Linkit

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/milta_naytti_helsinki_sata_vuotta_sitten_217.html

"Travelling is better than arriving"

Kello on 17:23 Ranskan aikaa. Noin tunnin päästä on museon sulkemisaika.

Iltapäivällä tuli täyteen se viime vuoden tulos 447 euroa, jota kaivattiin. Ensin tuli isoäiti lapsenlapsensa kanssa, sitten tuli vielä toinen isoäiti. Toiset olivat ihan naapurikylästä ja toiset Nîmesistä. Lapset olivat tyttöjä, 4 vuotias ja 11 vuotias. 4 vuotias piti kaikkein vanhimmasta nukketalosta eniten. Sanoin, että hänellä on samanlainen maku kuin minulla. Kärsivällisesti ja kiinnostuneena tämä seurasi, kun madamen kanssa puhuttiin.

Mikä helpotus, kun ei ainakaan huonompaa tulosta tullut heinäkuulle kuin viime vuonna. Suorituspaineita on museossakin.

Pidetään lippu korkealla, vaikka ei suurta voittoa aina tulisikaan. "Travelling is better than arriving", "On parempi matkustaa kuin saapua (perille)". Ilo on jo pelkästään kun pääsee "matkalle". Sen suunnittelemisessa, toteuttamisessa ja muistelemisessa. "Muistokokoelma" karttuu joka kerta.

Vertailua on aina, oli kyse mistä tahansa. Se ei saa pilata elämäniloamme.

Kello on nyt 18:25. Äsken oli vielä yksi perhe naapurikylästä. Vaikka isäntä on alkuaan tästä naapuritalosta kotoisin, syntyperäinen lézanilainen. Isovanhemmat olivat tyttären ja kahden lapsenlapsensa kanssa. Oli mukava käynti. He olivat kiinnostuneita kaikesta ja tarkkailivat kaikkia yksityiskohtia. Kysyin heiltä, mikä miellytti eniten. Nukketalot sanoivat he. Paitsi 5 vanha pikkulikka sanoi pitävänsä eniten Dionnen viitosista. 20 euroa tuli yhdistyksen kukkaroon. Nyt me ollaan vähän rikkaampia kuin viime vuoden heinäkuussa.

Ranskalaiset aikuisetkin ihastelevat vanhoja nukketaloja, koska niitä ei täällä Ranskassa näe kuin harvoin.

Heinäkuu 2012

Huomenna on heinäkuun viimeinen päivä. Museon käyntimaksujen tuloista puheenollen 18 euroa puuttuu, että päästään samoihin viime vuoteen nähden. Viime vuonna yhdistys tienasi niistä 447 euroa. Huomenna voi summa nousta vielä. Vähän jännittävää.

Tänään ei ollut ketään. Lauantaina oli 9 henkeä ja eilen kaksi. Viime viikolla kaikki turistit tulivat joko museokyltin nähtyään tien vieressä tai museomainosten johdosta. Kukaan ei ole vielä sanonut, että näki Midi Libressä artikkelin museosta. Yleensä vaikutus on ollut välitön, jo seuraavina päivinä.

Tulokset pysyvät samoissa, vaikka on mainostettu joka ilmansuunnassa. Olisi luullut, että se näkyisi enemmän. Toisaalta ei parane odottaa liikaa. Jatkaa vaan kuten ennenkin, kyllä se joskus kantaa hedelmää.

Jos ajattelee koko vuotta, eikä vain yhtä kuukautta, silloin voi sanoa, että eteenpäin on päästy ja finanssipuoli on kokonaisuudessaan paljon parantunut.

Gardin alueellamme on kova turistivirta, kuten olen aikaisemmin tässä blogissani kertonut erilaisista kuuluisista nähtävyyksistä ja niiden käyntimääristä. Ja jo 8km päässä turistikylä Anduzessa sen huomaa. Tunnin ajomatkan päässä Gardin akvaduktilla luvut pyörivät jo melkein puolessatoista miljoonassa lomailijamäärässä.

Ei edes Suomen pääkaupungissa Helsingissä ole sellaista "kansainvaellusta". Luin Hesarista, että Eurovision laulukilpailuissa Helsingissä muutama vuosi sitten oli yli miljoona kävijää, väkeä oli enemmän kuin koskaan ennen. Toisaalta Suomi on pieni maa asukasmäärältään Ranskaan nähden ja Ranskalla on ollut johtosija turistimaana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsinki
Helsinki väkiluku  598 491 suurin 31.5.2012elsinki

http://www.museotilasto.fi/index.php?id=17 

 http://www.museot.fi/museotilastot

http://www.stat.fi/til/klt/tau.html 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_n%C3%A4ht%C3%A4vyydet

http://www.helsinki.fi/fi/index/matkailu/nahtavyydet.html 

http://www.helsinki.fi/fi/index/matkailu/nahtavyydet.html 

http://www.hs.fi/digilehti/arkisto/Helsinki+dokumentoi+Euroviisut/aaHS20080501SI1KU02js6?src=haku&ref=arkisto%2F

Mutta miten houkutella noita turisteja tänne Nukkenallemuseoon? - Kompakysymys. Vaatimattomat ovat yhä Nukkenallemuseon tilastoluvut, häntäpäässä me ollaan toisiin museoihin verrattuna. Ei meitä onnista kovin paljoa, vaikka on monenlaista markkinointia ympäri vuoden. Meillä se on suurimmaksi osaksi mahdollisimman halpaa, ilmaismainostamista tai puoli-ilmaista tavalla tai toisella. Sitävastoin jos kunta tai valtio mainostaa jotakin, sillä on varmasti markkinointibudjetti eikä tarvitse hakea kaikkia halvempia vaihtoehtoja, vaikka olisi säästölinjalla.

Parhaat ystävät

Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

Löytöretkiä luontoon

Nyt kun on vähän vapaa-aikaa eikä pääse kauas ajelemaan, tehdään löytöretkiä lähialueille. Naapurikylän Atuechin pieni järvi noin 4km päässä on hieno paikka. Ja sinne on kiva mennä aina uudestaan.

Aina täytyy silloin tällöin poiketa "totutuilta laduilta", jotta löytäisi uutta.

Eilen seurattiin karttaviitoitusta järveltä Gardin joelle. Se vei kivikkoiseen ja monihaaraiseen rantaan, jossa oli pieni vesiputous. Vesi oli kirkasta kuin lähteessä. Taustalla Sevennit vuoristo näkyi horisontissa. Siinä Diksulla uusi hyvä uintipaikka.

Kuvia klikkaamalla ne saa isommaksi.

Nuket ja nallet sanomalehdessä

Midi Libre 25.7.2012

Tänään aamulla, kun mentiin ulos Dixoun kanssa aamukävelylle Postin kautta, nähtiin ravintoloitsija, jolla on iso Tanskan doggi koira. Ei hän ollut koiransa kanssa, onneksi, koska koiramme ovat aina sotajalalla, kun ne toisensa näkevät. Kaksi urosta, varmaan eläinten valtataistelua.

Tuo monsieur jutteli hiukan, hän sanoi: "Te olette tämän päivän sanomalehdessä..."

Sitten Postiin. Piti jonottaa vähän aikaa. Yksi dame alkoi puhumaan: "Te olette Midi Libressä tänään..."

Uteliaisuus heräsi, koska en tiennyt asiasta mitään. Lähdin heti postiasiat hoidettuani lehteä ostamaan kylän Bureau de tabaciin. Nykyään ostan sen hyvin harvoin, koska melkein kaiken voi lukea internetsivuilla.

Lehden toisella aukeamalla muiden turistipaikkojen vieressä oli erikseen pieni artikkeli otsakkeella: "Coup de coeur" - eli "suosikkipaikka", jos niin voi suomentaa. Sanasta sanaan se olisi "sydämen isku". Tässä kuva siitä.

Lehti on ollut museolle myötämielinen sen perustamisesta vuonna 2000 lähtien, jolloin se teki ensimmäisen artikkelin. Silloin tällöin he ovat tästä kirjoitelleet. Kiva kun kesällä he voivat mainostaa muutenkin ilman kontaktin ottoa. Vaikka tieto on jossakin kohtaa hiukan virheellistä, kuten aukioloaika. Nukketaloja sanotaan uusiksi, vaikka ne ovat vanhoja. Kuva on sama kuin vuoden 2008 tammikuun artikkelissa. He ovat ottaneet tietoja internetistä, jostain vanhentuneilta sivuilta. Toisaalta pääsia, että me saatiin mainos. Juuri toissa päivänä olin vähän pettynyt, koska ei ollut ketään museossa. Melkein joka päivä on ollut ainakin vähän ihmisiä. Joskus on noita välipäiviä. Ajattelin silloin, että lehtijuttu pitäisi taas saada, joka toisi museokävijöitä. Se tepsii paikallisiin, turistit tulevat muutenkin "muuta tietä". Joten artikkeli tuli kuin tilauksesta.

Tänään oli 8 museokävijää. Entisiä pariisilaisia, jotka asuvat nykyään noin 20km täältä. Nuori perhe Normandiasta tulleita lomamatkalaisia, museomainoksen he olivat löytäneet naapurikylästä. Pari madamea Belgiasta. He ovat työssä Villa ja Muotimuseossa Belgian ja Saksan rajalla. Tulivat katsomaan, koska heidän museossa järjestetään nukkenäyttely joulun aikaan. He ottivat paljon valokuvia. Alla linkki heidän nettisivuilleen, josta ei englanninkielinen versio aukea, vain ranskankielinen.
http://www.aqualaine.be/fr/index.asp

Eilen me oltiin vapaatunteina ajelemassa Anduzen takana Mialet'ssa, noin 20km täältä. Vietiin samalla museomainoksia Bambupuistoon, Seikkailupuistoon ja Protestantismin museoon. Huvia ja hyötyä tuli samalla kertaa. Lisäksi aamupostissa lähti 3,50 eurolla (mainoksille on halvempi tariffi) 498g:n paketissa museomainoksia Pont du Gardin turistitoimistoon. He pyysivät uusia, iso pino niitä oli jo kulunut sielläkin. Niitä menee valtavat määrät. Pitää taas tilata uusia.

Tervetuloa Nukkenallemuseoon!

Tässä uusi julkisivukuva, jonka muutin myoldbear-sivujen suomenkieliselle sivulle.

Kuvassa näkyy sähkömittarin peitoksi tehty nukketalokyltti "Bienvenue" eli Tervetuloa. Se on kotoisa, koska muistuttaa suomalaista tyypillistä vanhaa maalaistaloa, koti tulee mieleen. Mallina olikin kotitalo. En olisi sitä saanut tehtyä ilman museoystävien apua. "Piirrä nukketalo", sanoi ystäväni aina uudestaan ja uudestaan. Vastasin aina, että en ole piirtäjä-ihminen, joten en osaa. Minulle oli oppikoulusta jäänyt huonoja muistoja piirustustunnista. Vuosia me haasteltiin samasta asiasta. Piirrä, en piirrä...Sitten lopulta sain idean, miten sen tekisin. Pikkuhiljaa se valmistui. Valmistuneena se odotti vielä kuukausia Ullan "ullakolla", koska ystäväni ovat kiireisiä, jotta saatiin se kiinnitettyä porakoneella seinään.

Rajojaan joutuu rikkomaan, jos ei itsestään, niin toisten avulla. Sen olen huomannut monet kerrat tämän museon perustettuani. Toisaalta niin sitä menee eteenpäin.

Ruskealla puunallella ylhäällä on myös samanlainen tarina. Sen värivalinta epäonnistui vähän, koska sitä ei oikein näy. Sille voisi maalata uudet värikkäämmät vaatteet, mikä pistäisi silmään jo kaukaa.

Kuvassa ei näy ikkunaani, johon olen kiinniittänyt EU-lippusarjan. Ne ovat muovisia, silti aika kestäviä, mutta näkyvät tuulessa hyvin. Nyt museo tulee esille enemmän katukuvassa, se on helpompi löytää. Liput kertovat myös EU-kannatuksesta. Mitä olisi Suomi nyt ilman jäsenyyttä? - Ei täällä maailmalla tiedettäisi vieläkään mitään meidän maastamme, vain Ruotsista kuten ennen.

Taloni rajoittuu oven takaiseen seinään. Nykyään tuo takaosa rakennuksesta on tyhjillään. Naapurissa asunut vanha mies kuoli kesän alussa pitkälliseen sairauteen. Hänellä oli monta syöpää. Ja takimmaisessa osassa asunut perhe muutti naapurikylään, jonne he rakensivat talon. Vastapäätä kadun toisella puolella asuu eläkeläisrouva, josta puhun tässä blogissani aina välillä.

Takanamme näkyy 1800-luvun lopun veistetty kolmipyöräinen puuhevonen. Dixoun hoidossa on koko kokoelma. Vartijan hommia sillä on joka päivä. Eläinystäviä sillä on satoja museossa. Ne heräävät uudestaan eloon, kuten kaikki muukin vanha, aina kun tulee museokävijöitä muistoineen ja tarinoineen.

Tervetuloa Nukkenallemuseoon. Museon ovi on salaperäinen. Ihan toinen maailma avautuu...

Sanotaan, että eläkäämme tätä hetkeä. Se on vielä rikkaampaa ja opettavaisempaa, jos samalla voi kurkistaa taakse-ja eteenpäin.

"Nysse tulee, nysse menee"

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-235-458-7

Siinä Seijan kirja "Nysse tulee, nysse menee." Sain sen postista tänään.

Seija on yhdistyksemme jäsen. Hän on käynyt täällä englantilaisen miehensä Andrewn kanssa useasti. Yksi kerta laitoin heidän kirjeensä tähän blogiini.

Olen selaillut kirjaa tänään ja lukenut sieltä täältä. Se on ihana!

Linnalöytöjä alueella

Tässä kuvassa on Castelnau-Valencen linna, jota käytiin katsomassa noin 20km päässä täältä.

Linna on yksityisomistuksessa, joten sinne ei pääse katsomaan sisälle. Mutta ulkoapäinkin se on hieno nähdä ja sen ympäristö.

Meillä on aikaa vain aamutunnit klo 10 asti, jolloin museo aukeaa. Päivällä on parin tunnin tauko. Illalla ollaan jo väsyneitä, eikä jaksa enää mennä mihinkään museon jälkeen. Dixoua ulkoilutetaan kyllä.

http://fr.wikipedia.org/wiki/Castelnau-Valence

http://castelnauvalence.blogs.midilibre.com/

http://albumcpa.free.fr/Site/departements/Gard/GardMain.htm
Siinä linkki nettisivuille, jossa on vanhoja postikortteja Gardin alueen linnoista.

Tämän alimmaisen kuvan olen itse ottanut automaattikamerallani. Me ei heti alussa löydetty linnaa, josta saatiin tietää internetissä. Sitten vasta kun lähdettiin Valence kylästä poispäin Maussac-kylän suuntaan, tuli tämä linnanäky vastaan tiellä. Linna on antanut tälle kaksoiskylälle nimen etymologiallaan eli sanahistoriallaan Castelnau.

Latina castellum>castelnau
>fr.château
>engl.castle
http://en.wikipedia.org/wiki/Castellum

Museon rauta kuumana

Eilen tulivat ensimmäiset turistit uuden museokyltin nähtyään Cardet'ssa. Se on tärkeä mainospaikka, koska siinä kulkee kova liikenne. Ennen me ollaan jääty siitä paitsi, vahinko vaan. Kiitos ystävälleni, kun sen huomasi. Markkinoinnissa tarvitaan monen ihmisen silmiä, yhden ihmisen silmät eivät riitä näkemään asiaa usealta kantilta.

Nämä museokävijät olivat pariisilaisia, joilla on talo Camarguessa Välimeren rannalla. Yli kolmikymppinen tytär kerää Barbie-nukkeja. Ja muutenkin koko perhe oli kaikesta kiinnostunut. Myös isä, joka ihmetteli 1880-luvun nukketaloa ja huomasi kaikki teknilliset lelut.

Äiti ja tytär olivat molemmat tanssineet balettia pienenä, siitä "satukaapin" balettitossut muistuttivat heitä. Minä kerroin meidän lapsuuden unelmasta. Minulla on esillä pienet lasten luistimet, se on vanha muutaman euron kirpparilöytö Loimaalta. Lapsena me katseltiin siskon kanssa telkkarista kaunoluistelua, se oli lempiohjelmaa. Siinä usein taitoluistelijat vilkuttivat katsojille. Me luultiin, että he vilkuttivat meille, joten me vilkutettiin takaisin! Suuri unelma oli baletti, jota tuo kaunoluistelu muistuttaa. Sitten isona, kun asuin Helsingissä, käytiin usein baletissa ja oopperassa. Toiveeni toteutui. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Niin usein käy. Aikuisena tai vanhuksena unelmat käyvät toteen tavalla tai toisella, jos niihin uskoo.