maanantai 24. joulukuuta 2012
HYVÄÄ JOULUA!
torstai 20. joulukuuta 2012
Ruusu askartelua
http://carols-bloomers.com/miniatures/
"Before you can make a flower, it first must grow in your heart."
http://www.torbandreiner.com/flower-making-history
http://www.blumchen.com/craft_shop_craft_instructions.html
http://www.worthpoint.com/worthopedia/100-original-sebnit...
http://kristasewinspired.blogspot.fr/2011/10/vintage-pape...
http://www.mulberrycraftsuk.co.uk/2tone-cream-pale-dusky-...
http://www.wildorchidcrafts.com/index.php?main_page=index
http://www.quilledcreations.com/QuillingVideo-SpiralRoses.asp
http://taavanainen.net.vuodatus.net/blog/431760/paperiruusujen-teko-vaiheittain/
http://scrapalette.blogspot.fr/2011/08/teeny-tiny-rose-tutorial.html
Talo ilman kukkia
Siinä tekemäni ruusuinen seinävaate olohuoneeseen. "Uudet" kiinalaiset
vaasit löysivät paikkansa myös. Niihin täytyy löytää kukkia. Jotakin
muuta sinistä vielä keksin siihen huoneeseen, vaasit näyttävät
paremmilta huonommassa valossa kuin tässä valokuvassa.
En tehnyt ruusuaihetta ihan mallin mukaan, se olisi ollut liian suuren kokoinen, piti pienentää. Käytin vanhoja kudontalankojani enkä kirjontalankaa kuten usein kanavatyössä on.
Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmiksi.
En tehnyt ruusuaihetta ihan mallin mukaan, se olisi ollut liian suuren kokoinen, piti pienentää. Käytin vanhoja kudontalankojani enkä kirjontalankaa kuten usein kanavatyössä on.
Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmiksi.
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Joulua odotellessa
Viime kuun 17.päivä täällä oli 15 hengen porukka, sen jälkeen oli Suomen matkani. Poissa ollessani oven takana oli ollut ihmisiä ja puhelin oli soinut. Mutta nyt kun ollaan kotona, museossa ei ole ollut ketään ryhmän jälkeen. On se tylsää. Dixoullakaan ei ole seuranpito hommia. "Vieraille" täytyy pitää seuraa.
Keskiviikkona oltiin Alèsin kaupungissa. Tiellä oli kova liikenne mennen tullen. Joulunaika näkyi. Kaupoissa joululahjaostoksilla nyt kaikki ovat, eikä museokäynti tule kenenkään mieleen. Mutta meillä Dixoun kanssa on markkinointi aina mielessä. Museomainoksia vietiin Alèsiin moneen paikkaan ja käyntiin joulumarkkinoilla.
Tänään oltiin Anduzen joulumarkkinoilla ja kirpparilla, lähinnä markkinointireisua tämäkin oli. Joulumarkkinoilta ostin perhos-hyönteis-simpukkataulun koulunäyttelyä varten. Se on uusi harrastelijan kokooma paikallisista elukoista. Maksoi 6 euroa. Sitten ostin pienen miniatyyritalon, joka on valettu betonista. 5 euroa. Sopii nukketaloon leikkinukketaloksi. Se on kaupan myyjän, artisaanin itsensä tekemä. Kirpparilta löysin 5 eurolla 4 miniatyyri vaasia (vase cloisonné), aitoa kiinalaista kulttuuria.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Cloisonn%C3%A9
http://en.wikipedia.org/wiki/Cloisonn%C3%A9
Siinä kuva nukketalo vaaseistani, jotka ovat 7-8cm. Myyjä ei tiennyt cloisonné vaaseista, kysyin häneltä, siksi sain halvalla. Antiikkimyyjillä hinta on toinen, vaikka miniatyyrejä ovatkin.
Retkeilymajassa kuulin hyviä uutisia ystäviltä, jotka olivat olleet jossakin kuntien yhteistapahtumassa. He olivat puhuneet yhden kylämme kunnanvaltuutetun kanssa ja olivat ottaneet puheeksi nukkenallemuseon. Monsieur oli Saintpierre sukunimeltään eli suomeksi Pyhäpietari. Pyhäpietari oli sanonut, että hän ei ole käynyt täällä museossa. Lisäksi puhe oli ollut museokylteistä, joita me ollaan kyläämme laitettu sinne tänne, koska tämä museo on vaikea löytää. Hän oli lisännyt, että kunnan yhteiseen isoon kyläkarttaan he aikovat lisätä tämä museon, koska tunnetusti meitä haetaan ja kysytään kylällä. Missä on nukkenallemuseo? Siihen kysymykseen kyläläiset ovat jo kyllästyneet, siksi kunnantalo aikoo nyt omasta aloitteestaan meidän puolesta lisätä meidät kartalle. Se olisi maksanut meille noin 200 euroa, joten unohdettiin koko juttu, liian kallista meidän budjetille. Ja ajateltiin, jos ihmiset tulevat kylälle asti jostain kaukaa varta vasten museoon, kyllä he tänne löytävät. "Ei kysyvä tieltä eksy", sanoi vanha kansa. Jos ei ole kiinnostunut tarpeeksi, silloin ei viitsi hakea.
Keskiviikkona oltiin Alèsin kaupungissa. Tiellä oli kova liikenne mennen tullen. Joulunaika näkyi. Kaupoissa joululahjaostoksilla nyt kaikki ovat, eikä museokäynti tule kenenkään mieleen. Mutta meillä Dixoun kanssa on markkinointi aina mielessä. Museomainoksia vietiin Alèsiin moneen paikkaan ja käyntiin joulumarkkinoilla.
Tänään oltiin Anduzen joulumarkkinoilla ja kirpparilla, lähinnä markkinointireisua tämäkin oli. Joulumarkkinoilta ostin perhos-hyönteis-simpukkataulun koulunäyttelyä varten. Se on uusi harrastelijan kokooma paikallisista elukoista. Maksoi 6 euroa. Sitten ostin pienen miniatyyritalon, joka on valettu betonista. 5 euroa. Sopii nukketaloon leikkinukketaloksi. Se on kaupan myyjän, artisaanin itsensä tekemä. Kirpparilta löysin 5 eurolla 4 miniatyyri vaasia (vase cloisonné), aitoa kiinalaista kulttuuria.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Cloisonn%C3%A9
http://en.wikipedia.org/wiki/Cloisonn%C3%A9
Retkeilymajassa kuulin hyviä uutisia ystäviltä, jotka olivat olleet jossakin kuntien yhteistapahtumassa. He olivat puhuneet yhden kylämme kunnanvaltuutetun kanssa ja olivat ottaneet puheeksi nukkenallemuseon. Monsieur oli Saintpierre sukunimeltään eli suomeksi Pyhäpietari. Pyhäpietari oli sanonut, että hän ei ole käynyt täällä museossa. Lisäksi puhe oli ollut museokylteistä, joita me ollaan kyläämme laitettu sinne tänne, koska tämä museo on vaikea löytää. Hän oli lisännyt, että kunnan yhteiseen isoon kyläkarttaan he aikovat lisätä tämä museon, koska tunnetusti meitä haetaan ja kysytään kylällä. Missä on nukkenallemuseo? Siihen kysymykseen kyläläiset ovat jo kyllästyneet, siksi kunnantalo aikoo nyt omasta aloitteestaan meidän puolesta lisätä meidät kartalle. Se olisi maksanut meille noin 200 euroa, joten unohdettiin koko juttu, liian kallista meidän budjetille. Ja ajateltiin, jos ihmiset tulevat kylälle asti jostain kaukaa varta vasten museoon, kyllä he tänne löytävät. "Ei kysyvä tieltä eksy", sanoi vanha kansa. Jos ei ole kiinnostunut tarpeeksi, silloin ei viitsi hakea.
perjantai 14. joulukuuta 2012
Kuinka paljon mainoksia?
Quantité 1100, papier couleur Format A4
Montant TTC:78,94€
Siinä yllä yhdistyksen viimeisen laskun lukuja. Anduzen turistitoimisto tekee museomainoksemme jäsenhintaan.
Tänä vuonna on kulutettu 3x1100 =3300 mainosta melkein, jäljellä niitä on vielä hiukan. A4 mahtuu kolme museomainosta. Se on sopiva koko, joka mahtuu mainostelineisiin joka paikkaan.
Kun kerroin uutisen ystävilleni Anduzen retkeilymajaan, he ihmettelivät, että se on paljon. Heillä on tapana niitä säästää, kuten mekin ollaan ennen säästelty, paitsi tänä vuonna. Varsinkin Pont du Gardin turistitoimistoon ja sinne suuntaan yleensä (Karkkimuseo, Uzès jne.) mainoksia menee kasoittain. Siellä on suurin turistivirta. Toisaalta sieltä museoon tulee myös nykyään paljon ihmisiä. Museomainoksemme tehoavat hyvin, vaikka ne ovat vaatimattomia mustavalkoisia värillisellä paperilla. Niiden kappalehinta jää siten pieneksi.
Muihin museoihinkin vietiin niitä tänä vuonna ja vastakaikua tuli yllättävän useasti. Jos ollaan ajelemassa, muutama mainos jätetään milloin mihinkin. Jonkun ajan päästä joku tulee museoon samalta suunnalta.
Kun sanoin turistitoimistossa Anduzessa, että mainoksia on kulunut paljon tänä vuonna, vaikka toisaalta ne ovat myös tuoneet suuren määrän museokävijöitä, he sanoivat, se on tärkeintä. Jos teettäisi kalliita mainoksia, se olisi eri asia.
Montant TTC:78,94€
Siinä yllä yhdistyksen viimeisen laskun lukuja. Anduzen turistitoimisto tekee museomainoksemme jäsenhintaan.
Tänä vuonna on kulutettu 3x1100 =3300 mainosta melkein, jäljellä niitä on vielä hiukan. A4 mahtuu kolme museomainosta. Se on sopiva koko, joka mahtuu mainostelineisiin joka paikkaan.
Kun kerroin uutisen ystävilleni Anduzen retkeilymajaan, he ihmettelivät, että se on paljon. Heillä on tapana niitä säästää, kuten mekin ollaan ennen säästelty, paitsi tänä vuonna. Varsinkin Pont du Gardin turistitoimistoon ja sinne suuntaan yleensä (Karkkimuseo, Uzès jne.) mainoksia menee kasoittain. Siellä on suurin turistivirta. Toisaalta sieltä museoon tulee myös nykyään paljon ihmisiä. Museomainoksemme tehoavat hyvin, vaikka ne ovat vaatimattomia mustavalkoisia värillisellä paperilla. Niiden kappalehinta jää siten pieneksi.
Muihin museoihinkin vietiin niitä tänä vuonna ja vastakaikua tuli yllättävän useasti. Jos ollaan ajelemassa, muutama mainos jätetään milloin mihinkin. Jonkun ajan päästä joku tulee museoon samalta suunnalta.
Kun sanoin turistitoimistossa Anduzessa, että mainoksia on kulunut paljon tänä vuonna, vaikka toisaalta ne ovat myös tuoneet suuren määrän museokävijöitä, he sanoivat, se on tärkeintä. Jos teettäisi kalliita mainoksia, se olisi eri asia.
torstai 13. joulukuuta 2012
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Dixou kirkossa
Tänään sunnuntai aamulla meitä laiskotti, mentiin ulos Dixon kanssa vasta noin klo puoli 10. Tehtiin koulun takana pikkutiellä pieni lenkki ihanassa aamuauringossa. Ilmassa oli vielä öisen talvipakkasen tuntua. Talvessakin on oma viehätyksensä. Kiitos haukkuni, sen ansiosta näen luontoa paljon enemmän kuin ennen, vuodenaikojen- ja vuorokauden vaihtelujen lisäksi kaikki säät, satoi tai paistoi. Oli ilma minkälainen tahansa, aina mieli virkistyy ulkona.
Kun me tultiin takaisin kylälle, kirkonkellot soivat klo10:15. Tuttu reformoitu evankelinen kirkko on siinä tien vieressä. En ole käynyt siellä aikoihin, joten päätettiin poiketa kellojen kutsusta. Sinne myös eläinystävämme ovat tervetulleita.
Eläkeläiset monsieur ja madame Bernard ovat kirkon vastuuhenkilöitä. Pienessä kirkossa tunnetaan kaikki, joten me saimme ystävällisen vastaanoton. Dixou istui kiltisti vieressäni. Mutta kun alettiin veisata virttä, se katsoi minua ihmeissäni. Onneksi se ei ruvennut ulvomaan. Sitten se halusi vapaaksi ja meni rouva Bernardin tykö, koska hänet se tuntee jo ennestään. Koira oli heillä "hoidossa" muutaman päivän kolme vuotta sitten, kun minä olin poissa kotoa. He tykkäävät eläimistä.
Yhtäkkiä, kun pappi saarnasi, koirani alkoi kovasti haukkumaan. Se näki lasiovesta toisen koiran ulkona. Onneksi se rauhoittui, kun komennettiin. Aika tuli vähän pitkäksi, joten se otti nokoset lattialla tai kieriskeli ja hieroi selkäänsä karheassa mukavassa kokolattiamatossa. Kun unen päästä oli vaikea saada kiinni, se tuli minun tyköni ja pyysi jo ulos. Ei me vielä mennä, sanoin minä ja se ymmärsi hyvin.
Kannatti tulla tänne, ajatteli varmaan Dixouni, koska se sai monta silitystä. Meitä monia siellä se hauskutti ja sai hymyilemään. Toisaalta joukossa on kyllä aina sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät elukoista välitä, joten ei ihan kaikki sitä silittänyt, kun se meni tykö. Silloin se oli vähän surullisen näköinen.
Oli mukava yllätys tämä aamuinen kirkkoreisu. Kuulun kylässämme siihen seurakuntaan. Anduzessa minulla on vielä toinen paikka, jonka tunnen 20 vuoden ajalta. Evankelinen reformoitu kirkko muistuttaa aika paljon Suomen luterilaista kirkkoa. Vaikka se on pieni kylläkin, toisin kuin valtiokirkko. Urkuja kaipaan täällä kirkossa, noilla pienillä kirkoilla ei ole niihin varaa.
Maailmalla asuessa on tärkeää löytää tällaisia saman hengen heimolaisia. Merimiehilläkin on merimieskirkkoja. Ne ovat kuin "turvasatamia" myrskyisillä maailman merillä.
Kun me tultiin takaisin kylälle, kirkonkellot soivat klo10:15. Tuttu reformoitu evankelinen kirkko on siinä tien vieressä. En ole käynyt siellä aikoihin, joten päätettiin poiketa kellojen kutsusta. Sinne myös eläinystävämme ovat tervetulleita.
Eläkeläiset monsieur ja madame Bernard ovat kirkon vastuuhenkilöitä. Pienessä kirkossa tunnetaan kaikki, joten me saimme ystävällisen vastaanoton. Dixou istui kiltisti vieressäni. Mutta kun alettiin veisata virttä, se katsoi minua ihmeissäni. Onneksi se ei ruvennut ulvomaan. Sitten se halusi vapaaksi ja meni rouva Bernardin tykö, koska hänet se tuntee jo ennestään. Koira oli heillä "hoidossa" muutaman päivän kolme vuotta sitten, kun minä olin poissa kotoa. He tykkäävät eläimistä.
Yhtäkkiä, kun pappi saarnasi, koirani alkoi kovasti haukkumaan. Se näki lasiovesta toisen koiran ulkona. Onneksi se rauhoittui, kun komennettiin. Aika tuli vähän pitkäksi, joten se otti nokoset lattialla tai kieriskeli ja hieroi selkäänsä karheassa mukavassa kokolattiamatossa. Kun unen päästä oli vaikea saada kiinni, se tuli minun tyköni ja pyysi jo ulos. Ei me vielä mennä, sanoin minä ja se ymmärsi hyvin.
Kannatti tulla tänne, ajatteli varmaan Dixouni, koska se sai monta silitystä. Meitä monia siellä se hauskutti ja sai hymyilemään. Toisaalta joukossa on kyllä aina sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät elukoista välitä, joten ei ihan kaikki sitä silittänyt, kun se meni tykö. Silloin se oli vähän surullisen näköinen.
Oli mukava yllätys tämä aamuinen kirkkoreisu. Kuulun kylässämme siihen seurakuntaan. Anduzessa minulla on vielä toinen paikka, jonka tunnen 20 vuoden ajalta. Evankelinen reformoitu kirkko muistuttaa aika paljon Suomen luterilaista kirkkoa. Vaikka se on pieni kylläkin, toisin kuin valtiokirkko. Urkuja kaipaan täällä kirkossa, noilla pienillä kirkoilla ei ole niihin varaa.
Maailmalla asuessa on tärkeää löytää tällaisia saman hengen heimolaisia. Merimiehilläkin on merimieskirkkoja. Ne ovat kuin "turvasatamia" myrskyisillä maailman merillä.
Nukketalo vertailua
Tässä vielä kuva vierashuoneesta, jonne sain posliinisen pesuvadin ja vesikannun peilipöydän päälle. Pottukin on jo. Joten siellä on ne tärkeimmät vieraita varten.
Tällä hetkellä tämän saksalaisen 20-luvun nukketalon kuvasarja on nähty 144 kertaa elokuusta tähän kuuhun asti flickr.com sivuilla:
Dioina:
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/show/
tai muuten:
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
Englantilainen 20-luvun Handicrafts nukketalo sitävastoin on nähty peräti yli 600 kertaa syyskuusta 2011 tähän asti. Toisaalta yli vuoden sisällä, tuo ennen mainittu saksalainen on ollut netissä vasta muutaman kuukauden.
Dioina:
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/sets/72157627537460651/show/
tai muuten:
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/sets/72157627537460651/
Englantilaisen talon esittelen museokävijöille "rikkaiden" talona ja "Setä Tuomon tuvan" köyhien talona. Tuo Handicrafts house on nukketaloistani suosituin museossa, vaikka se on kierrätystä alkuaan.
Alla Setä Tuomon tupa.
perjantai 7. joulukuuta 2012
Monta tuntia nukketalossa
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/show/
Tässä alussa linkki flickr.com sivuille, jonne jatkoin kuvasarjaa talon kunnostuksesta. Se on dioina.
Viereisessä kuvassa alakerran makuuhuoneessa näkyy valmiina enkelitaulu seinällä.
Akvarellit vasemmalla yläkerran sinisessä huoneessa ovat Barjacin antiikkimarkkinoiden löytö 5 eurolla. Ne olivat vähän likastuneet, sain ne korjattua. Tein niistä pyöreät ja niin sain sen huonon osan pois leikattua. Metallikehykset ovat vanhat myös.
Jokaisen sängyn viereen laitoin potun. Ne ovat kylläkin uutta Limoges-posliinia. Anduzen kirpparilta sain niitä 1-2 eurolla kappale. Toisaalta hyvänlaatuisia ne ovat, vaikka ihanteellisempaa olisi käyttää vanhaa eikä uutta. Vain poikkeustapauksessa lisään uutta tavaraa nukketaloon.
Yläkerran vierashuoneeseen tein pöydälle vanhasta pitsistä pöytäliinan ja otin Limoges kukkamaljakon toisesta nukketalosta tänne, koska siellä niitä oli jo monta.
Forssan joulumarkkinoilta ostama savikoira sopii olohuoneeseen, samat värit. Kissalla ja koiralla on tässä talossa kummallakin oma huone. Kissa asuu keittiössä ja koira olohuoneessa. Se on vielä aika tyhjä, sinne keksin jotakin seuraavaksi. Ja asukkaat puuttuvat kokonaan.
Tämä autiotalo on temmannut minut täysin mukaansa. Se on alkanut uudestaan elää, kun olen "askarrellut" sen parissa monia tunteja. Valmista ei ole vielä. Sitäpaitsi kesällä arvelin, että sen kunnostaminen kestää vuoden. Nyt jo puolessa vuodessa on paljon tapahtunut. Toisaalta minun oli kauhean vaikea päästä alkuun. Kesti noin 6 vuotta, ennenkuin ryhdyin hommiin.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
Siinä vielä kuvasarjalinkki.
Viereisessä kuvassa alakerran makuuhuoneessa näkyy valmiina enkelitaulu seinällä.
Akvarellit vasemmalla yläkerran sinisessä huoneessa ovat Barjacin antiikkimarkkinoiden löytö 5 eurolla. Ne olivat vähän likastuneet, sain ne korjattua. Tein niistä pyöreät ja niin sain sen huonon osan pois leikattua. Metallikehykset ovat vanhat myös.
Jokaisen sängyn viereen laitoin potun. Ne ovat kylläkin uutta Limoges-posliinia. Anduzen kirpparilta sain niitä 1-2 eurolla kappale. Toisaalta hyvänlaatuisia ne ovat, vaikka ihanteellisempaa olisi käyttää vanhaa eikä uutta. Vain poikkeustapauksessa lisään uutta tavaraa nukketaloon.
Yläkerran vierashuoneeseen tein pöydälle vanhasta pitsistä pöytäliinan ja otin Limoges kukkamaljakon toisesta nukketalosta tänne, koska siellä niitä oli jo monta.
Forssan joulumarkkinoilta ostama savikoira sopii olohuoneeseen, samat värit. Kissalla ja koiralla on tässä talossa kummallakin oma huone. Kissa asuu keittiössä ja koira olohuoneessa. Se on vielä aika tyhjä, sinne keksin jotakin seuraavaksi. Ja asukkaat puuttuvat kokonaan.
Tämä autiotalo on temmannut minut täysin mukaansa. Se on alkanut uudestaan elää, kun olen "askarrellut" sen parissa monia tunteja. Valmista ei ole vielä. Sitäpaitsi kesällä arvelin, että sen kunnostaminen kestää vuoden. Nyt jo puolessa vuodessa on paljon tapahtunut. Toisaalta minun oli kauhean vaikea päästä alkuun. Kesti noin 6 vuotta, ennenkuin ryhdyin hommiin.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
Siinä vielä kuvasarjalinkki.
Linnan juhlista
http://yle.fi/uutiset/kuvagalleria_linnan_juhlien_nayttavimmat_puvut/6406112
Eilen katselin internetistä itsenäisyyspäivän linnan juhlia. Näkyvyys oli hyvä ulkomaillekin. Toisaalta minulla on uusi tietokoneen keskusyksikkö ja nettiyhteys on nopea ja hyvä, eikä katkeile.
Noita juhlia on mukava katsoa. Me puhuttiin samalla siskojen kanssa Skypella. Oli kotoisaa, kuin olisin ollut Suomessa.
Pukuloistoa arvostellaan aina. Kaikki olivat siellä parhaat päällä. Mutta en minä nähnyt lempipukua. Jokunen oli hienompi toisia. Ja joukossa oli aika järkyttäviä pukuja, rintaliivit tai alushousut näkyivät. Naiselliset hullutukset tulevat oikein esille joka kerta. Toisaalta sekin voi olla positiivista tai negatiivista.
Minun mielestäni Pariisin muotinäytökset ovat hienompia kuin linnanjuhlien pukuskaala. Suuret muotitaiteilijat tekevät puvuistaan kuin taideteoksia.
Presidentin rouva Jenni Haukio on nuori ja nätti, mutta hänen pukuvalintansa ovat aina vähän vanhahtavia, ainakin ne, jotka olen sattunut näkemään internetissä Suomen uutisia seuratessani. Ehkä hän haluaa näyttää vanhemmalta paljon vanhemman miehensä kanssa.
Marimekkokin oli siellä mukana ainakin yhden luomuksensa kanssa, en katsellut ihan koko juhlaa alusta loppuun. En ymmärrä sen taidetta. Ei se puku mikään erikoinen ollut, vaikka hinta on niissä Marimekon tuotteissa ollut aina tunnetusti huippua. Silloin 70-luvulla se oli uutta ja suurta muotia, kun piti ostaa ikkunaverhotkin Marimekosta, mutta nykyään se ei enää tunnu mitenkään erikoiselta.
Vaikka täytyy suosia suomalaista, mutta en minä silti suomalaissuunnittelijaa valitsisi ihan vaan suomalaisuuden tähden jos ulkomaalainen onnistuu suunnittelussa paremmin. Kyllä sitä kotimaisuutta voi kunnioittaa muutenkin elämäntavoissaan.
Suomalaiset ovat hyviä muualla kuten huipputeknologiassa. Muoti on paremminkin ranskalaisten tai italialaisten erikoisuus.
Eilen katselin internetistä itsenäisyyspäivän linnan juhlia. Näkyvyys oli hyvä ulkomaillekin. Toisaalta minulla on uusi tietokoneen keskusyksikkö ja nettiyhteys on nopea ja hyvä, eikä katkeile.
Noita juhlia on mukava katsoa. Me puhuttiin samalla siskojen kanssa Skypella. Oli kotoisaa, kuin olisin ollut Suomessa.
Pukuloistoa arvostellaan aina. Kaikki olivat siellä parhaat päällä. Mutta en minä nähnyt lempipukua. Jokunen oli hienompi toisia. Ja joukossa oli aika järkyttäviä pukuja, rintaliivit tai alushousut näkyivät. Naiselliset hullutukset tulevat oikein esille joka kerta. Toisaalta sekin voi olla positiivista tai negatiivista.
Minun mielestäni Pariisin muotinäytökset ovat hienompia kuin linnanjuhlien pukuskaala. Suuret muotitaiteilijat tekevät puvuistaan kuin taideteoksia.
Presidentin rouva Jenni Haukio on nuori ja nätti, mutta hänen pukuvalintansa ovat aina vähän vanhahtavia, ainakin ne, jotka olen sattunut näkemään internetissä Suomen uutisia seuratessani. Ehkä hän haluaa näyttää vanhemmalta paljon vanhemman miehensä kanssa.
Marimekkokin oli siellä mukana ainakin yhden luomuksensa kanssa, en katsellut ihan koko juhlaa alusta loppuun. En ymmärrä sen taidetta. Ei se puku mikään erikoinen ollut, vaikka hinta on niissä Marimekon tuotteissa ollut aina tunnetusti huippua. Silloin 70-luvulla se oli uutta ja suurta muotia, kun piti ostaa ikkunaverhotkin Marimekosta, mutta nykyään se ei enää tunnu mitenkään erikoiselta.
Vaikka täytyy suosia suomalaista, mutta en minä silti suomalaissuunnittelijaa valitsisi ihan vaan suomalaisuuden tähden jos ulkomaalainen onnistuu suunnittelussa paremmin. Kyllä sitä kotimaisuutta voi kunnioittaa muutenkin elämäntavoissaan.
Suomalaiset ovat hyviä muualla kuten huipputeknologiassa. Muoti on paremminkin ranskalaisten tai italialaisten erikoisuus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)