Eilen otin esille tapettiliisteripaketin ja avoin sen. Katsoin ohjetta, jossa neuvottiin sekoittamaan koko paketti ämpärilliseen vettä. En minä niin paljoa tarvitse liisteriä pientä nukketaloa varten.
Laitoin vettä vähän lasipurkin pohjalle ja siihen tapettiliisterijauhoja jonkun verran arviolta, ihan kokeilu mielessä. Sekoitin hyvin puukepillä. Muutama minuutti piti odottaa ja liima oli valmis.
Ensin tein kokeen pikkupalasilla tapettia.
Otin mainostoimistossa printattua aika paksua tapettipaperiani ja oikeata amerikkalaista tapettia palasen, levitin liisteriä maalisutilla niiden taakse ihan joka paikkaan vanerin päällä, jonka olin suojannut mustalla roskapussimuovilla. Sitten liimasin koepalat puiselle kovalevylle. Painelin niitä kostealla rievulla, joka tuli liimaiseksi. Toisen kerran pyyhin liisteriä pois toisella puhtaalla kostealla rievulla. Liimaa ei saa jäädä, olin lukenut netistä. Huomasin, että pitää olla vielä kolmas riepu, kuiva, jotta voi viimeksi kuivata liian märjän tapetin.
Siinä toimenpide, jolla tapetoin koko nukketalon. Molemmat tapetit sopeutuivat hyvin ja tapetti liistereineen liukui sopivasti tarvittaessa, jos sitä piti siirtää hiukan. Joten se oli helpompaa kuin tavallinen liima. Ja aika kestäviä paperit olivat, vaikka tulivat likomärjiksi molemmat. Tahkosin vähän liikaa jostakin kohtaa printattua paksua paperia, se meni rikki, mutta ei haittaavasti.
Yllä kuvassa yksinkertaiset tapetointitarvikkeet, joita kotoa löytyy. Ei tarvitse hienouksia ainakaan nukketaloa tapetoidessa. Olin lukenut netistä ja katsellut videoita, mitä kaikkea ostoksia tätä operaatiotakin varten kulutusyhteiskunnassa voi tehdä.
Kuvassa näkyy: pesuvati ja vettä, jota voi vaihtaa välillä, koska se tulee liimaiseksi riepujen puhdistamisessa. Kolme kangasriepua, kahta kastellaan veteen ja yksi on tapetin kuivaamista varten lopuksi.
Viivotin, kynä, tapettiliisteriä, lasipurkki, keppi, puulevy, jonka päällä voi tapetin levittää liisteröintiä varten, muovia puulevyn suojaksi, ettei tarvitse sitä pestä jälkeenpäin. Kohdelamppu on hyvä varata viereen.
Tapettiveitsi pitää ostaa, koska sillä saa nätisti reunojen yli menevät osat pois, kun kaikki on kuivunut hyvin.
Alimmaisessa kuvassa nukketalo on tapetoitu, melkein valmis. Yläkerran oikeanpuoleisen vaalean vihreän huoneen oikea- ja vasenpuoli puuttuu. Maanantaina saan niihin tapetin. Käyn printtauttamassa sen Anduzen mainostoimistossa, jossa on hyvä painokone.
Ovifasadi oikealla oli työläs. Siinä oli paljon paperin ja kuvion mittaamista. Nyt saa alkaa suunnittelemaan pitsiverhoja.
Paperiarkit ovat kooltaan 42x29cm. Niitä meni oveen kaksi ja molempiin huoneisiin myös kaksi. Yhden ylimääräisen joudun vielä ostamaan, koska yksi arkki meni pilalle. Eli 14 euroa kaikkiaan tietokonepaperitapetti ja 11 euroa amerikkalainen viininpunainen oikea tapetti.
Tapetointi oli helpompaa, kun olin leikannut suuren osan tapeteista jo aikaisemmin ja kokeilin niitä paikoilleen. Käytin pahvia mallikappaleena, jonka levitin seinille mitaksi ja sen mukaan leikkasin seinäpaperit.
Tämä nukketalo oli vaativa tavallaan. Silber&Fleming on kallis merkki. Ei siitä saisi tulla susi.
Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka sen itse sanonkin. Oli hirmu
vaikeaa aloittaa, koska en ole koskaan ennen tapetoinut. Oli siinä
haastetta.
Joka päivä oppii. Me ollaan oppipoikia. Tänä vuonna 2014 opin
tapetoinnin alkeita ja samalla voittamaan itseni.
torstai 2. tammikuuta 2014
Myrskynsilmä
http://www.lepoint.fr/societe/cyclone-bejisa-la-reunion-retient-son-souffle-02-01-2014-1776103_23.php
http://reunion.la1ere.fr/
Ystäväni Henrietten perhe asuu Réunionin saarella. Siellä on nyt tällä hetkellä kova hirmumrsky, jonka kourissa saari on kohta. Tuulen voimakkuus voi olla yli 250km/t! Jo 150km/t on kova myrsky.
"L'ouragan ne cesse de se rapprocher et contient en son sein des vents supérieurs à 250 km/h. Dans l'après-midi de jeudi, au moment où il sera le plus proche de l'île, les sifflements du vent se transformeront en hurlements."
Réunion on ollut punaisessa myrskyvaroitustilassa aamusta asti. Ihmiset ovat suljettuina sisätiloissa ruoka-, juoma-, kynttilä-, radiopatteri yms. varastoineen, niinkuin sota-aikana pommisuojassa.
Minun ajatukseni ovat nyt Henrietten mukana...
Vuonna 1986 olin Englannissa au pairina. Silloin oli Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Kuulin sen radiosta illalla myöhään. Nukahdin peloissani, mitä Suomeen ja kotiväelle kuuluu. Heti kun aamu valkeni, kiirehdin soittamaan kotiin. Kun sain vastauksen ja kuulin uutiset, ettei hätää, iso kivi putosi pois sydämeltäni.
http://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1ernobylin_ydinvoimalaonnettomuus
http://reunion.la1ere.fr/
Ystäväni Henrietten perhe asuu Réunionin saarella. Siellä on nyt tällä hetkellä kova hirmumrsky, jonka kourissa saari on kohta. Tuulen voimakkuus voi olla yli 250km/t! Jo 150km/t on kova myrsky.
"L'ouragan ne cesse de se rapprocher et contient en son sein des vents supérieurs à 250 km/h. Dans l'après-midi de jeudi, au moment où il sera le plus proche de l'île, les sifflements du vent se transformeront en hurlements."
Réunion on ollut punaisessa myrskyvaroitustilassa aamusta asti. Ihmiset ovat suljettuina sisätiloissa ruoka-, juoma-, kynttilä-, radiopatteri yms. varastoineen, niinkuin sota-aikana pommisuojassa.
Minun ajatukseni ovat nyt Henrietten mukana...
Vuonna 1986 olin Englannissa au pairina. Silloin oli Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Kuulin sen radiosta illalla myöhään. Nukahdin peloissani, mitä Suomeen ja kotiväelle kuuluu. Heti kun aamu valkeni, kiirehdin soittamaan kotiin. Kun sain vastauksen ja kuulin uutiset, ettei hätää, iso kivi putosi pois sydämeltäni.
http://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1ernobylin_ydinvoimalaonnettomuus
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
12 positiivista asiaa uutisista
http://www.hs.fi/kotimaa/Sain+tutustua+lapseeni+alusta+asti++n%C3%A4m%C3%A4+12+asiaa+paranivat+vuonna+2013/a1305767317438
Tänä aamuna luin taas lehtiä netissä kuten päivittäin. Aika shokeraavaa. Huonoja uutisia on paljon. Sitten tuli vastaan jotakin erilaista. Tämä Hesarin yllä oleva uutissarja.
Tänä aamuna luin taas lehtiä netissä kuten päivittäin. Aika shokeraavaa. Huonoja uutisia on paljon. Sitten tuli vastaan jotakin erilaista. Tämä Hesarin yllä oleva uutissarja.
tiistai 31. joulukuuta 2013
Tapetti kokeiluja
Leikkasin viininpunaisen tapetin tänään, toiset olin leikannut jo aikaisemmin.
Yläkerran oikeanpuoleista ruusupaperia pitää vielä ostaa yksi arkki, koska erehdyin kuviosta. Tein uuden mallin kuvankäsittely ohjelmalla, jossa koko sivupuoli peittyy samalla paperilla ja samalla kuviolla, ettei tule saumaa.
Vasemmanpuoleinen yläkerran sinipohjainen kukkatapetti tulee myös fasadioveen.
Liisteripakettia en ole vielä avannut. Siitä tapetoinnista tulee aika sotkua ja sekamelska.
Yläkerran oikeanpuoleista ruusupaperia pitää vielä ostaa yksi arkki, koska erehdyin kuviosta. Tein uuden mallin kuvankäsittely ohjelmalla, jossa koko sivupuoli peittyy samalla paperilla ja samalla kuviolla, ettei tule saumaa.
Vasemmanpuoleinen yläkerran sinipohjainen kukkatapetti tulee myös fasadioveen.
Liisteripakettia en ole vielä avannut. Siitä tapetoinnista tulee aika sotkua ja sekamelska.
maanantai 30. joulukuuta 2013
Jouluaskartelua ja "jouluvieraita" museossa
Tässä kuvassa 1800-luvun lopun Silber&Fleming nukketalon sisusta siivottuna. 5 kertaa piti vettä vaihtaa pesuvadissa, kun poistin tapetit sen seiniltä ja fasadiovesta. Mutta ihmeen helposti ne silti lähtivät. Viime vuonna toinen nukketalo oli paljon työläämpi. Siinä tapetti liimoineen oli niin hankala poistaa, että hiki hatussa sitä jouduin hankaamaan.
Seuraavana päivänä käsittelin puun toukkamyrkyllä nukketalon sisältä. Nyt oli hyvä tilaisuus, kun se on tapetoitu, käsittely on vähemmän tehokas. Vaikka silti sen joutuu tekemään lithograafisiin eli paperipäällysteisiin 1900-alun nukketaloihin, jos on toukkien reikiä. Kuten Moritz Gottschalk nukketalooni sen tein yksi vuosi, xylophène ei vahingoittanut paperia. Toisaalta tuo paperi on tapettiliimattu, joten vedenpitävää. Muuten on vaan epämiellyttävää käyttää noita myrkkyjä. Teen sen toimenpiteen aina ulkona oven vieressä kadulla. Vaikka haju kestää hävitä puusta useita tunteja, varsinkin jos on tehnyt moninkertaisen käsittelyn kuten pitää hyvin toukkaisessa puussa.
Sitten seuraavaksi, kun kaikki oli kuivaa päivän parin päästä, värjäsin saksanpähkinävärillä, kuten petsataan, lattiat kolmesta huoneesta ja fasadioven. Se antaa suojan myös noita ei toivottuja tuholaisia vastaan. Vaikka niitä tässä talossa oli vain ihan muutama pikkuinen fasadiovessa, silti kannatti tehdä tuo ennaltaehkäisevä käsittely.
Takat otin pois paikoiltaan ja maalasin ne vaalean harmaaksi, koska ne olivat läikkyvän valkoiset. Se ei sovi vanhaan taloon. Takkojen yläosan peitän tapetilla. Lattiapaneelit myös piti maalata.
Sininen maalattu keittiö alakerrassa punaisine lattioineen on hyvin säilynyt, se ei ole mennyt huonoksi liimasta tapetin alla kuten muut huoneet. Siinä piti korjata vain takka.
Huoneiden reunaosat maalasin vihreäksi. Nekin olivat räikeän valkoiset.
Kuvassa näkyvät tapetit osittain leikattuina. Ne ovat 1800-luvun reproduktioita. Viininpunainen tapetti on Amerikasta tilattu. Muut ovat nettilöytöjä.
En ole koskaan tapetoinut. Jännittää vähän. Pitää olla huolellinen. Teen pienen kokeilun ensin.
"Museovieraista" puheenollen. Koko syksy oli hiljaisempi kuin viime vuonna. Se oli pettymys. Tämän vuoden ryhmistä vain yksi tuli kuten oli ilmoittanut. Mutta heitäkin oli vain 4, vaikka 7 oli suunnitellut tuloa.
Nyt vuoden lopulla oli kuitenkin yllätyksensä. Kun joululomat alkoivat 21.päivä, puhelin soi taas. Se on niinkuin olemassaolon merkki. Museota tiedusteltiin. Tässä joulukuussa on nyt käynyt kaikkiaan 20 henkeä museossa, viime päivät ihan päivittäin. Se on paljon. Nukkenallemuseon kukkaroon on tullut 106 euroa. Vertasin viime vuoden tuloksiin lokakuusta joulukuuhun. Meiltä puuttuu noin 100 euroa, jotta oltaisiin samoissa. Joka tapauksessa eteenpäin me ollaan menossa. Turismi on epäsäännöllistä. Etukäteen ei voi paljoa laskelmoida.
Nämä museokävijät ovat olleet paljolti paikallisia, jotka ovat muualta kotoisin tai paikallisten muualla asuvia sukulaisia. Tänään oli romanialainen hollantilaisen minjänsä ja pojantyttären kanssa. Molemmat asuvat naapurikylissä. Romanialainen oli tyylikäs madame, ei ollenkaan sellainen, joka tulee Romania maasta mieleen. Hyvin ystävällinen ja avoin. Oli mielenkiintoista kuulla hänen maastaan erilaisesta näkökulmasta kuin on tottunut kuulemaan. Olisin kuunnellut häntä kauemminkin kuin museovierailun ajan. Hollantilainen äiti 9-vuotiaansa tyttönsä kanssa oli myös hauska tavata. Kerroin hänelle Amsterdamin pikavisiitistä syksyllä. Tämä lähes nelikymppinen pitkä ja hoikka madame muistutti ihan oikeata balleriinaa olemukseltaan ja ulkonäoltään. En voinut olla sitä sanomatta. Siihen hän totesi, että vanhempi tytär tanssi balettia.
Seuraavana päivänä käsittelin puun toukkamyrkyllä nukketalon sisältä. Nyt oli hyvä tilaisuus, kun se on tapetoitu, käsittely on vähemmän tehokas. Vaikka silti sen joutuu tekemään lithograafisiin eli paperipäällysteisiin 1900-alun nukketaloihin, jos on toukkien reikiä. Kuten Moritz Gottschalk nukketalooni sen tein yksi vuosi, xylophène ei vahingoittanut paperia. Toisaalta tuo paperi on tapettiliimattu, joten vedenpitävää. Muuten on vaan epämiellyttävää käyttää noita myrkkyjä. Teen sen toimenpiteen aina ulkona oven vieressä kadulla. Vaikka haju kestää hävitä puusta useita tunteja, varsinkin jos on tehnyt moninkertaisen käsittelyn kuten pitää hyvin toukkaisessa puussa.
Sitten seuraavaksi, kun kaikki oli kuivaa päivän parin päästä, värjäsin saksanpähkinävärillä, kuten petsataan, lattiat kolmesta huoneesta ja fasadioven. Se antaa suojan myös noita ei toivottuja tuholaisia vastaan. Vaikka niitä tässä talossa oli vain ihan muutama pikkuinen fasadiovessa, silti kannatti tehdä tuo ennaltaehkäisevä käsittely.
Takat otin pois paikoiltaan ja maalasin ne vaalean harmaaksi, koska ne olivat läikkyvän valkoiset. Se ei sovi vanhaan taloon. Takkojen yläosan peitän tapetilla. Lattiapaneelit myös piti maalata.
Sininen maalattu keittiö alakerrassa punaisine lattioineen on hyvin säilynyt, se ei ole mennyt huonoksi liimasta tapetin alla kuten muut huoneet. Siinä piti korjata vain takka.
Huoneiden reunaosat maalasin vihreäksi. Nekin olivat räikeän valkoiset.
Kuvassa näkyvät tapetit osittain leikattuina. Ne ovat 1800-luvun reproduktioita. Viininpunainen tapetti on Amerikasta tilattu. Muut ovat nettilöytöjä.
En ole koskaan tapetoinut. Jännittää vähän. Pitää olla huolellinen. Teen pienen kokeilun ensin.
"Museovieraista" puheenollen. Koko syksy oli hiljaisempi kuin viime vuonna. Se oli pettymys. Tämän vuoden ryhmistä vain yksi tuli kuten oli ilmoittanut. Mutta heitäkin oli vain 4, vaikka 7 oli suunnitellut tuloa.
Nyt vuoden lopulla oli kuitenkin yllätyksensä. Kun joululomat alkoivat 21.päivä, puhelin soi taas. Se on niinkuin olemassaolon merkki. Museota tiedusteltiin. Tässä joulukuussa on nyt käynyt kaikkiaan 20 henkeä museossa, viime päivät ihan päivittäin. Se on paljon. Nukkenallemuseon kukkaroon on tullut 106 euroa. Vertasin viime vuoden tuloksiin lokakuusta joulukuuhun. Meiltä puuttuu noin 100 euroa, jotta oltaisiin samoissa. Joka tapauksessa eteenpäin me ollaan menossa. Turismi on epäsäännöllistä. Etukäteen ei voi paljoa laskelmoida.
Nämä museokävijät ovat olleet paljolti paikallisia, jotka ovat muualta kotoisin tai paikallisten muualla asuvia sukulaisia. Tänään oli romanialainen hollantilaisen minjänsä ja pojantyttären kanssa. Molemmat asuvat naapurikylissä. Romanialainen oli tyylikäs madame, ei ollenkaan sellainen, joka tulee Romania maasta mieleen. Hyvin ystävällinen ja avoin. Oli mielenkiintoista kuulla hänen maastaan erilaisesta näkökulmasta kuin on tottunut kuulemaan. Olisin kuunnellut häntä kauemminkin kuin museovierailun ajan. Hollantilainen äiti 9-vuotiaansa tyttönsä kanssa oli myös hauska tavata. Kerroin hänelle Amsterdamin pikavisiitistä syksyllä. Tämä lähes nelikymppinen pitkä ja hoikka madame muistutti ihan oikeata balleriinaa olemukseltaan ja ulkonäoltään. En voinut olla sitä sanomatta. Siihen hän totesi, että vanhempi tytär tanssi balettia.
keskiviikko 25. joulukuuta 2013
Leipätaikinan maistaja
Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.
Tässä on Dixou jouluna 2013. Me oltiin päiväkävelyllä pikkutiellä kylän sivussa kuten joka päivä. Siellä on joka puolella viininviljelystä. Takana näkyvät Sevennit vuoristo vain noin 8km päässä. Tämä kylä on tasankoa.
Tänään on leuto talvipäivä, normaalia lämpeempi ja aurinko paistaa. Viime päivät onkin ollut tuulista ja sateista pilvineen.
Eilen tein aamulla leipätaikinan. Lidl kaupasta saa ostaa auringonkukkasiemenistä grahamjauhoa, jossa on kuivahiivakin mukana. 99senttiä vaan maksaa kilo. Käytän siitä puolet leipätaikinakulhoon (tavallinen muovinen leivonta-astia, noin 2 litraa ehkä), jossa loput jauhot otan tavallisia vehnäjauhoja. Nesteenä on vesi, vajaa litra. Siihen lisään hiukan öljyä, vaikka jauhopussin ohjeen mukaan ei sitäkään tarvitse, koska kaikki on mukana jauhoissa suolaa myöten. Muuten leipä on ollut kuivikasta. Tällä kertaa tuli vettä liikaa, joten jauhojakin piti olla enemmän. Taikinasta tuli liian suuri astiaani. Jätin sen nousemaan. Sitten touhusin muuta. Menin tietokoneelle blogia kirjoittamaan. Unohduin siihen.
Jonkun ajan päästä kävin katsomassa ovella, jos posti oli tullut. Näin Dixoun nuoleskelevan suupieliään. Ihmettelin, mitä varten. Kaikki sapuska oli kaapissa tai jääkaapissa, mitään ei ollut näkyvissä. Sitten muistin, taikina nousee liikaa! Se paisui yli astian pöydälle asti. Ja tajusin, kuka oli käynyt sitä maistelemassa! Nyt menee taikinaa paljon haaskoon, ajattelin. Se pöydälle pudonnut osa pitää heittää pois. Ei sitä voi syödä, jos koira siihen on koskenut. Sitten tuli mieleeni, että sen osan voin kypsentää ja tehdä siitä oman joululeivän haukulle.
Laitoin uuniin ensimmäisenä Dixoun leivän. Siitä kohosi uunissa oikein hieno joululahja tälle ihmisen parhaalle ystävälle. Kun se oli kypsä, annoin maistiaisia. Maailman paras resepti, luin sen silmistä. Eläimet eivät osaa puhua, vaikka monilla muilla tavoin meille viestivätkin.
Tässä on Dixou jouluna 2013. Me oltiin päiväkävelyllä pikkutiellä kylän sivussa kuten joka päivä. Siellä on joka puolella viininviljelystä. Takana näkyvät Sevennit vuoristo vain noin 8km päässä. Tämä kylä on tasankoa.
Tänään on leuto talvipäivä, normaalia lämpeempi ja aurinko paistaa. Viime päivät onkin ollut tuulista ja sateista pilvineen.
Eilen tein aamulla leipätaikinan. Lidl kaupasta saa ostaa auringonkukkasiemenistä grahamjauhoa, jossa on kuivahiivakin mukana. 99senttiä vaan maksaa kilo. Käytän siitä puolet leipätaikinakulhoon (tavallinen muovinen leivonta-astia, noin 2 litraa ehkä), jossa loput jauhot otan tavallisia vehnäjauhoja. Nesteenä on vesi, vajaa litra. Siihen lisään hiukan öljyä, vaikka jauhopussin ohjeen mukaan ei sitäkään tarvitse, koska kaikki on mukana jauhoissa suolaa myöten. Muuten leipä on ollut kuivikasta. Tällä kertaa tuli vettä liikaa, joten jauhojakin piti olla enemmän. Taikinasta tuli liian suuri astiaani. Jätin sen nousemaan. Sitten touhusin muuta. Menin tietokoneelle blogia kirjoittamaan. Unohduin siihen.
Jonkun ajan päästä kävin katsomassa ovella, jos posti oli tullut. Näin Dixoun nuoleskelevan suupieliään. Ihmettelin, mitä varten. Kaikki sapuska oli kaapissa tai jääkaapissa, mitään ei ollut näkyvissä. Sitten muistin, taikina nousee liikaa! Se paisui yli astian pöydälle asti. Ja tajusin, kuka oli käynyt sitä maistelemassa! Nyt menee taikinaa paljon haaskoon, ajattelin. Se pöydälle pudonnut osa pitää heittää pois. Ei sitä voi syödä, jos koira siihen on koskenut. Sitten tuli mieleeni, että sen osan voin kypsentää ja tehdä siitä oman joululeivän haukulle.
Laitoin uuniin ensimmäisenä Dixoun leivän. Siitä kohosi uunissa oikein hieno joululahja tälle ihmisen parhaalle ystävälle. Kun se oli kypsä, annoin maistiaisia. Maailman paras resepti, luin sen silmistä. Eläimet eivät osaa puhua, vaikka monilla muilla tavoin meille viestivätkin.
tiistai 24. joulukuuta 2013
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
lauantai 21. joulukuuta 2013
Hyvää Joulua!
Martta Wendelin, 1893-1986
http://fi.wikipedia.org/wiki/Martta_Wendelin
copyright Paletti 2013
www.paletti.fi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Martta_Wendelin
copyright Paletti 2013
www.paletti.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)