tiistai 25. helmikuuta 2020

Leikityt ja vähemmän leikityt

Alès Agglon lehtiartikkeli on tuonut tänne museokävijöitä nyt alkuvuodesta.

Viikonlopulla oli yksi eläkeläispariskunta. Rouva kysyi, mistä olen saanut ideoita nukketalojen kunnostukseen ja sisustukseen. Yleensä vastaan, että netistä, monista museoista jne. Lisäksi he ihmettelivät, että monet nukketalot ovat ihmeen hyvin säilyneet, onko niillä mahdettu ollenkaan leikkiä. Kerroin, miten Tukholman Nordiska Museet'issa nukketaloista sanottiin, että ne olivat (kodinhoito)-opetusta eikä leikkiä varten ja siksi täydellisessä kunnossa.

Toisaalta on varmaan ollut toisia leluja leikkimistä varten ja näitä toisia vain ihailtavana. Katsoa saa, mutta ei koskea, kuten sanotaan.

Minulla on 321 vanhaa nallea, joista näkyvät leikin jäljet, varsinkin 1900-alussa, jolloin lapsilla oli vain yksi kaksi lelua. Tässä yksi sellainen, joka tuli tänne tarinoineen. Nalleissa reissussa rähjääntyneisyys ei useinkaan haittaa, päinvastoin, ne ovat liikuttavia. Nuket taas eivät saa olla kovin huonokuntoisia, se häiritsee.

Sitten kuva hyvin säilyneestä englantilaisesta nukketalosta Joan villa, 1916.

Alimpana on oma nukke. Sellaiset me saimme kaksossiskon kanssa 60-luvun alussa. Se on italialainen tai ranskalainen iso rhodoidinen markkinanukke. Sisko sai turkoosihameisen ja minä tämän lilahameisen. Olimme niistä niin iloisia silloin alle kouluikäisinä, että tanssittiin niiden kanssa. Kun äiti näki, hän sanoi, että ne ovat hienot ja kalliit pidetään ne salissa lipaston päällä koristeina. Siellä ne sitten istuivat aina vierekkän.

Ei tämä nukke muuten olisi säilynyt näin hyvänä alkuperäisissä vaatteissaan.

Lapset oppivat näin kunnioittamaan, kun kaikkea ei saa koskea.

Katsoa saa vain silmillään eikä käsillään, sanovat ranskalaiset. Vähän eri tavalla kuin me suomalaiset, ajatus on sama. Kiitos tämän vanhanaikaisen kasvatuksen, jonka johdosta paljon kaunista on säilynyt tässä maailmassa.

Täällä Nukkenallemuseossa on monta aikakapselia eri vuosikymmeniltä.



Museokäyntejä

https://museopaivakirja.blogspot.com/2017/12/kuviani-eri-museoista.html Vuonna 2017 listasin museokäyntejäni kuvineen.

1980-luvun lopulla: Musée des Traditions Populaires (ei ole enää olemassa) Pariisi, Louvre, Auguste Rodin museo Pariisi.

Suomenlinnan Lelumuseo, Porvoon Lelumuseo, Savonlinna Lelumuseo (ei ole enää), Tallinnan Lelumuseo.

Kaikista museoista ei ole kuvia:

Loimaan Koulumuseo ja Someron Koulumuseo, Turun Linna, Luostarinmäki Turku, Vapriikki Tampere.

Lontoon Pollock'in Lelumuseo, Saksa:Trier Lelumuseo, Nuremberg Lelumuseo, Pariisin Nukkemuseo, jota ei ole enää, Tukholman Lelumuseo, Kööpenhaminan Kansallismuseo hienoine nukketaloineen, Berliinin Taidemuseo.

https://www.turku.fi/turunlinna

http://pollockstoys.com/

http://www.spielzeugmuseum-trier.de/main.html?src=%2F

https://museums.nuernberg.de/toy-museum/

https://www.visitstockholm.com/see--do/attractions/the-toy-museum/

https://en.natmus.dk/museums-and-palaces/the-national-museum-of-denmark/

http://susanshouses.blogspot.com/2014/01/antique-dollhouse-collections-in.html  
Siinä kuvia Kööpenhaminan Kansallismuseon nukketaloista. Noiden kuvien ansiosta menin niitä nukketaloja katsomaan yksi vuosi. Omasta kamerasta patteri loppu, enkä saanut itse kuvia. Hans Christian Andersenista oli hieno patsas lähettyvillä, sekin jäi kuvaamatta, joskus toiste ehkä tulee tilaisuus. Tuolla Kansallismuseossa oli Tanskan tarina näyttely, jäi mieleen yksi liikuttava valtava realistinen maalaus 1800-luvulta. Se esitti köyhää irtolaismiestä, joka kerjäsi ovensuussa.

https://www.someroseura.fi/museot/  Someron Torppa-museo, nähtiin vain ulkoa ei sisältä.

https://museopaivakirja.blogspot.com/2018/06/tapahtumarikas-viikko-2-kyla-ja.html Kalle Könkön Talonpoikaismuseosta kuvakertomus. Ihastuttava 1800-luvun maatalo monine sivurakennuksineen keskellä metsää piilossa. Niin kuin olisi astunut 100-150 vuotta taaksepäin.

https://sinebrychoffintaidemuseo.fi/  Sinebrychoffin taidemuseo Helsinki

https://www.museumsportal-berlin.de/en/museums/alte-nationalgalerie/ 

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157673821580347 DDR-museo Berliini.

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157711900493243 Steiff-Lelumuseo Saksa.

https://www.etelakarjalanmuseot.fi/wolkoffin-talomuseo/ Wolkoffin talomuseo Lappeenrannassa. Näin siellä varmaan 100v. Steiff-nallen!

Unohdin Sveitsin Baselin Lelumuseon, jossa kävin Eurolines bussilla Nïmesistä Henriette ystävän kanssa n.10 vuotta sitten. Baselin museo on kuin nukketaloista ja nalleista yms. tehty Louvre. Uskomaton. Niin paljon katsottavaa, että kerroksiin on laitettu tuoleja lepäämistä varten. Siellä voi mennä tunteja. En saanut kuvia, oli kai kielletty.

http://www.spielzeug-welten-museum-basel.ch/en/

https://www.hpusm.de/

http://www.germanyfans.com/en/experience/the-hessian-doll-museum-72.html
Frankfurt am Mainin lähellä on suuri Nukkemuseo Hanau'ssa. Siellä kävin silloin kun Ryanair lensi vielä Montpellier'sta Frankfurt'tiin ja sieltä Tampereelle. Sitä lentoreittiä ei ole enää. Tuo Frankfurt on entinen sotilaslentokenttä, josta on pikavuorobusseja Frankfurt am Main'iin. Ne ovat kaksi eri paikkaa, sekoittuvat helposti ja luullaan samoiksi, jos ei tiedetä. Olen tuostakin museokäynnistä kirjoittanut tähän blogiini joskus. Kuvia ei taida olla.

Suurin osa listaamistani museokäynneistä olen tehnyt Suomen matkoillani Ranskasta. Varsinkin Ryanair mahdollistaa 4 eri lentoa, jolloin voi pysähtyä matkan varrella, en ole suoria lentoja Suomeen useinkaan ostanut. Eikä niitä paljoa olekaan mahdollista saada. Nykyään voi lentää Ryanairilla  Bézier-Skavsta Tukholma, Norwegian, Baltic airlines Nizza-Helsinki...Ne reitit voivat muuttua ja uusia tulee.

Listasta taitaa tulla loputon, lisään siihen muistaessani elämäni museoita...

torstai 13. helmikuuta 2020

Flashback v.2000 - Museon alku


Peppi Pitkätossu


Ainut maailmassa

Jo monta vuotta minulla on ollut ajatus, että teen Peppi Pitkätossu nuken.

Ennen hain vanhoja Peppi Pitkätossuja Suomen kirppareilta, mutta turhaan. Siellä on nähnyt vain halpatuonti tavaraa. En sellaista viitsi ostaa ajattelin, vain kerran pienen kokoisen ostin. Toistaalta se kuvaa nykyajan kulutusyhteiskuntaa ja persoonatonta sarjatuotantoa. Näitä peppejä löytyy miljoonittain kaikkialta, kuvassa oikealla ylhäällä terassinukketalossa:

Kerran näin Tukholmassa Lelumuseossa vanhan Peppi nuken. Harvinaisuus.

Minulla on Peppi Pitkätossun talo museossa nukkeineen ja se on valmistettu Suomessa (Martinex OY). Lisäksi kai ruotsalainen nukke 70-luvulta.




En ole aikoihin tehnyt käsitöitä, joten otin sukkapuikot, virkkuukoukun ja langat esille. Sitten hommiin.

Ideoita hain Googlen kuvista (Pippi Longstocking). Mutta lopputulokseni oli se, miten onnistuin kaiken tekemään kotitarpeilla. Niin ei tarvinnut hankkia materiaalia, vain punertavan tukkalangan ostin, 1,29euroa. Täytteenä on vanhat sukkahousut, tuli nekin sitten uusiokäyttöön kierrätettyä. Minulla on korjussa vielä käsityötavaraa sen verran, vaikka vein niitä suurimman osan Emmaukseen, kun siivosin varastohuonetta viime vuonna.

Kudoin samalla yksinkertaisella periaatteella kuten vuodesta 1985, jolloin nuken teko oli harrastukseni. Ja niitä kertyi siihen aikaan n.50 erilaista kuin nukketehtaasta. Se kokoelma on ollut jo vuosikaudet pahvilaatikoissa, ei ole tilaa enää täällä museossa. Koska kaikki vanha herättää muistoja ja siksi olen sitä keräillyt. Niin menestys on taattu.

Tässä alla tämä uusi Peppi Pitkätossuni videona, jossa näkyy sen kaikki tekovaiheet sukkanauhoja virkattuine housuineen unohtamatta:

https://twitter.com/1000histoires/status/1227902611271094273/video/1



maanantai 3. helmikuuta 2020

Uusi yhdistyskirje eli museouutiset 2020 talvi

http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/yhdistyskirje3.2.2020.pdf

Nukkenalleyhdistys ry.(Ranskassa rekistöröity yhdistys, ei Suomessa, koska museo on Ranskassa).

Uusi artikkeli Nukkenallemuseosta

wp-content/uploads/2020/01/journal-ales-agglo-n75-fevrier-2020.pdf


Tässä vapaamuotoinen suomennukseni:
_________________________________________________________________________________

Nukkejen ja nallejen maassa

Lézanissa Nukkenallemuseon kokoelmasta löytyy muistoja 1700-luvun lopusta tähän päivään.
Kannattaa poiketa sinne nyt museon 20.juhlavuotena!

Kukapa ei liikuttuisi nähdessään talo täynnä vanhoja nukkeja ja nalleja, joilla monet sukupolvet ovat leikkineet ja, jotka ovat lohduttaneet monia lapsia.

Mitä kaikkea vanhat leikkikalut voivatkaan tarinoida meille ? Ne ovat ajankuvia, kertovat entisaikojen erilaisista elämäntavoista, tietotaidoista...

Tässä 20. vuotta täyttävässä museossa kunnioitetaan aitoa vanhaa ja se on myös kaikenlaisia yllätyksiä täynnä.

2500 artikkelia

Suomalainen Ulla-Maija Suonpää on alkanut matkustella v.1985. « Pariisissa ja Lontoossa näin museoissa kauniita nukke-ja nallekokoelmia. » Siitä lähtien hän on alkanut keräillä vanhoja leluja ja muuta lapsuuteen liittyvää. Hänen museossaan on 2500 artikkelia. Mutta kaikki ei ole kronologisessa järjestyksessä. Parasta seurata Ulla-Maija opasta, jotta kaikkein kauneimmat eivät jää huomaamatta kuten nukke 1770-luvulta, 1,3cm artikuloitu puunukke, Steiff-nalle 1915 vuodelta, tai onnentuoja-nukke, jota ranskalainen 1.maailmansodan sotilas piti rintamalla…

Ennen muovin vallakumousta

Ennen nukkeja valmistettiin aikansa keinoin ja materiaalein. Niitä tehtiin vahasta, puusta, paperimassasta, posliinista...hiukset oikeaa hiusta, korut jotakin oikeaa, kallista kangasta…
« Lelut olivat realistisia, muovin vallankumous muutti kaiken », sanoo Ulla-Maija ja näyttää 1970-luvun nukkea vitriinissä.

Kokoelma on kansainvälinen ja nyt se on liian suuri tähän kylätaloon. Museo hakee yhteistyökumppaneita toisista museoista, jotta kaikki olisi paremmin esillä.

« Myös monipuolistaa täytyy, aarteen metsästys jatkuu. Nyt olen kiinnostunut poikien leluista ja alan hankkia niitä enemmän ».

____________________________________________________________________________
Muutama kommenttini tästä artikkelista:

Minun tuli mieleeni heti, että vanhimpien nukkejen viereen vitriiniin täytyy löytää 1900-alun tai vanhempi pienehkö kangasnukke. Koska tuo toimittaja oli jättänyt pois kankaan nuken teko materiaalina, vaikka se on niitä vanhimpia materiaaleja, joita arkeologisissa kaivauksissa on löydetty. Savi myös.

Loppulauseen miestoimittaja paisutteli. Vaikka minä sanoin, että poikien leluja ostan, jos saan halvalla, en muuten. Enkä niistä ole erikoisen kiinnostunut. Hän niitä vähän kaipasi kai. Muuten tämä haastattelu meni hyvin ja he olivat kauan ja kiinnostuneita kaikesta, toimittaja valokuvaajansa kanssa.

Kuvani nukketalon edessä on vanha, vuodelta 2014, kun Alès Agglo kävi tekemässä artikkelin ensimmäistä kertaa. Nytkin he ottivat paljon kuvia, mutta laittoivat sitten tuon vanhan.

Artikkelissa sanotaan, että aloin matkustaa v.1985. Aikaisemmin minä aloin. 1977 oli ensimmäinen seikkailu Ranskaan Bretagneen…
_______________________________________________________________________________

https://www.ales.fr/territoire/la-ville-et-lagglo/ales-agglomeration/

Tässä alla Alèsin kuntaisliitosta, johon kuuluu 72 kuntaa ja yli 130 000asukasta.



perjantai 24. tammikuuta 2020

Amerikan terveiset

Jo jonkin aikaa suunnittelin vanhoja valokuvia 1800-luvulta nukketalon tauluiksi. Samalla kokoelma monipuolistuu, kun on vähän myös valokuvauksen historiaa.

https://www.parisphoto.com/fr/glossaire/daguerreotype/

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/vuonna-1839-esiteltiin-ensimmainen-menestyksekas-valokuvausmenetelma-valotusajat-olivat-530-minuuttia-eika-kopioita-saanut/b5c93afb-79db-362c-81e3-13ca46898a3e

https://www.pietarsaarensanomat.fi/uutinen/569606
Pietarsaari: "Harvinainen näyttely esittelee tarkoin varjeltuja kuva-aarteita museolla: Arkiston kätköistä tuotiin esille oikein vanhat."

https://www.valokuvataiteenmuseo.fi/sites/default/files/inline-attachments/2017-01/ajoitustaulukko.pdf

1840-luvun ensimmäiset kuvat olivat daguerreotype-kuvia ja sen jälkeen oli ambrotype-kuvat 1850-luvulla. Ne ovat kuin peilikuvia ihmisistä, hyvin tarkkoja. Mutta vaativat suojakotelon, ilman sitä ne hapettuvat, menevät pilalle. 1850-60-luvuilla alettiin tehdä halvempia ferro-eli tintype-kuvia, jotka säilyvät ilman koteloa, joten hankin niitä tauluiksi. Niistä tuli enemmän koko kansan kuvia eikä vain rikkaiden. Ei enää tarvinnut mennä valokuvaamoon välttämättä pitkäksi ajaksi poseeraamaan kuvausta varten, vaan kiertävät kuvaajat kuvasivat markkinoilla ja se oli vähän kuin instant-kuvia, sai mukaansa saman tien. Mutta ne kaikki 1800-luvun ensimmäiset olivat uniikkeja ilman negatiivia, koska otettu levylle suoraan.

Viime aikoina olen surffaillut netissä ja hakenut noita nukketalon tauluja. Amerikan ebayssä on parhaat valikoimat. Nuo nukketalon peräseinän kuvat ovatkin amerikkalaisia, pariskunta ja tyttö ja poika, 1800-luvun puolesta välistä Amerikan sisällissodan ajalta.

Daguerreotype kuvat varsinkin ovat kuin haamukuvia, koska ovat kuin peilistä suoraan otettu. Ne ovat parhaita. Kyllä nuo myöhemmätkin hyviä ovat. Kun niitä hain netistä joskus iltamyöhään, oli kuin ihmisten haamuja olisi katsellut. En silti nähnyt painajaisia. Mutta vältin iltahakuja.

Valokuvat saavat nyt tämän nukketalon elämään. Mikä lie näiden neljän ihmisen elämäntarina? Tervetuloa tänne museoon!


Tyttökuvan takana on postimerkin näköinen veromerkki, jossa presidentti George Washingtonin kuva.

Amerikan sisällissotaa varten kerättiin rahaa verottamalla kansalaisia milloin mistäkin. Vaikka vähänkin, siitä kertyi, kun maksajia oli paljon.

Alla linkit.

lauantai 18. tammikuuta 2020

Jospa lehtijutusta poikisi jotakin!

Minua huvittaa. Twitterissä oli juttua #maaseudunelävöittämisestä vähän aikaa sitten.

Ajattelin, että kirjoitan jutun Maaseudun Tulevaisuuteen Nukkenallemuseon tulevaisuutta varten. Siinä olisi yksi uusi #vetonaula maaseutukaupunkiin tai muualle. #ideariihi

Niin nuket ja nallet voisivat palata kotimaahan. Äiti suri, kun hän ne tänne Ranskaan lähetti v.2000 kahdessa isossa pahvilaatikossa Postissa. Siinä pieni alku museolleni. Siitä on kasvanut tuhansien nukkejen ja nallejen perhe, joka vaatii monta kuorma-autokuljetusta takaisin Suomeen.

Yllätyksenä kuulin tänään isosiskolta, että se minun juttuni on nyt siellä Maaseudun Tulevaisuudessa! Ei ollut varmaa, jos he julkaisevat sen.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/mielipide/artikkeli-1.795862