Diksi toipilas kuvassa kylämme linnan edessä. Varjoisa päivä. Toisessa kuvassa näkyy, kun sireenit alkavat kukkimaan.
Tänään illalla se sai lääkkeitä viimeisen kerran 6 päivän kuurin jälkeen ja toipui. Viikko sitten ruohon syömisestä luontoretkellä meni siltä jalat alta.
.
Yleensä en anna sen syödä ruohoa tien vierestä, koska oksentelee sen jälkeen. Mutta viime viikolla se jäi oudosti jälkeen ja söi piknik pöydän vieressä jotakin viinipellon lähettyvillä, josta kulkee meidän yksi luontolenkki. Seuraavana yönä se herätti minut kipeänä.
Eläinlääkärille piti mennä.Viikon lääkekuuri. On ollut vaikea viikko. Koira lopetti syömisen, oksenteli vain. Kai antibiootit veivät ruokahalun. Lopulta se alkoi syödä hiukan, kun tarjosin sille tekemääni sitruunakakkua. Sitä se otti monta palaa.herkutteli. Ei muuta saanut syötyä.
Kakusta tulikin sitten hengenpelastajakakku.
Seuraavaksi kokeilin chorizo makkaraa. Se kelpasi. Vähitellen se on alkanut syömään, tänään se söi pari paistettua kananmunaa kädestä annettuna. Muuten kaikki lääkkeet piti kääriä voin sisälle, muuten niitä ei olisi saanut sen suuhun.
Nyt haukku kävelee taas normaalisti eikä oudosti hoipertele kuin sekaisin olisi. Tuo ruohojuttu teki sen kuin 100 vuotiaaksi koiraksi, vaikka on yleensä reipas 15-vuotias belgianpaimenkoiran sekoitus ja luonteeltaan kuin valpas pollarikoira.
Mahtoiko käärme pistää sitä ruohikossa, kun niin kipeäksi tuli yhtäkkiä?
