kattoparvekkeelle asti katsomaan. Sieltä on joka puolelle ympäristöön upeat panoraama näkymät. Voi kuvitella, että se on toiminut ennen muinoin isona tähystystornina, josta on voinut valvoa aluetta silmänkantamattomiin.
Oltiin siellä ystävieni kanssa ja minä jätin museomainoksia esille pöydälle. Ihana se linna on, vaikka remontoimattomana. Siellä on oma tunnelmansa. Lisäksi kylän iso temppeli on nyt auki yleisölle. Vein sinne myös mainoksia. Siellä ei ollut silloin ketään muita.
Tänne museoon tuli linnavierailulta yksi naapurikyläinen Vézénobresta. Hänellä ei ollut kiirettä, joten me puhuttiin ummet ja lammet kuten ennen vanhaan oli tapana. Madame oli yllättynyt kokoelmasta ja kyseli yhtenään, mistä olin löytänyt. Salaisuus, salaisuus, toistin minä. Mutta jos olin löytänyt tästä läheltä jotakin, sen kerroin.
Äsken laitoin oven taakse kadulle museokyltin ja samalla yksi pariskunta meni ohi. He olivat tulossa tänne. Sovittiin, että he tulevat muutaman minuutin päästä, käyvät ensin jossakin. Grenoblen turisteja he olivat ja täällä päin ajelemassa. Olivat nähneet museokyltin tien vieressä ja poikkesivat katsomaan. Eivät he kulttuuriviikonloppu-vierailijoita olleet, eivätkä linnaa varten tänne tulleet.
Monsieur oli autojen keräilijä. Madame sanoi, että heidän talo on niitä täynnä. Sanoin, että linnaankin voi tänään mennä katsomaan. - Toivottavasti he puhuvat siellä kunnantalolaisille, että ensin he tulivat tänne museoon...
Klo20:20
Tänään oli kaikkiaan 12 ihmistä museossa. Niistä suurin osa oli paikallisia, jotka tulivat vain tänne museoon eikä linnaan kulttuuriviikonlopun takia. Yhdistys tienasi 51,50 euroa tällä viikonlopulla. Hyvä tulos se oli.
Museokyltit tehosivat linnan lähellä, sieltä tuli muutama ihminen. Joka tapauksessa tuli mainostettua paljon. Ja oman kylän asukkaitakin oli.
Niin kaikki on suhteellista, linnalla oli menestystä ainakin viime vuonna, kun kahtena päivänä kävi 900 ihmistä. Meilläkin oli menestystä nyt tänä vuonna, kun oli 13 kävijää kulttuuriviikonlopulla. Ei normaalisti näin sesongin ulkopuolella täällä paljon ketään käy viikonloppuisin. Jos ei ole jotain erikoista.
Muuten tästä nukkenallemuseosta puheenollen, yksi ranskalais-sveitsiläinen pariskunta sanoi, että tällainen museo on elävämpi kun ei ole kaikki vitriinissä tai lasin takana. Ja jotkut taas ovat sitä mieltä, että ei haittaa, vaikka on täysinäistä kuin Ali Baban luolassa, koska siinäkin on viehätyksensä. Mutta silti ajattelen, kun vaan tulee tilaisuus, kaikki saa laittaa lasin taakse ja isompiin tiloihin. Niin on helpompi. Ei tarvitse taistella niin paljoa pölypunkkeja vastaan. Eikä tarvitse myöskään valvoa silmä kovana, kun on lapsia, jotka mielellään katsovat kaikkea käsillään eikä silmillään kuten pitäisi.
Oltiin Dixoun kanssa ulkona, onneksi ei kastuttu. Muuten on kovat turkin kuivaamisseremoniat sisälle tullessa joka kerta kun sataa. Vaikka siitä se sateessa "uitettu koira" tykkää, kun kovin hierotaan ja kuivataan kankaalla. Se on niinkuin hoitoa vaan. Muuten se kastelee kaikki paikat ja tahrii museossa.
Naapurin emäntä, eläkeläisrouva, oli linnassa nyt kulttuuriviikonlopulla vapaaehtoisena ihmisiä vastaanottamassa ja samalla laskemassa kävijöitä. 75 oli ollut eilen. Linna oli auki 14-18.
Kävijämäärä oli pieni viime vuoteen nähden. Saa nähdä tänään, kun se on auki aamusta 10-18. Pitäisi olla paljon väkeä, jotta tulisi viime vuotinen 900 kävijää täyteen. Naapurini sanoi, että se eilinen pieni määrä johtui sateesta, vaikka se tuli vasta ihan loppupäivästä. Alkupäivä oli kaunista. Linnassa on lisäksi eri taiteilijoiden taidetta esillä eri huoneissa. Ja nyt pääsee kattoparvekkeelle asti katsomaan. Sieltä on joka puolelle ympäristöön upeat panoraama näkymät. Voi kuvitella, että se on toiminut ennen muinoin isona tähystystornina, josta on voinut valvoa aluetta silmänkantamattomiin.
Oltiin siellä ystävieni kanssa ja minä jätin museomainoksia esille pöydälle. Ihana se linna on, vaikka remontoimattomana. Siellä on oma tunnelmansa. Lisäksi kylän iso temppeli on nyt auki yleisölle. Vein sinne myös mainoksia. Siellä ei ollut silloin ketään muita.
Tänne museoon tuli linnavierailulta yksi naapurikyläinen Vézénobresta. Hänellä ei ollut kiirettä, joten me puhuttiin ummet ja lammet kuten ennen vanhaan oli tapana. Madame oli yllättynyt kokoelmasta ja kyseli yhtenään, mistä olin löytänyt. Salaisuus, salaisuus, toistin minä. Mutta jos olin löytänyt tästä läheltä jotakin, sen kerroin.
Äsken laitoin oven taakse kadulle museokyltin ja samalla yksi pariskunta meni ohi. He olivat tulossa tänne. Sovittiin, että he tulevat muutaman minuutin päästä, käyvät ensin jossakin. Grenoblen turisteja he olivat ja täällä päin ajelemassa. Olivat nähneet museokyltin tien vieressä ja poikkesivat katsomaan. Eivät he kulttuuriviikonloppu-vierailijoita olleet, eivätkä linnaa varten tänne tulleet.
Monsieur oli autojen keräilijä. Madame sanoi, että heidän talo on niitä täynnä. Sanoin, että linnaankin voi tänään mennä katsomaan. - Toivottavasti he puhuvat siellä kunnantalolaisille, että ensin he tulivat tänne museoon...
Klo20:20
Tänään oli kaikkiaan 12 ihmistä museossa. Niistä suurin osa oli paikallisia, jotka tulivat vain tänne museoon eikä linnaan kulttuuriviikonlopun takia. Yhdistys tienasi 51,50 euroa tällä viikonlopulla. Hyvä tulos se oli.
Museokyltit tehosivat linnan lähellä, sieltä tuli muutama ihminen. Joka tapauksessa tuli mainostettua paljon. Ja oman kylän asukkaitakin oli.
Niin kaikki on suhteellista, linnalla oli menestystä ainakin viime vuonna, kun kahtena päivänä kävi 900 ihmistä. Meilläkin oli menestystä nyt tänä vuonna, kun oli 13 kävijää kulttuuriviikonlopulla. Ei normaalisti näin sesongin ulkopuolella täällä paljon ketään käy viikonloppuisin. Jos ei ole jotain erikoista.
Muuten tästä nukkenallemuseosta puheenollen, yksi ranskalais-sveitsiläinen pariskunta sanoi, että tällainen museo on elävämpi kun ei ole kaikki vitriinissä tai lasin takana. Ja jotkut taas ovat sitä mieltä, että ei haittaa, vaikka on täysinäistä kuin Ali Baban luolassa, koska siinäkin on viehätyksensä. Mutta silti ajattelen, kun vaan tulee tilaisuus, kaikki saa laittaa lasin taakse ja isompiin tiloihin. Niin on helpompi. Ei tarvitse taistella niin paljoa pölypunkkeja vastaan. Eikä tarvitse myöskään valvoa silmä kovana, kun on lapsia, jotka mielellään katsovat kaikkea käsillään eikä silmillään kuten pitäisi.
perjantai 16. syyskuuta 2011
Kuvia talon restauroinnista
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/sets/72157627537460651/
Siinä uusi kuvasarja talon restauroinnista flickr.com sivuilla.
Siinä uusi kuvasarja talon restauroinnista flickr.com sivuilla.
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Mitä syksy tuo tullessaan?
Aurinkoa meillä riittää, vaikka syyskuukin on jo puolivälissä.
Joka syyskuu on paljon isoja laskuja. Kiinteistövero on noussut taas viimevuotisesta 283 eurosta 309 euroon tästä noin 85m² talosta, josta melkein 2/3 on museona ja museon varastona. Kunnan linnan osto tulee kalliiksi. Toisaalta kyllä se silti kannatti ehdottomasti. Noista kiinteistökuluista ei yhdistyksen ole tarvinnut koskaan huolehtia. Mutta nyt kun sillä on ollut enemmän tuloja, se saa osallistua myös enemmän kuluihin.
Vesisopimus ja -maksu on kaksi kertaa vuodessa, syys-lokakuussa ja keväällä maalis-huhtikuussa. Vesi on kallista. Noin 75-80 euroa pari kertaa vuodessa. En ole siitä laskuttanut yhdistystä tähän asti kuin pienen osan. Enkä myöskään sähkönkulutuksesta.
Sähkösopimus ja -maksu on joka toinen kuukausi. Siinäkin saa olla tarkkana, ettei tule yllätysmaksuja. Toissa vuonna kosteudenpoistajan käyttöön otto museossa eli viinikellarissa alhaalla on sitä lisännyt noin 10-15 euroa joka toisen kuukauden maksussa. Piti vähentää sen käyttöä. Vaikka se menee päälle automaattisesti vain yön halvempina tunteina, koska on asennettu niin. Mutta se on parantanut ilman laatua huomattavasti kuten myös ulko-oveen tehdyt ylä-ja alaventtiilit.
Sitten tulee piakkoin Anduzen turistitoimiston mainos-ja jäsenmaksu 87,50euroa.
Puhelinsopimus ja -maksu on yhdistyksen nimellä, koska samalla se on mainos ja yhdistys on silloin puhelinluettelossa. 37,55euroa on 2kk:n puhelinsopimus pelkästään. Siihen tulee noin 6-7euroa puhelumaksuja yleensä parin kuukauden aikana eli yhteensä noin 44€. Se ei ole paljoa, koska kuukauden Internet-sopimukseen kuuluu ilmainen puhelin Ranskassa lankapuhelimeen. Siihen tulee lisänä joitakin puheluita, jotka eivät ole ilmaisia. Se taas maksaa 34,77euroa/kk. Eli 44€ on 2kk:n maksu, se puolitetaan ja siihen lisätään noin 36€ joka kuukautinen Internetmaksu. 22€+36€=58€ kuukausittaiseksi puhelin-ja internet laskuksi. Aika paljon menee, vaikka kännykkää ei ole. Se vasta kallista on Ranskassa. Noista laskuista en myöskään ole paljoa laskuttanut yhdistystä, koska piti saada budjetti pieneksi. Nyt tilanne muuttuu, koska kerran on isompi budjetti. Museossa on ollut enemmän kävijöitä ja sen rahatilanne on parempi.
88,79€ menee neljä kertaa vuodessa yhdistyksen vakuutukseen. Sekin lasku tulee piakkoin.
Siinä hiukan laskuajatuksia, ne pyörivät nyt päässä tällä hetkellä.
Sain tänään lopultakin yhdistyksen nimimuutospaperit valmiiksi postiin. Olin jo lähettänyt ne alkukuusta aliprefektuuriin Alèsiin, mutta he pyysivät täydennystä. Jonkun ajan päästä Käden taidot ry. on virallisestikin poistettu ja muuttunut Nukkenallemuseo ry:ksi. Se julkaistaan Journal Officielissa. Olen tehnyt jo muutokset myoldbear-nettisivuille.
Laskuista puheenollen, ihanne olisi, ettei tarvitsisi huolehtia muutakuin kokoelmasta. Ja muun voisi jättää toisten huoleksi. Jos joku kunta tarjoaisi ilmaiset tilat ja pyörittäisi museota. Se olisi helpompaa. Tekisi siitä oikeen virallisen, niin että kaikki olisi vitriinissä tai lasin takana, kuten yleensä on museoissa. Silloin pitäisi investoida. "Joulupukkia ei ole olemassakaan", sanoo ranskalainen ystäväni tällaisessa tilanteessa. - Mutta olen minä internetissä nähnyt sellaisiakin tarinoita. Jotkut kunnat ovat oikein ostaneet kokoelman perustaakseen museon. En minä myisi omaani, vuokraisin sen...
Joka syyskuu on paljon isoja laskuja. Kiinteistövero on noussut taas viimevuotisesta 283 eurosta 309 euroon tästä noin 85m² talosta, josta melkein 2/3 on museona ja museon varastona. Kunnan linnan osto tulee kalliiksi. Toisaalta kyllä se silti kannatti ehdottomasti. Noista kiinteistökuluista ei yhdistyksen ole tarvinnut koskaan huolehtia. Mutta nyt kun sillä on ollut enemmän tuloja, se saa osallistua myös enemmän kuluihin.
Vesisopimus ja -maksu on kaksi kertaa vuodessa, syys-lokakuussa ja keväällä maalis-huhtikuussa. Vesi on kallista. Noin 75-80 euroa pari kertaa vuodessa. En ole siitä laskuttanut yhdistystä tähän asti kuin pienen osan. Enkä myöskään sähkönkulutuksesta.
Sähkösopimus ja -maksu on joka toinen kuukausi. Siinäkin saa olla tarkkana, ettei tule yllätysmaksuja. Toissa vuonna kosteudenpoistajan käyttöön otto museossa eli viinikellarissa alhaalla on sitä lisännyt noin 10-15 euroa joka toisen kuukauden maksussa. Piti vähentää sen käyttöä. Vaikka se menee päälle automaattisesti vain yön halvempina tunteina, koska on asennettu niin. Mutta se on parantanut ilman laatua huomattavasti kuten myös ulko-oveen tehdyt ylä-ja alaventtiilit.
Sitten tulee piakkoin Anduzen turistitoimiston mainos-ja jäsenmaksu 87,50euroa.
Puhelinsopimus ja -maksu on yhdistyksen nimellä, koska samalla se on mainos ja yhdistys on silloin puhelinluettelossa. 37,55euroa on 2kk:n puhelinsopimus pelkästään. Siihen tulee noin 6-7euroa puhelumaksuja yleensä parin kuukauden aikana eli yhteensä noin 44€. Se ei ole paljoa, koska kuukauden Internet-sopimukseen kuuluu ilmainen puhelin Ranskassa lankapuhelimeen. Siihen tulee lisänä joitakin puheluita, jotka eivät ole ilmaisia. Se taas maksaa 34,77euroa/kk. Eli 44€ on 2kk:n maksu, se puolitetaan ja siihen lisätään noin 36€ joka kuukautinen Internetmaksu. 22€+36€=58€ kuukausittaiseksi puhelin-ja internet laskuksi. Aika paljon menee, vaikka kännykkää ei ole. Se vasta kallista on Ranskassa. Noista laskuista en myöskään ole paljoa laskuttanut yhdistystä, koska piti saada budjetti pieneksi. Nyt tilanne muuttuu, koska kerran on isompi budjetti. Museossa on ollut enemmän kävijöitä ja sen rahatilanne on parempi.
88,79€ menee neljä kertaa vuodessa yhdistyksen vakuutukseen. Sekin lasku tulee piakkoin.
Siinä hiukan laskuajatuksia, ne pyörivät nyt päässä tällä hetkellä.
Sain tänään lopultakin yhdistyksen nimimuutospaperit valmiiksi postiin. Olin jo lähettänyt ne alkukuusta aliprefektuuriin Alèsiin, mutta he pyysivät täydennystä. Jonkun ajan päästä Käden taidot ry. on virallisestikin poistettu ja muuttunut Nukkenallemuseo ry:ksi. Se julkaistaan Journal Officielissa. Olen tehnyt jo muutokset myoldbear-nettisivuille.
Laskuista puheenollen, ihanne olisi, ettei tarvitsisi huolehtia muutakuin kokoelmasta. Ja muun voisi jättää toisten huoleksi. Jos joku kunta tarjoaisi ilmaiset tilat ja pyörittäisi museota. Se olisi helpompaa. Tekisi siitä oikeen virallisen, niin että kaikki olisi vitriinissä tai lasin takana, kuten yleensä on museoissa. Silloin pitäisi investoida. "Joulupukkia ei ole olemassakaan", sanoo ranskalainen ystäväni tällaisessa tilanteessa. - Mutta olen minä internetissä nähnyt sellaisiakin tarinoita. Jotkut kunnat ovat oikein ostaneet kokoelman perustaakseen museon. En minä myisi omaani, vuokraisin sen...
maanantai 12. syyskuuta 2011
Euroopan kulttuuriviikonloppu
Ensi viikonlopulla meidän kylässä linna on taas auki yleisölle, tällä kertaa kellotorni myös.
Meinaan laittaa siirrettävän museokyltin siihen linnan lähettyville, jotta saisi houkuteltua linnakävijöitä myös tänne museoon. Linnaa vastapäätä on jo pieni museokyltti, se on uutta.
Viime vuonna linnassa oli 900 kävijää parin päivän aikana.
Kävin Anduzen turistitoimistossa ja tilasin uusia museomainoksia, joita vien sitten linnaan sisälle.
Tässä kuussa yhdistys on tienannut 65,50euroa sisäänkäyntimaksuista. Ollaan samoissa viime vuoden syyskuuhun nähden.
Meinaan laittaa siirrettävän museokyltin siihen linnan lähettyville, jotta saisi houkuteltua linnakävijöitä myös tänne museoon. Linnaa vastapäätä on jo pieni museokyltti, se on uutta.
Viime vuonna linnassa oli 900 kävijää parin päivän aikana.
Kävin Anduzen turistitoimistossa ja tilasin uusia museomainoksia, joita vien sitten linnaan sisälle.
Tässä kuussa yhdistys on tienannut 65,50euroa sisäänkäyntimaksuista. Ollaan samoissa viime vuoden syyskuuhun nähden.
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Nykyajan pehmoleluista
Tänään oli museossa yksi pariskunta, internetistä he olivat tämän museon löytäneet. Madame on nallejen keräilijä, hänellä on niitä peräti yli 2000, tai kuinka monta tuhatta hän taisikaan sanoa. Joka tapauksessa jättikokoelma. Monsieur oli kunnostanut jo rouvalleen sitä varten eri huoneen, jonne kaikki saisi esille. Mutta sekin on tullut liian pieneksi. Ja loppujen lopuksi pehmot ovatkin sitten pakattuna säilössä. Kirpputori on heidän löytöpaikkansa.
Kyseessä ei ole vanhat nallet, vaan uudet, kiinalaiset tulokkaat. Se oli huvittavaa, kun puhuttiin. Onneksi en kerinnyt pauhaamaan nykyajan sarjatuotantoa. Se on nykymaailmaa ja meidän aikamme lasten lelukulttuuria. Mielenkiintoista keskustella, vaikka keräilykohteemme onkin erilainen. Koiraihmisiä he olivat myös. Ja samanikäisiä minun kanssani. Meillä synkkasi hyvin, oli samanlainen huumorintaju. Koulunäyttely oli tykätty. Ja siinä usein se ikäluokka tulee esiin.
Tämä ranskalainen Noëlle suunnittelee perustavansa museon näillä nalleillaan, jotta saisi tuloja eläinyhdistykseen tai koiratarhaan, jossa hän on vapaaehtoistyössä. Siinä onkin haastetta. Meidän yhdistyksellä on kestänyt 10 vuotta ennenkuin on päässyt edes "jaloilleen" finanssipuolesta puheenollen.
http://www.nallet.fi/sairaala.htm Siinä hyvä juttu. Tästä suomalaisesta Isokarhun kaupasta puhuin museokävijä pariskunnalle. Tuolla Isokarhun kaupalla on ollut menestystä. Nalleilla on suuret markkinat maailmassa, varsinkin lasten leluilla. Vanhat aidot antiikkinallet on vain osa nallekulttuuria.
"Mauista ei sovi kiistellä". - Silti helposti tulee sanottua, mistä tykkää ja mistä ei.
Alkuvuosina yksi meidän kyläläisistä sanoi nalleista puheenollen, että heidän talo on niitä täynnä, tarkoitti supermarkettien pehmoleluja. Hän ei tehnyt mitään eroa vanhojen ja uusien välillä.
Toisaalta museossa täytyy olla aitoa. Jos ei ole kyse erikoismuseosta, joka on erikoistunut kitschiin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kitsch
Tulevaisuuden museo on täynnä aasialaista.Niiden täytyy olla suuria, jotta saa esille kulutusyhteiskunnan lelut. Lasten huone ennen ja nyt, siinä on paljon eroa.
Kyseessä ei ole vanhat nallet, vaan uudet, kiinalaiset tulokkaat. Se oli huvittavaa, kun puhuttiin. Onneksi en kerinnyt pauhaamaan nykyajan sarjatuotantoa. Se on nykymaailmaa ja meidän aikamme lasten lelukulttuuria. Mielenkiintoista keskustella, vaikka keräilykohteemme onkin erilainen. Koiraihmisiä he olivat myös. Ja samanikäisiä minun kanssani. Meillä synkkasi hyvin, oli samanlainen huumorintaju. Koulunäyttely oli tykätty. Ja siinä usein se ikäluokka tulee esiin.
Tämä ranskalainen Noëlle suunnittelee perustavansa museon näillä nalleillaan, jotta saisi tuloja eläinyhdistykseen tai koiratarhaan, jossa hän on vapaaehtoistyössä. Siinä onkin haastetta. Meidän yhdistyksellä on kestänyt 10 vuotta ennenkuin on päässyt edes "jaloilleen" finanssipuolesta puheenollen.
http://www.nallet.fi/sairaala.htm Siinä hyvä juttu. Tästä suomalaisesta Isokarhun kaupasta puhuin museokävijä pariskunnalle. Tuolla Isokarhun kaupalla on ollut menestystä. Nalleilla on suuret markkinat maailmassa, varsinkin lasten leluilla. Vanhat aidot antiikkinallet on vain osa nallekulttuuria.
"Mauista ei sovi kiistellä". - Silti helposti tulee sanottua, mistä tykkää ja mistä ei.
Alkuvuosina yksi meidän kyläläisistä sanoi nalleista puheenollen, että heidän talo on niitä täynnä, tarkoitti supermarkettien pehmoleluja. Hän ei tehnyt mitään eroa vanhojen ja uusien välillä.
Toisaalta museossa täytyy olla aitoa. Jos ei ole kyse erikoismuseosta, joka on erikoistunut kitschiin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kitsch
Tulevaisuuden museo on täynnä aasialaista.Niiden täytyy olla suuria, jotta saa esille kulutusyhteiskunnan lelut. Lasten huone ennen ja nyt, siinä on paljon eroa.
lauantai 10. syyskuuta 2011
Mitä tänä syksynä keksisi?
http://www.puppenhausmuseum.ch/
Siinä linkki Sveitsin Baselin Nukketalomuseoon, joka on hyvin kuuluisa. Siellä on paljon nukketaloja ja nalleja. Täytyy päästä katsomaan. Ostin Eurolinesin bussiliput noin 100 euroa menopaluu Nîmesistä Baseliin.
Katselin ensin Ryanairin lentomatkoja, mutta en löytänyt. Huomasin, että Eurolinesilla on edullisia suoria reittejä lähimaihin. Vaikka ne ovat aika rasittavia kokopäivä matkoja, mutta paikan päällä voi sitten levätä. Tuo Sveitsin Baseliin menevä kulkee päiväsaikaan, monet ovat yöbusseja.
Minulla on muisto Eurolines Suomi-Ranska- matkoista. Kuljin niillä 90-luvulla tänne Etelä-Ranskaan tullessani tai Suomeen mennessäni, koska voi ostaa vain menolipun ja jättää paluun avoimeksi. Matkaa rasitti vielä Tukholman ja Suomen välinen laivareitti. Niin kuitti olin sitten perille saapuessani, että monta päivää piti levätä. Yli 24-tuntia istuma-asennossa ei nukkumisesta tule paljoa mitään, paikat vaan puutuvat. Mutta valmis olin aina matkaa tekemään sen vaivoista huolimatta. Lisäksi "matkamiehen"-elämäni oli epävarmaa. Kaikki likoon.
Lentäen se ei olisi siihen aikaan ollut mahdollista, koska aina piti ostaa menopaluu. Ei Ryanair ollut silloin vielä kovin tunnettu, en ainakaan minä tuntenut. Internetin yleistyttyä vasta, koska halpaliput ostetaan netistä.
Vielä tuosta naapurimaan museossa käynnistä. Virtuaalivierailuja olen tehnyt eri museoissa vuodesta 2004, jolloin minä "Uunona", vähemmän tekninen ihminen, perehdyin tähän nykymaailman tekniikan suureen ihmeeseen, tietokoneeseen ja aloin surffaamisseikkailun internetissä. Siksi http://myoldbear.free.fr -sivuilla on paljon linkkejä eri museoihin. Tuumasta toimeen, tai virtuaalimaailmasta paikan päälle. Sen jälkeen olen löytänyt noita mielenkiintoisia paikkoja, jonne voi mennä katsomaan tilaisuuden tullen. Ilman nettiä kaikki olisi vähemmän konkreettista ja tiedossani.
Tämä blogikirjoittelukin on mukavaa. Olin aamulla ensin ranskankielisessä blogissani ja sitten siirryin tänne. Yhtäkkiä vaan kello tuli 11:27 Ranskan aikaa. Aika menee siivillä.
Siinä linkki Sveitsin Baselin Nukketalomuseoon, joka on hyvin kuuluisa. Siellä on paljon nukketaloja ja nalleja. Täytyy päästä katsomaan. Ostin Eurolinesin bussiliput noin 100 euroa menopaluu Nîmesistä Baseliin.
Katselin ensin Ryanairin lentomatkoja, mutta en löytänyt. Huomasin, että Eurolinesilla on edullisia suoria reittejä lähimaihin. Vaikka ne ovat aika rasittavia kokopäivä matkoja, mutta paikan päällä voi sitten levätä. Tuo Sveitsin Baseliin menevä kulkee päiväsaikaan, monet ovat yöbusseja.
Minulla on muisto Eurolines Suomi-Ranska- matkoista. Kuljin niillä 90-luvulla tänne Etelä-Ranskaan tullessani tai Suomeen mennessäni, koska voi ostaa vain menolipun ja jättää paluun avoimeksi. Matkaa rasitti vielä Tukholman ja Suomen välinen laivareitti. Niin kuitti olin sitten perille saapuessani, että monta päivää piti levätä. Yli 24-tuntia istuma-asennossa ei nukkumisesta tule paljoa mitään, paikat vaan puutuvat. Mutta valmis olin aina matkaa tekemään sen vaivoista huolimatta. Lisäksi "matkamiehen"-elämäni oli epävarmaa. Kaikki likoon.
Lentäen se ei olisi siihen aikaan ollut mahdollista, koska aina piti ostaa menopaluu. Ei Ryanair ollut silloin vielä kovin tunnettu, en ainakaan minä tuntenut. Internetin yleistyttyä vasta, koska halpaliput ostetaan netistä.
Vielä tuosta naapurimaan museossa käynnistä. Virtuaalivierailuja olen tehnyt eri museoissa vuodesta 2004, jolloin minä "Uunona", vähemmän tekninen ihminen, perehdyin tähän nykymaailman tekniikan suureen ihmeeseen, tietokoneeseen ja aloin surffaamisseikkailun internetissä. Siksi http://myoldbear.free.fr -sivuilla on paljon linkkejä eri museoihin. Tuumasta toimeen, tai virtuaalimaailmasta paikan päälle. Sen jälkeen olen löytänyt noita mielenkiintoisia paikkoja, jonne voi mennä katsomaan tilaisuuden tullen. Ilman nettiä kaikki olisi vähemmän konkreettista ja tiedossani.
Tämä blogikirjoittelukin on mukavaa. Olin aamulla ensin ranskankielisessä blogissani ja sitten siirryin tänne. Yhtäkkiä vaan kello tuli 11:27 Ranskan aikaa. Aika menee siivillä.
torstai 8. syyskuuta 2011
Puolivalmista
Portaikon ylä-ja alapuolelle laitoin pienet poppana matot. Leikkasin vaan "kovana" isosta poppana pöytäliinasta palasia. Ennen en olisi raskinnut niitä rikkoa. Poppanan teko tulee kalliiksi, materiaali, puuvillainenkin, maksaa paljon ja kutominen on aikaa vievää. Ne ovat hintavia pöytäliinoja. Toisaalta niille tulee nyt uutta käyttöä nukketalossa. Korjussa ne ovat olleet, eikä käytössä.
Nyt olen motivoitunut hakemaan kahteen oikeanpuoleiseen huoneeseen huonekaluja, yläkertaan makuuhuone ja alakertaan muuta, saa nähdä, mitä löydän. 20-lukua pitää olla.
Vaikka kuva ei ole ihan realistinen värien suhteen, kuvaamalla näkee epäkohdat ja sen, mikä sopii. Niin on hyvä testata eri vaihtoehtoja. Tämän oman huushollini entisiä epäedullisia ikkunaverhoja en huomannut muutakuin vasta kuvassa. Sitten tiesin korjata. Silmä tottuu. Nyt ne ovat paremmat.
Ennen remonttia
Tässä pari kuvaa talosta ennen remonttia. Toisessa kuvassa näkyy oikealla puolella etuosassa teksti BROKEN. Eri paikoissa taloa nurjalla puolella on milloin mitäkin tekstiä. Nukketalo on tehty vanhoista kaupan puulaatikoista. Se on kierrätystä. Kerroin siitä jo dollhousedreams-sivuilla. Ei haittaa, vaikka on vaatimattomat rakennusaineet, lopputulos on hieno. Mutta kyllä minä halusin kätkeä tuon näkyvän tekstin, joka pistää silmään heti. Kaikki tuo musta lattiaosa tuli pesussa ihan vaaleaksi. Sen päälle laitan kokolattiamaton, koska niin se on nätimpi. Muuten se oli kylmän näköinen huonekalujen kanssa.
Talo on aika paljon keskeneräisen näköinen, koska paljasta rimapuuta näkyy. Petsaamalla tai värjäämällä se on viimeistellymmän näköinen. En olisi ostanut tätä taloa, jos se olisi ollut laitettu tai remontoitu. Nyt saa kaikki tehdä mielensä mukaan.
Aika kauhean näköinen sisältä talo oli alussa, kun sitä ei ollut vielä kertaakaan putsattu. Kuinka moneen kertaan sitä olen kuurannut? En muista.
Remontti etenee
Myöhemmin laitan kuvan, jossa ne näkyvät nukketalossa paikallaan.
Alla on kuva nukketalosta, jossa on nyt kalustettu vasen puoli 20-luvun tyyliin. Vaikka sitäkin voi ajan myötä täydentää. Tauluja voisi laittaa seinille yläkertaan, ne tekevät hienoksi. Ja joku kaappi sinne perälle. Lattiamattona on kutomani punertava poppana. Luonnossa se on tummemman punainen kuin kuvassa.
Alakerran keittiöön voi myös lisätä astioita ja pellavapyyheliinoja telineeseen. Asukkaina on vasta yksi posliininukke yläkerrassa, niitäkin saa olla enemmän.
Nyt kun olen päässyt lopulta alkuun tämän nukketalon sisustuksessa, ajatukset pyörivät sen ympärillä yöt ja päivät. Se on mukavaa ajateltavaa.
http://dollhousedreams.free.fr/suomisivut/sis%C3%A4llysluettelo.html
Dollhousedreamsin Mitä uutta? -sivuilla on kuvia tästä nukketalosta ja sen yläkerran kalusteista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)