Ypäjä-Helsinki-Vantaa-Tukholma-Skavsta-Béziers-Nîmes-Lézan
Siinä matkareittini tänä syystalvena. Monta paikkaa kerkisin näkemään tiistaista tiistaihin, siis vain viikon aikana. Paikan päällä kotona Suomessa Ypäjällä voin kuitenkin olla vain torstaista maanantai aamuun. Mutta nekin päivät olivat kultaa, kun sain viettää kotinurkilla, maailman parhaalla akun lataus paikalla.
Tällä kertaa ei ollut kiusana juna-tai muut lakot, huono sää kuten viime vuonna. Ei meno- eikä tulomatkalla. Mutta nyt oli auto-ongelma. Minun 10 vuotta uskollisena automobiilina ollut Peugeot 205 vuodelta 1991 teki lakon. Siinä nimittäin syttyy varoitusvalot STOP ja jäähdytysneste. Ei sellaisen auton kansa uskalla lähteä edes Nîmesiin 35km päähän. Sinne olen autoni aina jättänyt Béziers junalle mennessäni. Joten ystävä toi ja haki mennen tullen Nîmesistä.
Lento Ryanairilla oli myöhään illalla kahdeksan maissa ja saavuttiin perille Skavstan lentokentälle Tukholmaan ennen puolta yötä. Suora lento kestää yli 3t. Sitten viereiseen hotelliin yöksi Connect Skavsta, jossa on edullinen ja hyvä majoitus ruhtinaallisine aamiaisineen. Maisemat muuttuivat samalla kuin kesästä talveen olisi siirtynyt, kun aurinkoisesta Välimeren Etelä-Ranskasta mentiin lumiseen Pohjolaan. Aamiaisella seurattiin ikkunasta, kun lunta satoi. Yksi etappi oli jo päästy. Mikä helpotus!
Muuten lentokoneessa oli matkaseuraa. Koko ajan juteltiin yhden ruotsalaisen Katariinan kanssa. Hän oli menossa vanhempiaan katsomaan Ranskan kodistaan, joka ei ole kovin kaukana täältä Gardin alueelta. Voidaan treffata ensi vuonna, kun hän palaa Ranskaan.
Aamulla bussimatka Tukholmaan City terminalen, noin 1,5tuntia. Hauska katsella maisemia eikä tehdä mitään. Se on rentouttavaa.
Olin ottanut selvää netistä valmiiksi, miten pääsee Nordiska museet. Siellä erikoisesti nukketalot minua kiinnostavat. Selvisi, että 69 bussi kähtee City terminalen edestä. Tukholmassa oli kotoisa tunnelma. "Ei kysyvä tieltä eksy" neuvoi vanha kansa. Sitä neuvoa noudatan, niin olen aina löytänyt perille. Muutenkin on mukava vaihtaa muutama sana paikallisten kanssa, vaikka vain tietä kysyisi. Niin maailma on lämpimämpi, kun on kontakteja muihin ihmisiin.
Nordiska museo löytyi helposti. Se oli suuri linna, jo itsessään nähtävyys.
Tässä olen museon edustalla. Oli jo pimeää pois mennessä, joten nyt tuli vain iltakuva. Ensi kerralla täytyy ottaa ennen sisäänmenoa, mutta siihen olin liian kärsimätön tällä kertaa. Kulttuurinälkä.
Netissä olen nähnyt kuvia heidän nukketaloistaan, joten sinne piti
päästä, kun kerran Tukholman kautta tuli Suomeen.
Toinen toistaan kauniimpia nukketaloja oli nähtävänä paljon. Ruotsin suurvalta historia, kuningaskunta näkyi selvästi kokoelmassa, toisin kuin meidän tasavalta maassamme, jossa elämä on ollut vaatimattomampaa. Presidentti Urho Kekkosen museo on siitä hyvä esimerkki. Hän asui kuin muukin kansa ilman suuria ylellisyyksiä, vaikka oli presidentti. Ihmettelin sitä, kun siellä museossa olin Helsinki vuosinani 1980-90-luvuilla.
http://www.kansallismuseo.fi/fi/tamminiemi
Kuuluisat saksalaiset nukketalojen huonekalumerkit olivat edustettuina: Kestner Boulle, Erhard&Söhne, Rock&Graner (kaikkein kalleimpia valmistajia), Moritz Gottschalk...
http://www.swantje-koehler-verlag.de/?portfolio=goldenes-puppenstubenzubehor-2
Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää, mutta kuninkaallisilla voi olla, väittäisin, kuten alla olevissa kuvissa ormolu huonekalut ja kultalehtikäsitellyt kehykset yms. sisustuksessa. Se selittää niiden hirmuhinnat kuten taitavan työn. Saksalainen Erhard&Söhne on niitä valmistanut.
https://en.wikipedia.org/wiki/Ormolu
Versaillesin linnan kultamäärä hämmästyttää. Voiko olla totta?
Kun olin Pariisissa au pairina vuonna 1985, emäntäni vei minut sinne linnaan.
http://www.chateauversailles.fr/chateau
Nordiska museossa oli lisäksi mielenkiintoinen Traditiot näyttely, varsinkin kun meidän traditiomme ovat usein samanlaisia kuin Ruotsissa. Sieltä me olemme saaneet vaikutteita.
Paljon jäi näkemättä. Joten sinne haluaa mennä uudestaan.
Sain vastauksia kysymyksiini yllättävän paljon ja uutta tietoa. Tosi rikastuttava paikka. Niistä kysymyksistä ja vastauksista kirjoitan toisen jutun erikseen kuvineen.
Monesti katsoo kaikkea vain ulkopuolelta, kannattaa mennä sisälle, ties mitä löytää.
Museokäynnin jälkeen oli ilta. City terminalenissa oli matkatavarat säilössä, sinne ei ollut liian pitkä matka kävellä, kun räntäsadekin oli lakannut onneksi. Ja sieltä sitten Vikingline bussilla iltalaivalle Turkuun.
Aamulla saavuttiin perille. Turusta jatkui matka puolipäivän jälkeen Onnibussilla Loimaalle. Sisko tuli hakemaan autolla. Silloin viimeistään tunsi olevansa kotona, vaikka Turussakin jo oli tutuilla toreilla. Se on syntymäkaupunki, jossa on lapsesta asti asioinut.
Loimaalla käytiin siskojen kanssa kahvilla. Kirpputorit kierrettiin samaa kyytiä. Ja löytöjä tein. Tässä kuva, josta puuttuu vanha Nooan arkki koulutaulu. Sen sisko lähettää tänne postissa. Se sopii hyvin esille 15 Nooan arkkini kanssa.
Nyt minulla on Taalainmaan hevonenkin kokoelmassa, joka puuttui. Sain sen 4 eurolla. Halpa. Niistä pyydetään paljon enemmän yleensä.
Pieni puolalainen mollamaijanukke maksoi 5 euroa. Kaikki oli edullista.
Aapinen on vuodelta 1929. Se on paljon luettu, mutta hieno, koska niin vanha. Siitä meinaan skannata sivuja.
Kuvassa yllä on kaksi kouluvihkoani mukana, vintistä haettuja. Siellä täytyy käydä tilaisuuden tullen.
Tässä vielä kuvasarja pienestä päiväkirjastani, jonne 11-12 vuotiaana kerroin perhe-, koulu-, eläin- ja muut uutiset kuvineen.
https://www.facebook.com/216775301670987/photos/pcb.1496423257039512/1496419820373189/?type=3&theater
Loimaalla Lidl-kaupassa tavattiin sattumalta entinen englannin opettaja. Ei siitä ole kuin 40 vuotta, kun on viimeksi nähty Loimaan yhteiskoulussa! Oli hauska tapaaminen ja "Unelmani Etelä-Ranskassa" kirjani sai uuden lukijan. Ranska "seikkailuni" kiinnostivat. Jännää muuten yksi asia. Silloin oli oppilas-opettaja roolit. Nyt ne olivat hävinneet. Elämä on kuin teatteri. Komediaa ja tragediaa. C'est la vie.
Alimmassa kuvassa me siskot ollaan Anja Välimäen, entisen englannin opettajan kanssa. Me saimme "hyvät eväät matkustamiseen" hänen englannin tunneillaan.
Seuraavana päivänä käytiin Forssassa kirpparikierros. Sekamelskassa on yllätyksiä, ei tiedä mitä on. On kuin kävisi ajassa taaksepäin, kun näkee vanhaa. Historia kiehtoo. Sieltä löytää ajattomia opetuksia tähän päivään. Kaikki ei vanhene koskaan.
Toinen toistaan kauniimpia nukketaloja oli nähtävänä paljon. Ruotsin suurvalta historia, kuningaskunta näkyi selvästi kokoelmassa, toisin kuin meidän tasavalta maassamme, jossa elämä on ollut vaatimattomampaa. Presidentti Urho Kekkosen museo on siitä hyvä esimerkki. Hän asui kuin muukin kansa ilman suuria ylellisyyksiä, vaikka oli presidentti. Ihmettelin sitä, kun siellä museossa olin Helsinki vuosinani 1980-90-luvuilla.
http://www.kansallismuseo.fi/fi/tamminiemi
Kuuluisat saksalaiset nukketalojen huonekalumerkit olivat edustettuina: Kestner Boulle, Erhard&Söhne, Rock&Graner (kaikkein kalleimpia valmistajia), Moritz Gottschalk...http://www.swantje-koehler-verlag.de/?portfolio=goldenes-puppenstubenzubehor-2
Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää, mutta kuninkaallisilla voi olla, väittäisin, kuten alla olevissa kuvissa ormolu huonekalut ja kultalehtikäsitellyt kehykset yms. sisustuksessa. Se selittää niiden hirmuhinnat kuten taitavan työn. Saksalainen Erhard&Söhne on niitä valmistanut.
https://en.wikipedia.org/wiki/Ormolu
Versaillesin linnan kultamäärä hämmästyttää. Voiko olla totta?
Kun olin Pariisissa au pairina vuonna 1985, emäntäni vei minut sinne linnaan.
http://www.chateauversailles.fr/chateau
Nordiska museossa oli lisäksi mielenkiintoinen Traditiot näyttely, varsinkin kun meidän traditiomme ovat usein samanlaisia kuin Ruotsissa. Sieltä me olemme saaneet vaikutteita.
Paljon jäi näkemättä. Joten sinne haluaa mennä uudestaan.
Sain vastauksia kysymyksiini yllättävän paljon ja uutta tietoa. Tosi rikastuttava paikka. Niistä kysymyksistä ja vastauksista kirjoitan toisen jutun erikseen kuvineen.
Monesti katsoo kaikkea vain ulkopuolelta, kannattaa mennä sisälle, ties mitä löytää.
Museokäynnin jälkeen oli ilta. City terminalenissa oli matkatavarat säilössä, sinne ei ollut liian pitkä matka kävellä, kun räntäsadekin oli lakannut onneksi. Ja sieltä sitten Vikingline bussilla iltalaivalle Turkuun.
Aamulla saavuttiin perille. Turusta jatkui matka puolipäivän jälkeen Onnibussilla Loimaalle. Sisko tuli hakemaan autolla. Silloin viimeistään tunsi olevansa kotona, vaikka Turussakin jo oli tutuilla toreilla. Se on syntymäkaupunki, jossa on lapsesta asti asioinut.
Loimaalla käytiin siskojen kanssa kahvilla. Kirpputorit kierrettiin samaa kyytiä. Ja löytöjä tein. Tässä kuva, josta puuttuu vanha Nooan arkki koulutaulu. Sen sisko lähettää tänne postissa. Se sopii hyvin esille 15 Nooan arkkini kanssa.
Pieni puolalainen mollamaijanukke maksoi 5 euroa. Kaikki oli edullista.
Aapinen on vuodelta 1929. Se on paljon luettu, mutta hieno, koska niin vanha. Siitä meinaan skannata sivuja.
Kuvassa yllä on kaksi kouluvihkoani mukana, vintistä haettuja. Siellä täytyy käydä tilaisuuden tullen.
Tässä vielä kuvasarja pienestä päiväkirjastani, jonne 11-12 vuotiaana kerroin perhe-, koulu-, eläin- ja muut uutiset kuvineen.
https://www.facebook.com/216775301670987/photos/pcb.1496423257039512/1496419820373189/?type=3&theater
Loimaalla Lidl-kaupassa tavattiin sattumalta entinen englannin opettaja. Ei siitä ole kuin 40 vuotta, kun on viimeksi nähty Loimaan yhteiskoulussa! Oli hauska tapaaminen ja "Unelmani Etelä-Ranskassa" kirjani sai uuden lukijan. Ranska "seikkailuni" kiinnostivat. Jännää muuten yksi asia. Silloin oli oppilas-opettaja roolit. Nyt ne olivat hävinneet. Elämä on kuin teatteri. Komediaa ja tragediaa. C'est la vie.Alimmassa kuvassa me siskot ollaan Anja Välimäen, entisen englannin opettajan kanssa. Me saimme "hyvät eväät matkustamiseen" hänen englannin tunneillaan.
Seuraavana päivänä käytiin Forssassa kirpparikierros. Sekamelskassa on yllätyksiä, ei tiedä mitä on. On kuin kävisi ajassa taaksepäin, kun näkee vanhaa. Historia kiehtoo. Sieltä löytää ajattomia opetuksia tähän päivään. Kaikki ei vanhene koskaan.
Lama on tehnyt nuo kirpputorit arvokkaammaksi, antiikkiakin on, kun tavaraa kierrätetään tienaamisen toivossa. Välillä ne olivat vaan halpatuonnin krääsää täynnä.
Sunnuntaina oli käynti Somerolla sukuloimassa. Perhe on meidän tuki ja turva, asumme me sitten missä päin maailmaa tahansa. Kotijoukot ovat ajatuksissamme.
Maanantaina matkasimme siskojen kanssa Helsinkiin, koska oli paluulento tiistaina. Kokeilin ensi kertaa Norwegian lentoyhtiötä, koska sain halvan aamulennon 55 eurolla Helsinki-Tukholma Arlanda. Sieltä iltapäivällä jatkolento Ryanairilla Skavsta kentältä Béziers'hen.
Menopaluu lennot maksoivat vain noin 100 euroa. Vaikka siihen tuli lisäksi bussimatkoja. Kaikki ostin etukäteen netistä yli kuukautta aikaisemmin.
Helsingissä oli aikaa käydä katsomassa uutta kaupunginmuseota Senaatintorin vieressä. Täytyy seurata aikaansa. 21.vuosisadan museo on erilainen uusine huipputeknologioineen ja uuden ajan tapoineen. Lisäksi kalliissa Helsingissä ilmaisuus vetää myös väkeä. Kynnys on matalampi, kun ei aina tarvitse kukkaron nyörejä avata. Ja täytyy siellä olla "sitä jotakin", mikä herättää kansan kiinnostuksen. Minä menin uteliaisuuttani, heillä on #menestyksenavain. Sellaista kaikki etsivät. Ilmaisuudesta puheenollen, mikä korvaa sisäänpääsymaksujen menetyksen? Valtion rahoitus, joka tekee ihmisistä museon-, kulttuurin harrastajia. Niin kansa on opinajossa. Vai mikä lie ajatus. Toisaalta Lontoon Lapsuuden museo on myös ilmainen. Silloin kaikille avoin, on sitten köyhempi tai rikkaampi.
Täytyy siis saada nukkenallemuseolle vaikutusvaltaisia yhteistyöntekijöitä, kuten tuolla kaupunginmuseolla on valtio ja kaupunki.
http://www.helsinginkaupunginmuseo.fi/2016/09/12/helsingin-kaupunginmuseossa-200-000-kavija-viikonloppuna/
Tiistai aamulla oli herätys ennen viittä ja sitten lentokentälle Vantaalle. Yhtä juoksua paikasta toiseen oli ihan koko päivän, kunnes saavuin perille ennen puolta yötä Nîmesiin. Vielä 35km automatka kotiin. Stressaavaa on matkustaminen, jännittää aina, meneekö kaikki suunnitelmien mukaan. Hyvin meni.
Ensi kerralla järjestän niin, että paluu myös tulee kahdelle päivälle ja käynti jossakin matkan varrella. Se on vähemmän raskasta ja mielenkiintoisempaa.
Tämä Suomi matkani evästi minua taas paljon.
Loppuvuosi lähestyy ja joulu. Aina on jotain odotettavaa.
