Jumeau nuket

http://www.dollreference.com/jumeau_bebes_dolls_france.html

http://www.historytoy.com/Jumeau-15-84-Unmarked-doll-head-incised-15-featuring-large-blue-gray-p#.VEf8uHtwySo

http://www.lespoupeesdautrefois.com/doll/boutique.php?lang=en&rubid=118

http://www.stanecdolls.com/TechniqueSheets/TeteJumeau/TechnicalDataTeteJumeau.htm

http://ronysblog.canalblog.com/archives/2013/03/16/26664893.html

Tässä on esimerkki hyvän restauroijan työstä. Kasvot ennen ja jälkeen. Ei näy yhtään korjaus. Mutta lampputestissä se näkyy, kun lampulla valaistaan pää sisältä. Joten jos myy, niin ei voi petkuttaa.

http://www.ebay.fr/itm/GRANDE-POUPEE-ANCIENNE-BON-ETAT-A-DECOUVRIR-/231363346967?_trksid=p3984.m1423.l2649&ssPageName=STRK:MEWAX:IT

Siinä eBayssä myynnissä ollut Jumeau nukke, joka on 62cm eli vähän pienempi kuin minun. Sillä on suu kiinni toisin kuin minun nuken on suu auki. Nuo suu kiinni-nuket ovat arvokkaampia. Jumeau-leimoja ei tuolla ruskeasilmäiselläkään ole.

Tuo eBay nukke on paremmassa kunnossa kuin minun, pää ei ole rikki. Lisäksi sillä on aito hiusperuukki.

Mutta kun sitä nukkea katsoo tarkemmin, huomaa, että sen vartalo ja pää ovat eri paria. Pää on liian suuri vartaloon, joten se ei ole alkuperäinen vaan myöhemmin lisätty. Noita eri pari pää/vartalo nukkeja näkee paljon. Minun nukkeni on selvästi samaa paria, siis alkuperäinen, eikä muutettu.

Tuo eBay nukke myytiin 1010 eurolla + postikulut. Toisaalta hintahaitari on suuri. Isosta investoinnista on kyse joka tapauksessa. Jos kysyy hintoja antiikkimyyjiltä, he sanovat alakanttiin. He ostavat halvalla ja myyvät kalliilla hinnalla, business'nestä se on. Kannattaa ennemmin seurata itse, mihin hintaan niitä myydään yleensä eri paikoissa.

Kun nukke on arvokas, sen korjaukset ja vaatetus ovat myös hintavia. Joten niiden täytyy olla onnistuneita, ne nostavat silloin sen arvoa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Jumeau

Minä en ole paljoa investoinut näihin kalliisiin nukkeihin. Sitävastoin olen ennemmin laittanut rahani nukketaloihin. Ne ovat Ranskassa harvinaisempia. Nukkeja täällä näkee muutenkin. Nyt on kyllä hyvä, kun saatiin kokoelmaan ranskalainen yksi "ykkös" nukkemerkki lisää ja suurikokoisena se on näyttävä. Ranskalaiset ovat siitä tyytyväisiä museossa.

Loppuvuoden nukketalo työmaa

Tässä kuvassa kaappi, jonka ostin englantilaisen nukketalon alle. Sen sisälle suunnittelen nyt uutta nukketaloa.

Sitä varten minulla on jo varastossa koottuna noin 100 vuotta vanhaa tapettia, pieniä vaaseja, miniatyyri oljyväri tauluja jne. Taloa kootaan kokoon kuin palapelin palasia pikkuhiljaa tilaisuuden tullen.

Täytyy olla haasteita. Mielikuvitustyötä.

Yllätyspäiviä museossa

Syksy on ollut hiljainen syyskuun kulttuuripäivien jälkeen. Mutta nyt syyslomien alettua on taas tullut vähän elämää museoon. Puhelin soi ja kysytään aukioloaikoja. Eilen oli yllätyspäivä, tänään myös. 

Museoon tuli syyslomailijoita 12. Mukana paikallisia alèsilaisia, naapurikylistä tai kauempaa Carcassonnesta. Lapsia ja aikuisia, eri sukupolvia.

Tällä kertaa heidät toi tänne museoesite, internetti tai sitten he olivat kuulleet puhuttavan tästä museosta.

Eilispäivän lahjatavarat olivat vielä piilossa ja pysyvät siellä jonkun aikaa. Ne listataan kokoelmalistaan ja mitataan. Valokuvataan yksityiskohtaisemmin. Ja niille pitää hakea paikkaa. Iso Jumeau nukke saa vielä odottaa vuoroaan. Ei sitä voi sellaisenaan esille laittaa. Ehkä kevätpuolella sillä on komeat hiukset kiharoineen, unelma asu ja pää korjattu kai. Sitten se on kuin sadun prinsessa valmiina vastaanottamaan museokävijöitä. Yksi kokoelman helmi.

Meillä oli viihtyisä iltapäivä museon "vieraiden" kanssa. Joukossa oli entinen pariisilainen yli 70-vuotias madame, joka oli hauska muistellessaan, mitä kaikkea hänellä oli pienenä ja muillakin perheenjäsenillä. Voi sanoa, että "ei mitään uutta Pariisin taivaan alla". Kaikkea hän oli nähnyt. Jopa Noaan arkki oli ollut hänen veljellään, se on yleensä ollut harvinainen lelu Ranskassa, mutta ei Pariisissa. Kolmipäinen nukke oli kyllä uutta hänelle. Sota-ajat tulivat myös esille. Hän on mukana järjestämässä 1.maailmansota näyttelyä jonnekin pikkukylän kunnantalolle Carcassonnen alueella.

Englantilaisella 1920-luvun Handicrafts nukketalolla oli tällä kertaa menestystä. Sitä esitellessäni kerron, että olen saanut vaikutteita Tuulen viemää elokuvasta...Historiallinen taustakertomus saa katselijat seuraamaan tarkkaavaisina nukketalojen tarinoita. 8-vuotias tyttö oli ihastuksissaan. Saati sitten isot näiden pienien lisäksi.

Milloin mikäkin esine museossa saa ihmiset puhumaan ja palaamaan ajassa taaksepäin. Musiikki-instrumentit ovat myös tykättyjä. Aina on joku muusikko porukassa.

Ajatustenvaihto on mukavaa. Tämänpäiväisten kävijöiden puhuvaisin oli entinen pariisilainen. Sanoin hänelle, että me voitaisiin puhua tuntikausia. Mitä kaikkea pulpahtaakaan esille menneisyyden kätköistä!

Hiljainen ei ollut enää kylätie tänään. Täällä oli ventovieraiden "ystävien" treffit.

Kiitokset Anne-Marie'lle!

Tässä kuva Anne-Marie'sta, joka antoi Jumeau-nuken ja paljon muita lattialla olevia vanhoja leluja museoon. Siinä muovikassit vierassä tyhjennettyinä.


Vieraskirjan alimmainen teksti on Anne-Marie'lta.

Tässä ihana Jumeau-nukke. Valaisin pään lampulla, lampputestissä näkee virheet. Ei tuo pää kovin pahasti ole vahingoittunut, vaikka on kuin puolittain halki. En uskalla antaa sitä korjattavaksi tuntemattomalle nukenrestauroijalle. He voivat helposti koskea muutenkin kasvoihin. Olen nähnyt vanhoja Jumeau-nukkeja, joiden kasvoja on uudestaan maalattu, tai oikeastaan meikattu. Huulet ja silmätkin joskus. Ne on siten pilattu. Täytyy olla varma, ettei niihin kosketa yhtään. Nyt ne ovat hyvät. Yksi ratkaisu on ehdottaa, että olen vieressä katsomassa, jos mahdollista, kun halkeama korjataan. Netissä niiden hintoja. 85 eurosta alkaen pään korjaus. Toisaalta toistaiseksi antaa olla.

Ostan sille peruukin oikeista hiuksista ja sekin jo peittää posliinin hiushalkeaman. Peruukit ovat kalliita. Maksoin toisen pienemmän Jumeau nuken peruukista, joka on oikeata hiusta, 65 euroa monta vuotta sitten.

Otin kengät pois nukelta. Jalkaterät ovat ok. Muutenkin vartalo on hyväkuntoinen, vaikka Jumeau leimoja ei ole. Päässä takana on vähän jälkiä leimoista.

Me ollaan keksitty jo nukelle asu. Löydettiin Jumeau malli www.rubylane.com sivuilta. Sisko saa tehdä sen, koska se vaatii monimutkaisempaa ompelua kuin minä olen tottunut. En osaa sellaisia tehdä. Sur mesure - se pitää tehdä eli mittojen mukaan kuten ennen vanhaan ompelijat tekivät.

Tässä muut lahjalelut.

Joulupukki kävi nukkenallemuseossa

Tänään tuli yksi puhelinsoitto Alèsista. Yksi madame sanoi, että hän antaisi vanhat lelunsa tänne museoon. Lisäksi hän kertoi olevansa 60-vuotias. Joten lelut ovat noin 50-luvulta.

Sovittiin, että tavataan museossa kello 16:sta maissa.

Valmistelin museota. Sitten ovikello soi. Siellä oli tämä alèsilainen, joka oli soittanut. Hän käski minun tulla katsomaan autolle, jossa oli enemmän kuin pari isoa kovamuovikassillista tavaraa.

Ensimmäiseksi hän esitteli kaksi nalleaan...Ne olivat huippu söpöjä 50-luvulta, iso ja pieni. Sain ne siitä syliini kuin aarteet. Olin heti ihan myyty. Juuri sellaisia unelmanalleja.

Sitten katseltiin vähän kasseihin...ei voi olla totta, ajattelin! Siellä oli valtava posliininen Jumeau nukke lahjana museoon! Sen päässä on halkeama, mutta silti se on arvokas. Se voidaan korjata entiselleen. Vartalo on hyväkuntoinen Jumeau vartalo. Vaatteita ei ole muutakuin alkuperäisen näköiset kengät. Voivat olla Jumeau-kengät. Nukke ei ole merkattu tai Jumeau-leimainen, kaikkia ei ole signeerattu. Vain koko numero 13 on ja 0.

En puhunut kuuluisasta Jumeau-nukkemerkistä, koska tämä Anne Marie ei näyttänyt siitä tietävän. Hän sanoi vaan, että se on hyvin vanha. Isä on kuulema leikkinyt sen kanssa 1900-luvun alussa.

Alès Agglo-lehdestä hän oli lukenut tästä museosta. Se uusi artikkeli poikii siis jo. Me saatiin iso Jumeau-nukke kokoelmaan! 75cm pitkä. Minulla on niitä ennestään kaksi, mutta ne ovat 50cm paikkeilla, pienempiä. Ja tämä on vanhempaa Jumeau tuotantoa 1800-luvun viimeisiltä vuosilta. Minun taas ovat 1900-luvun alusta.

Tämä nukketulokas on nyt uusi haaste. Sille pitää saada ajanmukaiset hienot vaatteet, peruukki jne. Sen myötä ranskalaisuus on enemmän esillä museossa. Minulla on paljon saksalaista  ja siitä olen saanut kritiikkiä. Ranskalaiset ovat kotiinpäin. Vaikka minusta kansainvälisyys on rikkautta. Jos kokoelmassa on vain yhden kahden maan tuotantoa, se on liian yksipuolista.

Kerron enemmän ja laitan kuvia...

Charlotte'jen talossa

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/

Tässä vielä yksi frozen Charlotte posliininukke pitsipuvussaan toisen kaimansa vieressä.

Ostin niitä 5 nuken sarjan, jotka sain edullisesti. Tein niille vaatteet, paitsi pieni ruskehtava mekkoinen oikealla on alkuperäisessä asussaan.

Minulla on varastossa vanhoja pitsejä, joita hankin tilaisuuden tullen. Ja katson mallia netistä, josta saa ideoita, miten tehdä vanhaan tyyliin.

Tästä viktoriaanisesta talosta on tullut nyt Charlotte-nukkejen talo sattumalta. Toisaalta ne ovat ajanmukaisia.

Yksi Charlotte, kaikkein pienin, sopi Vanhan Naisen Kenkätaloon.

65 euroa maksoin näistä nukeista, se ei ole paljon. Sarjana ilman vaatteita niitä saa halvemmalla kuin yksittäin. Vaikka alkuperäisine vaatteineen kannattaa ostaa ainakin yksi nukke aina joskus. Ne ovat enemmän aitoja, vaikka olisivat vähän likaantuneita tai kuluneita. Niissä on "sitä jotakin". Täydellisinä ne ovat kalliita. Vaikka ei vanhan tarvitse olla täydellistä, patina saa näkyä.

Ajattelin ensin, että en kerro tehneeni noita vaatteita. Mutta muutin mieleni. Blogissa saa paljastaa museon salaisuuksia. Täällä pääsee kulissien taakse.

Viime aikoina olen hakenut nukketaloihini pieniä posliininukkeja. Niiden kasvot ovat käsin maalattuja. Se tekee niistä kaikista erilaisia persoonia ja "eläviä". Käden jälki on erilainen kuin sarjatyö tehtaassa. Vanhoissa leluissa on taiteellisuutta, mitä ei löydä tämän päivän sarjatuotannosta.

http://en.wikipedia.org/wiki/Frozen_Charlotte_%28doll%29

Hienohelma kokkina

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/

Tässä ainakin 100-vuotias frozen Charlotte posliininukke. Siitä tuli emäntä viktoriaanisen nukketalon keittiöön. On sillä hienot pitsit!

Yksi päivä oltiin Alèsissa. Käyn siellä tilaisuuden tullen Clède-yhdistyksessä. Se on hyväntekeväisyys kirpputori, jossa tavara vaihtuu usein. Lopuksi he myyvät kaikki alennuksella pilkkahintaan tehdäkseen tilaa uudelle. Olen pitkän aikaa jo hakenut tuohon lattialla olevaan englantilaiseen nukketaloon alle kaappia, jonka sisään voi rakentaa uuden nukketalon. Korkeammalla näkee pienten huoneiden sisälle paremmin kuin lattiatasossa. Nyt löysin sen kaapin. Se on oikein tammea. Ruskeaksi petsattu kuten kattohirret talon toisessa museokerroksessa. Myös  koulupulpetit ovat samaa sävyä kuten iso vaate- tai koulukaappi. Joten sopii hyvin tänne. Hinta oli yllätys. Sen sai jo 5 eurolla, melkein ilmaiseksi. Se oli niitä loppuunmyytäviä huonekaluja.

Viikonlopulla täällä alkoi koulujen pariviikkoinen syysloma. Sunnuntaina oli Alèsista kaksi, äiti ja tytär. Eilen oli St Christolista naapurikylästä kolme sukupolvea, myös äiti ja tytär sekä kaksi pikkutyttöä. He kaikki tulivat Alès Agglo-lehdessä olleen nukkenallemuseo artikkelin johdosta. Tämä museo on nyt auki lomapäivinä kuten viikonloppuisin klo15-18. Saa nähdä, mitä tuo lehtiartikkeli tuo tullessaan.

Kenkäperhe kasvaa

Tässä viimeisin löytöni. Ainakin 100-vuotias vauva kenkätaloon. Se on pikkuruinen frozen Charlotte posliininukke hienoine kastepukuinen.

Sateen vankeina

http://www.midilibre.fr/2014/10/13/intemperies-alerte-orange-levee-dans-le-gard-l-herault-et-la-lozere,1065011.php

http://www.midilibre.fr/2014/10/10/intemperies-dans-le-gard-les-premieres-images,1063798.php

Viime päivät on ollut yhtä tulva-sadetta täällä Etelä-Ranskassa, ei yksin Gardin alueellamme, vaan myös muissa naapurimaakunnissa. Nyt lopulta alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Ihan loputonta se on ollut kovine pelottavine ukkoskuuroineen. Muutaman viimeisen päivän aikana sää on muuttunut pikkuhiljaa selkeämmäksi auringon pilkistäessä taivaalta uhkaavien pilvien lomasta.

Ihmiset uskaltavat tulla taas ulos taloistaan kuin hiiret koloistaan. Kun oli säävaroitus punaisena eli pahimmillaan, oli ulkonaliikkumiskielto kuin sota-aikana. Koulut, tarhat jne oli suljettu, koska kulkeminen oli mahdotonta ja liian vaarallista. Vaikka päästiin me Dixoun kanssa livahtamaan ulos kolme kertaa päivässä sen ulkohuusissa.

Uutiskuvissa näkyivät tulvaveden alle jääneet pellot, kylät, autot.... Kaupunkien ja kylien kadut muuttuivat vaarallisiksi tulvavirroiksi kuin joet, joiden virta vei mukanaan autoja, mitä tiellä sattui olemaan. Monet talot kärsivät tulvavahinkoja ja asukkaat menettivät kaiken veden mukana. Aika paljon samat paikat kärsivät suurimmat vahingot kuten ennenkin, koska ne ovat katastroofialueella. Anduze säästyi pahimmalta vaaralta toisin kuin vuonna 2002. Kyllä sielläkin seurattiin tarkkaan koko ajan Gardon-joen nousua, joka ei kuitenkaan tulvinut yli äyräiden. Mekin käytiin sitä katsomassa.

Sommières kylä on yksi näistä riskialuekylistä. Joka vuosi siellä joki tulvii enemmän tai vähemmän. Mutta samalla se on yksi kauneimpia paikkoja, joka vetää valtavat turistivirrat. Sen asukkaat ovat tottuneet kylänsä "toisiin kasvoihin". Kauneus vie voiton, jos on synnyinseutua.
http://www.ot-sommieres.fr/?lng=en

Sitten kun painajaisilmat ovat ohi, aurinko paistaa ihanasti ja kesä jatkuu täällä Välimeren alueen syksyssä. Niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Vaikka monet heräävät painajaisesta, kun lasketaan tuhojen määrää. Luonto näyttää voimansa ja ihminen pienuutensa.

Mutta ihmishengiltä säästyttiin ainakin nyt tässä viimeisessä luonnonkatastroofissa, koska oli punainen eli pahin säävaroitus voimassa. Se sai ihmiset varovaisemmaksi. Montpellier'en alueella tämä oli jo neljäs kerta tänä syksynä, siellä ne sateet alkoivat jo aikaisemmin. Kuolonuhreilta ei siellä säästytty, muutamia hukkumistapauksia oli. Rajuilmat yllättivät heidät.

Tulvasateet jatkuvat...

http://lci.tf1.fr/science/environnement/en-direct-intemperies-cinq-departements-desormais-en-alerte-8500633.html