Viikonlopulla oli vähän museokävijöitä. Sunnuntaina kolme ja maanantaina kaksi. Sunnuntaiset tulivat Anduzen turistitoimiston kautta ja maanantaiset toisen turistitoimiston (Uzèsin läheltä) museoesitteiden ansiosta. Joka paikkaan niitä saa kylvää, niin aina jostain kasvaa hedelmää. He olivat ranskalaisia turisteja Lottringerista, Saint-Quentin-la-poterie-kylästä ja Pariisista.
Naapurin emäntä, joka asuu vastapäätä, sanoi, että oven takana oli ollut ihmisiä, kun museo oli kiinni. Häneltä kuulee aina uutiset.
En ehdi vielä kertomaan Suomen matkastani, koska huomenna tulee 50 hengen ryhmä, josta jo mainitsin tässä blogissani aikaisemmin. Täytyy valmistaa huomista päivää. Haukkukin on innoissaan, kun "vieraita" on tulossa museotupa täyteen. Onneksi on kesä. Menen kysymään CAVE COOPERATIVEsta Postia vastapäätä, jos sinne saa parkkipaikalle jättää turistibussin huomenna.
Heidän 25% varausmaksushekki tuli aamulla, ihan viime tingassa.
Olen jo mainostanut "kaikille", että 50 hengen ryhmä tulee museoon kesäkuussa. Olisi ollut noloa, jos he olisivat peruneet.
Pesin jo lattian, nyt pölyjä pyyhkimään. Ensin mennään ulos Dixoun kanssa...
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Carcassonne
Klikkaa kuvaa niin sen saa isommaksi.
Carcassoneen saavuttiin lauantai aamuna Brysselistä.
Lentokentän 5 euron bussilipulla pääsi jatkamaan rautatieaseman läheltä vanhaan Cité médievale'en. Lippu on voimassa päivän, joten se kelpasi vielä paluumatkalla rautatieasemalle.
Kun bussi lähestyi vanhaa linnoitusta, näky oli satumainen. Siellä tunsi olevansa satumaassa. Meillä oli muutama iltapäivätunti aikaa kierrellä ja kaarrella vanhoja mukulakivikatuja 10kg lentolaukkujen kanssa. Niin saatiin ainakin yleisvaikutelma ja tuli ajatus, että uudestaan tänne täytyy joskus päästä isomman kukkaron kanssa. Toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita oli joka nurkassa. Lopulta me päädyttiin nälkäisinä Texasin pizzaan...
Turistivirta ei ole vielä sinne täysin alkanut. Heinä-elokuussa on kuulema siellä ihmisiä kuin muurahaisia.
Turistivirta ei ole vielä sinne täysin alkanut. Heinä-elokuussa on kuulema siellä ihmisiä kuin muurahaisia.
Ensin käytiin Koulumuseossa, joka oli ihan lähellä. Oli mielenkiintoista nähdä ranskalaisen koulun historiaa. Se oli minulle toinen koulumuseo Ranskassa. Seinät olivat kattoa myöten täynnä vanhoja koulutauluja, niillä oli tärkeä tehtävä ennen koulussa.
School Museum
la Cité
Junamatka oli klo 16:sta jälkeen. Junaliput ostin netistä yli kuukausi sitten 24 eurolla, noin 200km/pari tuntia. Nîmesissä autoni odotti rautatieaseman takana, jonne olen ennenkin sen jättänyt.
Paluumatkalla auton jäähdytysnesteen hälytysvalo alkoi palaa. Minun piti pysähtyä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen tien oikealle puolelle. Kesti jonkun aikaa, koska se oli "la route rapide" eli Suomen moottoritietä vastaava. Mutta kuinkas ollakaan. Minä ajoin sitten suoraan sivutien alkuun, jossa oli meneillään iso 8 poliisin ratsia. Pysähdytin auton ja avasin konepellin. Poliisit tulivat katsomaan, mikä hätänä. Sanoin, etten huomannut heitä ja kerroin ongelmani. He tutkivat autoani... vikaa ei löytynyt. Poliisit pysyivät aika vakavina ja asiallisina pokerinaamoina, vaikka muutamalta kyllä tunki nauru. Loppujen lopuksi tämä autojuttu ei ollut uutta, hälytysvalo syttyy joskus, mutta syytä ei ole löydetty.
Me jatkettiin automatkaa ja saatiin nauraa helpotuksesta. Matkastressi oli ohi.
Paluumatkalla auton jäähdytysnesteen hälytysvalo alkoi palaa. Minun piti pysähtyä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen tien oikealle puolelle. Kesti jonkun aikaa, koska se oli "la route rapide" eli Suomen moottoritietä vastaava. Mutta kuinkas ollakaan. Minä ajoin sitten suoraan sivutien alkuun, jossa oli meneillään iso 8 poliisin ratsia. Pysähdytin auton ja avasin konepellin. Poliisit tulivat katsomaan, mikä hätänä. Sanoin, etten huomannut heitä ja kerroin ongelmani. He tutkivat autoani... vikaa ei löytynyt. Poliisit pysyivät aika vakavina ja asiallisina pokerinaamoina, vaikka muutamalta kyllä tunki nauru. Loppujen lopuksi tämä autojuttu ei ollut uutta, hälytysvalo syttyy joskus, mutta syytä ei ole löydetty.
Me jatkettiin automatkaa ja saatiin nauraa helpotuksesta. Matkastressi oli ohi.
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
"Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin..."
Suomen matka on taas ohi. Seitsämän päivää Suomessa, yksi kokonainen päivä Brysselissä ja viimeinen päivä Carcassonnessa.
Seuraavaksi kerron matkastani Ryanairilla Nîmes-Bryssel-Turku ja Turku-Bryssel-Carcassonne-Nîmes...
Seuraavaksi kerron matkastani Ryanairilla Nîmes-Bryssel-Turku ja Turku-Bryssel-Carcassonne-Nîmes...
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Carcassonne
http://www.carcassonne-tourisme.com/carcassonne2.nsf/vueTitre/DocWys20081159525890545641?opendocument&FR&Visiter&Informations pratiques&18&Informations pratiques
http://www.carcassonne-tourisme.com/carcassonne2.nsf/vueTitre/DocVisiteCarcassonneWebEN?opendocument&EN&Visiter&Visites et découverte&17&Visites et découverte
http://www.carcassonne-tourisme.com/carcassonne2.nsf/vueTitre/DocVisiteCarcassonneWeb?opendocument&FR&Visiter&Visites et découverte&20&Visites et découverte
http://www.carcassonne-tourisme.com/carcassonne2.nsf/vueTitre/DocVisiteCarcassonneWebEN?opendocument&EN&Visiter&Visites et découverte&17&Visites et découverte
http://www.carcassonne-tourisme.com/carcassonne2.nsf/vueTitre/DocVisiteCarcassonneWeb?opendocument&FR&Visiter&Visites et découverte&20&Visites et découverte
School Museum
Description : Presentation of documents, school furniture and supplies from the Jules Ferry years. Activities and exhibitions. Use a sergent-major pen nib and write in violet ink.
Open all year from 10 am to 6 pm (7 pm in Summer)
Full price: €3.50
Reduced price (students, job-seekers, retired people): €3
Admission free for accompanied children under the age of 12.
School, self-guided tours: €25
Reduced price (students, job-seekers, retired people): €3
Admission free for accompanied children under the age of 12.
School, self-guided tours: €25
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Runopäivä
Kävin tänään vanhoilla kirjavarastoillani. Minulla on paljon Englannista ostettuja kirjoja. Alla niistä löytämääni filosofiaa:
Every turn of the road brought me new thoughts,
and every sunrise gave me fresh emotions.
R.Lewis
When an oak tree is felled, the whole forest echoes with it,
but a hundred acorns are planted silently by some unseen force.
Thomas Carlyle
A very old riddle...
In spring I delight you,
In summer I cool you,
In autumn I feed you,
In winter I warm you.
- A tree
A little bit of sunshine is magical, indeed,
It fills the world with colour,
It wakes the sleeping seed.
A little bit of sunshine from any kindly face,
Can make this dreary planet
A very happy place!
Every turn of the road brought me new thoughts,
and every sunrise gave me fresh emotions.
R.Lewis
When an oak tree is felled, the whole forest echoes with it,
but a hundred acorns are planted silently by some unseen force.
Thomas Carlyle
A very old riddle...
In spring I delight you,
In summer I cool you,
In autumn I feed you,
In winter I warm you.
- A tree
A little bit of sunshine is magical, indeed,
It fills the world with colour,
It wakes the sleeping seed.
A little bit of sunshine from any kindly face,
Can make this dreary planet
A very happy place!
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Linkit - Koulutaulu: Kainuun tervapolttoa
http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/metsahistoria/metsien_kulttuurinen_ja_henkinen
"Suomessa on aikojen kuluessa pelätty, että liikakäyttö hävittää metsät. 1600-luvulta 1800-luvun lopulle etenkin kaskenpoltto ja nuorten metsien hakkaaminen tervaksiksi teki monilla seuduilla maisemista paljaita. Esimerkiksi Sakari Topelius oli hyvin huolestunut Suomen metsien kohtalosta. Hän kirjoittaa Maamme kirjassaan (1875) metsistä mm. seuraavasti:
"Suomen metsä on hyvin kallis ominaisuus, jopa niin kallis, että tämä maa metsätönnä olisi kelpaamaton ihmisten asuttavaksi..................................."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tervahauta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Terva
http://www.historianhavinaa.net/arkisto/tervanpoltto.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tervakauppa
http://www.kainuunterva.com/index.php?option=com_content&task=view&id=14&Itemid=40
http://www.kainuunterva.com/index.php?option=com_content&task=view&id=43&Itemid=31
http://www.tervantie.fi/index.php?t_la=en
http://www.tiede.fi/artikkeli/486/tervakauppa_toi_maailman_ouluun
Löysin vanhan koulutaulun vuodelta 1912, siinä kuva tervanpoltosta Kainuussa.
Terva oli Suomen tuottoisa elinkeino 1600-luvulta alkaen ja tärkein vientituote 1700-luvulla. Tervanpolttoa jatkui 1900-luvun alkuun asti, ja myynti hiipui, kun laivoja ja veneitä ei enää tehty puusta. Tervaa tarvittiin puulaivojen suojaksi pääasiassa. Rakennuspuu-, paanu-ja pärekatot yms.saatiin tervaamalla vedenpitäviksi.
Metsän arvo nousi 1900-luvulla ja puuta alettiin myydä tuottoisemmin sahatavarana.
http://en.wikipedia.org/wiki/Tar
Producing tar from wood was known in ancient Greece, and has probably been used in Scandinavia since the Iron Age. For centuries, dating back at least to the 14th century, tar was among Sweden's most important exports. Sweden exported 13,000 barrels of tar in 1615 and 227,000 barrels in the peak year of 1863. Production nearly stopped in the early 20th century, when other chemicals replaced tar and wooden ships were replaced by steel ships.
Englantilaisen wikipedian mukaan puuterva tunnettiin jo antiikin Kreikassa ja Skandinaviassa sitä on käytetty luultavasti Rautakaudesta asti. Jo ainakin 1300-luvulta alkaen terva oli Ruotsin tärkeimpiä vientituotteita.
Alla kaskenviljelystä linkki:
http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/kaskenviljely/juuret.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Raatajat_rahanalaiset
Eero Järnefelt. Kaski, 1893.
http://www.edu.fi/lukiokoulutus/historia_ja_yhteiskuntaoppi/historian_kurssit/ihminen_ymparisto_ja_kulttuuri_hi1/maanviljelyn_synty
http://en.wikipedia.org/wiki/Slash-and-burn
http://finlander.genealogia.fi/sfhswiki/index.php/Early_Industries_in_Finland
http://fr.wikipedia.org/wiki/Goudron
"Suomessa on aikojen kuluessa pelätty, että liikakäyttö hävittää metsät. 1600-luvulta 1800-luvun lopulle etenkin kaskenpoltto ja nuorten metsien hakkaaminen tervaksiksi teki monilla seuduilla maisemista paljaita. Esimerkiksi Sakari Topelius oli hyvin huolestunut Suomen metsien kohtalosta. Hän kirjoittaa Maamme kirjassaan (1875) metsistä mm. seuraavasti:
"Suomen metsä on hyvin kallis ominaisuus, jopa niin kallis, että tämä maa metsätönnä olisi kelpaamaton ihmisten asuttavaksi..................................."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tervahauta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Terva
http://www.historianhavinaa.net/arkisto/tervanpoltto.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tervakauppa
http://www.kainuunterva.com/index.php?option=com_content&task=view&id=14&Itemid=40
http://www.kainuunterva.com/index.php?option=com_content&task=view&id=43&Itemid=31
http://www.tervantie.fi/index.php?t_la=en
http://www.tiede.fi/artikkeli/486/tervakauppa_toi_maailman_ouluun
Löysin vanhan koulutaulun vuodelta 1912, siinä kuva tervanpoltosta Kainuussa.
Terva oli Suomen tuottoisa elinkeino 1600-luvulta alkaen ja tärkein vientituote 1700-luvulla. Tervanpolttoa jatkui 1900-luvun alkuun asti, ja myynti hiipui, kun laivoja ja veneitä ei enää tehty puusta. Tervaa tarvittiin puulaivojen suojaksi pääasiassa. Rakennuspuu-, paanu-ja pärekatot yms.saatiin tervaamalla vedenpitäviksi.
Metsän arvo nousi 1900-luvulla ja puuta alettiin myydä tuottoisemmin sahatavarana.
http://en.wikipedia.org/wiki/Tar
Producing tar from wood was known in ancient Greece, and has probably been used in Scandinavia since the Iron Age. For centuries, dating back at least to the 14th century, tar was among Sweden's most important exports. Sweden exported 13,000 barrels of tar in 1615 and 227,000 barrels in the peak year of 1863. Production nearly stopped in the early 20th century, when other chemicals replaced tar and wooden ships were replaced by steel ships.
Englantilaisen wikipedian mukaan puuterva tunnettiin jo antiikin Kreikassa ja Skandinaviassa sitä on käytetty luultavasti Rautakaudesta asti. Jo ainakin 1300-luvulta alkaen terva oli Ruotsin tärkeimpiä vientituotteita.
Alla kaskenviljelystä linkki:
http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/kaskenviljely/juuret.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Raatajat_rahanalaiset
Eero Järnefelt. Kaski, 1893.
http://en.wikipedia.org/wiki/Slash-and-burn
http://finlander.genealogia.fi/sfhswiki/index.php/Early_Industries_in_Finland
http://fr.wikipedia.org/wiki/Goudron
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Salakieltäkö?
Vuoden alussa huomasin yllätyksekseni, että suomenkieli ei ole enää samaa salakieltä kuin ennen. Internetti on tietopankki ja myös tulkki. Vaikka käännös olisi huonoa, mutta helposti saa suomenkielenkin käännettyä toisille kielille ja ajatus tulee tekstistä esille. Näin miten näppärästi ulkomaalaiset käyttävät noita internetin kielipalveluja. Toisaalta käytän minäkin, jos tarvitsen saksan kielessä apua, koska osaan siitä vain alkeita. Saksan kautta matkustaessa on ollut hyvä tietää mitä tarkoittaa "
Tämän museopaivakirjan olen tehnyt suomalaisille, koska se on äidinkielellä kirjoitettu. Erikseen minulla on toinen blogi ranskalaisille ja ranskaa puhuville. Kirjoitan vähän eri asioita eri kansalaisille. Ranskalaiset museokävijät voisivat olla vähän ihmeissään, jos löytävät itsensä täältä...ja kylämme kunnantalo ei olisi kovin mielissään saamastaan arvostelusta...Toisaalta en minä heitä aina "säästä" ranskankielisessä blogissanikaan. Teen sen tarkoituksellisesti. Blogikirjoittelu on kuin "kansanradio", jossa kaikki saa äänensä kuuluville. Myös epäkohtia, jos tarpeen.
Tämä on hyvää ajatustyötä, ja samalla kielen harjoittelua, jos kirjoittaa omalla tai vieraalla kiellellä. Tulee pohdittua sanakäänteitä, ettei unohdu kieli.
Tekee sitten käsityötä, lukee kirjaa, kuka mitäkin, mutta tärkeintä on keskittyminen johonkin sataprosenttisesti. Välillä on hyvä olla omissa maailmoissaan ja löytää toisia maailmoita. Vaikka ei tekisi mitään ja kävelisi vaan kauniissa luonnossa.
Minun täytyy olla nyt kärsivällinen, että maltan odottaa muutamia päiviä, kunnes saa julkaista viimeisintä juttua...en ole hyvä pitämään salaisuuksia.
Tämän museopaivakirjan olen tehnyt suomalaisille, koska se on äidinkielellä kirjoitettu. Erikseen minulla on toinen blogi ranskalaisille ja ranskaa puhuville. Kirjoitan vähän eri asioita eri kansalaisille. Ranskalaiset museokävijät voisivat olla vähän ihmeissään, jos löytävät itsensä täältä...ja kylämme kunnantalo ei olisi kovin mielissään saamastaan arvostelusta...Toisaalta en minä heitä aina "säästä" ranskankielisessä blogissanikaan. Teen sen tarkoituksellisesti. Blogikirjoittelu on kuin "kansanradio", jossa kaikki saa äänensä kuuluville. Myös epäkohtia, jos tarpeen.
Tämä on hyvää ajatustyötä, ja samalla kielen harjoittelua, jos kirjoittaa omalla tai vieraalla kiellellä. Tulee pohdittua sanakäänteitä, ettei unohdu kieli.
Tekee sitten käsityötä, lukee kirjaa, kuka mitäkin, mutta tärkeintä on keskittyminen johonkin sataprosenttisesti. Välillä on hyvä olla omissa maailmoissaan ja löytää toisia maailmoita. Vaikka ei tekisi mitään ja kävelisi vaan kauniissa luonnossa.
Minun täytyy olla nyt kärsivällinen, että maltan odottaa muutamia päiviä, kunnes saa julkaista viimeisintä juttua...en ole hyvä pitämään salaisuuksia.
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
Jännitystä ilmassa
Nyt on hiukan jännittävää. En voi kertoa vielä miksi.
Dixou on nyt päivähoidossa. Ilman haukkua talo on tyhjä. Onneksi se tuntee hoitajansa ja hoitopaikan. Siellä on koiravauvojen hyvä olla. Vaikka niillä olisi jo harmaat karvat, kuten Peppi koirallani oli viimeisinä vuosina ennen 18 vuotis syntymäpäivää tapahtunutta poismenoa. Dixoulla ei ole harmaata vielä, se täyttää 12 vuotta syyskuussa.
Koira seurasi minua joka paikkaan niinkuin varjo. Se aavisti, että joudun sen nyt jättämään muutamaksi päiväksi. Toisaalta sillä on nyt myös hyvä ystävä mukanaan. Ei se yksin ole. Ja hemmottelua on luvassa. Tiedän, että ilman lupaani se saa syödä lihapaloista läskiosan, kun kerran on kylässä. Minä en koskaan anna sille rasvaa. Muutenkin se lihoo helposti ja olen saanut sen hyvään kuntoon. Ei ole lihava eikä laiha. Herkkusuu on kyllä ja sellaisena se pysyy. Kolme vuotta sitten kun sen adoptoin, se oli valtava. Kaikki sanoivat, että se on liian lihava, tulee pian terveysongelmia. Pikkuhiljaa se on pudottanut liikakilojaan, kun on aina dieetillä.
Aika menee. Olen odottanut tätä kuun loppua.
Jatkoa tulossa...
Dixou on nyt päivähoidossa. Ilman haukkua talo on tyhjä. Onneksi se tuntee hoitajansa ja hoitopaikan. Siellä on koiravauvojen hyvä olla. Vaikka niillä olisi jo harmaat karvat, kuten Peppi koirallani oli viimeisinä vuosina ennen 18 vuotis syntymäpäivää tapahtunutta poismenoa. Dixoulla ei ole harmaata vielä, se täyttää 12 vuotta syyskuussa.
Koira seurasi minua joka paikkaan niinkuin varjo. Se aavisti, että joudun sen nyt jättämään muutamaksi päiväksi. Toisaalta sillä on nyt myös hyvä ystävä mukanaan. Ei se yksin ole. Ja hemmottelua on luvassa. Tiedän, että ilman lupaani se saa syödä lihapaloista läskiosan, kun kerran on kylässä. Minä en koskaan anna sille rasvaa. Muutenkin se lihoo helposti ja olen saanut sen hyvään kuntoon. Ei ole lihava eikä laiha. Herkkusuu on kyllä ja sellaisena se pysyy. Kolme vuotta sitten kun sen adoptoin, se oli valtava. Kaikki sanoivat, että se on liian lihava, tulee pian terveysongelmia. Pikkuhiljaa se on pudottanut liikakilojaan, kun on aina dieetillä.
Aika menee. Olen odottanut tätä kuun loppua.
Jatkoa tulossa...
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Oppia ikä kaikki
http://en.wikipedia.org/wiki/Uncle_Tom%27s_Cabin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Set%C3%A4_Tuomon_tupa
Setä Tuomon tupa (engl. Uncle Tom's Cabin) on Harriet Beecher Stowen 1800-luvun puolivälissä kirjoittama Yhdysvaltain neekeriorjuutta käsittelevä esikoisromaani. Tarina kertoo Tuomo-nimisen orjan kohtalosta eri isäntien alaisuudessa. Kirja aiheutti paljon kiistelyä Yhdysvalloissa ja sen on sanottu vaikuttaneen orjuuden lakkauttamiseen. Kirja oli 1800-luvun myydyin romaani. Sen vaikutus oli niin suuri, että kun Abraham Lincoln tapasi Beecher Stowen Yhdysvaltain sisällissodan alussa, hänen kerrotaan huudahtaneen: "Te siis olette se pieni nainen, joka kirjoitti tämän suuren sodan aiheuttaman kirjan!".
Museokävijöistä puheenollen aina oppii uutta. Eilen oli kuusi aikuista museossa. Kun esittelen englantilaista 1920-luvun Handicrafts housea, sanon, että se on rikkaiden talo. Sitten näytän köyhien mökin eli amerikkalaisten mustien orjien talopahasen. Niiden, jotka työskentelivät puuvillaplantaaseilla 1800-luvulla. "Setä Tuomon tupa" se on, kuten yksi madame sanoi sen nähdessään.
La Case de l'oncle Tom= Uncle Tom's Cabin. Englantilainen cabin on tuttu sana ja yleinen, esim log cabin= hirsimökki. Mutta la case sanaa en ole ennen kuullut käytettävän taloista. Se tarkoittaa 'alkuasukasmajaa, -mökkiä' Pentti Pesosen ranskalais-suomalaisen sanakirjan mukaan (Otava 1980).
une casemate=sot.pomminkestävä suoja, bunkkeri
une caserne=kasarmi; un casernement=kasarmialue
latina casa on juurena=une chaumière=olkikattoinen mökki, maja, kurja asumus
Toisaalta ranskaksi sanotaan une cabane à esclave= orjamökki.
Une cabane de berger= paimenen suoja; cabane à outils=työkalusuoja; cabane à lapins= kanihäkki
(Dictionnaire pratique du français, Ranska Evreux, 1995)
Sanakirja täytyy ottaa esille aina välillä. Vaikka toisaalta niitä minulla on aina pöydälläni tietokoneen vieressä. Vaikka yleensä katson vain yhtä sanaa silloin tällöin. Joskus on hyvä tutkia enemmän kuten edellä.
Tänään oli yksi pariskunta museossa Välimeren rannalta, ei kovin kaukaa Heraultin alueelta. He olivat nähneet museokyltin Bambupuistotiellä. Lisäksi he katsoivat vielä netistä. Eiliset kuusi turistia tulivat internetin ja museoesitteiden välityksellä.
http://www.capdagde.com/
Siinä yllä tänäpäiväisen museokävijöiden kotipaikkaa. Alla linkki lelumuseoon, joka on myös niillä paikoin. Monsieur sanoi, että täällä on isomman näköinen kokoelma kuin tuolla Pézenasin lelumuseossa, vaikka siellä on neljässä salissa 6000 esinettä! - Siellä on eniten poikien teknisiä leluja kuulema ja myös nettisivujen mukaan. Minulla taas on paljon miniatyyrejä, jotka ovat täynnä pieniä esineita. Periaatteena on, että täytyy monipuolistaa. Ehkä sen takia kokoelmani näytti heistä suuremmalta kuin toisessa museossa. Museo on originelli, sain kuulla. Koulunäyttely myös heitä miellytti. Huomattiin, että me ollaan suurin piirtein samaa sukupolvea. Ikä on tabuasia, kuten ajateltiin, varsinkin naisten kesken, mutta siitä on silti mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia.
http://www.jouets-merveilles.com/le-mus%C3%A9e/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Set%C3%A4_Tuomon_tupa
Setä Tuomon tupa (engl. Uncle Tom's Cabin) on Harriet Beecher Stowen 1800-luvun puolivälissä kirjoittama Yhdysvaltain neekeriorjuutta käsittelevä esikoisromaani. Tarina kertoo Tuomo-nimisen orjan kohtalosta eri isäntien alaisuudessa. Kirja aiheutti paljon kiistelyä Yhdysvalloissa ja sen on sanottu vaikuttaneen orjuuden lakkauttamiseen. Kirja oli 1800-luvun myydyin romaani. Sen vaikutus oli niin suuri, että kun Abraham Lincoln tapasi Beecher Stowen Yhdysvaltain sisällissodan alussa, hänen kerrotaan huudahtaneen: "Te siis olette se pieni nainen, joka kirjoitti tämän suuren sodan aiheuttaman kirjan!".
Museokävijöistä puheenollen aina oppii uutta. Eilen oli kuusi aikuista museossa. Kun esittelen englantilaista 1920-luvun Handicrafts housea, sanon, että se on rikkaiden talo. Sitten näytän köyhien mökin eli amerikkalaisten mustien orjien talopahasen. Niiden, jotka työskentelivät puuvillaplantaaseilla 1800-luvulla. "Setä Tuomon tupa" se on, kuten yksi madame sanoi sen nähdessään.
La Case de l'oncle Tom= Uncle Tom's Cabin. Englantilainen cabin on tuttu sana ja yleinen, esim log cabin= hirsimökki. Mutta la case sanaa en ole ennen kuullut käytettävän taloista. Se tarkoittaa 'alkuasukasmajaa, -mökkiä' Pentti Pesosen ranskalais-suomalaisen sanakirjan mukaan (Otava 1980).
une casemate=sot.pomminkestävä suoja, bunkkeri
une caserne=kasarmi; un casernement=kasarmialue
latina casa on juurena=une chaumière=olkikattoinen mökki, maja, kurja asumus
Toisaalta ranskaksi sanotaan une cabane à esclave= orjamökki.
Une cabane de berger= paimenen suoja; cabane à outils=työkalusuoja; cabane à lapins= kanihäkki
(Dictionnaire pratique du français, Ranska Evreux, 1995)
Sanakirja täytyy ottaa esille aina välillä. Vaikka toisaalta niitä minulla on aina pöydälläni tietokoneen vieressä. Vaikka yleensä katson vain yhtä sanaa silloin tällöin. Joskus on hyvä tutkia enemmän kuten edellä.
Tänään oli yksi pariskunta museossa Välimeren rannalta, ei kovin kaukaa Heraultin alueelta. He olivat nähneet museokyltin Bambupuistotiellä. Lisäksi he katsoivat vielä netistä. Eiliset kuusi turistia tulivat internetin ja museoesitteiden välityksellä.
http://www.capdagde.com/
Siinä yllä tänäpäiväisen museokävijöiden kotipaikkaa. Alla linkki lelumuseoon, joka on myös niillä paikoin. Monsieur sanoi, että täällä on isomman näköinen kokoelma kuin tuolla Pézenasin lelumuseossa, vaikka siellä on neljässä salissa 6000 esinettä! - Siellä on eniten poikien teknisiä leluja kuulema ja myös nettisivujen mukaan. Minulla taas on paljon miniatyyrejä, jotka ovat täynnä pieniä esineita. Periaatteena on, että täytyy monipuolistaa. Ehkä sen takia kokoelmani näytti heistä suuremmalta kuin toisessa museossa. Museo on originelli, sain kuulla. Koulunäyttely myös heitä miellytti. Huomattiin, että me ollaan suurin piirtein samaa sukupolvea. Ikä on tabuasia, kuten ajateltiin, varsinkin naisten kesken, mutta siitä on silti mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia.
http://www.jouets-merveilles.com/le-mus%C3%A9e/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)