Me oltiin kävelemässä hevoslaidunten lähellä. Siitä menee tie Gardon joelle. Viime vuonna oltiin siellä useita kertoja. Joten Dixou tuntee paikat.Vaikka oltiin vielä kaukana vesistä, Dixou veti minua kuin hengen hädässä. Se haistoi, että vettä oli siinä suunnassa.
Päästin sen vapaaksi vähän ennen jokea. Arvata saattaa, mikä oli haukun suuntana. Tämä mestariuimari hyppäsi jokeen ensi tilassa. Ei se kokeillut, onko vesi kylmää vai ei. Kaikki sopi sille. Kuvassa se ui kuin kala vedessä.
Vertailin viime vuoden heinäkuun alkua tähän vuoteen, nyt kun museo on ollut auki myös aamupäivällä ja jo 1.päivästä lähtien eikä 14.päivästä kuten viime vuonna.
Heinäkuun alkupäivät ovat tuottaneet museoyhdistykselle 122 euroa, viime vuonna 2011 vain 31,50 euroa.
Monina päivinä on aamulla ollut ihmisiä museossa (klo10-12), mutta iltapäivällä ei. Ehkä silloin lähes 30°C::een hellelukemat vievät ihmiset meren rannalle vilvoittelemaan, sitävastoin aamupäivisin on vielä viileämpää ja huvittaa museokäynnit paremmin.
Näyttää silti, että näillä heinäkuun alkuviikoillakin on jo liikettä museossa. Ei aikaisempina vuosina ole ollut.
Tänään oli aamupäivällä 7 henkeä Aveyron'in ja Var'in departementista, etelä-ranskalaisia, lapsia ja aikuisia. Pientä ja isoa naisväkeä tällä kertaa. Internetti ja museomainos Haribo-karkkimuseossa toivat heidät tänne. Var'ista Välimeren rannalta tulleet ovat entisiä pariisilaisia. Siinä oli kolme sukupolvea. Tip top tyylikäs "kuin suoraan Pariisista tullut" isoäiti tyttärensä ja tyttären tytärten kanssa. Madame oli matkustellut paljon ympäri maailmaa, Skandinavia oli tuttu ja revontulet kuten myös maapallon toinen puoli Aasia, eikä Venäjäkään ollut hänelle vierasta kolkkaa. Tytär ihmetteli, onko kokoelma minun ja mistä olin kaikkea löytänyt. Mielenkiintoisia kysymyksiä ja vastauksia oli meillä puolin ja toisin. Suomen kansalaisuudestani oli vain hyötyä eikä haittaa.
Nykyään melkein joka vierailulla tulee esiin pienet tilamme. Sanon sitten, että täällä minun omassa talossa ei ole vuokraa maksettavana. Yhdistyksellä pitäisi olla suuret varat, jotta se voisi vuokrata paremmat tilat paremmalta paikalta. Ilmaisia tiloja on harvassa, eivätkä ne riitä, niihin tulee mukaan kuitenkin omat laskut kiinteistön pidosta, sähköt, puhelin, internetti, vakuutukset yms. Toisaalta museonäyttelyllä on menestystä silti toistaiseksi, kunnes uusi paikka löytyy. "Aarrekammioon" pääsee jo nyt katsomaan.