Ranskassa on lama

Soitin ystävälleni Anduzeen ja kerroin huoleni. "Täällä museossa on tylsää, ei ketään ole käynyt pitkään aikaan. Niinkuin museota ei olisi olemassakaan. Syksy on ollut huono. Viime vuonna yhdistys tienasi yli 150 euroa enemmän näiden loka- ja marraskuun aikana. Tässä kuussa on ollut vain neljä henkeä museossa." "Anduzessakin on ollut hiljaista. Ranskassa on lama ja se näkyy", sanoi hän.

Tänä vuonna ei ole ollut yhtään ryhmää, mutta silti syyskuuhun asti tulot olivat suurin piirtein samoissa viime vuoteen nähden.

Turismi on epäsäännöllistä. Toisaalta me ollaan mainostettu yhtä lailla kuin ennen ja tänä vuonna museomainoksia on levitetty enemmän kuin viime vuonna. Se mainoslasku oli noin 20 euroa suurempi. 80 euron sijasta 100 euroa. Lisäksi liityttiin vielä Alèsin turistitoimistoon jäseneksi, joka maksoi 85 euroa. Siten päästiin heidän nettisivuilleen mukaan ja ensi vuonna ilmestyvään vuoden 2014 turistioppaaseen. Pont du Gardin turistitoimiston kahden vuoden jäsenyys ei ole vielä paljoa näkynyt tuloksissa.

Ensi viikonloppuna on kylässämme joulumarkkinat. Sen järjestää aina yksi kyläläisten "ompeluseura"- yhdistys eli kylän muijat. Parina viime vuotena olen ollut siellä museomainoksia viemässä. Tänä vuonna en enää viitsi. Se on mainosten haaskausta, ei sieltä ole tullut tänne ainuttakaan ihmistä koskaan. Ne mainokset vien Sommièresin turistitoimistoon, josta usein on tullut museokävijöitä. Mainostaminenkin saa olla hiukan valikoivaa. Kannattaa mennä sinne, mistä saa vastakaikua. Eivät ne mainokset ilmaisia meille ole, joten siinäkin saa pohtia, minne kannattaa investoida ja minne ei.

Tuulta ei ole aina purjeissa, mutta tärkeintä on päästä perille. C'est la vie.

Vuoden loppu lähestyy ja uusi vuosi 2014 uusine haasteineen. Niitä täytyy olla. Suuria ja pieniä suunnitelmia, vaikka ne eivät koskaan toteutuisi. Ne ovat elämän suola.

Jos ei näe mitään horisontissa, ei pääse eteenpäin.

Pintaremonttia

Tässä kuva Silber & Fleming nukketalosta. Tänään aloin sen sisäsiivoomisen. Vasemmalla yläkerran huoneessa näkyy, miten tapetit on poistettu. Ne lähtivät hyvin pois vedellä jä yleispuhdistusaineella, paljon helpommmin kuin viime vuonna isosta keltaisesta nukketalosta. Raaputin ruuvimeisselillä vaan tapettia rikki, kun olin ensin sen kastellut ja se tepsi.

Alkuperäiset tapetit nuo ovat, koska niiden alla ei ollut mitään. Mutta ei ne aina hienoja ole, olen nähnyt hienompia toisissa saman merkkisissä taloissa ja samalta ajalta internetissä. Otan niistä  mallia.

Minusta tuo modernisoitu nukketalo on yleisvaikutelmaltaan kaikkea muuta kuin nätti, pilattu se on. Näyttää ihan tavalliselta nykyajan nukketalolta, joita näkee paljon, vaikka se alkuaan on hieno englantilainen merkki.

Teen siihen radikaalit värimuutokset, joilla siitä tulee uudestaan vanha. Amerikasta on jo tulossa oikean tapetin ( ei nukketalo tapetin) kaksi mallikappaletta, noin 32x51cm, joilla saa siihen vanhan ajan tunnelmaa. Ja kahteen muuhun huoneeseen olen hakenut netistä tapettimallit, joista kuvankäsittelyohjelmalla olen tehnyt niihin printattavat tapetit. Ne kaikki ovat viktoriaaniselta ajalta reproduktioita. Vasemmalla puolella alhaalla keittiö on onneksi jätetty pilaamatta. Se on maalattu siniseksi alkuaan ja on sellaisena säilynytkin.

November 21, 2013

05:42:00

SAN FRANCISCO, CA 94188

DEPART USPS SORT FACILITY

Tapettinäytteet lähtivät tänään San Franciscosta, seuraan kirjettä. Ensi viikolla menen Anduzessa printtauttamaan toiset kaksi tapettiamallia. Itse en käytä ollenkaan värillistä mustetta tulostimessani, se on kallista. Kun tarvitsen jotakin värillisenä, saan sen paremmalla tuloksella ja A3 koossa painoliikkeessä Anduzessa. 2 euroa A3/kpl.

Dixou poseeraa syksyn väreissä

Dixou ei aina tykkää poseerata kuvassa, kuten näkyy. Sain sen pysymään paikallaan vain kun kiinnitin talutushihnan jonnekin.

Ensimmäisessä kuvassa ylhäällä näkyvät plataanipuut kylämme parkkipaikalla ja toisessa kahdessa kuvassa alhaalla viiniviljelykset keltaisina. Kohta kaikki lehdet putoavat, kun yöpakkaset tulevat.

1800-luvun nukketalo Sederholmin talossa

http://www.hel.fi/hki/Museo/en/Museums+-+Exhibitions/Sederholm+House

Tässä kuvia Sederholmin talossa näkemästäni nukketalosta. Sitä ei ole yhtään restauroitu. Se olisi hieno, jos se olisi kunnostettu.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Andr%C3%A9-Charles_Boulle

Vierashuoneessa näkyy muutama Boulle huonekalu.

Tupakasta puheenollen

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288620839747.html

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288621376857.html

Ilta sanomat:

Tupakkapolitiikan uusi aika –raporttinsa.
Raportissa esitetään reilua 60 toimenpide-ehdotusta, joilla koetetaan saada Suomea tupakoimattomaksi.
Eräällä ehdotuksista haluttaisiin kieltää alaikäisiltä elokuvat ja ohjelmat, joissa poltetaan. 

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194713328167/artikkeli/uusi+ilmio+raivostuttaa+kyselevat+tupakanostajat+venyttavat+kassajonoja.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Marlboro
Mainoksissa puolestaan esiintyi Marlboro-mies, villi länsi -myytillä ratsastava karjapaimen. Tuolloin hahmo oli vielä yksi monista miesyleisöön vetoavista karskeista hahmoista, kuten rakennusmies, armeijan kouluttaja, ammattilaispeluri, merimies ja hengenpelastaja. Lännenmyyttiin keskittynyt kampanja "Marlboro Country" käynnistettiin vuonna 1963.
Marlboro-mies Wayne McLaren kuoli keuhkosyöpään 51-vuotiaana 22. heinäkuuta 1992. David McLean, joka esiintyi monissa televisio- ja painotuotemainoksissa 1960-luvun alkupuolelta, kuoli myös syöpään 73-vuotiaana 12. lokakuuta 1995.
______________________________________________________________________________

Ajat muuttuvat. Muistan nuo wikipedian yllä kertomat Marlboro-mainokset 60-70-luvulla.

Kun minulla ei ollut vielä ajokorttia, ennen vuotta 2006, jouduin kulkemaan Alès-kaupunkiin mennessäni bussilla, noin 13km yhteen suuntaan. Se oli koulubussi, aina täynnä koululaisia. Kun heitä haettiin Alèsin kouluilta iltabussilla tullessani, silmään pisti "kaikkien" nuorten tupakanpoltto. Jokapojan ja -tytön suussa oli tupakka. Ja rehvaakkaana he sitä polttivat. Niinkuin Marlboro-mies 60-luvulla. Imago vaatii jo nuorillakin.

- Tyhmää ylpeyttä. Ja kaikkien nuorten pitää olla samanlaisia. Jos on erilainen, ei ole hyväksytty porukkaan. Puberteetti-iällä on ongelmansa. Mutta vahvemmat nuoret eivät ole laumasieluja.

Aikuisten maailmassa toistuu vielä sama imagon haku. Tupakan sijaan tuli kännykkämuoti, mutta nykyään se on jo kaikilla. Joten siinä ei ole enää mitään erikoista. Tilalle tulee aina uutta, nykyään teknologiaa. Toisaalta riippuvuutta on niissä kaikissa. Ne hallitsevat liikaa.

Martat

http://www.marttaperinne.fi/aikajana/1890/lahetit-kotikaynnilla/

Guignol teatteri verhoineen

Tässä Guignol valmiina. Minulla on ennestään vanha puinen Pierrot marionettinukke, joka sopii siihen verhojen eteen. On elävämpi.

http://en.wikipedia.org/wiki/Puppet

http://www.marionnettes.ca/documentation/histoire/castelet.php

Lohdutuspalkinto

Tämä saksalainen Vedes merkkinen posliiniastiasto on 50-luvulta.

Kirjoitin tästä myös ranskalaiseen blogiini, mutta jätin mainitsematta tuon valmistajamaan. Koska siitä he eivät tykkää hyvää. Pitäisi olla ranskalaista. Mutta me suomalaiset ei ajatella niin. Saksa valmistajamaana on hyvä, hyvälaatuista tavaraa siellä on. Ja jos rajoittuu vain kotimaiseen tuotantoon, se jää vähäiseksi. Rikastuttavaa on, kun löytää ihmeitä myös muista maista.

Tämä astiasto on hyvin säilynyt. Vain yhden kupin aluslautanen on rikki. Ja leikitty on varmaan silti. Lapset osasivat pitää lelujaan hyvin, koska niitä ei ollut saatavilla ylenpalttisesti kuten nykyään kulutusyhteiskunnassa.

Ennen lelut muistuttivat todellisuutta, aikuisten maailma oli kopioitu pienoiskoossa.

60-luvulla nämä astiastot olivat jo muovia. Meillä oli pieni sellainen ja muistan, miten ihannoitiin oikeita posliinisia.

Tämä astiasto on minulle niinkuin lohdutuspalkinto, koska nallejen joulunäyttely 2013 peruuntui kirjastossa. En kiellä pettymystäni.

Sisko sanoi:"Sinä voit kattaa nallejen kahvipöydän yhtä hyvin museossa". Sanoin, että ei ole tilaa. Mutta sitten aloin harkita. Ja keksin, miten sen voisi toteuttaa. Kahvipannu ja hienot kahvikupitkin ovat jo valmiina.

Jotakin uutta syntyy aina tässä elämässä.

Tapettilöytö

http://www.atelierdoffard.com/modeles

http://voyage.michelin.fr/web/destination/France-Chateaux_de_la_Loire-Tours/actualite-


Lähetin tapetistani kuvan tuonne Atelier d'Offardiin, jossa valmistetaan tapettia käsityönä kuten ennen vanhaan. Sain vastaukseksi, että se on 1870-80 luvulta, kuten arvelin sen olevan 1800-luvulta. Ja käsityönä tehty. Sen aasialaisesta tyylistä ei sanottu mitään, vaikka se sellaista muistuttaa mielestäni, kun katselee kuvia netissä. Suurta muotia se oli aikoinaan.

Kun näistä löydöistä ottaa selvää internetissä tai muualla, vastausta saa usein odottaa tai jää ilman. Turhauttavaa se on usein. Mutta nyt oli rohkaisevaa.

8 euroa maksoi tapetti. Vanhan tavaran kaupan myyjä sanoi sen olevan 30-luvulta. Ihan tuulesta temmattu vastaus. Onneksi. Muuten olisi ollut kallis 1,5 metrin palanen.

http://www.ts.fi/teemat/koti+ja+asuminen/1073948523/Tapetilla+on+pitka+historia

http://www.perinnemestari.fi/?id=68&id2=98

http://en.wikipedia.org/wiki/Wallpaper

http://www.wallpaperinstaller.com/wallpaper_history.html

Nukkenallemuseon video youtubessa ja yksi uutinen

http://www.youtube.com/watch?v=SOxbEtNA1p4

Laitoin museon videon youtubeen. Siinä yksi mainostuspaikka lisää. Kyllä niitä täytyy olla paljon. Sata paikkaa ei riitä.

Muuten yksi uutinen. Äsken tuli puhelinsoitto Alèsin kirjastosta. Nallejen joulunäyttely peruuntuu. Kirjaston tiloissa ei sitä voi pitää, sanoi lasten-ja nuorten osaston vastuuhenkilö, jonka kanssa sitä ollaan suunniteltu. Niin oli sanottu heille Alèsin kunnantalolla, jossa lähettämäni näyttelytarjous käsiteltiin. - Arvaan oikean syyn, näyttely ilman vitriinejä he eivät ota riskejä.

Yllättävä oli tämä loppuratkaisu. Mutta toisaalta helpotus, säästyy suurelta vaivalta ja riskiltä.

Yksi asia on varmaa kuitenkin. Suuri mainos se oli. Meistä puhuttiin Alèsin kunnantalolla. Ja varmaan muuallakin tämän suunnitelman yhteydessä. PR tuli kaikesta huolimatta.

Lisäksi kaikki vanhat 214 nalleani tuli listattua tarkkaan. Kerkisin minä ostamaan jo nallejen joulupöytää varten hienon lasten kahviastiaston. Se on posliinia ja Saksassa valmistettu joskus 50-luvulla. Kuparinen kahvipannu myös, jonka kuvan laitoin tänne muutama päivä sitten. Ne täydentävät kokoelmaa. Tuo astiasto maksoi 33 euroa. Miniatyyrit ovat samanhintaisia.

Kaikki suunnitelmat eivät aina toteudu. Mutta jo niiden suunnittelukin on eteenpäinmenoa, aina oppii uutta niiden mukana.