sunnuntai 18. elokuuta 2019

Aika on säilyttää ja aika heittää pois

Toissa viikolla tuli puhelinsoitto. Vanhempi naisääni tarjosi vanhoja nukkejaan museoon, 50-luvulta ja 70-luvulta. Sovittiin, että tänne voi tulla Alèsin kaupungista nukkejaan näyttämään. Jos en huoli, he vievät ne roskikseen.

Kerran olen saanut kalliin suuren 1900-alun Jumeau posliininuken, kun sen omistaja ei merkistä tiennyt ja toi sen tänne omien 50-luvun lelujensa mukana. Joten tietyllä varauksella käskin nyt tuoda nuket näytille.

Kun he tulivat ovikelloa soittamaan, mies kantoi valtavaa huonoa pahvilaatikkoa 70-luvun rikkinäisiä halpatuontinukkeja täynnä. Näky oli suoraansanoen sellainen, että siinä on roskisnuket. Mutta rouvalla oli mukanaan likainen matkalaukku täynnä hänen omia nukkejaan ja yksi nalle 50-luvulta. Raynal, Petit Collin, ranskalaisia kuuluisia jokatytön merkkejä. Ja ne olivat paremmassa kunnossa, vaikka vanhempia kuin 70-luvun nuket. Hyvin tehty kestää, mutta huonosti tehdyllä ei ole tulevaisuutta.

Sanoin heti, etteivät ne uudemmat nuket kiinnosta, mutta vanhemmat kyllä. Joten he veivät toiset takaisin autoon ja tulivat takaisin.

Kutsuin heidät nyt museoon katsomaan. Meillä oli mukava keskusteluhetki ja he olivat yllättyneitä kokoelmastani. Arvata saattaa näiden paikallisten ennakkoluulot, joilla he tänne tulivat ja tarjosivat roskiin heitettävää tavaraa. Mahtaisivatko jonnekin valtion museoon roskiinvietävää viedä kuin tunkioon. Ei museo ole kaatopaikka! En minä vaan kehtaisi. Epäkunnioittavaa se on. Taisivat tietää, että me ei olla ranskalaisia.

Korjattavaa ja puhdistettavaa on silti noissakin, joita näkee kuvassa matkalaukussa. Nallelta puuttui silmä ja korvan paikkasin heti. Pesulle se joutuu piakkoin kuten melkein kaikki nalleni ovat joutuneet, muuten ovat bakteeri- ja koipesiä kuten vanhat vaatteet nukeilla. Matkalaukku vaatii myös siivouksen. Osa vaatetavarasta menee roskiin, koska huonoa, otan vaan parhaat päältä. Kaikkea siihenkin mahtuu.  Nuken kädet ovat irti ja korjata täytyy.

Isäntä oli puhelias ja sanoi, että täällä museossa täytyisi olla paljon aikaa, jotta kaiken näkisi. Tarinoita riitti sillä herralla elämän varrelta. Matkustelleet he olivat. Emäntä oli elänyt lapsuutensa Afrikassa, jossa vanhemmat olivat töissä ennen. Poislähtiessään he sanoivat, että kunnan pitäisi antaa tilat museolle. Niin aika useasti meille sanotaan.

Ilo oli huomata, miten heidän paikallisina ranskalaisina negatiiviset ennakko-odotukset museosta muuttuivat positiiviseksi.


Eilen oli nämä kaksi pariisilaista teiniä museossa. Toisen isovanhemmat asuvat täällä Lézanissa. He olivat nähneet museokylttimme kylällä ja tulivat siksi tänne katsomaan. Historia kiinnostaa. Ihmeesti he tiesivät jo kaikkea.

Mukavaa, kun täällä näkee kaikkia sukupolvia.

Muuten muodista puheenollen. Tässä kaksi pariisitarta näyttävät viimeistä muotia. Hiuskampausvinkki. Oma hiusväri, eikä mitään sähkön sinistä, -punaista, -tai muita erikoisia hiusvärejä, joita Suomessa näkee nuorisolla. Kummallakaan ei ole meikkiä. Ei mitään sotamaalauksia, kuten toisilla on Ilta-Sanomissa tai muualla nuorilla. Luonnollisuus on valttia.

maanantai 12. elokuuta 2019

1800-luvun taikaa





Lauantaina oli Barjacin antiikkimarkkinoiden ensimmäinen päivä sen koko viikon tapahtumasta. Sanotaan, että silloin on paras aika tehdä löytöjä.

Joten suurella innolla aamulla oltiin jo klo8:n aikaan sinne lähdössä autolla haukun kanssa.

Mutta huonosti alkoi aamu, kun huomasin takarenkaan olevan aika tyhjä. Kiitos Sébastienin, joka tuli vaihtamaan auton "pelastusrenkaan" ja pääsimme matkaan. Olisi ollut suuri pettymys, jos ei olisi päässyt tälle kesän hupireisulle.

Täytyy päästä tuulettumaan aina välillä pikkukylästä. Sitäpaitsi Barjacin kansainväliset antiikkimarkkinat on toisessa pikkukylässä, "ei missään" sekin kylä muuten on, ei se mikään erikoisen tunnettu paikka ole muutakuin noista antiikkimarkkinoistaan.

Se on pari kertaa vuodessa, en sieltä aina osta mitään. Mutta aina oppii uutta ja näkee ihmisiä.

Tällä kertaa ostin tämän puisen laatikon.

Olen jo jonkin aikaa hakenut vanhaa hattulaatikkoa, kirstua, matkalaukkua, tms., johon voisin tehdä nukketalon. Huonekalut ovat jo valmiina tai sitten hankin toiset siihen sopivammat. Tämän nähdessäni heti ajattelin, että siinä se uusi nukketaloni on. Ja se monipuolistaa kokoelmaa, koska on erilainen. Arvoitus sen oikea tarkoitusperä oli vielä siellä ostohetkellä, vasta kotona se selvisi.

Minua viehättää salaperäinen 1800-luku, se oli ensivaikutelma, kun näin käsinmaalatun pariskunnan vaatteet.

Naisen pussihihamekko on 1830-luvun tyyliä, ja silinterihattuinen mies sopii kuvaan.



Tekstistä ei saa selvää, saksaa tai hollantia.

Se muistuttaa suomalaista 'vakkaa' muodoltaan  Taivutettua puuta ja kiinnitetty jotenkin sitomalla 1800-luvun tyyliin, kun kaikki käsityönä tehtiin.

Netistä sain samana iltana muutamassa tunnissa paljon lisätietoa. Tämä on saksalainen tai hollantilainen bride's box eli Brautschachtel. Sulhasella oli tapana antaa sellainen morsiamelleen lahjaksi hääpäivänä. Sinne hän voi kerätä muistoja yms. pieniä tavaroita. Tämä on kooltaan 47x30,5x19cm kuten useimmat.

https://www.pinterest.fr/pin/806003664531272690/

https://de.wikipedia.org/wiki/Spanschachtel

https://www.spanschachtelmacher.com/

https://www.philamuseum.org/collections/permanent/186158.html?mulR=18364%7C235

Missä ja milloin lie ollut tämäkin vanha tavara ja kenellä. Oma salainen tarinansa on silläkin. Romantiikkaa se pitää sisällä viimeisten alkuperätietojen mukaan.

Nyt rakennan sille tuntemattomalle nuorelle hääparille kauniin kodin lähes 200 vuoden jälkeen tähän jäljelle jääneeseen lahjaan. Niin 'vakka kantena valitsee' ja elämä jatkuu Nukkenallemuseossa.

maanantai 29. heinäkuuta 2019

Nukkenallemuseon puolivuotiskauden uutiset

http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/yhd.kirje26.7.19.pdf

Siinä viimeisimmät Nukkenalle-museouutiset eli puolivuotiskauden yhdistyskirje.

Kuvassa alla Ypäjän kansakoulun opettajan kirjoittama muisto muistivihkooni 60-luvulla. Se koulukin nyt lopetetaan ja on myynnissä. Kuten monet muut maaseudulla.

https://huutokaupat.com/1387061

Siinä Ypäjänkylän koulu.

tiistai 23. heinäkuuta 2019

Miljoonamuseoita, vanhaa ja uutta

http://www.saintjeandugard.fr/wp-content/uploads/2017/10/AUTOMNE-2017.pdf

http://www.maisonrouge-musee.fr/

14miljoonaa investoitu tähän vanhan silkkitehtaaseen, kun se muutettiin Sevennien perinnemuseoksi.

https://fr.wikipedia.org/wiki/Mus%C3%A9e_des_vall%C3%A9es_c%C3%A9venoles






























https://www.musee-du-jouet.com/

Tässä alla yli 7 miljoonan investointi lelumuseoon, kun rakennus uudistettiin. Näin siitä lehtijuttuja netissä, niitä ei löytynyt enää, olisin linkannut tähän.

Arkkitehtuuri on modernia, siis vastakohta ylläolevalle. Tuon lelumuseon edustalla symbolina on punainen kiinalaistyylinen jättinalle, joka kuvaa hyvin nykyaikaamme.

Makuasioista ei sovi kiistellä. Mutta mielipiteensä voi sanoa. Ylimmäinen vanha arkkitehtuuri on ihastuttava, alimmainen uusi moderni on järkyttävä.

Pelastetaan vanha arkkitehtuuri!



Hieno vanha tiilitehdas rakennus, kunnostettuna komeaa vanhaa arkkitehtuuria, jota olivat ennen tehtaatkin. Vahinko, kun on annettu pilata graffiteilla, ne saavat kaikki näyttämään roskisrakennuksilta.

Siinä olisi tilaa Nukkenallemuseolle! Sinne mahtuisi hyvin yli 70 vanhaa nukketaloa, yli 300 vanhaa nallea, kaikki vaunut eri ajoilta, nukkekokoelma, entisajan koululuokka yms. Niin voisin lainata kokoelmani Forssan kaupungille.

Forssan likat, Hilma ja Saara, joiden tykönä lapsena käytiin, jopa Forssan kirkkomaalla haudan takaa siitä iloitsisivat. Oppikoulussa opittiin tykkäämään kulttuurista.

Onko se vielä olemassa?

Tässä Ranskan ympäriajosta kuvia.Tänä vuonna sen reitti kulkee kylämme läpi.

Ylimmässä kuvassa näkee pienten kuvien joukossa kuvan tästä museosta nukkeineen. Siihen päästiin, koska Pont du Gardin markkinoinnista huolehtiva ranskatar kävi täällä sitä varten jo tammikuussa.

Hyvä mainos museolle. Tosin ei tiedä jos se välittömästi tänne museokävijöitä tuo.

Joka tapauksessa paikallisille on siinä ihmettelemistä, että Nukkenallemuseo on vieläkin olemassa! Se kysymys on ollut kuin ikuinen. Viitsivätkin 19vuotta samaa asiaa kysyä.
























Siinä ne Ranskan ympäriajajat pyöräilevät kilpaa säällä kuin säällä. Nyt ei sada, ukkosta, myrskyä, on aika tyyntä. Mutta lämpömittari lähentelee paikoittain 40°C! Yleensä sellaisella säällä urheilusuoritukset kielletään. Nyt lukee vain uutisissa, miten monta pulloa vettä noille kilpailijoille juotetaan, jotta kestävät tulikokeensa.

Businesstä tuossakin tapahtumassa on paljon mukana kuten yleensä. Toivottavasti ei kukaan noista tuuperru.

Iltapäivällä pyöräilijät saapuvat kyläämme. Joku voi tulla museoon, koska valtava yleisö seuraa heidän kintereillään. Ja hiljainen kylätiemme tulee elämää täyteen.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Hevosia katsomassa kävelyretkellä

Nämä hevoset tuntevat jo meidät. Joka kerta, kun mennään sinne kävelemään, ne tulevat tervehtimään ja silitettäväksi. Camarguen hevonen on sosiaalinen.

Ensi viikoksi on luvattu intiaanikesää eli lähes 40°C hellettä. Yötkin ovat sitten trooppiset, 20°C kai, toivottavasti ei paljoa yli, ettei mene yöuni. Lopuksi sää muuttuu ukkoskuuroiksi viikonlopuksi.

Onneksi taloni alakerta ja toinen kerros pysyvät normaaleina, eikä liian kuumina muurattuine kiviseinineen. Vaikka kolmas kerros tulee kuin saunaksi, koska sen seinät on levytetty kivien päälle ja tapetoitu.
Ulkona niin kuumalla ilmalla ei voi olla kuin haukun aamu-päivä-ja ilta ulkohuusireisuilla.

Nizzassa Suomesta tullessa oli lämpötila mittarissa 38°C, vaikka vähemmän oli ennustettu säätiedotuksessa. Lentokentältä ulos tullessa oli saunamainen ilma, siitä erilainen, että jotenkin huonon olon teki, eihän sauna tee. Aamuvarhaisella kävin lentokentän ulkopuolella ja huomasin, että päivälämpotilat myös yöllä, kuten olin nähnyt säätiedotuksessa. Se tuntui uskomattomalta, miten mahdollista. Lentokentällä sisällä oli viileää, koska koneistettu tuuletus niin kuin kaikissa moderneissa halleissa.

Onneksi talossani ei ole sellaista konemaista ilmaa, vaan luonnollinen tuuletus. Kesällä ikkunat ovat auki yötä päivää varjoiselle kadulle ja niin on hyvä ilma, painovoimainen. Kun nyt haen toista taloa museota varten tai muuten, en vaan huolisi mitään epäluonnollista koneilmaa.

Nykyään lehdissä on usein juttuja Suomessa kosteusongelmista.Täällä Ranskassa kuten muuallakin on niitä myös, mutta Välimeren ilmastossa kuuma ympärivuotinen auringonpaiste kuitenkin kuivattaa välillä paikat, jos on ollut vesivuotoja. Pohjolan kylmässä ilmastossa on eri asia.


lauantai 20. heinäkuuta 2019

Kasvinkeräilystä Agatha Christieen maailmaan

Minulla on koulunäyttelyssä museossa 3 kasvistoa, tämä kuvan oma ja sen lisäksi Seijan ja hänen veljen.


Kesäloma oppikoulussa kului kasveja kerätessä.

Mahtaako niiden kasvieni joukossa olla myös ukonhattu, joita näkyi nurmilla siihen aikaan. Viime aikoina olen saanut tietää, että se on kauhea myrkkykasvi. Nimikin on tuttu lapsesta asti. Ei niiden kaikkien vaarallisuudesta tiennyt ennen. Toisaalta sekä myrkky- että lääkekasveja.

Englannissa on myrkkypuutarha Agatha Christien tyyliin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ukonhattu

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Alnwick_Garden

Myrkkypuutarhan nettisivu on outo, koska siitä saa kaikkea muuta kuin pahan myrkkykäsityksen. Yritetty tehdä sopivaksi koko perheen ajanviettopaikaksi, vaikka paikka voisi olla kohtalokas. Vain sisäänkäynti ilman uloskäyntiä, kuten kuolemanpuutarha kauhuelokuvissa!

https://www.alnwickgarden.com/

https://web.archive.org/web/20150405215459/http://www.alnwickgarden.com/explore/whats-here/the-poison-garden

Siitä tulee mieleen London Dungeon, jossa olin kesällä 1987. Sen sisäänkäyntioven yläpuolella oli silloin kirjoitus: ”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää”. Eli se oli kuin manala. Ja vieressä Auguste Rodinin veistoskuva Ajattelija. Nyt siinä netin mukaan lukee: Enter at your peril. Joten sitä on muutettu.

https://www.thedungeons.com/london/en/

The Thinker by Auguste Rodin. Grubleren, in Ny Carlsberg Glyptotek.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ajattelija_(taideteos)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jumalainen_n%C3%A4ytelm%C3%A4

Wikipedia: Jumalainen näytelmä (ital. La divina commedia) on italialaisen Dante Alighierin 1300-luvulla italiaksi kirjoittama runoelma.
Helvetin portin yläpuolelle kirjoitettu lause ”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää” on kirjan tunnetuin ja usein siteerattu fraasi.

Heinäkuussa 1969

Kun telkkarista katsottiin #1kuukävely1969, ne uutiset eivät päässeet päiväkirjaani.

Sitävastoin kirjoitin kotona heinänteosta, heinäkasassa sotkemisesta,11 kasvia tuli kerättyä koulun kasvistoon, kesäloma oli parhaimmillaan kotiväen ja ystävän kanssa, jätskituutti haettiin kipsalta.

Taas kaikki vanhat muistot mun palaa mielehen...

Koti-, harrastus-, muoti-ja kouluasiat täyttivät päiväkirjat lapsena ja teininä. Uutisia katsottiin telkkarista tai kuunneltiin radiosta perheen mukana, mutta siinä kaikki. Ei ne vielä liikuttaneet paljoa lapsen-ja nuoren maailmaa, jos ei ollut jotakin mullistavaa.

Radiota kuunneltiin paljon, se oli melkein aina auki. Telkkarista katsottiin kotimaiset elokuvat ja kaikki amerikkalaiset hyvät klassikot.

Päiväkirjaan kirjoittaminen oli meille kaksosiskon kanssa kuin scrapbook, jonne koottiin valokuvia, vintistä vanhoja lehtileikkeitä, erilaisia muistoja yms. Siitä tulikin meille niin aikaavievää, että koulun läksyt jäivät usein sivuasiaksi. Elokuvatkin veivät aikansa.

Tässä otteita MINI-päiväkirjastani. Mini ja Maxi hame muoti on vaikuttanut muuhunkin kuin ajan vaatemuotiin, kun noita pikkuvihjokin on ollut.


keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Koulupäivä v.1911 ja muuta vanhassa kouluvihossa

Manti tätini kirjoittaa koulupäivästään joskus v.1911 tai myöhemmin.

Äiti pikkusiskona on tuhrinut hänen vihkoaan. Meille hän kertoi perheen kuopuksena saaneensa vapaan kasvatuksen. Niinpä myöhästyi aina koulusta, se oli kurjaa. Siksi meille, omille lapsilleen, äiti piti kovan kurin.




Alempana Manti kertoo kouluvihossaan aittarakennuksesta. Kuvassa Manti pienenä.