Joskus voi tarvita

 238. paketti valmis.

Tässä iso nalle odottaa paketoimista. Minulla on kymmenittäin suuria nalleja, jotka veisivät koko pahvilaatikon tilan, joten keksin niille erilaisen pakkaustavan. 

Kuvassa vasemmalla näkyy nallepaperikerä. Se on paksua kuin pakettipaperi. Isot nallet käärin paperiin, niin ne saa suojattua lähetyksessä.

Voin käyttää paperia muidenkin suojaamiseen, jos ei tarvitse olla pehmustetta. Nämä kaksi lammasta saivat saman suojan. Toisen lampaan olen kuljettanut pyörän selässä kirpparilta naapurikylästä, 2000-alussa minulla oli vain pyörä, jolla kuljin. Toinen lammas pääsi autokyydissä, kun sain autokortin ja auton 2006.

Sivussa oikealla näkyy puuleluja, joita olen osaksi Lidl tai Aldi supermarkettien pahvilla peittänyt matkaa varten. Pääasia niillä, että osittainkin suojattu, kun niitä autoon kootaan ja siellä ovat, etteivät kolhi toisiaan.

Tuo paperirulla on lahjaa 2000-alusta, kun museon avasin. Yksi tuttava, joka oli töissä pakkausfirmassa toi sen tänne, koska alussa myin myös itse tekemiäni nalleja. Se myynti ei menestynyt, mutta museolla on ollut menestystä enemmän tai vähemmän näiden yli 20 vuoden aikana. 

Paperirulla odotti tarkoitustaan, kun sitä alussa ei tarvittu yhtään. Nyt siitä on tullut korvaamatonta, kun museo on suljettu. Silloin alussa ei tiennyt, että lopussa kiitos seisoo paperillekin. Se olisi ollut mieleinen uutinen, että museo on ollut näin monta vuotta pystyssä.

Hianohelma ja kyäkipiika

Talosta puuttui emäntä, Tämä  tuli postista tänään.

Keittiössä on hyvä kokki.

Kauan tyhjänä olleesta autiotalosta tuli asuttu, 

Villi koira vauhdissa

Itselaukaisevalla kameralla Diksin kanssa ei kuvaaminen ole helppoa kuten näkyy. Piti ottaa kevätkuvia 2023 viinipellon vieressä. Haukku on taas parantunut ja vauhti päällä varsinkin, jos yrittää saada sen pysymään paikoillaan.

Muistoksi yli 20 museovuodesta

Tänään olin kunnantalolla, koska heille viime viikolla lähettämäni sähköposti ei auttanut. Piti mennä paikan päälle pyytämään, jos ottaisivat pois tuon pienen museokyltin, koska museoyhdistys on lopetettu ja museota ei enää ole. Toiset kyltit olen saanut jo melkein kaikki pois. Tuo on liian korkealla, eikä minulla ole tikkaita. Otin kuvan siitä muistoksi. Linnan edustalla se oli hyvä mainos.

Kunnantalolle menin FFP2 maski päässä kuten menen kaikkiin sisätiloihin koronan varalta. He kysyivät, miksi museo on suljettu. Sanoin, että en halua koronaa kotiini, kukapa haluaisi? Eri asia, jos museo olisi julkisissa tiloissa. Jatkoin lisäksi, että museo siirtyy Suomeen, kun kaksossisko ottaa sen taloonsa. Ja toivotin heidätkin tervetulleeksi Suomeen. Niin sain kunnantalon virkailijat nauramaan. Joten hyvin meni. Kerroin vielä, että taloni säilytän täällä Etelä-Ranskassa, koska pidän paljon tästä alueesta. Vain museo muuttaa pois.

Kun he kysyivät, mitä tehdä museokyltille, sanoin, että sen saa heittää pois. Toisia kylttejä säilytän, mutta en kaikkia, ei ole tilaa. 

Niin sitä ajatukset muuttuvat. On helpottavaa, kun saa museon jälkiä poistettua ympäristöstä. Kaikella on aikansa. 

Koti-ikävä

Tänään syötiin Dixien kanssa Janssonin kiusausta, sen herkkua. Koira seurasi uteliaana vieressä kokkaamistani. Kun uunista alkoi tulla hyvät tuoksut koko taloon, nälkä tuli. Ja heti kelpasi, kun sille annoin, söi astian puhtaaksi. Kaikkea jokapäiväistä ruokaansa se ei vielä syö, mutta pikkuhiljaa. Ja tänään voitiin taas tehdä kolmen vartin luontolenkki kuten eilenkin. 

Teen Janssonin kiusauksen aina ilman kermaa Mozzarella juustolla ja valko-tai roseviinitilkalla, valkosipulilla perunoiden kanssa. Ei ole kuivaa, koska anjovikset ovat tarpeeksi rasvaisia.

Cécile lähetti toisen paketin lahjaksi museolle, oli kuulema vasta nyt löytänyt vanhimman nallensa. Mukana oli myös itäsaksalainen nukkumatti nukke.

Tässä iso Jumeau nukke odottaa paketointi työpöydällä pahvilaatikkoon pääsyä ja Suomi matkaa. Sillä on seuranaan 4 vanhaa nallea, jotka ovat täytteenä sivuilla. Se ei ollut ihan helppo pakattava. Kesti muutaman päivän, kunnes keksin miten pakkaan. Laatikko piti tehdä kahdesta isosta laatikosta, koska ei ollut sopivaa. 

199.paketti. 200.saan aloittaa seuraavaksi. Museo on jo paljolti paketissa. Vaikka 7 vitriiniä on nyt täynnä nalleja, koska on pitänyt tehdä tilaa paketeille joka paikasta ja olen ne nallet siirtänyt tyhjiksi tulleisiin vitriineihin. Ja monet vaunut ja rattaat täynnä nalleja kuten jotkut isot puulelut. Kaikki folkloriset nuket myös siirretty vitriineihin tilapäisesti. Sekamelskana ne kaikki odottavat paketointia. Ainakin yksi 100 laatikkoa vielä tulossa, jos ei enemmän. Iso muuttorekka näitä nukkeja ja nalleja varten tarvitaan.

Jumeau nukke on lahja yhdeltä ranskalaiselta, joka toi tänne 50-luvun lelunsa. Ja sanoi, että isänsä oli saanut tuon vanhan 1900-alun nuken.

Kaksossisko teki sille vaatteet silkistä ja minä ostin peruukin oikeaa tukkaa.

Dixiekin odottaa jo Suomi matkaa! Haukku saisi silloin ison pihan maalla kotona. Iso valtakunta kuten entisellä Peppi ja Vaksi koirallamme oli.

Olen hiukan valmistellut koiran kanssa matkustamista. Taitaa olla seikkailua.

Hengenpelastajakakku

Diksi toipilas kuvassa kylämme linnan edessä. Varjoisa päivä. Toisessa kuvassa näkyy, kun sireenit alkavat kukkimaan. 

Tänään illalla se sai lääkkeitä viimeisen kerran 6 päivän kuurin jälkeen ja toipui. Viikko sitten ruohon syömisestä luontoretkellä meni siltä jalat alta.

 .

Yleensä en anna sen syödä ruohoa tien vierestä, koska oksentelee sen jälkeen. Mutta viime viikolla se jäi oudosti jälkeen ja söi piknik pöydän vieressä jotakin viinipellon lähettyvillä, josta kulkee meidän yksi luontolenkki. Seuraavana yönä se herätti minut kipeänä.

 

Eläinlääkärille piti mennä.Viikon lääkekuuri. On ollut vaikea viikko. Koira lopetti syömisen, oksenteli vain. Kai antibiootit veivät ruokahalun. Lopulta se alkoi syödä hiukan, kun tarjosin sille tekemääni sitruunakakkua. Sitä se otti monta palaa.herkutteli. Ei muuta saanut syötyä.

 

Kakusta tulikin sitten hengenpelastajakakku. Seuraavaksi kokeilin chorizo makkaraa. Se kelpasi. Vähitellen se on alkanut syömään, tänään se söi pari paistettua kananmunaa kädestä annettuna. Muuten kaikki lääkkeet piti kääriä voin sisälle, muuten niitä ei olisi saanut sen suuhun.

 

Nyt haukku kävelee taas normaalisti eikä oudosti hoipertele kuin sekaisin olisi. Tuo ruohojuttu teki sen kuin 100 vuotiaaksi koiraksi, vaikka on yleensä reipas 15-vuotias belgianpaimenkoiran sekoitus ja luonteeltaan kuin valpas pollarikoira.

 

Mahtoiko käärme pistää sitä ruohikossa, kun niin kipeäksi tuli yhtäkkiä?

Hyvää Pääsiäistä!

Hain kuvaa tätä pääsiäistä varten. Museotavarat ovat jo niin paljon pakattuja, etten saanut käsiini heti vanhoja koulukirjoja, joista olisin ottanut pääsiäisestä kertovan kuvan. Enkä halunnut sitä vanhoilla leluilla kuvata. 

Selasin tietokoneella kuvavarastojani kokoelmasta. Minua puhutteli tämä Tuulen viemää nukketalon Auringonnousu miniatyyri akvarelli, jonka olen ostanut Israelista netistä. Sen mukana ostin Auringonlasku akvarellin. Mutta tämä Aamu on valoisampi pääsiäisviestinä, kun Jeesus nousi kuolleista ja tuo meille uuden valoisan toivon huomisesta.

Tässä on se on Auringonlasku akvarellin kanssa, peräseinällä on Kanadasta ebayssä ostettu Revontulet akvarelli:

Alla koko nukketalo.

182 pakettia

Nallet ovat vallanneet kaikki vitriinit sekamelskana odottaessaan pakettiin pääsemistä, yksi isompi on huilaamassa odottaessaan. 182 pakettia jo tehty.

Joka paikasta on pitänyt tyhjentää nämä nallet, koska paketteja on nyt nurkat täynnä. joten olen ne laittanut vitriineihin odottamaan. Ja vitriineistä olen paketoinut nuket pois yms.

Huomenna taas supermarkettiin naapurikylään ruokia ostamaan ja samalla saan niistä erilaisia pahvilaatikoita. Ilman niitä tämä museon pakkaaminen olisi mahdoton tehtävä. Onneksi kaupat eivät ole keksineet hinnoittamaan tyhjiä käytettyjä laatikoitaan ja niitä saa ilmaiseksi. Tulisi kalliiksi jos ne joutuisi ostamaan. Kuplamuovia piti ostaa toinen rulla. Ensimmäiset sata laatikkoa sain tehtyä säästetyillä pakkaussuojilla. Olen hakenut noita laatikoita 7 eri  kaupasta ostoksillani, 2 kylästä ja Alèsin kaupungista.

Pakettien työsarka jatkuu. Kun yhden saan valmiiksi toista jo suunnittelen. Muistan aina 11 syyskuuta, kun tämä työmaa alkoi. Saa nähdä miten kauan kestää...

Kevättä ilmassa

Nyt on ollut keväisiä ilmoja, 20°C viikonlopulla. Dixie 15v. punaisena kukkivan puun edessä viinipeltotiellä. Taustalla Sevennit Anduze kylässä n.8-9km päässä. Täällä on aika paljon keväällä kukkivia puita; jotka kukkivat ennen kuin tulee lehdet.

Kulissien takana

Vaikka museo on suljettu, tapahtuu koko ajan. Aloitan 147.pakettia ja samalla tavarat ympäriltä häviävät laatikoihin pikkuhiljaa. Huomenna tulee puoli vuotta siitä, kun aloin paketoimisen. 

Kylältä olen poistanut museokylttejä. Niitä on ollut paljon, koska tämä talo on piilossa, joten on ollut vaikea löytää tänne. Isoja museokylttejä olen poistanut teiden varsilta, ne samat kyltit, jotka ovat olleet siellä 2000-vuoden alusta lähtien. Olen niitä maalaillut vaan uudestaan, kun ovat tulleet huonoiksi. Joka kyltin poistettuani olen kiittänyt taivaan isää, että näin kauan olen saanut niitä pitää esille, niin kauan kuin halusinkin. Vielä yksi iso kyltti on Bambupuistokylässä Anduzen lähellä, se toi tänne paljon museokävijöitä, koska Bambupuisto on Gardin alueemme turistivetonaula.

Taloni edessä, vieressä molemmilla suunnilla oli myös kylttejä, jotka poistin, vaikka puunallea en saa itse pois oven vierestä. Aika on rakentaa ja aika on hajottaa, c'est la vie! Mutta mikä helpotus! Nukkejen ja nallejen uusi elämä odottaa Suomessa. 

Pakkaaminen on paljon myös puhdistamista ja nurkkien siivoomista, kun ei ole ollut tarpeeksi vitriinejä, pelkkä peittäminen kankailla ei anna tarpeeksi suojaa pölyltä.

Diksi haukun kanssa juostaan ylös alas 3 kerrosta rappusia monta kertaa päivässä, hyvä kunto täytyy olla. Ei saa olla koronavaivoja.

Aina muuttaessa tulee piilosta esille tavaroita, jotka ovat täynnä muistoja. Kuvassa 2 käsilaukkua ja kassi. On kuin Anna, Manti ja Lyyti olisivat käyneet täällä, kolme tätiämme. Anna tuli aina tämä kassi täynnä hyvää syötävää kotiimme. Iso perhe, jossa 6 lasta, on aina tarpeessa. Lyyti ja Manti olivat myös anteliaita, vaikka itse elivät vaatimattomasti. Sodan jälkeen ostettuja muodikkaita käsilaukkuja arvostettiin maaseudulla niin paljon, että niitä pidettiin elämän loppuun asti. Manti kulki tuo käsilaukku mukanaan vielä 92.vuotiaana. Kerran muotia, aina muotia. Ei ennen seurattu joka muotioikkua kuten nykyään.

Hiihtolomalla on puhelin soinut ja sähköpostilla kyselty museota. Tulee hyvä mieli, kun kaivataan.

Lahjojakin taas tuli postista. Cécile Ardèchen vuoristoalueelta kysyi, jos ollaan kiinnostuneita ottamaan lahjoitus museoon. Hän on siivoamassa kotitaloa, koska äitinsä menee vanhainkotiin. Joten antaisi mielellään vanhoja nallejaan ja nukkejaan tänne. Kerroin, että museo muuttaa Suomeen. Hänelle se oli ok, pyysi vaan kuvan, kun tavaransa on esillä siellä museossa. Sanoin, että hän voi tulla myös katsomaan Suomeen. Siitä hän innostui.

Tässä hänen ja veljensä lapsuusmuistot. 60-luvulla on ollut persoonallisia kotitekoisia leluja. Tuo korvaton yksisilmäinen nallepoika on huvittava, kaikki alkuperäisinä:
 

1890-luvun englantilainen nukketalo sai kalusteet eteiseen ja tein sinne pitsiverhot. Kalusteet sain siskoilta synttärilahjana. 

Keittïossä on nyt "kyäkipiika parrein esliina eres".