Pyhäinpäivästä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4inp%C3%A4iv%C3%A4

Ranskalaisittain lakkoja tulossa

http://www.leparisien.fr/economie/greve-air-france-et-la-sncf-mobilisent-pour-la-veille-des-vacances-17-10-2012-2241089.php

Juna- ja lentolakko tulossa, kun alkaa Pyhäinpäivä lomat. Air France ja SNCF, siinä lakkoilun mestarit. Epäluotettavuuden huippu. Siksi en koskaan lennä Air Francella, sitäpaitsi ne ovat vielä kalliimpia lentoja kuin muilla lentoyhtiöillä.

http://www.voyages-sncf.com/promotion-train/vacances-toussaint 


"bons plans pour la toussaint"

Train, Séjour, Croisière, Vol, Voiture...

Profitez de réductions et d'offres exceptionnelles pour les vacances de la Toussaint 


Siinä SNCF eli Ranskan rautatiet mainostaa Pyhäinpäivä loma tarjouksiaan rautateillä. Ja kun lomat tulevat, se menee lakkoon!

Selkeämpää

http://actu.orange.fr/france/intemperies-encore-de-fortes-precipitations-dans-les-pyrenees-orientales-l-aude-et-l-herault-afp_1144554.html

Siinä artikkeli viime päivien tulvista. Onneksi tänne alueelle ne eivät tulleet. Viime yönä salamoi vain vähän, eikä satanutkaan paljoa. Sääennusteet olivat varoituksena, ja rankat sateet paikallisia.

Uhkapilviä taivaalla

Viime päivät on ollut harmaata ja pilvistä. Se on aika harvinaista täällä, koska melkein aina paistaa aurinko. Toisaalta syystalvea on jo tämä lokakuun loppu ja Pyhäinpäivä viikonloppu lähestyy. Kesä on mennyttä. Vaikka leutoa on ollut päivin öin, tänäänkin oli yli 20°C.

Nyt on luvattu monena päivänä kovia ukonilmoja ja sateita myös tänne Gardin alueelle. Lourdesissa on ollut suuret tulvavahingot, vaikka se on paljon etelämpää. Espanjassa on myös ollut paljon vahinkoja.

Onneksi nuo uhkapilvet ovat toistaiseksi ainakin siirtyneet muualle, jo eilen piti tulla tänne rajuilmaa. Illalla kun olin ulkona haukun kanssa, taivas oli mustanharmaa kauttaaltaan. Vaikuttava ja aika pelottava, koska täällä sää voi tulla apokalyptiseksi. Kuin taivas putoaisi päälle, siltä näyttää.

Iltapäivällä museon aukioloaikana laitoin kuitenkin museokyltin ulko-oven viereen. Jos vaikka joku tulisi käymään. Toisaalta paikalliset ovat tottuneet näihin äärimmäisiin sääilmiöihin. Mutta minä en. Meillä hakkaa sydän yhtä kovaa Diksun kanssa joka kerta, kun ukkostaa ja salamoi kovasti. Saati sitten, kun sataa kuin viimeistä päivää.

Yllätys, yllätys. Ovikello soi. Nuori pariskunta oli tulossa museoon 1,5 vuotiaan pikkutyttönsä kanssa. He olivat löytäneet tämän internetistä. Nîmesistä kotoisin. Sitten jonkun ajan päästä ovikello soi uudestaan. Kaksi nîmesiläistä, isoäiti tyttärentyttärensä kanssa. He olivat nähneet museokyltin Bambupuiston lähellä. Lisäksi viime torstaina oli yksi pariskunta täällä museokyltin nähtyään. Joten viikonloppu museossa ei ollut Diksullekkaan yksinäinen, oli seuranpitoa.

Minun tuli mieleeni synkkää taivasta katsellessani viime päivinä yksi raamatunsäe:

Saarnaajan 11 : 4 - Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata.

Elämä jatkuu pilviselläkin säällä. Aurinko paistaa taas muutaman päivän päästä.

Linkit

http://www.hs.fi/matka/Skotlannin+Craigievar+on+satulinnan+esikuva/a1350529544127

Mylly pyörimään

Lähetin yli 40 paikalliselle kunnantalolle sähköpostia. Mainostin ryhmäkäyntiä museossa yhdistyksiä, kouluja yms. varten.

Nyt on mainoskohteena kaikki lähimmät kunnat. Turistien aika on toistaiseksi ohi. Toisaalta eilen oli suureksi yllätyksekseni 7 ihmistä museossa. Aix-en Provencesta yksi kaksipoikainen perhe, joka oli löytänyt tämän museon internetin kautta. Sitten heidän jälkeensä tuli kolme aikuista, nîmesiläisiä, jotka olivat nähneet museokyltin tien vieressä. En huomannut kysyä missä, taisivat nähdä sen uuden viime kesänä Cardet-kylään lisätyn kyltin. Se on juuri tarkoitettu Nîmesistä tuleville Anduzeen mennessä.

Ystäväni lähettivät Anduzesta perjantaina tänne yhden turistimonsieur. Hän sanoi pois lähtiessään, että julkisia varoja soisi hiukan myös tälle museolle. Ei kukaan ole ennen niin sanonut.

Ei tiedä tuleeko tuosta mainoskampanjasta mitään erikoista vastakaikua. Saa nähdä. Joka tapauksessa se oli ilmaista sähköpostilla lähetettäessä ja tulee siitä ainakin vettä myllyyn. Nukkenallemuseosta puhutaan vähän enemmän näillä kotinurkilla. Ja voi silloin joku tulla ovikelloa soittamaan. Muuten me saadaan olla koko talvi hiljaa majakanvahtina.

Ei tiedä kuka tulee käymään...

Elämän palapeliä

Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

Tässä kuvassa apina on kahvilla lappalaisten tykönä.

Nämä puutarhahuonekalut olen ostanut Humppilan vanhantavarankaupasta (sitä ei enää ole, vahinko vaan), ehkä suomalaista käsityötä. Lappalaisnuket on  kirpputorilöytö Loimaalta. Niitä folklorisia nukkeja sieltä vielä löytää paljon. Paperi-pahvinen lappalaispoikanukke on Tarvasjoen alakoulumuistojani. Apina tuli mukaani Forssan antiikkimarkkinoilta. Se on paperimassaa, ehkä Saksassa syntynyt. Pahvivaunut on 30-40-luvulta sota-ajan leluja. Helsingissä niitä on hyvät valikoimat yhdessä vanhojen lelujen liikkeessä. Siellä hinnat vaan saavat pään pyörälle. Tuli silti kaupat kerran, koska niitä näkee harvoin. Posliininen kahviastiasto on japanilainen ja Barjacin antiikkimarkkinoilta löydetty. Koira on  Anduzen kirpparilta, paperimassaa, joka on päällystetty karvalla. Se on avaimenperä alkuperäiseltä tehtävältään, nyt se vahtii puutarhaa. Kukkateline perällä on Saksasta kuten roombox.

-  Monessa paikassa on tarvinnut reissata, jotta on saanut kokoon tämän  nukketalon. Sellaista se keräily on, palapelin kokoamista pienistä palasista vuosien saatossa.

Siinä uusi koti lappalaisperheelle, joka asui ennen museon "satukaapissa" aika ahtaasti. Nyt heillä on tilaa vähän enemmän. Seinästä saatiin sille kotipaikka museosta Etelä-Ranskasta Lézanista. Pitäisi saada vielä viherkasveja tätä puutarhanurkkausta varten.

-  Jos "palapeli" tulee täyteen, sen reunoja voi vielä koristaa. Joten aarteen metsästys jatkuu...

Elämä on pienistä ihmeistä tehty. 

Maamerkki

Mainostemppuja täytyy aina keksiä uusia. Tässä kuvassa 60-luvun vauvanvaunut. Nyt museo pitäisi näkyä paremmin kauemmaksikin, kun on vanhanaikaiset vaunut maamerkkinä.

Ne herättävät huomiota ja saavat ihmiset hymyilemään ohi kulkiessaan, jos eivät poikkea museoon katsomaan. Siinäpä hyvä keskustelu- tai muistelunaihe. Minulla on kylällä monta tuttua, jotka ovat 60-luvulla syntyneitä. Joten siinä heidän vaununsa.

Hain vanhoja vaunuja halvalla, jotka voi jättää ulko-oven viereen. Sain nuo 40 eurolla. Niistä oli kova peseminen. Monta tuntia meni ennen kuin sain ne puhtaaksi. Mutta ne ovat kyllä hyväkuntoiset, ikää on jo 40-50 vuotta. Suomessa kaikki vaunut ovat paljon kalliimpia kuin täällä Ranskassa. Se on ollut minun vaikutelmani, kun olen siellä hintoja kysellyt.

Minulla on kokoelmassa monet nuken-tai lastenvaunut ja -rattaat eri vuosikymmeniltä. Mutta ne kaikki on lastattu nalleilla täpötäyteen. Enkä niitä halua jättää ulos, voidaan varastaa. Nuo 60-luvun vaunut kiinnitin pyörälukolla ja ne pitää vielä saada seinään kiinni.

Tällä viikonlopulla oli vain kaksi museokävijää, pariskunta Toulonista. He olivat nähneet museokyltin Anduzessa eli Bambupuistoon vievällä tiellä. Se on meille tuonut paljon turisteja.

Nyt pitää keksiä joku uusi mainoskampanja tai muuta, miten saisi taas ihmiset liikkeelle ja tänne katsomaan. Se koskee lähinnä paikallisia, koska turistit ovat jo tipotiessään. Lomat ovat ohi.

Soitin ystävilleni Anduzeen retkeilymajaan. He sanoivat, ettei heilläkään ollut kuin kaksi henkeä eilen ja tänään ei ketään. Syksy on saapunut ja hiljainen kausi sen mukana.

Tämän kuun lopulla alkavat syyslomat ja ne kestävät viikon pari. Sitä varten voi jo valmistaa jotakin.

Kuin tarjottimelta

Pohdin juuri, miten ihmeessä saisi houkuteltua ryhmiä museoon. Sitten puhelin soi.

Ryhmä tuli kuin tilauksesta. Monsieur soitti Aramon kylästä, tätä Gardin aluetta se on, ja kyseli, jos sopii tulla marraskuussa 15-20 hengen ryhmän kanssa museoon. He ovat kai eläkeläisiä. Siihen minä innokkaana vastasin, että sopii hyvin. He lupasivat varmistaa marraskuun alussa.

Tuo Aramon kylä tuli tunnetuksi yksi vuonna valtavista tulvavahingoistaan.

Muuten yksi nukketaloni myyjä on myös tuolta kotoisin. Muistan, miten menin tuota ostamaani nukketaloa hakemaan Nîmesistä junalla. Treffit oli rautatieaseman ulkopuolella. Se oli joskus huhtikuussa 2006. Olin juuri saanut ajokortin, mutta minulla ei ollut vielä autoa. Sitten kun tulin Nîmesistä takaisin Alèsiin, pyöräni odotti rautatieaseman vieressä. Kiinnitin nukketalon narulla pyörän takaosaan ja sitten kotimatkalle. Alkumatkan talutin, en uskaltanut ajaa, ettei suuri aarteeni olisi pudonnut maahan. Matkaa oli 13km Lézanin kylään. Kun olin jo puolessa matkassa, päätin kokeilla ajamista. Se sujuikin hyvin, koska tie oli hyväkuntoinen. Mikä helpotus, kun ei tarvinnut kävellä ja taluttaa kokoo matkaa. Ihastelin samalla keväisen luonnon heräämistä. Tänä samana päivänä puihin tuli lehdet ihan silmissä ja kaikki alkoi vihertää auringon paisteesta noina muutamina päivätunteina. Ja kun lopulta pääsin kotiin, se oli kuin juhlaa. - Tämä ei ollut ainut kerta, kun kokoelmaani raahasin jotakin uutta pyörän selässä suurella vaivalla. - Mutta se oli vaivan arvoista, tuo englantilainen Triang-merkkinen nukketalo oli suosittu museossa, siihen aikaan kun minulla ei ollut vielä montaa miniatyyria.

Sitten vielä asiaan. Kunpa noita ryhmätilauksia olisi useammin! Varsinkin nyt, kun turistit ovat lentäneet kauas pois niin kuin muuttolinnut. Ja talvi koputtaa ovelle. Vaikka on meillä vielä täällä noin 24°C iltapäivisin.

Linkit - näyttelyjä museoissa

http://www.museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?x_hakulause=lelut&pva=04&vv_kk=2012-10&ajanjakso=0&maakunta_id=0&kunta_id=0&nayttelyhaku=1&submit=HAE

http://www.museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=5039

http://www.museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=7679    Paperinukke

http://www.museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?x_hakulause=nukke&pva=04&vv_kk=2012-10&ajanjakso=0&maakunta_id=0&kunta_id=0&nayttelyhaku=1&submit=HAE