lauantai 7. maaliskuuta 2015

Provencessa kevätajelulla

http://www.visitsalondeprovence.com/actualites/festival-europeen-de-la-poupee

Tässä yllä linkki nukkefestivaaliin, jossa olin tänään. Odotin sitä jo pitkän aikaa. Se on aina minulle kuin alkukevään kohokohta, kun pääsee ajelulle Dixoun kanssa vähän kauemmas muihin maisemiin ja vielä keväisiin. Provencessa, noin 100km täältä, on kevät vähän edellä yleensä. Tänä vuonna ei ollut, vaikka siellä täällä kukkivat mantelipuut valkoisina.

Lähdettiin aamulla liikkeelle jo ennen klo 8. Ajattelin, että "the early bird catches the worm." - Parhaat palat saavat aamuvirkut. Matka kestää runsaan pari tuntia ja tapahtuma alkaa klo 10. Yksi kerta hieno nukketalo kalusteineen meni halvalla nenän edestä, koska saavuin liian myöhään.

Dixou koirani jäi taas vartioimaan Peugeot 205 parkkipaikalle, kun minä menin nukketapahtumaan. Haukun kanssa on mukava matkustaa, se tykkää autoajeluista, katselee maisemia ikkunasta kuin ihmiset vaan. Ja sitten nukkuu takana kuin vain 14-vuotias iso koiravauva voi nukkua, vartijakoiran unta.

Olin säästänyt tätä tapahtumaa varten, jotta voi ostaa jos löytää jotain erikoista. Kaikkein ensimmäisenä silmäilin pikaisesti nukketalot, kuinka monta ja minkä hintaisia. Oli siellä enemmän nukketaloja kuin ennen. Hintahaitari oli yli sadasta eurosta yli tuhanteen euroon. Hinnat riippuvat myyjistä, toiset ovat selvästi ylihintaisia. Moritz Gottschalk punakattoinen nukketalo 1920-luvulta maksoi 750 euroa. Halvemmalla saa, olen huomannut, ainakin ilman huonekaluja. Vaikka tietenkin kunnosta riippuu myös. Ranskalaisesta 1900-alun koulusta ilman nukkeja pyydettiin 240 euroa. Se ei ollut kallis. Hinta olisi voinut pudota vielä. Kiertelin salissa moneen kertaan, ensimmäisella kerralla ei kaikkea huomaa, koska standit ovat pikku- ja isoa tavaraa täynnä. Aika paljon samat myyjät siellä ovat vuodesta toiseen. Heitä tulee myös ainakin Saksasta ja Englannista ranskalaisten lisäksi.

Jo tutuilta tulleilta myyjiltä ostin pienen pienen roombox nukketalon 140 eurolla. Se on 1900-alkua, 22cmx11cmx14cm. Saksalainen, vaikka siinä on myös ranskalaisia Simon & Rivollet rautahuonekaluja. Kaikki näkyy olevan alkuperäistä hienoine tapetteineen. Siinä on oma tunnelmansa. On kuin menisi ajassa taaksepäin 100 vuotta, kun sitä katsoo. Se on luonnossa vaikuttavampi kuin kuvassa, kuten kaikki. En ole ennen nähnyt niin pientä. Todella miniatyyri.



Vasta yleissilmäyksen jälkeen katselin kaikkea yleisesti. Houkutuksia oli paljon, mutta pidin kovin kiinni kukkaronnyöreistä sen jälkeen, kun nukketalo oli ostettu. Kaikkea muuta saa kuitenkin muualtakin ja vielä halvemmalla hinnalla, ajattelin. Nukeista teki mieli Grödnertal puunukkeja. Yksi sellainen pieni oli ihana alkuperäisissä vaatteissaan 1800-luvun lopulta, hinta oli aika kova 140-150 euroa. Sitten olisi eri asia, jos ne olisivat 1800-luvun alusta tai puolesta välistä.

Pääsin vähän eteenpäin myös restauroitavan Jumeau-nukkeni kanssa. Kerroin resturointitoiveistani ja -peloistani. Pelkään, että restauroija koskee nuken kasvojen alkuperäiseen huulten-ja kulmakarvojen väriin, siis maalaukseen. Olen nähnyt uudelleen meikattuja Jumeau nukkeja ja se on minulle kauhistus! Ne on pilattu. Lisäksi siitä joutuisi vielä maksamaan, vaikka lopputulos ei miellyttäisi. Tarkoitus on vain kasvojen liimatun osan peittäminen ja siinä kaikki. Mihinkään muuhun ei saa koskea. Sovittiin yhden restauroijan kanssa, ehkä menen seuraavaan nukketapahtumaan keväällä ja vien nuken hänelle samalla, saa nähdä.

Museon markkinoinnista puheenollen. Tässä oiva tilaisuus viedä pino museomainoksia. Jätin niitä heti sisään tullessani eteisen pöydälle ja myös joillekin myyjille tai muille. Lisäksi pois lähtiessäni menin sattumalta ohi Saippumuseon, jonne poikkesin niitä viemään.

Paluumatka meni siivillä. Innoissani uudesta vanhasta nukketalosta ja monista uusista kontakteista, ajatukset olivat tuulettuneet, niinkuin pitääkin. Menomatkalla olin taas hermoillut ajosta, kuten aina pitkällä matkalla ollessani. Pitäisi ajaa enemmän myös muualla kuin kotinurkilla, että ajotaito säilyisi ja olisi varmempi kuski. Dixou ei kyllä koskaan pelkää takana. Se luottaa ajotaitooni.

Harmitti, kun unohdin kameran kotiin. Takaisin tulessa nähtiin Provencen tasangoilla valtava lammaslauma, niitä oli varmaan tuhat. Se oli vaikuttava. Olisin ottanut kuvan. Harvoin näkee niin suuria laumoja.

Piti kiirehtiä klo 15 kotiin, koska museo aukeaa. Täpärää se oli, koska ruokakauppaankin oli asiaa. Mutta niin me onnistuttiin, että juuri kello 15 oltiin perillä. Naapurin nuorimies sanoi minulle parkkipaikalla, että porukkaa oli jo museon oven takana. Alèsin naapurikylästä yhdet isovanhemmat tyttärensä ja tyttärentytön kanssa olivat tulossa museoon. He olivat löytäneet meidän museomainoksen yhden vuoren luolilta, niitä alueemme turistinähtävyyksiä. Alla linkki. Ja sen lisäksi netistä oli vielä tarvinnut katsoa. Joten ne nettisivujen kuvat olivat vaikuttaneet. Mukava yllätysvierailu. Nukketaloja hekin ihmettelivät, kuten monet muut. Siksi taas yhden uuden ostin.

http://www.grotte-cocaliere.com/index.php?l=en

Tämä oli hyvä päivä. Sanotaan, että vanha seikkailu on uuden alku.