sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Maamerkki

Mainostemppuja täytyy aina keksiä uusia. Tässä kuvassa 60-luvun vauvanvaunut. Nyt museo pitäisi näkyä paremmin kauemmaksikin, kun on vanhanaikaiset vaunut maamerkkinä.

Ne herättävät huomiota ja saavat ihmiset hymyilemään ohi kulkiessaan, jos eivät poikkea museoon katsomaan. Siinäpä hyvä keskustelu- tai muistelunaihe. Minulla on kylällä monta tuttua, jotka ovat 60-luvulla syntyneitä. Joten siinä heidän vaununsa.

Hain vanhoja vaunuja halvalla, jotka voi jättää ulko-oven viereen. Sain nuo 40 eurolla. Niistä oli kova peseminen. Monta tuntia meni ennen kuin sain ne puhtaaksi. Mutta ne ovat kyllä hyväkuntoiset, ikää on jo 40-50 vuotta. Suomessa kaikki vaunut ovat paljon kalliimpia kuin täällä Ranskassa. Se on ollut minun vaikutelmani, kun olen siellä hintoja kysellyt.

Minulla on kokoelmassa monet nuken-tai lastenvaunut ja -rattaat eri vuosikymmeniltä. Mutta ne kaikki on lastattu nalleilla täpötäyteen. Enkä niitä halua jättää ulos, voidaan varastaa. Nuo 60-luvun vaunut kiinnitin pyörälukolla ja ne pitää vielä saada seinään kiinni.

Tällä viikonlopulla oli vain kaksi museokävijää, pariskunta Toulonista. He olivat nähneet museokyltin Anduzessa eli Bambupuistoon vievällä tiellä. Se on meille tuonut paljon turisteja.

Nyt pitää keksiä joku uusi mainoskampanja tai muuta, miten saisi taas ihmiset liikkeelle ja tänne katsomaan. Se koskee lähinnä paikallisia, koska turistit ovat jo tipotiessään. Lomat ovat ohi.

Soitin ystävilleni Anduzeen retkeilymajaan. He sanoivat, ettei heilläkään ollut kuin kaksi henkeä eilen ja tänään ei ketään. Syksy on saapunut ja hiljainen kausi sen mukana.

Tämän kuun lopulla alkavat syyslomat ja ne kestävät viikon pari. Sitä varten voi jo valmistaa jotakin.