Soitin ystävälleni Anduzeen ja kerroin huoleni. "Täällä museossa on tylsää, ei ketään ole käynyt pitkään aikaan. Niinkuin museota ei olisi olemassakaan. Syksy on ollut huono. Viime vuonna yhdistys tienasi yli 150 euroa enemmän näiden loka- ja marraskuun aikana. Tässä kuussa on ollut vain neljä henkeä museossa." "Anduzessakin on ollut hiljaista. Ranskassa on lama ja se näkyy", sanoi hän.
Tänä vuonna ei ole ollut yhtään ryhmää, mutta silti syyskuuhun asti tulot olivat suurin piirtein samoissa viime vuoteen nähden.
Turismi on epäsäännöllistä. Toisaalta me ollaan mainostettu yhtä lailla kuin ennen ja tänä vuonna museomainoksia on levitetty enemmän kuin viime vuonna. Se mainoslasku oli noin 20 euroa suurempi. 80 euron sijasta 100 euroa. Lisäksi liityttiin vielä Alèsin turistitoimistoon jäseneksi, joka maksoi 85 euroa. Siten päästiin heidän nettisivuilleen mukaan ja ensi vuonna ilmestyvään vuoden 2014 turistioppaaseen. Pont du Gardin turistitoimiston kahden vuoden jäsenyys ei ole vielä paljoa näkynyt tuloksissa.
Ensi viikonloppuna on kylässämme joulumarkkinat. Sen järjestää aina yksi kyläläisten "ompeluseura"- yhdistys eli kylän muijat. Parina viime vuotena olen ollut siellä museomainoksia viemässä. Tänä vuonna en enää viitsi. Se on mainosten haaskausta, ei sieltä ole tullut tänne ainuttakaan ihmistä koskaan. Ne mainokset vien Sommièresin turistitoimistoon, josta usein on tullut museokävijöitä. Mainostaminenkin saa olla hiukan valikoivaa. Kannattaa mennä sinne, mistä saa vastakaikua. Eivät ne mainokset ilmaisia meille ole, joten siinäkin saa pohtia, minne kannattaa investoida ja minne ei.
Tuulta ei ole aina purjeissa, mutta tärkeintä on päästä perille. C'est la vie.
Vuoden loppu lähestyy ja uusi vuosi 2014 uusine haasteineen. Niitä täytyy olla. Suuria ja pieniä suunnitelmia, vaikka ne eivät koskaan toteutuisi. Ne ovat elämän suola.
Jos ei näe mitään horisontissa, ei pääse eteenpäin.
