perjantai 22. elokuuta 2014

Kurkistus vieraskirjaamme

Tässä 7-vuotias Béziers'stä kirjoittaa vierailustaan museon vieraskirjaan. Ihmeen hyvää kirjoitusta niin pieneltä tytöltä:
Oli todella hienoa, oppi paljon menneisyydestä. Nukketalot olivat kivoja. Oli mukavaa nähdä tämä kokoelma. Kiitos opastuksesta.

Alla nîmesiläinen monsieur kirjoittaa, että klo 6 aamulla hän  täytti 75 vuotta, mutta nyt (täällä) hän tuli uudestaan lapseksi!!!

Museon korteista

Näitä kortteja on nyt myyty museokävijöille 77kpl ja niistä on tienattu 47 euroa.

Joten 52 euron 250 kpl:een korttilaskusta on jäljellä enää 5 euroa. Sen jälkeen on kaikki korttimyynti plussan puolella.

Olen kaupitellut niitä museokävijöille vierailun päätteeksi, kun olen pyytänyt heitä kirjoittamaan museon vieraskirjaan. Ja olen huomannut, että jatkossakin kannattaa niin tehdä. Kun nämä kortit loppuvat, tilataan toisenlaisia.

Olen myös antanut muutamia kortteja ja 10 korttia meni kylämme lehti-tupakka kipsaan (bureau de tabac). En viitsi niistä hakea myyntituloa. Pitäköön ne. Jos jatkossa haluavat niitä enemmän, sitten on eri asia. Tein sen lähinnä mainostemppuna paikallisille, jotka käyvät siellä ahkerasti päivittäin ostamassa päivän lehteä. 

Laitoin näitä kortteja myyntiin näihin blogeihini, facebook-sivulle ja myoldbear-sivuille. Mutta kun Pont du Gardin turistitoimisto sanoi myoldbear-sivuja kaupallisiksi, otin korttimyynnin pois netistä, ettei ole aihetta. Meinasivat varmaan, että noilla korteillakin voi yhdistys tienata miljoonan.

Jos haluaa ostaa näitä kortteja, voi ottaa yhteyttä sähköpostilla myoldbear@ free.fr

Myöhemmin voi odottaa jonkun tulevan museoon, koska on nähnyt kortin. Se on mainosta samalla. Niitä erilaisia mainoksia täytyy olla tuhatkertaisena joka ilman suuntaan ennenkuin joku tulee käymään. Siinä meillä on haastetta. Haasteita täytyy elämässä olla.

torstai 21. elokuuta 2014

Kylmä elokuu Ranskassa

http://lci.tf1.fr/france/societe/meteo-les-cinq-et-une-consequences-du-froid-de-ce-mois-d-aout-8470807.html

Ei näe metsää puilta

Eilinen ja tämä päivä ovat olleet museolle epäonnen ja onnen päiviä.

Eilen tuli puhelinsoitto Pont du Gardin turistitoimistosta. He soittivat jäsenmaksun muutoksen takia. Oli sovittu noin pari vuotta sitten, että jäsenyys maksaa meille 10 euroa 80 euron sijaan, koska tämä on ei voittoa tuottava yhdistys. Ja toimitin heille silloin sitä varten tarvittavat paperit.

Sen suhteen pitää olla tarkkana, että museotoiminta on vain kulttuuri toimintaa eikä kaupankäyntiä tai businesstä. Muuten verotoimisto lähettää veroja maksettavaksi.

Mutta nyt tuonne Pont du Gardin turistitoimistoon oli tullut uutta henkilökuntaa ja he katsoivat museon myoldbear-sivujen mukaan, että tämä on businesstä, koska peräti sisäänpääsymaksukin on.

Minä en näe mitenkään kaupallisina noita myoldbear-sivuja. Kortteja siinä oli nyt myynnissä kesäkuusta alkaen, sekin tuotti heti ongelmia, joten poistin ne sieltä.

Lisäksi kuulema museomainoksemmekin ovat kaupallisia. Minä en niitäkään sellaisina pidä, koska ovat mustavalkoisia vihreälle paperille painettu, hyvin halpoja ja vaatimattomia toisten museoiden värikuvallisiin ja kalliisiin mainoksiin nähden.

Eikä myyntiä täällä ole muutakuin nuo kortit nyt ensimmäistä kertaa. 10% tuloista vaan saa olla myyntiä, olen tiennyt sen alusta asti.

Mutta se on varmaa, että rahantuloa täytyy myös ei voittoa tuottavilla yhdistyksillä olla, ei mikään ilmaiseksi pyöri.

Kerroin Sébastienille. Hän sanoi, että Pont du Gardin turistitoimiston yhdistys keksii syitä, miten voi pyytää enemmän kuin vain 10 euroa. Heillä on nyt siellä businnesnainen ohjaksissa...

Joten eilen oli huono päivä. Eikä ketään ole ollut museossa sitten viime sunnuntain. Tämä katko tietää nukkenallemuseo-yhdistyksen tulojen miinukselle menemistä viime vuoden elokuuhun nähden. Heinäkuu oli plussan puolella ja tämä elokuu on nyt miinuksen puolella, vaikka jäljellä on vielä 10 päivää. En usko, että ihmeitä tapahtuu enää loppukuussa.

Mutta onnea voi olla onnettomuudessakin. Tänään oli silti hyvä päivä, vaikka ei ketään ollut tänäänkään museossa nyt parhaimpana sesonki aikana.

http://www.lezan.fr/?p=5509
Mardi 14 avril : « Découverte du Musée des poupées et des nounours » de LEZAN

Nimittäin aamupäivällä 11 aikoihin ovikello soi. Oven takana oli yksi madame, joka tuli uudestaan puhumaan yhdistyksensä museokäynnistä ensi vuoden huhtikuussa. He olivat tehneet vuoden ohjelmansa ja nyt listassa luki Nukkenallemuseo vierailu huhtikuun 14.päivä 2015. Siitä tulee myös artikkeli paikalliseen Midi Libreen. Ja meidän on tarkoitus valmistella yhdessä sitä vierailuohjelmaa talvella. Tuli puhe myös museon pääsymaksuista ja sanoin, että ryhmille se on 4,50 euroa normaalin 5 euron sijasta. Heitä on arviolta 20 henkeä. Tämä kylämme asukas tokaisi ohimennen, että niin, tämä museo menestyy nykyään. Se oli jo toinen kyläläisemme, joka toisti nuo sanat, niinkuin täällä puhuttaisiin, että:

"Ca marche!" = "Museolla on menestystä". Nuo sanat olen aina halunnut kuulla. Ja varsinkin, kun ne tulevat paikallisilta, oman kylän ihmisiltä, se lämmittää sydäntä. 14 vuotta on saanut taistella sen eteen.

tiistai 19. elokuuta 2014

Joueuse de Tympanon - automate


http://mecenat.arts-et-metiers.net/les-projets-a-soutenir...
"La collection du Musée des arts et métiers figure parmi les toutes premières en Europe par sa richesse et la qualité de ses pièces. Elle contient des automates uniques comme la Joueuse de tympanon, automate ayant appartenu à Marie-Antoinette (1785)."

Soittorasioista ja mekaanisista nukeista

http://fr.wikipedia.org/wiki/Bo%C3%AEte_%C3%A0_musique
http://www.musees.ch/Pages/arriva.html
http://www.exquisiteandrare.com/
http://mbsi.org/
http://mfm.uni-leipzig.de/hsm/content.php?lang=fr
http://www.lamantin-mecanique.fr/musees/autres_musees_en_...
http://www.ma-boite-a-musique.com/mag/fr/page-106240.htm
http://www.racinescomtoises.net/?Auguste-l-Epee-1798-1875
http://www.youtube.com/watch?v=SzOgsaXO7BE
http://www.youtube.com/watch?v=50mrN5FY-CM
http://www.intertique.com/PurchasingMusicBoxPart1.html
http://www.francoisjunod.com/automates/nineteenth/lambert...
http://www.gazette-drouot.com/static/magazine_ventes_aux_...
http://www.1001automates.com/automates-roullet-decamps.html
http://www.bernard-pin.com/automates.htm
http://www.bespokeauctions.co.uk/bbaVals.html
http://www.countryliving.com/antiques/appraisals/
http://www.curiositel.com/svv/galerie-de-chartres/vente-a...
http://www.bettermusicboxes.com/General/Music-Box-History...
http://www.musicalmuseum.co.uk/
http://www.morrismuseum.org/mechanical-musical-instrument...
http://www.reuge.com/products/1865/axa725334000-raya-72-n...
http://www.musicmecalesgets.org/
http://www.musees.ch/Pages/Default.html
http://www.historytoy.com/Lambert-Leopold-Bisque-Automato...
http://www.realorrepro.com/article/$2700-mechanical-toy-a...
http://www.allonrobots.com/automatons.html
http://gajitz.com/meta/vintage-retro/history-tech/
http://gajitz.com/like-clockwork-incredible-18th-century-...
Sur le site web en haut: Like Clockwork: Incredible 18th Century Swiss Automatons:
"The sophisticated electronic toys in stores today are impressive enough, but the 18th century automata of Pierre Jaquet-Droz are truly amazing. The Musician, The Draughtsman and The Writer are three mechanical dolls built by Jaquet-Droz, his son Henri-Louis and Jean-Frederic Leschot between 1768 and 1774 as advertisements for sophisticated watches. Their mechanisms are shockingly advanced for their time, and today they are thought of as distant ancestors of the modern computer. All three currently reside in the Musée d’Art et d’Histoire of Neuchâtel, in Switzerland."

Nallesairaala

Tänään tuli museoon yksi pariskunta naapuri kaupungista Alèsista nallensa kanssa, eivät museokäynnille vaan nallea korjauttamaan.

Madame on soittanut joskus aikaisemmin ja kysynyt, jos korjaan nalleja. Yleensä vastaan, että riippuu tapauksesta. En ole siitä erikoisen  innostunut, en ainakaan nykyajan uusista kiinalaisista nalleista. Vain kerran aikaisemmin olen korjannut yhden asiakkaan nallen. Se on useimmiten joku pikkuasia, kaikki eivät ole käsityöihmisiä, eikä siitä kehtaa ottaa maksua. En jaksa sellaista paikkaajan hommaa.

Mutta tällä kertaa oli eri asia. Nalle on noin 50-luvulta, kuten emäntänsä. Söpö korvaton ja silmätön nalle, joka on myös rikki paikoittain. Lisäksi sisäpahnat ovat vähissä. Siitä pitää nyt tehdä iloisempi nalle. Haen sille silmät ja teen korvat. Täytettä on vintilläni varastossa. Voisin ehkä sille tehdä myös jonkun henkselihameen. Saan nyt käyttää mielikuvitustani. Sovittiin jo hinnastakin, noin 5-10 euroa. En viitsi ilmaiseksi tehdä. Lupasin syyskun alussa sen tehdä valmiiksi, kun sesonki on ohi.

Kuvat otetaan aina ennen ja jälkeen restaurointia. Omia vanhoja nallejani en yleensä restauroi, ne saavat olla luonnontilassa käytön jäljiltä. Siistiä täyty silti, useimmiten joudun puhdistamaan, koska ovat liian likaisia esille pantavaksi. Toisaalta siinäkin on rajansa. Brysselin lelumuseossa nallet täysin alkutekijöissään viimeisen leikin jäljiltä olivat koskettavia hienoissa lasivitriineissä, joissa oikein korostui ero. Jos niistä on tehty liian puhtaita ja täydellisiä, kuin uuden uutukaisia, eivät ne enää ole niin aitoja.

maanantai 18. elokuuta 2014

Pieni valokuvakehys

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/14945620642/

Yksi sunnuntai ostin Anduzen kirpparilta pienen valokuvakehyksen. 10 euroa.  Pronssia kai.

Koristeellisen kehyksen yläosassa on pieni ortodoksi risti. Vanhan tavaran kauppias eli ranskalaisittain brocanteur näytti sitä suurennuslasillaan ja sanoi, että risti on aitoa kultaa.

Kysyin, mihin käytettiin niin pikkuruisia valokuvakehyksiä. Myyjä sanoi, että 1.maailmansodassa sotilas kuljetti sitä mukanaan rintamalla repussaan, koska siinä oli hänen morsiamensa kuva.

Siinä yksi tarina lisää nukketalooni, vaikka se onkin myöhemmältä ajalta 1900-luvun alusta. Itse nukketalo on viktoriaaninen, 1800-luvun lopulta.

Linkit - museo netissä

http://www.hs.fi/kotimaa/Digitointi+tuo+museon+verkkoon/a1408247013714

http://www.hs.fi/kotimaa/Historia+tutuksi/a1408246915746

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Soittorasian taikaa

Barjacin kylä.

Kuvat AMS.
Tässä eilisen Barjacin antiikkimarkkinoiden löytö, soittorasia posliininukkeineen. Sen alla on päivitys ja omistuskirjoitus lahjan saajalle Charlottelle 2.elokuuta 1912.

Eilen illalla aloin heti putsaamaan ja tutkimaan aarrettani, miten saan sen korjattua.

Se oli tavallaan palasina, koska keinua pitävä keppi oli mennyt poikki molemmista sivukohdista.myyjältä kuljetuksessa. Uskalsin silti ostaa sen, koska minulla on hyvää liimaa, joka pitää ihmeesti. Lisäksi rikki menneen saa halvemmalla. Tästä pyydettiin ensin 200 euroa. Sain sen kuitenkin 180 euroon alennettua. Pelkästä pikku nukesta, kun se on noita posliinisia mignonetteja, joutuu helposti saman hinnan maksamaan, jos sillä on alkuperäiset kauniit vaatteet ja on hyväkuntoinen kuuluisa merkkinukke. Noita pieniä antiikkisia posliininukkeja on vähän kaiken hintaisia, hintahaitari kokemukseni mukaan alkaa noin 15 eurosta ylöspäin, enemmän tai vähemmän hintansa arvoiset, saa sitten hyvän kaupan tai ei.

Kaikkein ensimmäiseksi pyyhin sametilla peitettyä pohjaa vanhalla kuivalla hammasharjalla. Yhtäkkiä alkoi soittorasia soimaan jotain viime vuosisadan musiikkikappaletta. Antiikkimarkkinoilla myyjä ei saanut sitä soimaan, vaikka yritti, joten vieteriä oli kierretty valmiiksi. Se toi mysteerisen vanhan ajan tunnelman mukanaan. Missä lie tämä soittorasia soinut ennen? Se oli salaperäinen.

Sitten imuroin siitä 100 vuoden pölyt pois. Ei se siitä vahingoittunut, vaan muuttui tunkkaisesta  raikkaammaksi. Värit kirkastuivat. Keinun reunapuuosat pyyhin myös puhtaaksi. Mahtaako se puu olla tammea, joka on tehty koristeelliseksi kuten ajan huonekalut olivat. Liimasin nuo pohjaosat kiinni samettiseen jalustaan ja reunoissa olevat koristenauhat, jotka olivat osittain irronneet.

Irrotin nuken keinusta, jossa se oli vähän kiinni pienillä rautalangoilla sivusta. Puhdistin nuken likaantuneita kasvoja ja käsiä kostealla rievulla. Kasvot ja kädet täytyy pestä ainakin kerran muutamassa sadassa vuodessa.

Liimasin keinua pitävän poikkipuun keinuineen takaisin reunoihin, joista se oli katkennut. Ei parane käyttää kuitenkaan liikaa liimaa, ettei se näy tuhruisena, mutta silti tarpeeksi. Painoin osia yhteen jonkun aikaa. Liima on ihmeliimaa, joka ottaa heti kiinni. Sitten jätin kaikki kuivumaan seuraavaksi päiväksi.






































Aamulla katsoin liimauksia. Hyvältä näytti, katkenneet puureunat olivat nyt tukevasti kiinni, kun kokeilin. Ilman erikoisliimaa tämä ei olisi mahdollista korjata. Laitoin nuken takaisin keinuun paikoilleen.

Nyt voin alkaa hankkimaan tietoa soittorasiastani. Netti on siinä korvaamaton tietopankki.

Löysin soittorasialle paikan vitriinistä toisten satavuotiaiden joukosta. Sinne se sopii hyvin.

Taas yksi vanha nukke ullakon kätköistä löysi uuden elämän Ullan museossa. Elämä jatkuu monien myllerrysten ja unohdettujen vuosien jälkeen. Tänään se sai jo huomiota täällä ja varmaan tulee olemaan yksi museon harvinaisuuksista.

Kun voi ostaa välillä kokoelmaan jotakin, se motivoi ja innostaa jatkamaan. Tulevaisuutta siinä ajatellaan. Horisonttinäkymä on tärkeää. Jos ei mitään näe taivaanrannassa, se on surullista. Vaikka museon menestys on sattuman kauppaa. Ei parane liikaa tuijottaa tuloksiin ja kannattavuuteen. Menee pohja pois kulttuuri harrastuksesta. Sitävastoin aika kultaa muistot yli kaikkien sukupolvien, meidänkin. Tämän päivän odotukset häviävät.

http://gajitz.com/like-clockwork-incredible-18th-century-swiss-automatons/