Kirjoitin tästä myös ranskalaiseen blogiini, mutta jätin mainitsematta tuon valmistajamaan. Koska siitä he eivät tykkää hyvää. Pitäisi olla ranskalaista. Mutta me suomalaiset ei ajatella niin. Saksa valmistajamaana on hyvä, hyvälaatuista tavaraa siellä on. Ja jos rajoittuu vain kotimaiseen tuotantoon, se jää vähäiseksi. Rikastuttavaa on, kun löytää ihmeitä myös muista maista.
Tämä astiasto on hyvin säilynyt. Vain yhden kupin aluslautanen on rikki. Ja leikitty on varmaan silti. Lapset osasivat pitää lelujaan hyvin, koska niitä ei ollut saatavilla ylenpalttisesti kuten nykyään kulutusyhteiskunnassa.
Ennen lelut muistuttivat todellisuutta, aikuisten maailma oli kopioitu pienoiskoossa.
60-luvulla nämä astiastot olivat jo muovia. Meillä oli pieni sellainen ja muistan, miten ihannoitiin oikeita posliinisia.
Tämä astiasto on minulle niinkuin lohdutuspalkinto, koska nallejen joulunäyttely 2013 peruuntui kirjastossa. En kiellä pettymystäni.
Sisko sanoi:"Sinä voit kattaa nallejen kahvipöydän yhtä hyvin museossa". Sanoin, että ei ole tilaa. Mutta sitten aloin harkita. Ja keksin, miten sen voisi toteuttaa. Kahvipannu ja hienot kahvikupitkin ovat jo valmiina.
Jotakin uutta syntyy aina tässä elämässä.
