Hyvää Pääsiäistä!

 

Lukutunnin kirja II,

Kuosmanen, Merenkylät,

Valistus, Helsinki, 1964, Tampere.

Korona vuoden 2021 maaliskuun siivillä

https://twitter.com/i/events/1375505687648821258 

Yllä twitterissä kuvakertomus, josta tässä kerron enemmän. 

Hiljainen on kylätie, mutta museon kulisseissa tapahtuu...

Kuun alussa näin netissä 1800-luvun nukketalon myynnissä. Viikon ajan seurasin sen tarjouksia, lopullinen myyntipäivä oli seuraavana viikonloppuna. Jännittävää oli koko viikko, mutta jännittävintä oli myyntihetken viimeiset minuutit tai sekunnit. Minä osallistun yleensä vasta silloin huutokauppaan viimeisinä huutajina. Nyt olin päättänyt, että tämä nukketalo täytyy saada, koska harvinainen. Valitettavasti meitä oli monta yhtä innokasta viime hetkellä, joten hinta nousi. Syynä oli myös myyjän maininta mahdollisesta valmistajasta Christian Hacker, yksi kuuluisimpia ja arvostetuimpia saksalaisia. Jouduin tekemään kilpailun takia suuremman tarjouksen kuin olin alkuaan suunnitellut, mutta sain sen.

Tämä hollantilainen myyjä ei hyväksynyt Paypaliä, joka on helppo maksutapa ja takuu samalla. Piti mennä pankkiin se maksamaan. Ranskan pankkini vaatii pankkikäynnin, itse sitä maksua ei voi lähettää. Korona aikana siinä riskikäynti, joten menin aamulla aikaisin.

Myyjä sai rahan jo seuraavana päivänä Hollantiin ja postitti nukketalo paketin. Siitä alkoi melkein parin viikon odotus, kun seurasin sitä seurantanumerolla, jota ei edes näkynyt alussa, vasta muutaman päivän päästä. Paketti meni Hollannista Saksaan ja sieltä DHL:llä Ranskaan. Pelkäsin jo, että rikki menee, koska niin pitkä reisu. Toivottavasti hyvin pakattu, sitä aina murehtii. Yleensä osaavat paketoida, ostan sellaisilta myyjiltä, joilla jo monta myyntiarviointia ja 100% positiivista kauppaa. 

Vanhoja nukketaloja minulla on jo paljon yli 70kpl 1800-luvulta 2000-luvulle. Eri maista eri valmistajilta. Tätä Christian Hackeria ei ole ennestään. Netti on ollut kuin taikasauva niiden hankinnassa, vaikka olen myös täältä Ranskasta paikan päältä niitä löytänyt, mutta vähemmän.

Nämä pandemiavuodet 2020 ja 2021 ovat olleet tyhjäkäyntiä museossa viime vuoden maaliskuusta asti, turhauttavaa. Kun löytää kokoelmaan jotakin uutta harvinaista, se on kuin lupaus Nukkenallemuseon tulevaisuudesta. Korona ei kestä ikuisesti, vaikka synkältä näyttää välillä pahoine uusine variantteineen. Jatkuvaa taistelua uutta uhkaa vastaan.On silti jo monia rokotteita olemassa ja uusia tulee koko ajan myös variantteihin. 

Meidän sukupolvemme on tottunut moniin itsestäänselvyyksiin kulutusyhteiskunnassamme. Nyt meitä herätellään hakemaan jyvät akanoista, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Korona pysäyttää kovan vauhdin.

Viime lauantaina nukketalo tuli perille. Se oli kuin juhlaa! Odotus oli pitkä. 

Otin kuvan nukketalosta ja lähetin sen http://www.swantje-koehler-verlag.de/ joka on kirjoittanut kirjan tuosta Christian Hacker valmistajasta. Hän vastasi, että oikeilla jäljillä on, numerot pohjassa, tapetit ja pylväät sen todistavat. Mikä onni nyt koronavuoden onnettomuudessa!

Aina kun tänne tulee nukketalo, siinä on jotakin valmistelua, ei se yleensä koskaan ihan valmis ole esillepanoa varten. Tuolla videollani siitä kuvia. Pahin operaatio on toukkamyrkyn käyttö, koska usein on pieniä toukan reikiä, joista tulee jauhoa ulos. Käsittelin tämänkin nukketalon sillä.

Puhdistaa täytyy myös aina, varovasti, koska vuosien pölyt näkyvät. Tyhjensin yhdestä vitriinistä sille paikan ja samalla hain toisille uuden paikan. Koko viikko kului sen kanssa touhutessa. Jos lauantaina tuli, seuraavaksi lauantaiksi sain sen esille.

Tyhjän pahvilaatikon laitoin yläkerran varastohuoneeseen. Siellä niitä on valmiina. Kunpa jo tänä vuonna saisin pakata kokoelmani matkaamaan Suomeen! Äidin lähettämät kaksi isoa pahvilaatikkoa täynnä nukkeja ja nalleja, joilla kotimuseoni alkoi v.2000, on kasvanut moninkertaisiksi pahvilaatikoiksi. Posti ei enää riitä, pitää olla kuorma-autoja niitä kuskaamassa. Diksi vahti vielä vartioimassa.

Kerran kuulin, että veljentyttären eno oli sanonut pikkulikalle, osta jotakin turhaa tällä synttärirahalla! Maaseudulla ei aina turhuuteen ole ollut varaa. Joten se oli kuin ylellisyyttä. Ja kerrankin sallittua. 

Kiinalainen sanalasku sanoo, jos sinulla on kaksi rahaa, osta toisella leipä ja toisella kukkanen. Minä olen sitä filosofiaa noudattanut ja talostani on tullut kuin puutarha kauniita kukkasia täynnä. Museona kaikki voivat nauttia puutarhastani.

 

Tekniikan kehitystä

Musiikkia museossa

 

Tässä on joukossa kaksi musiikkirasiaa, toinen on keinuva nukke ja toinen on nukketalo.

Nukkejani kolmelta vuosituhannelta

Kuuluisuus saapuu museoon

#Museo ssa tapahtuu kulisseissakin. Huippujännää! Tässä näyttöä, että Saksasta on tulossa tänne Steiff pikkuinen nalle, ikää on 100 vuoden paikkeilla. Joka päivä seurataan tätä postia, missä kohtaa milloinkin tämä harvinainen aarre on. Tässä sen muotokuva.

 

Voin kertoa suuren salaisuuden.Pulitin siitä sentin vaille 103euroa. Kyseessä on maailman kuuluisin, suosituin Steiff nallemerkki.Noita pieniä kokoja näkee harvoin, sain vähän halvemmalla mitä olen ennen nähnyt niitä myytävän.Vaikka kallis on muihin nalleihin nähden, merkki maksaa.

 

Jännitys huipentuu! Kohta ovikello soi ja posteljooni on oven takana. Nalle on saapunut ja sitä tuodaan tänne parhaillaan. Haukulla on 13v. synttärit ja se varmaan meinaa, että lahjoja tulossa. Ensimmäisenä se on aina odottamassa. 

Siinä Diksi pakettivahtina. Haistettu on jo paketti. Se haisee Steiff nallelle kuten pitääkin ja myös 100 vuoden vanhalle. Hyvät hajut.

Ei tällaisia kuuluisuuksia museoon tule joka päivä, joten juhlaa se on.

Alimmassa kuvassa saksalaisen myyjän terveiset tämän nallevanhuksen uuteen kotiin.

Näin sen uusi elämä alkaa satojen nallejen ja nukkejen hyvässä seurassa. 

Voi kuvitella tämän Steiffin ensimmäiseen maailmansotaan ja espanjantautiin, jolloin se on lohduttanut lapsia. Nyt se tuli koronavirus pandemian keskellä meitä kaikkia nallejen ystäviä, niin pieniä kuin isoja, puhuttelemaan. Myrskyistä selvitään!

Tässä vielä nalle vitriinissä:

Mimosa kukkii!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt saa jo ensimmäisiä kevätkuvia. Vaikka lämpötilat vaihtelevat, on ollut viileää ja sateista, sitten yhtäkkiä aurinkoista ja 16°C.

Otin Diksistä kuvan kylässämme yhden  naapurin kukkivan mimosan vieressä. Tämä on kylän keskustasta poispäin, minun talo on vanhimmassa osassa keskustaa kivikatujen sisällä. 

Kesää kohti ollaan menossa. Tämä vuosi saisikin olla kokoelman paketointivuosi. Pakkaamisessa menee aikaa. Kaksi kerrosta täynnä museossa ja vielä varastohuoneessa on tavaraa. 

Mutta vielä ei ole löytynyt uutta kotia Suomesta nukeille ja nalleille. Kärsivällisyyttä tarvitaan.

Mä maalaistyttö oon...

 

Hyvää Ystävänpäivää!

 

Korona hiljaisuudessa

Viime maaliskuusta asti museo on ollut kiinni. Hiljaista on, kun korona sulkee ovet. Nyt on muutkin museot olleet Ranskassa kiinni jo monta kuukautta kuten ravintolat jne. 

Täällä asutaan haukun kanssa kuin hiiret koloissaan. Maaseudulla on silti tilavaa, kun pääsee luontoon eikä heti ovesta ulos astuttaessa ole koronavaaraa kuten kaupungissa olisi.

Olen tehnyt kuvavideoita kokoelmastani ja niitä näyttänyt Twitterissä. Facebook on nyt jäänyt vähemmälle, koska sinne kirjautuminen on muuttunut sekavaksi.

Tällä videolla kuvaan astioita eri ajoilta.

Yhdistyskirje on myöhässä. Mitä kirjoittaisin, kun museo on ollut jo vuoden päivät kohta kiinni? 

Jospa voisi jo tänä vuonna alkaa pakkaamaan nukkeja ja nalleja, nukketaloista alkaisin. Pahvilaatikoita on sitä varten säästössä. Nukkenallekuormalla Suomeen, josta niille tulee uusi koti. Horisontissa on näkyvinään jotakin...