perjantai 7. joulukuuta 2012

Monta tuntia nukketalossa

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/show/

Tässä alussa linkki flickr.com sivuille, jonne jatkoin kuvasarjaa talon kunnostuksesta. Se on dioina.

Viereisessä kuvassa alakerran makuuhuoneessa näkyy valmiina enkelitaulu seinällä.

Akvarellit vasemmalla yläkerran sinisessä huoneessa ovat Barjacin antiikkimarkkinoiden löytö 5 eurolla. Ne olivat vähän likastuneet, sain ne korjattua. Tein niistä pyöreät ja niin sain sen huonon osan pois leikattua. Metallikehykset ovat vanhat myös.

Jokaisen sängyn viereen laitoin potun. Ne ovat kylläkin uutta Limoges-posliinia. Anduzen kirpparilta sain niitä 1-2 eurolla kappale. Toisaalta hyvänlaatuisia ne ovat, vaikka ihanteellisempaa olisi käyttää vanhaa eikä uutta. Vain poikkeustapauksessa lisään uutta tavaraa nukketaloon.

Yläkerran vierashuoneeseen tein pöydälle vanhasta pitsistä pöytäliinan ja otin Limoges kukkamaljakon toisesta nukketalosta tänne, koska siellä niitä oli jo monta.

Forssan joulumarkkinoilta ostama savikoira sopii olohuoneeseen, samat värit. Kissalla ja koiralla on tässä talossa kummallakin oma huone. Kissa asuu keittiössä ja koira olohuoneessa. Se on vielä aika tyhjä, sinne keksin jotakin seuraavaksi. Ja asukkaat puuttuvat kokonaan.

Tämä autiotalo on temmannut minut täysin mukaansa. Se on alkanut uudestaan elää, kun olen "askarrellut" sen parissa monia tunteja. Valmista ei ole vielä. Sitäpaitsi kesällä arvelin, että sen kunnostaminen kestää vuoden. Nyt jo puolessa vuodessa on paljon tapahtunut. Toisaalta minun oli kauhean vaikea päästä alkuun. Kesti noin 6 vuotta, ennenkuin ryhdyin hommiin.

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/ 
Siinä vielä kuvasarjalinkki.



Linnan juhlista

http://yle.fi/uutiset/kuvagalleria_linnan_juhlien_nayttavimmat_puvut/6406112

Eilen katselin internetistä itsenäisyyspäivän linnan juhlia. Näkyvyys oli hyvä ulkomaillekin. Toisaalta minulla on uusi tietokoneen keskusyksikkö ja nettiyhteys on nopea ja hyvä, eikä katkeile.

Noita juhlia on mukava katsoa. Me puhuttiin samalla siskojen kanssa Skypella. Oli kotoisaa, kuin olisin ollut Suomessa.

Pukuloistoa arvostellaan aina. Kaikki olivat siellä parhaat päällä. Mutta en minä nähnyt lempipukua. Jokunen oli hienompi toisia. Ja joukossa oli aika järkyttäviä pukuja, rintaliivit tai alushousut näkyivät. Naiselliset hullutukset tulevat oikein esille joka kerta. Toisaalta sekin voi olla positiivista tai negatiivista.

Minun mielestäni Pariisin muotinäytökset ovat hienompia kuin linnanjuhlien pukuskaala. Suuret muotitaiteilijat tekevät puvuistaan kuin taideteoksia.

Presidentin rouva Jenni Haukio on nuori ja nätti, mutta hänen pukuvalintansa ovat aina vähän vanhahtavia, ainakin ne, jotka olen sattunut näkemään internetissä Suomen uutisia seuratessani. Ehkä hän haluaa näyttää vanhemmalta paljon vanhemman miehensä kanssa.

Marimekkokin oli siellä mukana ainakin yhden luomuksensa kanssa, en katsellut ihan koko juhlaa alusta loppuun. En ymmärrä sen taidetta. Ei se puku mikään erikoinen ollut, vaikka hinta on niissä Marimekon tuotteissa ollut aina tunnetusti huippua. Silloin 70-luvulla se oli uutta ja suurta muotia, kun piti ostaa ikkunaverhotkin Marimekosta, mutta nykyään se ei enää tunnu mitenkään erikoiselta.

Vaikka täytyy suosia suomalaista, mutta en minä silti suomalaissuunnittelijaa valitsisi ihan vaan suomalaisuuden tähden jos ulkomaalainen onnistuu suunnittelussa paremmin. Kyllä sitä kotimaisuutta voi kunnioittaa muutenkin elämäntavoissaan.

Suomalaiset ovat hyviä muualla kuten huipputeknologiassa. Muoti on paremminkin ranskalaisten tai italialaisten erikoisuus.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Linkit

http://koti.welho.com/mimtakal/kiltsuhistoria.htm

Vierashuoneessa

Tässä ylhäällä kuva viimeisimmästä näpertelystäni. Vierashuoneen sängystä ja kehdosta puuttuivat petivaatteet.

Minulla on hyvät varastot vanhoja pitsejä, joita sain siihen aikaan kun tein vielä nalleja. Nyt pitseillä oli käyttöä, tein niistä koristeelliset sängynpeitteet tyynyineen. Rusetteja pitää olla, että on korea.

Posliininen pesuvati ja kannu vielä peilipöydälle ja pottu lattialle, niin sitten on huone valmiina vieraita varten.

Suojelusenkeli

Tässä Saksasta ostamani kastekirje vuodelta 1905. Pulitin siitä 15 euroa. Ei ollut kallis. Paljon enemmän joutuisi maksamaan vanhasta valmiista miniatyyri enkelitaulusta. 50 euroon nousee hinta helposti, olen niitä seurannut. Ne ovat kysyttyjä, varsinkin protestanttisissa maissa. Löysin kyllä sellaisen 1800-luvun lopulta olevan täältä ranskalaiselta kirpputorilta 15 eurolla hienoine kehyksineen toissa kesänä. Yleensä katolisessa Ranskassa on noiden enkelien paikalla lastenhuoneessa risti.

Koristeellisessa kirjeessä on kiiltokuvaenkeli ja -lapsi vaaleanpunaisen silkin päällä, reunoilla on tinaset koristeet pitsiharson päällä ja alla vielä tinainen teksti vanhalla kirjoituksella.

Teen tästä löydöstäni suojelusenkeli taulun punaiseen makuuhuoneeseen nukketaloon. Mitoiltaan se sopii. Taitan sen kuten se on aina ollut taitettuna neljältä sivulta ja suljen kastekirjeen sen sisälle. Ei se siitä vahingoitu, vaikka laitan sen sitten kehysten sisään lasin taakse. Taulu kätkee silloin sisälleen salaisuuden, tarinan. Joku lapsi jossain 100 vuotta sitten on sen saanut...Nyt se on vielä löytänyt uuden paikan museossa kaikkien ihaltavana. Niin elämä jatkuu.

Löysin kirpparilta puukehykset lasineen. Ne piti maalata, jotta sopii punaiseen huoneeseen. Nyt se on kuivaamassa. Kestää pari päivää kuivata, sellaista hidasti kuivaavaa maalia. Kun on valmista, näytän tässä blogissani.

Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmaksi.

Skannasin kirjeen. Jos osaa saksaa, voi suomentaa. Linkin kuvaa täytyy vielä kerran klikata, jotta teksti suurenee tarpeeksi.
http://souvenirs.midiblogs.com/media/02/02/4147602574.jpg

http://www.culture.gouv.fr/public/mistral/joconde_fr?ACTI...
http://histobook.fr/?p=108

tiistai 4. joulukuuta 2012

Kun unelmat toteutuvat...


Tässä yksi joululahja idea: "Unelmani Etelä-Ranskassa". Kustantaja Pilot. 2005. Sivuja on 182.
Kirjaa voi tilata sähköpostilla myoldbear @ free.fr
Hinta on 23€ + postiennakkokulut.

http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/tervetuloa.htm





Päivän runo

Hold fast

to dreams

for if dreams die,

life is a broken

winged bird that


cannot fly.
                                Langston Hughes

maanantai 3. joulukuuta 2012

Matkan jälkeen

Viime viikonlopulla oli meidän kylässä joulumarkkinat. Kävin siellä vähän katsomassa heti aamulla, koska naapurini on aina siellä myyntikojuineen.

Samalla ajattelin kysyä ohjaajilta, jos voin viedä nukkenallemuseokyltin ulko-oven viereen. Minulla on sellainen ylimääräinen, jota voi siirtää paikasta toiseen. Lisäksi jätin sinne markkinoille museomainoksia puffettiin ja yhdelle madamella, jonka kanssa puhuin. Hän on julkaissut pari käsityökirjaa. Ja kuulin häneltä internetissä myytävistä suurennuslaseista, joilla voi tehdä miniatyyrejä.

Sitten tuli mieleeni, että voisin samalla viedä museomainoksen bureau de tabaciin eli lehtikioskille ja sinne uuteen isoon supermarkettiin, joka avattiin syksyllä.

Siinä vähän museon markkinointia omassa kylässä. En sitä yleensä harjoita. Ensimmäisinä museovuosina huomasin sen ihan turhaksi, ajan ja energian tuhlaukseksi. Niin kuin tyhjään kaivoon mainokset olisi heittänyt, mitään vastakaikua ei koskaan kuulunut.

Ihmeesti matkan jälkeen, kun oli vähän etäisyyttä kaikkeen, näki asiat eri tavalla. Matka virkistää ja avartaa. Hälläväliä, vaikka tänään näyttää turhalta moni asia, huomenna voi kaikki olla toisin. Never give up trying! - opittiin koulussa englannintunnilla.

Museon oven takana oli ollut ihmisiä poissaollessani. Naapurin isäntä ja ravintoloitsija niin sanoivat. Kerroin heille, että olin Suomessa viikon. Lisäksi puhelinvastaajassa oli soittajien numeroita. Naapurikylistä oli kyselty museota, joten meitä kaivattiin.

Nyt lopultakin tein ne "mainostemput", mitä Sébastien on käskenyt minun tehdä jo monta vuotta. - Piti tehdä Suomen matka ensin, että riitti rohkeus.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Viikko Suomessa - Mantin lottapuku

Ostin liput internetistä jo lokakuun alussa marraskuun loppuviikolle. Ryanairin halpoja matkoja ei ollut nyt ihan helppo löytää. Heti joulukuun alussa näkyi jo tuntuvat erot. Montpellier-Frankfurt Hahn-Tampere-Frankfurt Hahn. Siinä lentoni noin 65 euroa kaikkiaan. Teen aina rekisteröinnin tai maihinnousukortin valmiiksi netissä ja matkatavaroita on vain lentolaukkuun sallittu 10kg. Mahtui sinne nyt silti kutomiani poppanoita, isonveljen kauraryynejä, höyryauto 30-luvulta, ruisleipä, savinen koira ja joulukuusi miniatyyreinä...

Frankfurt Hahn lentokenttä - Frankfurt am Main bussimatka 14 euroa (klo10:30-12:15). Sitten piti jatkaa Saksasta luotijunalla Frankfurt am Mainista (noin klo 14) Avignoniin, 39 euroa, koska halpaa lentoa en saanut. Toisaalta tuli testattua tuo uusi linja Frankfurt am Main-Marseille. Voisin sen junamatkan toistekin tehdä, vaikka istuin junassa 7 tuntia (noin 300km/tunti).

Matkaani helpotti paljon, kun lainasin autoni viikoksi ystävälleni, joka sitten toi minut lentokentälle ja haki rautatieasemalta Avignonista. Ei ollut ajosta stressiä. Ja sitäpaitsi matkani olisi ollut kalliimpi, koska olisin joutunut junalla tulemaan Avignonista Montpellierhen ja auton jättämään parkkiin lentokentälle.

Dixou oli päivähoidossa ystävieni tykönä. 12-vuotias koiravauva oli ollut kiltti. Kova ikävä oli meillä puolin ja toisin.

Saksassa pikakäynnillä nyt ollessani ajattelin, että kunpa olisi voinut olla siellä vähän kauemmin. Toisella kertaa.

Sää oli aika leutoa joka paikassa matkan varrella. Sitten kotiin tänne tultuani luin Hesaria netissä ja huomasin, että lumet tulivat ja sotkivat liikenteen pahasti Suomessa heti seuraavana päivänä. Minulla oli tuuria. Ei ollut myöskään juna- tai muita lakkoja missään.

Suomessa oltiin Forssan joulumarkkinoilla ja paluumatkalla Tampereella Erjan kanssa Lotta-ja Suojeluskunta museossa. Olen jo pitemmän aikaa sunnitellut meneväni sotamuseoon tilaisuuden tullen. On hyvä tietää sota-ajasta. Minulla on kokoelmassani muutama sotamuisto.

http://www.museokompassi.fi/tampere/tampereen-suojeluskunta-ja-lottamuseo/

http://www.pirkanperinto.fi/

Me ollaan nähty joskus pienenä yhden tätimme lottapuku. Nyt näin tuolla museossa mitä kaikkea sen pitäminen tarkoitti aikoinaan. Palanen mennyttä maailmaa tuli konkreettisesti esille monien tuhansien esineiden mukana.

Vapaaehtoisilla oli tärkeä tehtävä noina kriisiaikoina.

http://www.mpkk.fi/fi/sotamuseo/