Legot Barbien edellä

http://www.hs.fi/talous/Legot+myyv%C3%A4t+Barbie-nukkeja+paremmin/a1409803893708

Viktoriaaniseen tapaan

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/

Tässä alla kuvat viktoriaanisesta Silber&Fleming nukketalostani. Nyt löysin kaipaamani kupariastiat takan koristeeksi.

Siihen ei kelvannut mitkä vaan astiat. Myynnissä on paljon samannäköisiä uudempia kuparivuokia. Minun piti oppia tekemään ero uusvanhalla ja vanhalla tuotteella. Nuo hakemani vanhat ovat tummempaa kuparia, painavampia ja vähän paksumpia. Niissä näkyy juonteissa kulumia, joissa vihertävän hopeaa patinaa. Ja lenkkikohta ylhäällä on erilainen kuin uusissa. Lisäksi sisäpuoli on tinattu kuten oikeissa.

Ostin kuuden vuoan sarjan, 34 euroa. Niistä pyydetään yhdestäkin helpolla 15 euron paikkeella, joten sain nuo halvalla siihen nähden.

Keittiöön mahtuu vielä pieni emäntä nukke.

Keväällä haasteenani oli tämän nukketalon täyttäminen. Nyt se on jo aika täysi.

Viinisadon tuoksussa

Tässä kylämme Cave Coopérativen edustalla viininviljelijöiden traktorikuormat odottavat vuoroaan. Kaikki peräkärryt ovat täynnä viinirypäleitä. Ja ilmassa tuoksuu viini.

Ei viitsitä olla majakan vartioita

Huomenna aamulla Alèsin taajama lehdestä toimittaja tulee tekemään artikkelin nukkenallemuseosta.

Ei se itsestään tapahdu. Minä olen sen takana. Kesällä kirjoitin sinne lehden toimitukseen ja käskin tulla tekemään artikkelin. Nyt vasta tuli heiltä vastaus. Ja sovittiin aika.

Ei parane ujostella. Olen oppinut ottamaan kontaktia aina joskus myös lehtiin, jotta saisi museo julkista huomiota lehdistössä. Muuten me saadaan olla Dixoun kanssa majakan vartioita.

http://www.alescevennes.fr/portal/portal/ac/ales-agglo/presentation-agglo/ales-agglo-en-bref

http://www.alescevennes.fr/portal/portal/ac/actu/journal-ales-agglo

50 kuntaa kuuluu nykyään Alèsin kaupungin taajamaan. Meidän kylä on siinä mukana kuten kaikki Alèsia ympäröivät muutkin kylät.

http://en.wikipedia.org/wiki/Al%C3%A8s

Alèsin kaupungissa pelkästään on	40,520 asukasta kyliä lukuunottamatta.

Dixoun lomalla

Kesäsesonki loppui eilen. Ei tarvitse päivystää museossa enää joka päivä vain viikonloput ja vuosilomat.

Dixou pääsi nyt vähän vapaalle museon vahtihommista, joten mentiin Gardon joen rannalle. Uiminen on haukun lempiharrastus.

Se oli taas entisensä, yhtä pirteä ja terhakka vedessä kuin ennenkin. Ja haukkuu heti, jos sen kanssa ei leikitä. Se on varmaan pienenä oppinut leikkimään kivillä vedessä. Joskus se on ollut väsähtänyt eikä ole innostunut uimisesta, harvoin kylläkin. Mutta silloin aina on huolestunut mikä sitä vaivaa, ties vaikka kipeä tai vanhus jo. Toisaalta minulle se on ikuinen penikka, vaikka täyttää kuun lopulla 14 vuotta.

Museon sesongista tai kuluneesta elokuusta puheenollen se oli vähän pettymys. Lama näkyy nyt täällä museossakin. Meillä oli 36% vähemmän museokävijöitä kuin viime vuonna elokuussa. Toisaalta heinäkuu taas oli parempi noin 10%. Joten yhteensä ajatellen 26% häviö viime vuoteen 2013 nähden.

C'est la vie, sanoo ranskalainen. Eli sellaista elämä on. Ei se aina ole pelkästään voittokulkua, vaan häviöitä on välillä. Ylä-ja alamäkeä. Mutta eteenpäin mennään joka tapauksessa. Ensi vuonna museolla on 15. toimintavuosi. Se on jo saavutus sinänsä.

Täytyy ottaa esille taas kerran nukkenallemuseo yhdistyksen filosofia: "On parempi olla 100 ystävää maailmassa kuin 100 ruplaa taskussa", sanoo venäläinen sananlasku.

Virtuaali vierailuja

http://www.avl.fi/2014/08/varsinais-suomen-museopaiva-houkuttelee-nayttelyihin/

http://www.aura.fi/nahtavyydet.html#poikettava

http://www.kuntsari.fi/2014/08/heinantekoa-ja-sokerijuurikkaita/#.VANn1hb_rKc

Mitä kuuluu joutsenille?

Eileen käytiin Anduzessa ruokaostoksilla ja samalla poikettiin puistoon katsomaan toukokuun lopulla syntyneitä joutsenen poikasia. Ne ovat jo isoja kuten kuvassa näkyy. Niitä on kolme, vaikka tässä on niistä vain kaksi.

Eläimiä on hauska seurata. Siellä puistolammessa on nyt kaikkiaan 6 joutsenta, yksi perhe ja yksinäinen joutsen, myös hanhi-ja puluperheitä.

Sommièresin kylässä on vieressä kulkevassa joessa myös paljon elämää. Pittoreski valkoinen- ja musta joutsenpari. Ehkä mennään ensi viikonlopulla Sommièresin kirpparille, koska ei tarvitse kiirehtiä takaisin klo: 11:ksi, kuten nyt kesäkuukausina. Syyskuun viikonloppuina museo aukeaa vasta klo 15.

Kuva AMS.

Piika puuttuu kyökistä

Tässä kuva viktoriaanisesta keittiöstäni. Se on hyvin varustettu, vaikka varusteet ovat vanhan ajan tyyliin.

Nyt siellä on jo kippoa jos jonkinlaista, on puista, kuparista, messingistä, savesta...kaikki luonnon aineista tehtyä, ei keinotekoisia kuten nykyään. Ja kädenjälki näkyy. Käsinkudottua pellavaakaan ei ole unohdettu.

Keittiötakkaa voi vielä koristella sen ylaosassa. Tämä koristelu on lempihommaani. Siksi viktoriaaninen talo sopii minulle hyvin tehtäväksi.

Viimeinen hankintani on nuo miniatyyri saviastiat. Osan niistä laitoin toiseen 1800-luvun lopun nukketaloon. 35 euroa maksoi. Kalliita ne ovat. Mutta ne ovat aitoja.

Mittasuhteet heittelevät hiukan pikkuruisesta jättiläismäiseen, mutta ei se haittaa. Se tekee vaan kokonaisuuden koomiseksi.

Piika puuttuu huushollaamasta kyökistä. Sitten se on elävämpi. Posliininukke ei saa olla 10cm suurempi.

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/721576366...
39 Kuvaa 642 Näyttöä

Koulu 100 vuotta sitten Suomessa

http://www.kokkola.fi/ett/ETT/ett_mediassa/juttupalsta_kokkolalehdessa/fi_FI/kouluopetus/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansakoulu

Wikipedian mukaan:
"Vuonna 1886, kahdenkymmenen vuoden kuluttua kansakouluasetuksen antamisesta, Suomessa oli vielä sata maalaiskuntaa, joissa ei ollut kansakoulua. Vuonna 1901 niitä oli enää seitsemän. Lukuvuonna 1900−1901 kansakoulua kävi 34 prosenttia kouluikäisistä maalaislapsista. Kymmenen vuotta myöhemmin osuus oli 51 prosenttia ja oppivelvollisuuden tullessa voimaan 68 prosenttia.
Oppivelvollisuuslaki säädettiin vasta Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1921.

...käytännöllinen leima. Tässä suhteessa tärkeä oli käsityön opetus; usein käsityö oli ainoa oppiaine, joka sitoi oppilaan mielenkiintoa kouluun. 1920-luvulta lähtien kouluihin perustettiin myös puutarhoja, joiden ansiosta puutarhaharrastus levisi maaseudulle. Opetukseen liitettiin lisäksi taloudellisuus- ja säästäväisyyskasvatus.
Kansakoulujen yhteiskunnallinen merkitys korostui varsinkin maaseudulla Suomen itsenäistymistä edeltäneinä vuosikymmeninä muutenkin kuin opettajien tekemän opetustyön ansiosta. Monessa maaseutuyhteisössä kansakoulunopettaja oli ainoa tai lähes ainoa kirjoitustaitoinen henkilö. 
Kansakoulun ja opettajien merkitys suomalaisen yhteiskunnan, varsinkin maaseudun olojen kehittäjinä ja uudistajina oli siis todella suuri."

http://oppiminen.yle.fi/historia-suomi/koulun-historiaa

http://oppiminen.yle.fi/suomen-historia/koulun-historiaa/ensimmainen-koulu-aapinen

http://oppiminen.yle.fi/historia-suomi/koulun-historiaa/itsenaisen-suomen-oppivelvollisuuskoulu

http://www.museo-opas.fi/fi/museo/koulumuseo-lagstad 

Koulu 100 vuotta sitten Ranskassa ja muualla

Tässä viimeinen kirppari löytö Anduzesta. Eilen sain sen 8 eurolla. Ei ollut kallis, koska se oli paksun pölyn peitossa.

Tämä on kolmas kansakoulu todistus, joka on nyt koulunäyttelyssämme. Toiset kaksi ovat vaatimattomimmissa kehyksissä, kaikki 100 vuotiaita tai hiukan vanhempia.

Wikipedian mukaan 1900-luvun alussa Ranskassa vain 25-30% kansasta sai päästötodistuksen kansakoulusta, eliitti ja opettajan suosikit. Joten tuo todistus oli hyvin arvostettu ja se kehystettiin usein ja ripustettiin seinälle.

Näin komeita kansakoulutodistus kehyksiä en ole ennen nähnyt. Yleensä ne ovat mustissa kehyksissä. Niitä oli kokonainen seinä täynnä koulumuseossa l'Isle sur la Sorguesissa Provencessa.

http://fr.wikipedia.org/wiki/Certificat_d%27%C3%A9tudes_primaires

Tämä kultaraamein kehystetty todistus on varmaan ollut rikkaassa perheessä, jossa se on sopinut muiden taulujen sekaan.

Eilen piti löytää paikka tuolle hienolle taululle. Takan päällä on ennestään yksi kehystetty koulutodistustaulu yms. Tein siihen tilaa tuolle isommalle ja järjestin muut tavarat osittain muualle. Sitten iltapäivällä tuli museoon väkeä. Uusi löytöni huomattiin heti parhaalla paikalla koulunäyttelyssä. Se on toisaalta vähän koominen. Nykyaikana se huvittaa.

Museokävijöiden joukossa oli yksi madame vanhan äitinsä kanssa. Hän kertoi olevansa työssä Kirjurin museossa naapurikylässä. Kirjurimuseon isäntäväki oli täällä ihan ensimmäisinä vuosina ja ostin heiltä yhden vanhan pulpetin ja koulukaapin, joka kyllä muistuttaa vaatekaappia, vaikka se on oikea koulukaappi. Kun puhuttiin enemmän kaikesta, madame sanoi heidän olevan italialaista alkuperää. Molemmat vanhemmat olivat tulleet Sisiliasta vuosisadan alussa. Hänen 86-vuotias äitinsä ei ole koskaan käynyt koulua, edes tuota alakoulua...Joten siinä näkee, millaista oli ennen vanhaan. Etelä-Italiassa oli köyhää. Kaikki eivät päässeet edes kouluun.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sisilia

http://www.museeduscribe.com/

Muuten nukkenallemuseon korteista puheenollen, 52 euroa on jo tienattu. Eli se 250 kortti kappaleen hinta. 50 senttiä yli tuli eilen, kun myytiin taas 4 korttia. 6 henkeä oli museossa, enemmän tai vähemmän paikallisia eläkeläisiä tällä kertaa. Joten tästä alkaen kaikki korttimyynti on plussaa yhdistyksen kukkarossa.