Kuvassa näkyy sähkömittarin peitoksi tehty nukketalokyltti "Bienvenue" eli Tervetuloa. Se on kotoisa, koska muistuttaa suomalaista tyypillistä vanhaa maalaistaloa, koti tulee mieleen. Mallina olikin kotitalo. En olisi sitä saanut tehtyä ilman museoystävien apua. "Piirrä nukketalo", sanoi ystäväni aina uudestaan ja uudestaan. Vastasin aina, että en ole piirtäjä-ihminen, joten en osaa. Minulle oli oppikoulusta jäänyt huonoja muistoja piirustustunnista. Vuosia me haasteltiin samasta asiasta. Piirrä, en piirrä...Sitten lopulta sain idean, miten sen tekisin. Pikkuhiljaa se valmistui. Valmistuneena se odotti vielä kuukausia Ullan "ullakolla", koska ystäväni ovat kiireisiä, jotta saatiin se kiinnitettyä porakoneella seinään.
Rajojaan joutuu rikkomaan, jos ei itsestään, niin toisten avulla. Sen olen huomannut monet kerrat tämän museon perustettuani. Toisaalta niin sitä menee eteenpäin.
Ruskealla puunallella ylhäällä on myös samanlainen tarina. Sen värivalinta epäonnistui vähän, koska sitä ei oikein näy. Sille voisi maalata uudet värikkäämmät vaatteet, mikä pistäisi silmään jo kaukaa.
Kuvassa ei näy ikkunaani, johon olen kiinniittänyt EU-lippusarjan. Ne ovat muovisia, silti aika kestäviä, mutta näkyvät tuulessa hyvin. Nyt museo tulee esille enemmän katukuvassa, se on helpompi löytää. Liput kertovat myös EU-kannatuksesta. Mitä olisi Suomi nyt ilman jäsenyyttä? - Ei täällä maailmalla tiedettäisi vieläkään mitään meidän maastamme, vain Ruotsista kuten ennen.
Taloni rajoittuu oven takaiseen seinään. Nykyään tuo takaosa rakennuksesta on tyhjillään. Naapurissa asunut vanha mies kuoli kesän alussa pitkälliseen sairauteen. Hänellä oli monta syöpää. Ja takimmaisessa osassa asunut perhe muutti naapurikylään, jonne he rakensivat talon. Vastapäätä kadun toisella puolella asuu eläkeläisrouva, josta puhun tässä blogissani aina välillä.
Takanamme näkyy 1800-luvun lopun veistetty kolmipyöräinen puuhevonen. Dixoun hoidossa on koko kokoelma. Vartijan hommia sillä on joka päivä. Eläinystäviä sillä on satoja museossa. Ne heräävät uudestaan eloon, kuten kaikki muukin vanha, aina kun tulee museokävijöitä muistoineen ja tarinoineen.
Tervetuloa Nukkenallemuseoon. Museon ovi on salaperäinen. Ihan toinen maailma avautuu...
Sanotaan, että eläkäämme tätä hetkeä. Se on vielä rikkaampaa ja opettavaisempaa, jos samalla voi kurkistaa taakse-ja eteenpäin.
