Linkit

http://www.ouka.fi/ppm/Arkisto/Joululahjat/joululahjat.htm

http://www.meteliseis.com/toiminta.html

http://www.meteliseis.com/yhdistys.html 

http://www.visitestonia.com/fi/multimedia/tarton-lelumuseo?selected=12791&type=yldine_objekt_pilt

Dixou radiossa

Tiistaina oli radiopäivä meillä Dixoun kanssa. Joka paikkaan sen pitää päästä mukaan. Siellä se sitten otti torkut huolettomana, kun minä hiukan stressasin suorassa lähetyksessä.

Ystävieni tai museon ystävien piti tulla mukaan myös, mutta viime tingassa he peruuttivat. Lähdin autolla Nîmesiin. Onneksi varasin tarpeeksi aikaa, koska siellä oli katutyöt menossa joka paikassa ja siten joutui menemään tuntemattomia kiertoteitä. En silti eksynyt kaupungin labyrinttiin. Jätin auton rautatien takakortteliin, jossa on ilmaispaikkoja, koska se on omakotitalo asuntoaluetta.

Paikallisradiostudiot ovat siinä lähellä keskustassa. Olin etuajassa noin puolituntia, varttia ennen kuin pyydettiin. Toisaalta toimittaja otti meidät vastaan silti ja voitiin aloittaa ohjelman valmistelu. Naisjournalisti haasteli minua ja kyseli kaiken mahdollisen, miten minä tänne Etelä-Ranskaan alkuaan olen tullut, koko tarinan pähkinänkuoressa. Aika utelias hän oli. Toisaalta ei siinä mitään, niin joskus museokävijätkin kyselevät, he haluavat tietää "kaiken". Vaikka se oli vain taustatietoa, ei siitä ollut tarkoitus radiossa puhua.

Niin kuulema retkeilymajassakin ystäviäni tentataan aina välillä. Mitä kaikkea ihmiset voivat kysyä? - Ei toisilla ole rajoja. En minä vaan viitsisi. Epähienouksiin se menee helposti.

Sitten lopulta tuli ohjelman aika. En ollut valmistellut yhtään, ajattelin, että kerron spontaanisti. Toimittaja teki itselleen muistiinpanot ja niiden pohjalta juonsi. Huomasin lopulta, se oli jo liian myöhäistä, että olisin minäkin voinut ottaa eteeni listan yhdistyksen tavoitteista, joita on jo kuusi ja myös kolmesta näyttelystämme. Koska ulkoa kaikki ei tule automaattisesti sanottua kuin papukaija vaan jännittävässä tilanteessa. Joka tapauksessa saatiin siihen 15-20minuuttiin mahtumaan aika paljon asiaa. Ja kun kysyin ystävieni mielipidettä jälkeenpäin, he sanoivat, että se meni ok silti ja mainosta siitä tuli museolle.

Dixoun läsnäolo paikalla oli tärkeä. Söpöä karvapalloa seuratessa turha stressi häipyi vähitellen. Museomarkkinointimatkalla me oltiin taas kerran. Se tietää uusia kävijöitä museoon. Joten tämä "tenttini" oli vaivan väärtti.

Lelun lumo-näyttelyyn!

http://www.helsinki.fi/fi/index/kaupunkijaseutu/uutiset/66193b3d400859fc93afa432e2085a09.html

Tennispalatsin lelunäyttely tutkii leikin ja taiteen suhdetta.

Lelun lumo on esillä Taidemuseo Tennispalatsissa ensi perjantaista 20. toukokuuta asti.

DP_Des_Jouets_et_des_Hommes-1.pdf

Euroturisteille

http://www.taloussanomat.fi/harrastukset/2012/02/20/euroturisti-taalla-seteleillasi-ei-potkita-pitkalle/201223394/139?ref=tf1

Katselin Ryanairin sivuja ja huomasin, että nyt se lentää myös Turusta Brysseliin, Lontooseen....

Ranskasta voi kulkea uutta reittiä Suomeen. Esim.Marseille, Nîmes...- Bryssel tai Lontoo - Turku.

Talven selkä taittumassa

Tämän talven kylmä kausi on ohi nyt ainakin toistaiseksi. Ensi viikoksi on luvattu tänne noin 15°C. Joten lämpötilat heittelevät. Aurinkoa on ollut kyllä ihan koko ajan.

Viime päivinä liikkuminen on ollut hankalaa. "Mennään bussilla", me on sanottu Dixoun kanssa, koska autoni meni rikki. Ja minun piti ostaa haukulle kuonokoppa, koska muuten koirat eivät saa kulkea bussissa. Sen suhteen kuljettajat olivat jänttejä ja lainkuuliaisia ranskalaisia. Vaikka sitten on taas toinen asia, jos on tupakoimisesta kyse jossakin sisätiloissa tms., vaikka sekin olisi laissa kielletty.

Piti keksiä hyvä konsti, millä saa Dixoun "valjastettua", koska sitä se inhosi. Epämukavaa se on, kyllä sen ymmärtää. Hyvä keksi vaan toiseen käteen ja toiseen kuonokoppa. Näytin herkkusuulle herkkua ja niin meni kuonokoppa päähän samalla kuin vahingossa. Sitten vaan bussiin. Muuten haukku tykkää ajeluista. Se istahti penkille ikkunanpuolelle ja katseli maisemia niin kuin ihmiset.

Jäähdytysneste meni tyhjiin autostani. Niissä putkissa oli vuoto. Aluksi minulle sanottiin, että varaosa maksaa lähes 400 euroa Peugeot liikkeessä. Lisäksi piti muuttaa jäähdytysnesteet, joka maksaisi 40euron paikkeella. Minä aloin hermoilla, että kannattako sitä 20 vuotta vanhaa Peugeot 205 silloin enää edes korjata, vaan vaihtaa toiseen. Koska huhtikuussa on katsastus ja ties mitä korjattavaa taas löytyy. Sébastien puhui kavereidensa kanssa ja heidän mielestään kannattaa korjata, saan kuulema ajaa sillä vielä, ei autoni niin huono ole. Nyt siitä on yli 10 päivää aikaa. Autoni on taas kunnossa, Sébastien korjasi. Ja maksoi vaan 50 euroa! Hän oli ostanut autohajottamosta varaosan ja muutti itse jäähdytysnesteet uusiin. Ei vanhaan autoon kannata kalliita uusia osia ostaa, tai riippuu osasta. Mikä helpotus, kun sain sentään noin halvalla.

Ensi viikon tiistaina on jännittävää. Iltapäivällä on 15-20 minuutin radio-ohjelma paikallisradiossa tästä Nukkenallemuseosta. Me mennään Nîmesiin sitä varten, koska se on suora lähetys.

Museossa ei ole ollut kuin pari ihmistä tänä vuonna. Hiljaista on. Joten tuo radio-ohjelma on tervetullut mainos. Toisaalta monet museot, varsinkin tällaiset pienet, ovat kiinni tähän aikaan vuodesta. Nyt on kyllä hiihtolomat, joten siksikin voi odottaa museovieraita. Minulle sanottiin kyllä, että pariisilaiset menevät hiihtokeskuksiin, eivät ne tänne tule talvilomalla.

Teetin Anduzen turistitoimistossa 500 museomainosta. Vien niitä jonkun verran Nîmesin turistitoimistoon samalla.

Linkit

http://www.nba.fi/fi/tietopalvelut/arkistot/kansatiede

http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/nayttelykalenteri

http://www.mek.fi/w5/mekfi/index.nsf/%28Pages%29/revontuli_tiedote?opendocument&np=A

http://www.youtube.com/watch?v=Lc3FxNXjBs0&feature=player_embedded

Yllä ihana Lapin revontulivideo, jota on katsottu jo yli miljoona kertaa.

Muutoksen tuulia museoon

Kun restauroin vahanukkeni "asuntoa", josta olen viimeksi tänne blgiini kirjoittanut, huomasin museossa katsellessani ympärille, että vitriinit voi järjestää eri tavalla. Lisäksi niiden takaosa oli jo suursiivouksen tarpeessa.

Vitriinien takana kaislaverholla kätketty puuvarasto ei ole ollut käytössä enää kolmeen vuoteen. Ennen ostin sinne joka vuosi puita. Vaikka se on ollut huono puupaikka, koska pölyä tulee, mutta ei muutakaan tilaa ole talossa. Motti sinne mahtui alkuaikoina. Viimeksi vain puoli mottia, koska siirsin kaislaverhoa aina pienemmäksi ja pienemmäksi, jotta sain lisätilaa museolle. Sitten lopulta tyhjensin sen puista ja vein loput keittiönurkkaukseen takan viereen, jossa ne nyt ovat. Siinä saa olla tästlähin puuvarastoni. Maalipurkit yms. oli vain siellä jäljellä.

Tuumasta toimeen. Valikoin maalipurkeista parhaat päältä ja vanhat huonot loput heitin roskiin kuten paljon muuta romua, jota sinne oli kertynyt vuodesta 1999, jolloin tänne taloon muutin asumaan. Heitin pois myös pitkät kaislaverhot, vain lyhyen pienen kaislaverhon säästin, jotta voi kätkeä sillä loput maalipurkit sun muut. Kaikki jäljellä olevat tarpeelliset järjestin pieneen pahvilaatikkoon, joten sain ne minimitilaan.

Kun lattia oli tyhjä, voin aloittaa muurilaastatun kaarisen kiviseinäkaton puhdistamisen. Siitä piti poistaa valkoinen "vaahtolumi" eli salpietari, jota tulee kosteudesta tällaiseen maatasoiseen viinikellariin. Ensin harjalla ja sihvelillä, sitten imurilla. Monta tuntia siivosin kaariseiniä. Muuratut kiviseinät ovat hienot, mutta niistä on työtä, jotta saa ne pysymään puhtaana. Ei normaalia seinää ja kattoa tarvitse puhdistaa. Huomasin aamulla, että yhdestä toisesta paikkaa pitää vielä imuroida. Jos ei, salpietaria tippuu lattialle koko ajan. En ole kovin usein sitä imuroinut. Ihan joskus ja vain pahimmista näkyvimmista paikoista. Lisäksi muurilaastinen seinä pölyää aina enemmän kuin tapettiseinä.

Uusi vitriinijärjestys näyttää hyvältä. Ne ovat hyvin sivussa ja jättävät keskelle liikkumatilaa. Ja vasta nyt näkyy kunnolla kaunis holvikaari, ennen vitriinitornit peittivät sen taakseen. Neljä isoa vitriiniä on oikealla ja yksi iso ja kapeampi on vasemmalla puolella, perällä vielä yksi iso. Laitan kuvan tähän, kun saan valmiiksi.

Siinä kuvat museon uudesta järjestyksestä.

Arvoituksen selvittelyä

http://www.museonarlaten.fr/museon/CG13/

http://www.tourisme-hautemarne.com/recherche.htm?h_id=4__PCUCHA0520000122&h_mode=FICHEPCU
http://www.ville-chaumont.fr/tourisme/index.html

Siinä yllä kaksi museota, joista olen saanut lisä valaistusta 1700-luvun vahanukesta. Ylimmäinen on Etelä-Ranskassa,  Arlesin kaupungin kulttuurimuseo ja alimmainen Pohjois-Ranskassa Champagnen eli Shamppanja-maakunnassa, Seimimuseo.

Nancyssa Lotringerissa on ollut ei-uskonnollisia ateljeita, joissa on tehty uskonnollisaiheisia vahanukkeja. Kaikki ei ole siis nunnien tekemiä tai luostarissa tehty. Se selittää, miksi ne voivat olla puettu kuin aristokraatit, maallisesti.

Eikä ne kaikki esitä Jeesus-lasta, vaan myös pyhimyksiä, luostarin "mesenaatteja" tai miten sanoisi, hyväntekijöitä. Niitä on tehty lahjaksi, myytäväksi tai muuten. Koteihin tarkoitettuja kulttiesineitä ne ovat kuitenkin katolisessa kirkossa, kuten ikonit ortodoksi kirkossa. Toisia pienempiä on tehty matkoille mukaan kuljetettavaksi.

Nämä vitriinit ovat olleet muotia 1700-luvulla. Ja vielä 1850-luvullakin niitä oli, koska minulla on sen tapainen vahanukke ennestään, joka taas on "a memorial doll" eli muistonukke (siitä on kuva myoldbear-nettisivuilla). Jonkun kuolleen lapsen muistoa. Lapsikuolleisuus oli korkea siihen aikaan.

Sain noilta museoilta myös kuvia, heillä on samantapaisia kokoelmissaan. Tässä yllä on niitä esillä.

Seimimuseo oli jopa kiinnostunut ostamaan nukkeni! Kuvista ylimmäinen on heidän museostaan. Se on samalla kuvaus aristokratian salongista. Mitkä huonekalut ja ihanat kankaat! Tavallaan nukketalo tai roombox. Salaperäiseltä se näyttää, niinkuin laatikon lasia ei olisi koskaan avattu. Siihen on silloin tehty vain ulkopuolisesti toukkamyrkkykäsittely, muuten toukka, koi yms. tuholaiset olisivat varmaan sen jo tuhonneet. Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.
http://www.culture.gouv.fr/champagne-ardenne/3documentation/nav2_baroque.html
Siinä yllä vielä linkki tuon Chaumont'in Seimimuseon yhdestä näyttelystä.

Les Cires habillées nancéiennes, Tableau de cire et d'étoffes,  Musée lorrain de Nancy, 1989.  Siinä vielä kirjasuositus, josta saa lisätietoja. Otin yhteyttä myös tuonne Lothringerin museoon, jossa kirja on julkaistu. Odotan vastausta.


http://fr.wikipedia.org/wiki/Cires_habill%C3%A9es_nanc%C3%A9iennes

http://fr.wikipedia.org/wiki/Fichier:Cires_habill%C3%A9es-Mus%C3%A9e_Charles_de_Bruy%C3%A8res.jpg  Siinä niitä on kokoelma esillä museossa Lothringerissa.

http://visit.antwerpen.be/Bezoekerssite-FR/Publicatiekanalen/Stad/Antwerpenbe/Bezoekerssites/Bezoekerssite-FR/Bezoekerssite-FR-Bezoekerssite-FR/Bezoekerssite-FR-Doelgroepnavigatie/Visiteurs/Dcouvrir/Dcouvrir-points-dintrt/Dcouvrir-muses/Dcouvrir-muses-muse-de-la-mode-%28MoMu%29.html

www.momu.be/
Antwerpenin yllä olevan Muoti museon historiallisten pukujen konservaattori vastasi sähköpostiini. Hän sanoi, että puvun tyyli on 1750-luvulta, mutta hänen täytyisi nähdä nukke luonnossa, kuvan perusteella ei voi varmasti sanoa.

http://www.fashionhistorymuseum.com/
Siinä linkki kanadalaiseen museoon, josta sain postia. Heidän mukaansa puku on 1780-lukua: pyöreä kaula-aukko, vyötärömalli ja hopeapitsikoristus.

Sain taas uutisia vahanukestani. Yllättävää miten erilaista infoa. Nyt sellainen yhdistys, joka on erikoistunut noihin "objets de dévotion" eli katolisiin kulttiesineisiin, kiistää viimeksi saamani tiedot.

http://www.musee-hieron.fr/ 
Siinä yllä yksi Bourgognessa oleva eukaristinen museo, jonka konservaattori on ottanut yhteyttä  tuohon http://www.tresorsdeferveur.fr/ katolisen kirkon "uskon aarteiden"-yhdistyksen puheenjohtajaan, joka puolestaan kertoo tämän ristiriitaisen mielipiteensä. Nukke ei ole tehty Nancyssa, jossa niitä tekivät ei uskonnolliset artisaanit ateljeissaan. Vaan se on nunnien tekemä Jeesus-lasta esittävä vahanukke ja 1750-luvulta, kuten alussa kuulin myyjiltä. Valmistajasta ei ole silti tietoa. Toisaalta heidän yhdistys on keskittynyt juuri noihin kulttiesineisiin, joten eivät he voi sanoa mitä vaan.

"Uskon aarteiden" -yhdistyksen nettisivut kertovat noiden kulttiesineiden historiaa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Trenton_kirkolliskokous 
http://fr.wikipedia.org/wiki/Concile_de_Trente
http://fr.wikipedia.org/wiki/Contre-R%C3%A9forme
http://fr.wikipedia.org/wiki/R%C3%A9forme_protestante
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonpuhdistus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ranskan_suuri_vallankumous
Protestanttisen uskonpuhdistuksen vastareaktiona pidettiin katolisen kirkko-opin vahvistamiseksi Trenton kirkolliskokous 1545-1563. Siellä määrättiin tehtäväksi mm. noita kotikulttiesineitä jokaiseen kotiin rukousnurkkausta varten. Siten korostettiin kuvan tai visioimisen tärkeyttä uskon elämässä. 200 vuotta jatkui tämä käytäntö. Ranskan Vallankumouksen aikana niitä tuhottiin ja piilotettiin. Lisäksi ne menivät pois muodista vanhanaikaisina.

Siinä samalla vähän historiallista taustaa.

Koiraystävät

http://arvelasuomen.free.fr/
Siinä ranskalainen lapinkoiran kasvattaja.

Nukkehistoriaa

http://fr.wikipedia.org/wiki/Poup%C3%A9e

Nämä kuvat yllä ovat 1800-luvulta.

Silloin vielä lapset pukeutuivat kuin aikuiset kuten kuvasta näkyy.
















http://de.wikipedia.org/w/index.php?title=Datei:Puppenwelt_Ankleiden_der_Puppe.jpg&filetimestamp=20060726131226

http://de.wikipedia.org/wiki/Puppe
Das Ankleiden der Puppe, 1844

Tibout Regters: Porträt des Pastors Jan Brak und seiner Familie, 18. Jahrhundert.

Nämä kuvat alla ovat sitävastoin 1700-luvulta, sen alkupuoliskolta puoleen väliin.

Tibout Regters, 1710 Dordrecht - 1768 Amsterdam
http://www.rkd.nl/rkddb/%28nwy4ynjhspqbnyjnfor1cfbv%29/detail.aspx 

http://georgianaduchessofdevonshire.blogspot.com/
Siinä nettisivut, joilla paljon 1700-luvun pukuja.