http://www.midilibre.fr/2013/06/06/lezan-le-delicieux-musee-des-poupees-et-des-nounours,716035.php
Surffaillessani löysin uuden artikkelin tästä museosta. Midi Libre on sen julkaissut viime viikolla. He ovat käyttäneet kuvavarastoaan ja tehneet siihen tekstin myoldbear-sivujen tietojen perusteella.
Se oli hyvä yllätys. Ihmeellistä, koska viime päivinä olen ajatellut, että pitäisi saada lehteen artikkeli ennen sesonkia. Toive toteutui kuin taikaiskusta!
Siinä on museon aukioloajoista, että tämä on auki joka päivä heinäkuusta elokuun loppuun. Vaikka nyt se on auki myös viikoloppuisin. Toisaalta pääasia, että tekivät jutun.
http://www.midilibre.fr/supplement/guide-de-l-ete/guide-de-l-ete-gard/enfants/
Joka kesä lehti julkaisee ylimääräisiä kesäpainoksia. Tämä artikkeli on sen turistioppaassa, jossa on paikallisia nähtävyyksiä lapsia varten.
perjantai 14. kesäkuuta 2013
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Näyttelyjä ja museoita
http://www.ts.fi/viihde/1074208545/Vitriinit+tulvillaan+lapsuuden+muistoja
Huvia ja hyötyä lapsille - leikkikaluteollisuutta Neuvosto-Virossa. Tarton lelumuseon näyttely Turun linnassa 15.6.-30.9.13
http://www.ts.fi/teemat/matkailu/92845/Lelujen+lumossa+Prahassa
http://www.ita-savo.fi/uutiset/kulttuuri-ja-viihde/barbie-nuket-valloittavat-nukke-ja-lelumuseo-suruttomassa-55677
http://astasalminen.files.wordpress.com/2012/07/tarton-kuvia-lisc3a4c3a4-035.jpg
Huvia ja hyötyä lapsille - leikkikaluteollisuutta Neuvosto-Virossa. Tarton lelumuseon näyttely Turun linnassa 15.6.-30.9.13
http://www.ts.fi/teemat/matkailu/92845/Lelujen+lumossa+Prahassa
http://www.ita-savo.fi/uutiset/kulttuuri-ja-viihde/barbie-nuket-valloittavat-nukke-ja-lelumuseo-suruttomassa-55677
http://astasalminen.files.wordpress.com/2012/07/tarton-kuvia-lisc3a4c3a4-035.jpg
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Nuket ja nallet filmitähtinä
Kiitos Paulalle ja Timolle museovisiitistä. Vierailusta syntyi video, jota voidaan piakkoin näyttää kaikille internetissä. Se meiltä on puuttunut. Nykyään kaikilla museoilla on netissä ainakin joku video.
Me ollaan katseltu sitä museotiimin kanssa viime päivinä ja ollaan tyytyväisiä. Minä vähän ajattelin, että mahtaako olla sekamelskan näköinen tämä museo filmillä, koska on täpötäynnä. Mutta ei se nyt pahemmin tule esille.
En voi julkistaa videota vielä tähän nettiin, vasta ehkä ensi viikolla. Meillä on täällä yksi asia hoidettava ensin.
Oli tylsä viikonloppu, ei ollut ketään museossa, paitsi perjantaina yksi pariskunta. Toisaalta pääsesonki alkaa vasta heinäkuussa. Nyt on vielä hiljaista aikaa. Turistit eivät ole vielä saapuneet.
Toissa päivänä olin Karkkimuseossa ja Uzèsin turistitoimistossa viemässä museomainoksia. Kylvetty on noita mainoksia joka ilmansuuntaan pitkin vuotta, joten voi olettaa, että se kantaa hedelmää pikkuhiljaa. Siksi olin vähän pettynyt tänään. Toisaalta turismi on hyvin epäsäännöllistä.
http://www.midilibre.fr/2013/06/06/le-tourisme-un-enjeu-pour-les-cevennes,712020.php
Siinä yllä linkki Sevennien alueen turismikokouksesta, jossa Alèsin asutustaajaman päättäjät olivat juuri yksi päivä. Kuvassa näkyy myös Alèsin kunnanjohtaja, jolle kirjoitin nukkenallemuseosta. Nyt hän tietää, että sellainenkin on täällä olemassa. Jos hän joskus tavatessaan meidän kylän kunnanjohtajan tai kunnantalon kermaa ottaa puheeksi tämän asian. Voi kysyä, minkälainen se teidän kylän museo on. Kunnantalon väelle tuleekin siitä oikein kompakysymys. Miten siihen vastaisi, kun ei ole koskaan käynyt katsomassa. - Paljastuu se, että heistä tämä nukkenallemuseo ei ole vierailun väärtti. Vain kaikki oma on hyvää, sellaisia nurkkapatriootteja he ovat. Ranskalaisten omahyväisyys korostuu tällaisessa ei turistikylässä. Ja sen huomaa joissakin museovierailuissa, kun täällä kaivataan enemmän kaikkea Ranskassa valmistettua ja kaihdetaan muita kilpailijoita kuten Saksassa valmistettua. "Arvaa oma tilasi ja anna arvo toisellekin", niin vanha kansa sanoi.
Me ollaan katseltu sitä museotiimin kanssa viime päivinä ja ollaan tyytyväisiä. Minä vähän ajattelin, että mahtaako olla sekamelskan näköinen tämä museo filmillä, koska on täpötäynnä. Mutta ei se nyt pahemmin tule esille.
En voi julkistaa videota vielä tähän nettiin, vasta ehkä ensi viikolla. Meillä on täällä yksi asia hoidettava ensin.
Oli tylsä viikonloppu, ei ollut ketään museossa, paitsi perjantaina yksi pariskunta. Toisaalta pääsesonki alkaa vasta heinäkuussa. Nyt on vielä hiljaista aikaa. Turistit eivät ole vielä saapuneet.
Toissa päivänä olin Karkkimuseossa ja Uzèsin turistitoimistossa viemässä museomainoksia. Kylvetty on noita mainoksia joka ilmansuuntaan pitkin vuotta, joten voi olettaa, että se kantaa hedelmää pikkuhiljaa. Siksi olin vähän pettynyt tänään. Toisaalta turismi on hyvin epäsäännöllistä.
http://www.midilibre.fr/2013/06/06/le-tourisme-un-enjeu-pour-les-cevennes,712020.php
Siinä yllä linkki Sevennien alueen turismikokouksesta, jossa Alèsin asutustaajaman päättäjät olivat juuri yksi päivä. Kuvassa näkyy myös Alèsin kunnanjohtaja, jolle kirjoitin nukkenallemuseosta. Nyt hän tietää, että sellainenkin on täällä olemassa. Jos hän joskus tavatessaan meidän kylän kunnanjohtajan tai kunnantalon kermaa ottaa puheeksi tämän asian. Voi kysyä, minkälainen se teidän kylän museo on. Kunnantalon väelle tuleekin siitä oikein kompakysymys. Miten siihen vastaisi, kun ei ole koskaan käynyt katsomassa. - Paljastuu se, että heistä tämä nukkenallemuseo ei ole vierailun väärtti. Vain kaikki oma on hyvää, sellaisia nurkkapatriootteja he ovat. Ranskalaisten omahyväisyys korostuu tällaisessa ei turistikylässä. Ja sen huomaa joissakin museovierailuissa, kun täällä kaivataan enemmän kaikkea Ranskassa valmistettua ja kaihdetaan muita kilpailijoita kuten Saksassa valmistettua. "Arvaa oma tilasi ja anna arvo toisellekin", niin vanha kansa sanoi.
torstai 6. kesäkuuta 2013
Matkabudjetista puheenollen
http://www.forssanlehti.fi/uutiset/stt_uutiset?id=97048795
"Keskimääräinen suomalaiskodin lomabudjetti on tänä vuonna 1 495 euroa. Viime vuonna vastaava summa oli 1 406 euroa."
Tässä artikkeli suomalaisten lomabudjetista. Ei siinä ole ihan pikku budjetista kyse. Minä ostaisin sillä rahalla jo ihanan vanhan nukketalon.
En voi olla ihmettelemättä. Minä olen reissannut aina minimibudjetilla. Kaikki Suomen matkani olen ostanut netistä vuodesta 2004 alkaen, jolloin tutustuin atk maailmaan. Ja huomasin, miten paljon halvemmalla pääsee Ryanairilla ja muutenkin vertaamalla lentoyhtiöitä. Alle 100 eurolla olen lentoni saanut Suomeen aina joskus, eikä paljoa 200 euroa ole ylittänyt, jos on ollut kalliimpaa. Aikaa kyllä saa varata lippujen hakuun ja vertailuun. Eivät ne aina kertaheitolla löydy. Lisäksi eri vaihtoehtoja kannattaa aina hakea. Samalla näkee muuta maailmaa ja voi poiketa jonnekin matkan varrella. Olen kulkenut Montpellier-Frankfurt Hahn-Tampere kautta monta vuotta, seuraavalla kerralla täytyy löytää uusi mielenkiintoinen reitti.
Ryanair on kyllä nostanut selvästi hintojaan. Muutama vuosi sitten menopaluu lentoni Suomeen maksoivat vain 65euroa, se oli halvin matkani!
1000 euroa on noin 6000 mk. Suurin piirtein sen suuruisen summan olin säästänyt matkabudjetikseni yksi vuosi, taisi olla vuonna 1995-96, kun tulin Ranskaan. Tarkoitus oli sillä elää täällä ainakin 3kk turistina. Kauempaa ei saanut olla ilman oleskelulupaa siihen aikaan. Niin minä pärjäsinkin ja maksoin vielä aika kalliin vuokran Anduzessa. Aika on muuttunut ja elämä kallistunut. Mutta silti sain tuon rahan riittämään aika pitkälle. Toisaalta Ranskassa on noin 10% halvempaa kaikki. Silloin kuljin Eurolines bussilla, koska niin sai ostettua parhaiten pelkän menolipun. Paluulipun ajankohdan tiesin vasta perillä Ranskassa.
"Keskimääräinen suomalaiskodin lomabudjetti on tänä vuonna 1 495 euroa. Viime vuonna vastaava summa oli 1 406 euroa."
Tässä artikkeli suomalaisten lomabudjetista. Ei siinä ole ihan pikku budjetista kyse. Minä ostaisin sillä rahalla jo ihanan vanhan nukketalon.
En voi olla ihmettelemättä. Minä olen reissannut aina minimibudjetilla. Kaikki Suomen matkani olen ostanut netistä vuodesta 2004 alkaen, jolloin tutustuin atk maailmaan. Ja huomasin, miten paljon halvemmalla pääsee Ryanairilla ja muutenkin vertaamalla lentoyhtiöitä. Alle 100 eurolla olen lentoni saanut Suomeen aina joskus, eikä paljoa 200 euroa ole ylittänyt, jos on ollut kalliimpaa. Aikaa kyllä saa varata lippujen hakuun ja vertailuun. Eivät ne aina kertaheitolla löydy. Lisäksi eri vaihtoehtoja kannattaa aina hakea. Samalla näkee muuta maailmaa ja voi poiketa jonnekin matkan varrella. Olen kulkenut Montpellier-Frankfurt Hahn-Tampere kautta monta vuotta, seuraavalla kerralla täytyy löytää uusi mielenkiintoinen reitti.
Ryanair on kyllä nostanut selvästi hintojaan. Muutama vuosi sitten menopaluu lentoni Suomeen maksoivat vain 65euroa, se oli halvin matkani!
1000 euroa on noin 6000 mk. Suurin piirtein sen suuruisen summan olin säästänyt matkabudjetikseni yksi vuosi, taisi olla vuonna 1995-96, kun tulin Ranskaan. Tarkoitus oli sillä elää täällä ainakin 3kk turistina. Kauempaa ei saanut olla ilman oleskelulupaa siihen aikaan. Niin minä pärjäsinkin ja maksoin vielä aika kalliin vuokran Anduzessa. Aika on muuttunut ja elämä kallistunut. Mutta silti sain tuon rahan riittämään aika pitkälle. Toisaalta Ranskassa on noin 10% halvempaa kaikki. Silloin kuljin Eurolines bussilla, koska niin sai ostettua parhaiten pelkän menolipun. Paluulipun ajankohdan tiesin vasta perillä Ranskassa.
Jättiläispiirakka
http://www.hs.fi/kulttuuri/Udmurttimummot+maistoivat+j%C3%A4ttil%C3%A4ispiirakkaa+Iisalmessa/a1370484255572
Jospa joskus mekin voitaisiin järjestää jotain tälläista. Siinä ideaa.
Olisi hienoa, jos meillä olisi kahvila museossa!
Jospa joskus mekin voitaisiin järjestää jotain tälläista. Siinä ideaa.
Olisi hienoa, jos meillä olisi kahvila museossa!
PR - museolle, enemmän tai vähemmän
Kävin yksi maanantai Alèsissa, kun siellä on toripäivä.
Kokoelman inventaariota tehdessäni tarvitsen kynän, jolla voi kirjoittaa kankaalle. Joten hain sieltä torilta, jossa on kaikenlaista ompelutavaraa. Kynän mukana on kankaalle silitettävää nauhaa, johon voi kirjoittaa. Tarkoitus on merkitä kaikki nallet. Kesäsesonki alkaa ensi kuussa ja nykyään suuri osa nalleista on otettu pois vitriineistä, koska ne on tarvittu nukketaloihin tai minityyreihin suojaksi pölyltä. Nallet ovat käden ulottuvilla, joten niiden pitää olla paremmin mukana inventaariossa ja yksilöity omalla nimellään ja numerollaan. Tähän asti ne ovat olleet vain summittain kokonaismääränä, ei tarpeeksi tarkasti, listalle merkittynä. Olen ne kyllä aina myös mitannut ja kuvaillut jonkun verran.
Kaikkia nalleja ei ole helppo identifioida, mikä merkki tai valmistaja on kyseessä, joten meinaan antaa niille nimet almanakasta, ensin ranskankielisestä ja sitten kun se loppuu, otan esiin suomenkielisen almanakan. Vaikka kyllä niitä nimiä riittää molemmissa kielissä! Niin kaikista tähän asti nimettömistä nalleista tulee oikein persoonallisuuksia.
Inventaariosta puheenollen, isoista nukketaloistani on ollut hommaa. Niissä on sisällä paljolti yli 100 yksityiskohtaa laskettavana ja kuvailtavana.
Alèsissa ollessani päätin poiketa myös torin vieressä olevalle kunnantalolle, jota olin suunnitellut. Me kaikki Alèsia ympäröivät kylät kuulumme nykyään sen asutustaajaamaan eli suurAlèsiin. Siinä hyvä syy mennä sinne kunnanjohtajan puheille ja kysellä paikkaa nukkenallemuseolle. Minulle sanottiin siellä vastaanotossa, että siitä pitää kirjoittaa kirje kunnanjohtajalle. Niin asia hoituu heillä. Tuumasta toimeen. Hain ideaa internetistä sellaisen virallisen kirjeen kirjoittamista varten ja kun sain sen valmiiksi kirjoitettua, tarkistutin kirjeen vielä Sébastienilla. Ja sitten postiin. Nyt sen täytyy olla jo perillä, koska postitin sen alkuviikosta.
Eilen ulkoiluttaessani Dixoua me mentiin koulun ohi kuten melkein joka päivä. Myös koulun postilaatikkoon pudotin museomainoksen. Jos vaikka koululaisryhmä tulisi museoon tämän kesäkuun lopusta, kun heillä on koulun päättäjäiset.
Mitähän mahtaa kuulua näistä markkinointi tempauksista? Saa nähdä. Joka tapauksessa se on mainosta. Meistä puhutaan vähän enemmän. Muuten meidän olemassaolosta ei paljoa edes tiedetä.
Kokoelman inventaariota tehdessäni tarvitsen kynän, jolla voi kirjoittaa kankaalle. Joten hain sieltä torilta, jossa on kaikenlaista ompelutavaraa. Kynän mukana on kankaalle silitettävää nauhaa, johon voi kirjoittaa. Tarkoitus on merkitä kaikki nallet. Kesäsesonki alkaa ensi kuussa ja nykyään suuri osa nalleista on otettu pois vitriineistä, koska ne on tarvittu nukketaloihin tai minityyreihin suojaksi pölyltä. Nallet ovat käden ulottuvilla, joten niiden pitää olla paremmin mukana inventaariossa ja yksilöity omalla nimellään ja numerollaan. Tähän asti ne ovat olleet vain summittain kokonaismääränä, ei tarpeeksi tarkasti, listalle merkittynä. Olen ne kyllä aina myös mitannut ja kuvaillut jonkun verran.
Kaikkia nalleja ei ole helppo identifioida, mikä merkki tai valmistaja on kyseessä, joten meinaan antaa niille nimet almanakasta, ensin ranskankielisestä ja sitten kun se loppuu, otan esiin suomenkielisen almanakan. Vaikka kyllä niitä nimiä riittää molemmissa kielissä! Niin kaikista tähän asti nimettömistä nalleista tulee oikein persoonallisuuksia.
Inventaariosta puheenollen, isoista nukketaloistani on ollut hommaa. Niissä on sisällä paljolti yli 100 yksityiskohtaa laskettavana ja kuvailtavana.
Alèsissa ollessani päätin poiketa myös torin vieressä olevalle kunnantalolle, jota olin suunnitellut. Me kaikki Alèsia ympäröivät kylät kuulumme nykyään sen asutustaajaamaan eli suurAlèsiin. Siinä hyvä syy mennä sinne kunnanjohtajan puheille ja kysellä paikkaa nukkenallemuseolle. Minulle sanottiin siellä vastaanotossa, että siitä pitää kirjoittaa kirje kunnanjohtajalle. Niin asia hoituu heillä. Tuumasta toimeen. Hain ideaa internetistä sellaisen virallisen kirjeen kirjoittamista varten ja kun sain sen valmiiksi kirjoitettua, tarkistutin kirjeen vielä Sébastienilla. Ja sitten postiin. Nyt sen täytyy olla jo perillä, koska postitin sen alkuviikosta.
Eilen ulkoiluttaessani Dixoua me mentiin koulun ohi kuten melkein joka päivä. Myös koulun postilaatikkoon pudotin museomainoksen. Jos vaikka koululaisryhmä tulisi museoon tämän kesäkuun lopusta, kun heillä on koulun päättäjäiset.
Mitähän mahtaa kuulua näistä markkinointi tempauksista? Saa nähdä. Joka tapauksessa se on mainosta. Meistä puhutaan vähän enemmän. Muuten meidän olemassaolosta ei paljoa edes tiedetä.
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Kesä on tullut
Vasemmalla heidän vieraskirja kirjoitustaan....11 vuotias Emma kirjoittaa, että hän alkaa säästämään rahaa, jotta voisi ostaa vanhan nukketalon! Hän pitää vanhasta enemmän kuin uudesta tai modernista. Minä olen ollut samanlainen pienenä.
Paula ja Timo, jotka poikkesivat tänne Euroopan automatkallaan, tekivät nukkenallemuseosta videon. Piakkoin saadaan nähdä se internetissä. Se on museon ensimmäinen. Yleensä kaikilla on jo video.
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Paikka puhelimelle kuin silloin ennen
Puhelin on tärkeä, se on nyt oikein näkyvissä museossa kuin ennen vanhaan.
Erikoisesti meidän päivinämme, jolloin lankapuhelin on melkein unohdettu nurkkaan piiloon, me halutaan muistuttaa, että ei kännykkä ole vielä vallannut koko maailmaa.
Vaikka museotavarana lankapuhelin ansaitsee kunniapaikan. Se merkitsee yhteyttä ulkomaailmaan. Ja kun on puhelinluettelossa, on olemassa. Nykyään täytyy olla myös internetissä hyvin esillä joka paikassa, jotta tunnetaan ja löydetään. Puhelin on konkreettisempi yhteys kuin sähköposti. Joten se ei ole menettänyt merkitystään.
Kun ennen käytettiin vain tavallista puhelinta, tultiin toimeen vähemmällä puhelimen käytöllä, isoja puhelinlaskuja vältettiin.
Nykyään kun kännykän käyttö on halventunut, puhelin on samalla tullut ihmisiä hallitsevaksi. Monella on kännykkä mukana joka paikassa niin kuin pitäisi olla aina tavoitettavissa. Meistä ihmisistä on tullut koneiden orjia. On sitten kyse tietokoneesta, televisiosta tai monista uusista keksinnöistä. Tekniikan lumo kahlitsee.
lauantai 25. toukokuuta 2013
Kesä tulee ja aurinkoiset kirpparit
Tässä kuvassa naapurikylän kirpparilöytöjä. Olin St Christolissa ruokaostoksilla ja samalla poikkesin ulkoilmakirpparille. Yleensä tuolta ei löydä mitään enää nykyään, mutta tänään oli tuuria.
40-luvun puhelin 4€, nukketalopeltirasia 1€, Goebel mäyräkoiraperhe 4€, koira korissaan 2€, marmorinen pikkutaulu 1€.
http://www.worldcollectorsnet.com/features/hummel/goebelc...
http://www.dogbreedinfo.com/vintagedogs/goebelgermanycoll...
http://www.atticshoppe.com/figurines/goebel-trademarks.htm
http://www.goebel.de/Company.5.0.html?&L=1
http://randomneatstuff.blogspot.fr/2010_03_01_archive.html
http://www.heirloomsantiques.com.au/goebel-a-31.html
http://www.1900s.org.uk/1940s50s-domestic-phones.htm
http://www.thephonesource.com/buy-antique-phones-from-the...
Puhelimen sain tosi halvalla, sama maksoi Anduzen kirpparilla 40 euroa. Vaikka se ei ole mikään lelu, vaan oikea puhelin, se tuo vanhan ajan tunnelmaa museoon.
Göebelin leima näkyy hyvin posliinikoiran mahassa ja netistä sain tietää, että se on noin 60-lukua. Kuvassa kaikki on vielä pölyistä, koirista lähti kaikki lika hyvin pois. Näin heti siellä torilla, että Germany luki korikoiran ja koiraperheen koirissa. Myyjät eivät sitä noteeranneet. He olivat harrastelijoita, ei ammattilaisia, siinä syy hyviin kauppoihini.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)