Koulu videoita

Pitkätossuja

 

Tässä siskoilleni tekemät Peppi Pitkätossut.

 

https://museopaivakirja.blogspot.com/2020/11/peppi-pitkatossu-eksyksissa-maailmalla.html

Siinä kerron isosiskon Pepin mutkallisesta Suomimatka seikkailusta.

Kuvat kertomaan

Nyt nämä kuvat ovat arvokkaita, koska museo on olemassa enää vain näissä kuvissa Ranskassa.

 

Ensimmäiset 3.kuvavideota museon alakerrasta. Näissä seuraavissa näkee, miten sadat vanhat nallet ovat sekoittaneet koko museon, järjestys on kadonnut.

 

 

Alla kuvia yläkerrasta nallekouluineen. 

Nukketalosivuilla on kuvia nukketalojen sisältä:

http://dollhousedreams.free.fr/Quoideneuf.html

Hamsterin elämää

Tästä museo alkoi. Piti pyytää arkkitehti tekemään asunnon toimintamuutos hakemus, minulle sanottiin, ettei muuten saa rakennuslupaa. Kysyin ensimmäiseksi arkkitehdin tultua, jos tähän voi museon perustaa, vastaus oli myönteinen. Kylästämme hain tunnetun rakennusfirman tekemään remontin.

Oikealla näkyy pyöräni, joka oli ensimmäiset vuodet kulkuvälineeni kesät talvet. 2005-06 autokortti ja auto oli onnen päivä. Sain elämään enemmän vauhtia ja vapautta lentää kuin lintu.

Tässä kuvassa on jo kulunut vuosia, kun tein koristeen ulkoseinään peittämään ruma sähkömittari. Oven vieressä on museokyltti, jonka valoin savipajakurssilla. Ostomyyntiliikkeestä hankitut vaunut ovat houkuttelemassa museoon ja tienviittana, koska piilossa on taloni keskiaikaisen kylän labyrintissa.

Tämä Dixie kuva kertoo nykypäivästä. Ennen museon paketoinnin aloittamista 2022 otin kuvasarjoja tästä museosta. Tein videoita, joista näkyy miten kaikki tyhjät nurkat täyttyivät kuin ihmeesti. Lopputulos on kuin Alibaban luolasta.

Seuraavaksi postaan museokuva videoita.

Videot nalleistani

 

 

Tässä osa tekemistäni isoista nalleista.

Tuulimyllyjä

Vuonna 2000 laitoin paikalliseen lehteen komeasti museon avauksesta julkistamisartikkelin, vaikka kokoelma oli vain noin 100, varmaan maailman pienin museo. Mutta pienestäkin voi alkaa.

Siinä teen nallea 2000-alussa. Takkahuoneeni oli asuntona ja vain kellarikerros oli alussa museona. Kunnes kokoelma alkoi kasvaa koulunäyttelystä ja vähitellen se siirtyi myös tähän toiseen kerrokseen, jossa erotin oman huushollin museosta verhoilla. Lopulta vuosien varrella tavaraa alkoi olla niin paljon, että minun huushollini on pienentynyt keittiönurkkaan verhoilla.

Alla museo ekavuosina. Tyhjää oli, kunnes myöhemmin tuli liian täyttä molemmissa kerroksissa.

 

Kun katsoo vanhoja kuviaan 20 vuoden takaa kuten tämä, tulee mieleen kaikenlaista. Mennyttä mikä on mennyttä, onneksi. Noita aikoja en kaipaa takaisin. Tuulimyllyjä vastaan taistelin. Epävarmaa oli tulevaisuus vuosi kerrallaan. Pelkäsin aina, että joudun sulkemaan museon, koska ei ollut kannattavaa alkuvuosina.

Mutta sitten tulivat paremmat ajat ja menestystäkin. 

Kiitos uskollisille museoyhdistyksen jäsenille, jotka monet kävijät täällä tai muuten olivat mukana.

Kun viime vuonna lopetettiin museoyhdistys helmikuussa ja siten museo sulkeutui Ranskassa, ajattelin, miten kiitollinen olin, kun sain pitää täällä tätä museota ihan niin kauan kuin halusinkin, parikymmentä vuotta onnea, vastuksista huolimatta, eihän ilman niitä missään selviä.

Pandemian takia suljin museon jo heti hiihtolomien jälkeen 2020 maaliskuun alussa korona uhan takia. Olin sanonut viimeisille museokävijöille, kun keskusteltiin koronasta, että kaikkia viruksia ei vielä nykyaikanakaan hallita. Se oli enteellistä, ei olisi uskonut, tämä vitsaus meillä riivaa edelleen. 

Mutta uutta on hyvä aina olla horisontissa...

Muistoja

Tämä tuulimylly on ostettu Pariisin kirpputorilta 1985, jolloin olin au pairina Pariisissa kevätkesällä. Sieltä ostin myös ensimmäisiä nukkeja, kun aloin keräilyni. Ne olivat folklorisia pieniä selluloidi nukkeja Nizzasta.

Tuo tuulimyllyn myyjä sanoi, että se on tehty Etelä-Ranskan köyhällä vuoristoalueella, joka elää turismilla ja näitä matkamuistoja tehdään turisteille.

Etelä-Ranska kuulosti minusta kaukaiselta ja hienolta tuntemattomalta alueelta Välimeren lähettyvillä. Ajattelin, etten varmaan koskaan pääse sinne vuoristoon.

Vuodet kuluvat ja tulin uudestaan Pariisin lähettyville kansainväliseen Raamattuopistoon vuosikurssille 1991-92. Pääsiäislomalla ranskalainen ystävä ehdotti, että lähden mukaansa Etelä-Ranskaan muutamaksi päiväksi protestanttiseen Mission Timothéehen.

Niin uusi sivu aukesi elämäni kirjassa. Ihastuin Sevennit vuoristoalueeseen, aloin valmistaa maaperää, jotta voin asettua asumaan tänne. Ovet aukenivat vähitellen ja täällä sitä nyt ollaan, asuttu jo vuodesta 1998-99, jolloin ostin tämän talon ja perustin tänne kotimuseon.

Olen tottunut käymään Suomessa pari kertaa vuodessa, mutta nyt pandemian aikana en ole käynyt, en ole ottanut koronariskiä. Koti-ikävä vaivaa jo. Toivottavasti keväällä pääsen. 

Koristella täytyy

1985 muutin Helsingin yksiööni.

Kun rakentaa elämää uuteen paikkaan, tyhjästä se alkaa. Vähitellen aloin sisustaa uutta kotiani. Ei ollut alussa TV:tä, joten tein paljon käsitöitä.

Hain kotoa maalta vintistä vanhan nukkeni, se koristi uutta kotiani ja teki sen kotoisaksi, kun oli jotakin tuttua lapsuudesta.

Olin ollut ensin Pariisissa au pairina 1985 ja seuraavana kesänä Lontoossa. Museoissa näin hienoja nukke-ja nalle kokoelmia, joten ideoita tuli paljon. Aloin keräämään nukkeja ja nalleja. 

Idean kudottuun nukkeen sain veljentyttären mummolta saamastaan vihreästä kudotusta urheilijanukesta. Sitä mallia muuntamalla keksin uusia erilaisine vaatteineen. Huone alkoi olla niitä täynnä. 

Myöhemmin aloin tehdä pikkunalleja, joille tein eteläranskalaisesta provencelaiskankaasta vaatteet. Kerran olin Helsingin kauppatorilla ystävän kanssa standeineni nalleja myymässä. Ei kukaan ostanut, mutta katsojia oli. Ja se oli minun elämäni ensimmäinen pikkunallenäyttely. Hyvä muisto.

Nyt jälkeenpäin noita tekemiäni nukkeja ja nalleja katsellessani tuli mieleen, miten ihmeessä pääni oli noita täynnä. Toisaalta se oli iloista värienkäyttöä omassa mielikuvitusmaailmassa. Viime vuosina sain vielä idean tehdä 3 Peppi Pitkätossua, kahdelle siskolleni ja itselleni. Peppi puuttui kokoelmasta.

Näille kaikille käsitöilleni löytyi vuonna 2000 oma tarkoitus ja paikka, kun keksin perustaa kotimuseona Nukkenallemuseon Etelä-Ranskaan. Alussa minulla ei ollut paljon vanhaa tavaraa, joten näillä pääsin alkuun.

Nallejen teko jatkui, mutta tein vain isoja nalleja myöhemmin. 

 

Siinä Peppi Pitkätossuni, josta olen jo kerran täällä blogissani kertonut.

Pandemian keräilyä

 

 

 

 

 

 

 

Tein kolmannen videon tästä 1890-nukketalosta. Alimmaisessa videossa näkee, että täyttä on jo.

 

Kesällä heinäkuussa 2022 nukketalo tuli Englannista tyhjänä. Korjaamista oli vähän sisäkatoissa ja lattioissa,muuten hyvässä kunnossa.

 

Kevät kesä 2022 olivat onnettomat käsionnettomuuksieni takia, tämä nukketalo oli tervetullut tuomaan vaihtelua muutenkin ikävään pandemiaan, josta ei loppua ole näkynyt. 

Nyt ollaan kevättä kohti menossa.

Hyvää Uutta Vuotta 2024!

Tämä runo tuli kuuluisaksi Englannissa, kun kuningas lausui sen jouluna 1939 juhlapuheessaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Gate_of_the_Year