Jo monta vuotta minulla on ollut ajatus, että teen Peppi Pitkätossu nuken.
Ennen hain vanhoja Peppi Pitkätossuja Suomen kirppareilta, mutta turhaan. Siellä on nähnyt vain halpatuonti tavaraa. En sellaista viitsi ostaa ajattelin, vain kerran pienen kokoisen ostin. Toistaalta se kuvaa nykyajan kulutusyhteiskuntaa ja persoonatonta sarjatuotantoa. Näitä peppejä löytyy miljoonittain kaikkialta, kuvassa oikealla ylhäällä terassinukketalossa:
Kerran näin Tukholmassa Lelumuseossa vanhan Peppi nuken. Harvinaisuus.
Minulla on Peppi Pitkätossun talo museossa nukkeineen ja se on valmistettu Suomessa (Martinex OY). Lisäksi kai ruotsalainen nukke 70-luvulta.
En ole aikoihin tehnyt käsitöitä, joten otin sukkapuikot, virkkuukoukun ja langat esille. Sitten hommiin.
Ideoita hain Googlen kuvista (Pippi Longstocking). Mutta lopputulokseni oli se, miten onnistuin kaiken tekemään kotitarpeilla. Niin ei tarvinnut hankkia materiaalia, vain punertavan tukkalangan ostin,
1,29euroa. Täytteenä on vanhat sukkahousut, tuli nekin sitten uusiokäyttöön kierrätettyä. Minulla on korjussa vielä käsityötavaraa sen verran, vaikka
vein niitä suurimman osan Emmaukseen, kun siivosin varastohuonetta viime
vuonna.
Kudoin samalla yksinkertaisella periaatteella kuten vuodesta 1985, jolloin nuken teko oli harrastukseni. Ja niitä kertyi siihen aikaan n.50 erilaista kuin nukketehtaasta. Se kokoelma on ollut jo vuosikaudet pahvilaatikoissa, ei ole tilaa enää täällä museossa. Koska kaikki vanha herättää muistoja ja siksi olen sitä keräillyt. Niin menestys on taattu.
Tässä alla tämä uusi Peppi Pitkätossuni videona, jossa näkyy sen kaikki tekovaiheet sukkanauhoja virkattuine housuineen unohtamatta:
https://twitter.com/1000histoires/status/1227902611271094273/video/1
torstai 13. helmikuuta 2020
maanantai 3. helmikuuta 2020
Uusi yhdistyskirje eli museouutiset 2020 talvi
http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/yhdistyskirje3.2.2020.pdf
Nukkenalleyhdistys ry.(Ranskassa rekistöröity yhdistys, ei Suomessa, koska museo on Ranskassa).
Nukkenalleyhdistys ry.(Ranskassa rekistöröity yhdistys, ei Suomessa, koska museo on Ranskassa).
Uusi artikkeli Nukkenallemuseosta
wp-content/uploads/2020/01/journal-ales-agglo-n75-fevrier-2020.pdf
Tässä vapaamuotoinen suomennukseni:
_________________________________________________________________________________
Tässä vapaamuotoinen suomennukseni:
_________________________________________________________________________________
Nukkejen ja nallejen maassa
Lézanissa
Nukkenallemuseon kokoelmasta löytyy muistoja 1700-luvun lopusta
tähän päivään.
Kannattaa poiketa
sinne nyt museon 20.juhlavuotena!
Kukapa ei
liikuttuisi nähdessään talo täynnä vanhoja nukkeja ja nalleja,
joilla monet sukupolvet ovat leikkineet ja, jotka ovat lohduttaneet
monia lapsia.
Mitä kaikkea vanhat
leikkikalut voivatkaan tarinoida meille ? Ne ovat ajankuvia,
kertovat entisaikojen erilaisista elämäntavoista, tietotaidoista...
Tässä 20. vuotta
täyttävässä museossa kunnioitetaan aitoa vanhaa ja se on myös
kaikenlaisia yllätyksiä täynnä.
2500 artikkelia
Suomalainen
Ulla-Maija Suonpää on alkanut matkustella v.1985. « Pariisissa
ja Lontoossa näin museoissa kauniita nukke-ja nallekokoelmia. »
Siitä lähtien hän on alkanut keräillä vanhoja leluja ja muuta
lapsuuteen liittyvää. Hänen museossaan on 2500 artikkelia. Mutta
kaikki ei ole kronologisessa järjestyksessä. Parasta seurata
Ulla-Maija opasta, jotta kaikkein kauneimmat eivät jää huomaamatta
kuten nukke 1770-luvulta, 1,3cm artikuloitu puunukke, Steiff-nalle
1915 vuodelta, tai onnentuoja-nukke, jota ranskalainen
1.maailmansodan sotilas piti rintamalla…
Ennen muovin
vallakumousta
Ennen nukkeja
valmistettiin aikansa keinoin ja materiaalein. Niitä tehtiin
vahasta, puusta, paperimassasta, posliinista...hiukset oikeaa hiusta,
korut jotakin oikeaa, kallista kangasta…
« Lelut olivat
realistisia, muovin vallankumous muutti kaiken », sanoo
Ulla-Maija ja näyttää 1970-luvun nukkea vitriinissä.
Kokoelma on
kansainvälinen ja nyt se on liian suuri tähän kylätaloon. Museo
hakee yhteistyökumppaneita toisista museoista, jotta kaikki olisi
paremmin esillä.
« Myös
monipuolistaa täytyy, aarteen metsästys jatkuu. Nyt olen
kiinnostunut poikien leluista ja alan hankkia niitä enemmän ».
____________________________________________________________________________
Muutama kommenttini tästä artikkelista:
Minun tuli mieleeni
heti, että vanhimpien nukkejen viereen vitriiniin täytyy löytää
1900-alun tai vanhempi pienehkö kangasnukke. Koska tuo toimittaja
oli jättänyt pois kankaan nuken teko materiaalina, vaikka se on
niitä vanhimpia materiaaleja, joita arkeologisissa kaivauksissa on
löydetty. Savi myös.
Loppulauseen
miestoimittaja paisutteli. Vaikka minä sanoin, että poikien leluja
ostan, jos saan halvalla, en muuten. Enkä niistä ole erikoisen
kiinnostunut. Hän niitä vähän kaipasi kai. Muuten tämä
haastattelu meni hyvin ja he olivat kauan ja kiinnostuneita kaikesta,
toimittaja valokuvaajansa kanssa.
Kuvani nukketalon
edessä on vanha, vuodelta 2014, kun Alès Agglo kävi tekemässä
artikkelin ensimmäistä kertaa. Nytkin he ottivat paljon kuvia,
mutta laittoivat sitten tuon vanhan.
Artikkelissa
sanotaan, että aloin matkustaa v.1985. Aikaisemmin minä aloin. 1977
oli ensimmäinen seikkailu Ranskaan Bretagneen…
_______________________________________________________________________________
https://www.ales.fr/territoire/la-ville-et-lagglo/ales-agglomeration/
Tässä alla Alèsin kuntaisliitosta, johon kuuluu 72 kuntaa ja yli 130 000asukasta.
_______________________________________________________________________________
https://www.ales.fr/territoire/la-ville-et-lagglo/ales-agglomeration/
Tässä alla Alèsin kuntaisliitosta, johon kuuluu 72 kuntaa ja yli 130 000asukasta.
perjantai 24. tammikuuta 2020
Amerikan terveiset
Jo jonkin aikaa suunnittelin vanhoja valokuvia 1800-luvulta nukketalon tauluiksi. Samalla kokoelma monipuolistuu, kun on vähän myös valokuvauksen historiaa.
https://www.parisphoto.com/fr/glossaire/daguerreotype/
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/vuonna-1839-esiteltiin-ensimmainen-menestyksekas-valokuvausmenetelma-valotusajat-olivat-530-minuuttia-eika-kopioita-saanut/b5c93afb-79db-362c-81e3-13ca46898a3e
https://www.pietarsaarensanomat.fi/uutinen/569606
Pietarsaari: "Harvinainen näyttely esittelee tarkoin varjeltuja kuva-aarteita museolla: Arkiston kätköistä tuotiin esille oikein vanhat."
https://www.valokuvataiteenmuseo.fi/sites/default/files/inline-attachments/2017-01/ajoitustaulukko.pdf
1840-luvun ensimmäiset kuvat olivat daguerreotype-kuvia ja sen jälkeen oli ambrotype-kuvat 1850-luvulla. Ne ovat kuin peilikuvia ihmisistä, hyvin tarkkoja. Mutta vaativat suojakotelon, ilman sitä ne hapettuvat, menevät pilalle. 1850-60-luvuilla alettiin tehdä halvempia ferro-eli tintype-kuvia, jotka säilyvät ilman koteloa, joten hankin niitä tauluiksi. Niistä tuli enemmän koko kansan kuvia eikä vain rikkaiden. Ei enää tarvinnut mennä valokuvaamoon välttämättä pitkäksi ajaksi poseeraamaan kuvausta varten, vaan kiertävät kuvaajat kuvasivat markkinoilla ja se oli vähän kuin instant-kuvia, sai mukaansa saman tien. Mutta ne kaikki 1800-luvun ensimmäiset olivat uniikkeja ilman negatiivia, koska otettu levylle suoraan.
Viime aikoina olen surffaillut netissä ja hakenut noita nukketalon tauluja. Amerikan ebayssä on parhaat valikoimat. Nuo nukketalon peräseinän kuvat ovatkin amerikkalaisia, pariskunta ja tyttö ja poika, 1800-luvun puolesta välistä Amerikan sisällissodan ajalta.
Daguerreotype kuvat varsinkin ovat kuin haamukuvia, koska ovat kuin peilistä suoraan otettu. Ne ovat parhaita. Kyllä nuo myöhemmätkin hyviä ovat. Kun niitä hain netistä joskus iltamyöhään, oli kuin ihmisten haamuja olisi katsellut. En silti nähnyt painajaisia. Mutta vältin iltahakuja.
Valokuvat saavat nyt tämän nukketalon elämään. Mikä lie näiden neljän ihmisen elämäntarina? Tervetuloa tänne museoon!
Tyttökuvan takana on postimerkin näköinen veromerkki, jossa presidentti George Washingtonin kuva.
Amerikan sisällissotaa varten kerättiin rahaa verottamalla kansalaisia milloin mistäkin. Vaikka vähänkin, siitä kertyi, kun maksajia oli paljon.
Alla linkit.
https://www.parisphoto.com/fr/glossaire/daguerreotype/
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/vuonna-1839-esiteltiin-ensimmainen-menestyksekas-valokuvausmenetelma-valotusajat-olivat-530-minuuttia-eika-kopioita-saanut/b5c93afb-79db-362c-81e3-13ca46898a3e
https://www.pietarsaarensanomat.fi/uutinen/569606
Pietarsaari: "Harvinainen näyttely esittelee tarkoin varjeltuja kuva-aarteita museolla: Arkiston kätköistä tuotiin esille oikein vanhat."
https://www.valokuvataiteenmuseo.fi/sites/default/files/inline-attachments/2017-01/ajoitustaulukko.pdf
1840-luvun ensimmäiset kuvat olivat daguerreotype-kuvia ja sen jälkeen oli ambrotype-kuvat 1850-luvulla. Ne ovat kuin peilikuvia ihmisistä, hyvin tarkkoja. Mutta vaativat suojakotelon, ilman sitä ne hapettuvat, menevät pilalle. 1850-60-luvuilla alettiin tehdä halvempia ferro-eli tintype-kuvia, jotka säilyvät ilman koteloa, joten hankin niitä tauluiksi. Niistä tuli enemmän koko kansan kuvia eikä vain rikkaiden. Ei enää tarvinnut mennä valokuvaamoon välttämättä pitkäksi ajaksi poseeraamaan kuvausta varten, vaan kiertävät kuvaajat kuvasivat markkinoilla ja se oli vähän kuin instant-kuvia, sai mukaansa saman tien. Mutta ne kaikki 1800-luvun ensimmäiset olivat uniikkeja ilman negatiivia, koska otettu levylle suoraan.
Viime aikoina olen surffaillut netissä ja hakenut noita nukketalon tauluja. Amerikan ebayssä on parhaat valikoimat. Nuo nukketalon peräseinän kuvat ovatkin amerikkalaisia, pariskunta ja tyttö ja poika, 1800-luvun puolesta välistä Amerikan sisällissodan ajalta.
Daguerreotype kuvat varsinkin ovat kuin haamukuvia, koska ovat kuin peilistä suoraan otettu. Ne ovat parhaita. Kyllä nuo myöhemmätkin hyviä ovat. Kun niitä hain netistä joskus iltamyöhään, oli kuin ihmisten haamuja olisi katsellut. En silti nähnyt painajaisia. Mutta vältin iltahakuja.
Valokuvat saavat nyt tämän nukketalon elämään. Mikä lie näiden neljän ihmisen elämäntarina? Tervetuloa tänne museoon!
Tyttökuvan takana on postimerkin näköinen veromerkki, jossa presidentti George Washingtonin kuva.
Amerikan sisällissotaa varten kerättiin rahaa verottamalla kansalaisia milloin mistäkin. Vaikka vähänkin, siitä kertyi, kun maksajia oli paljon.
Alla linkit.
lauantai 18. tammikuuta 2020
Jospa lehtijutusta poikisi jotakin!
Minua huvittaa. Twitterissä oli juttua #maaseudunelävöittämisestä
vähän aikaa sitten.
Ajattelin, että kirjoitan jutun Maaseudun Tulevaisuuteen Nukkenallemuseon tulevaisuutta varten. Siinä olisi yksi uusi #vetonaula maaseutukaupunkiin tai muualle. #ideariihi
Niin nuket ja nallet voisivat palata kotimaahan. Äiti suri, kun hän ne tänne Ranskaan lähetti v.2000 kahdessa isossa pahvilaatikossa Postissa. Siinä pieni alku museolleni. Siitä on kasvanut tuhansien nukkejen ja nallejen perhe, joka vaatii monta kuorma-autokuljetusta takaisin Suomeen.
Yllätyksenä kuulin tänään isosiskolta, että se minun juttuni on nyt siellä Maaseudun Tulevaisuudessa! Ei ollut varmaa, jos he julkaisevat sen.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/mielipide/artikkeli-1.795862
Ajattelin, että kirjoitan jutun Maaseudun Tulevaisuuteen Nukkenallemuseon tulevaisuutta varten. Siinä olisi yksi uusi #vetonaula maaseutukaupunkiin tai muualle. #ideariihi
Niin nuket ja nallet voisivat palata kotimaahan. Äiti suri, kun hän ne tänne Ranskaan lähetti v.2000 kahdessa isossa pahvilaatikossa Postissa. Siinä pieni alku museolleni. Siitä on kasvanut tuhansien nukkejen ja nallejen perhe, joka vaatii monta kuorma-autokuljetusta takaisin Suomeen.
Yllätyksenä kuulin tänään isosiskolta, että se minun juttuni on nyt siellä Maaseudun Tulevaisuudessa! Ei ollut varmaa, jos he julkaisevat sen.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/mielipide/artikkeli-1.795862
tiistai 31. joulukuuta 2019
tiistai 24. joulukuuta 2019
torstai 12. joulukuuta 2019
Ranskan lelumuseoista artikkeli
ELISABETH PAN
Journaliste
Agence de presse NAJA, http://www.naja21.com
Tässä me ollaan mukana la Marseillaise lehden talvijulkaisussa, jossa kerrotaan Ranskan lelumuseoista. Toimittajalle tuli pieni virhe, kun se laittoi meidän lammaspaimenen lampaineen-kuvan toisen copyright nimellä, vaikka se kuuluu tänne kokoelmaan.
Joka tapauksessa hienoa, kun päästiin esille.
Journaliste
Agence de presse NAJA, http://www.naja21.com
Tässä me ollaan mukana la Marseillaise lehden talvijulkaisussa, jossa kerrotaan Ranskan lelumuseoista. Toimittajalle tuli pieni virhe, kun se laittoi meidän lammaspaimenen lampaineen-kuvan toisen copyright nimellä, vaikka se kuuluu tänne kokoelmaan.
Joka tapauksessa hienoa, kun päästiin esille.
keskiviikko 11. joulukuuta 2019
40-luvun kotitekoista leikkiin
Kauniita käsitöitä. Helsingin käsityöopiston julkaisuja 1, Lindholm Idi, Mesterton Anna, Mikkola Maire, Ollila Aino, Saarto Martta, Teerisuo Irja, WSOY, 1949.
Tässä siitä muutama sivu:
Tässä siitä muutama sivu:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)