Dixien kanssa salapoliisina

Tänään ollaan salapoliiseja Dixien kanssa, kun sain käsiini epäilyttävän otuksen. Siltä löytyy aina enemmän ja enemmän yhden tunnetun valmistajan erikoisia tuntomerkkejä:

1.vaikutelma muodoistaan, morfologia

2.isot kädet ja jalat

3.pitkä kuono

4.pään muoto ja ilme

5.vasemmassa korvassa rautanapin jälki

6.keskivartalo, torso on ommeltu käsin kiinni (sen sisällä on jotakin rautaista, kätketty jotakin nallen sisälle?)

7.iso niskakyhmy

8.lusikanmuotoiset huopaiset tassujen pohjat

Näiden lisäksi on muut tavallisemmat tuntomerkit, joita on yleensä vanhoilla nalleilla, kuten puulastutäyte, lasisilmät, taivutettavat jäsenet ja pää, tassuissa 4 ommeltua kynttä, mohairkangas tekomateriaalina...

Tunnistamista vaikeuttaa se, että tällä otuksella on ollut paljon hoitajia, koska se on parsittu eri värisillä langoilla nenästä ja tassuista. Missähän lie sen entinen omistaja? Voisi olla jo lähes 100-vuotias, koska nalle on 1920-luvulta peräisin.

Lopuksi voidaan paljastaa tämän salapoliisitutkimuksen tulos. Jos kaikki tuntomerkit muistuttavat Steiff merkistä, eikö sen silloin pitäisi olla saksalainen Steiff nalle. 

Kokoa sillä on 47cm, joten se on suurin Steiff nalleistani, joita on nyt 6. 

Tämä on niin persoonallinen sellaisenaan, että sille riittää vaatteiden pesu. Ei ole toista samanlaista, samoine tarinoineen. Nämä reissussa rähjääntyneet ja paljon rakastetut ovat sydänten valloittajia enemmän kuin täydellisinä säilyneet. Se on varmaan ollut ainut ja uskollinen nallekaveri, joka on kulkenut joka matkassa lapsen mukana.

Otan vielä selvää, jos saisin salapoliisitietoa siitä enemmän, missä se on oikein seikkaillut viimeiset 100 vuotta, kun karvatkin ovat päästä ja muualta lähteneet.

Uudet seikkailut alkavat nyt museossa tällä kuuluisuudella. Sillä on maailman kuuluisin valmistaja, vaikka rääpäleenä olisi. Vieläkin se voi hauskuttaa museokävijöitä virtuaalinäyttelyissä, ainakin niin kauan, kun korona pitää museon kiinni.

https://www.rubylane.com/blog/bears/how-to-identify-steiffs-legacy-teddy-bears-from-the-early-1900s-1920/

https://antiques.lovetoknow.com/vintage-collectibles/steiff-bears-values-behind-captivating-collectibles 

https://www.teddybears.live/accurately-dating-vintage-steiff-bears/ 

https://www.thesprucecrafts.com/steiff-dolls-animal-price-guide-4122036 

https://hobbylark.com/collecting/wwwhubpagescomhubantiqueteddybearsage

https://mearto.com/toys-and-dolls/teddy-bears 

https://mysteifflife.blogspot.com/2021/06/the-power-of-provenance.html?spref=tw 

https://www.totallyteddybears.com/teddy-bear-identification.html

Vasemmassa korvassa kangas rikki, siinä on ollut Steiff nappi.

Kuvat kertovat

 

 

Keräsin kokoelmastani 1900-luvun alusta 1969 isoveljen armeijakorttiin asti kuvia kertomaan kaikesta sotaan liittyvästä.

 

Tämä on yksi kuvasarjoista, joita olen tehnyt nyt pandemian aikana. Netti mahdollistaa virtuaali museokäyntejä, kun museo on kiinni koronan takia.

Punaiset unikkopellot, poppelikujat ja Tornacin linnarauniot

Ensi vuonna tulee 30 vuotta siitä, kun tulin tänne Etelä-Ranskaan ensimmäistä kertaa pääsiäislomalla. Silloin olin Pariisin lähellä Raamattuopistossa vuosikurssilla ja sieltä tulin Marie-Pierren kanssa 10 päivän lomalle Anduzeen Mission Timothéehen, protestanttiseen Missioniin. Se oli käänteentekevä tapahtuma minun elämässäni. Tästä Gardin alueen Anduzesta tuli minun uusi erilainen maailmani, jonne palasin aina uudestaan vuosittain. 

Jo Lamorlayen kylässä, Pariisin lähellä opiskellessa, katselin taloja ja ajattelin, että tänne Ranskaan minä haluan muuttaa. Myyn Helsingin yksiöni ja ostan sillä täältä talon. Etelä-Ranskan 10 lomapäivää näyttivät minulle, että tämä on parempi paikka kuin Pohjois-Ranska.

1998 se unelmatalo löytyi ja 2000 perustin tänne Nukkenallemuseon.
 

Miinulla oli Raamattuopistossa pyörä, jonka ostin sieltä, joku opiskelija oli sinne jättänyt vanhansa. Pyöräilin lähistöllä Lamorlayessa. Sielun silmin näen vieläkin sen lähistön komeat poppelikujat ja keväällä punaisena kukkivat unikkopellot. Tänne Ranskaan haluan, ajatuksissani oli aina.

Kun Raamattuopiston jälkeen sain järjestettyä vapaaehtoistyötä Mission Timothéessa muutamaksi kuukaudeksi, junalla pyöräni tuli Pariisista. Ja sitten pyöräily jatkui täällä Etelä-Ranskassa.

Tornacin linnan rauniot ovat Anduzen lähellä ja siellä oli kiva käydä pyörällä. Joka kerta kun sinne menen, muistelen niitä ensimmäisiä vuosia.

Tuon linnaraunion ikkunasta kuvassa on panoraama Anduze kylään vuoren vieressä. 

Nyt, kun menen tuonne linnan raunioille minulla on täällä kaikkea...29 vuotta sitten minulla oli vain pyörä ja unelmia.

https://www.youtube.com/watch?v=QAk64bEMVcM

http://www.cevennes-tourisme.fr/tornac/chateau-de-tornac/tabid/2678/offreid/90f4396e-e811-4bde-aa50-0854bf442786 

Uudet vaatteet ja uudet aatteet

Vanha lippalakki nalle sai lopulta uudet houset. Nyt kelpaa toiset 50 vuotta. 

Lippalakkikin näyttää uudelta, kun on pesty ja silitetty.

Virkkaushomma virkistää.

Mitä seuraavaksi?

Vanha lippis kertoo

Tämä eilen puhdistamani nalle sai isoveljen lakin päähänsä. Rantalan Lakkitehdas Oy,Seinäjoki lukee lakin sisäpuolella, tehty.50-60-luvulla, kun kaikki oli kotimaista ainakin suurimmaksi osaksi.

Veli ei tiedä, missä hänen vanha lippiksensä on. Taitaa vähän yllättyä, kun sen näkee nallen päässä. Lakki oli kotona kammiossa, jossa on meidän perheen vanha lastenvaatevarasto tallella, kuten ennen kaikki säilytettiin. Toisaalta ei ollut liikoja.

Moottoripyöräilijän kuva piti olla lakin sivussa. Sitä pikkupojat ihailivat. Onneksi isona ei hankittu vaarallista moottoripyörää kenellekään meillä. Serkkupoika kuoli moottoripyörä onnettomuuteen teininä. Elämä loppui lyhyeen.

Jos haetaan vintistä tai muualta jotakin vanhaa, se herättää muistoja. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Ja jos se on jotakin omaa henkilökohtaista, aina enemmän tulee mieleen mennyttä aikaa kuin filminauhalta.

Velipojalle tämä lakki on varmaan muistorikkain.

Kuvan vieras, vuosia sitten nukketapahtumasta Salon de Provencesta ostamani, nalle toimii nyt sinä ajatusten tuulettajana, jota kaipasin tässä pandemiassa. 

Kohta ryhdyn virkkaamaan nallekarhulle housuja. On parempi ajatella välillä vaikka housuja ettei korona stressaa. Tulee seurattua muuten liikaa uutisia Twitterissä. Toisaalta se on myös mainospaikka nukeille ja nalleille ja valmistaa maaperää, ennen kuin museo tulee Suomeen.

Nyt virkkaushommiin! 

Kehdosta hautaan

 

Muistoja vain

Tänään oltiin haukun kanssa kauppareisulla Anduzessa, jossa käytiin puistossa samalla. 

Siellä on joutsenia ja musta joutsen, josta olen jo pitemmän aikaa halunnut ottaa kuvan, koska se on harvinainen ja jotenkin liikuttavan yksinäinen ja surullinen. Valkoisia joutsenia on aina kaksi, mutta se on yksin. Joutsenet muutenkin ovat kauniita luonnon ihmeitä ihailtavana. 

Alimmassa kuvassa on Diksi ihailtavana. Torstaina mennään eläinlääkärille vuosittaiseen rokotukseen. 

Nyt kesä on parhaimmillaan ja siitä täytyy nauttia. Näitä koronakesä 2021 kuvia täytyy vähän ottaa, ennen kuin nämä ohikiitävät hetket ovat muistoja vain.

Huutokauppa tuliainen

#lapsuusmuisto Isosisko kertoi, että kerran kotiväki meni sukulaistaloon huutokauppaan, ja isoveljet pääsivät mukaan. Hän ei päässyt, harmitti, koska nuorempi ja vasta 10v. Hänen tehtävänä kotona oli sitten poikien oravien ruokkiminen.

 

Sisko oli nähnyt siinä sukulaistalossa vanhan nallen ja pyysi huutamaan sen hänelle. Nalle tuli tuliaisena huutokaupasta ja siitä päivästä lähtien vuodesta 1963 se nalle on istunut siskon huoneessa uskollisena kaverina. Tässä kuva. Me kaksossiskon kanssa pelättiin sitä pienenä.

Äiti kertoi Hilta serkustaan, joka oli syntynyt 1886, ja kävi Wetterhoffin työkoulun 1900-alussa, valmistui käsityönopettajaksi. Kerran Hilta tuli Turusta mukanaan nalle, jonka oli teettänyt turkkurilla joskus 30-luvulla.

Anglo-saksisissa maissa, joissa nallet ovat olleet hyvin yleisiä, aikuiset ovat usein säilyttäneet lapsuutensa nallen. Ei se ole ollut vain lasten leikkikalu. Monilla sotilailla nallet ovat seuranneet sotaankin. 

Lontoon Lapsuuden museossa on pieni nalle. Sen on sinne lahjoittanut joku vanha mies. Hän oli saanut sen lapsena. Nallen synttäreitä vanhus muisteli vielä vanhana pappana, kun lähetti sille museoon joka vuosi synttärikortin. Sitten yksi vuosi ei tullut museoon enää korttia, vanhus oli kuollut.

Toisaalta sanotaan, että kaikissa ihmisisä säilyy pieni lapsi.

Hiltalla ei ollut lapsuuden nallea, koska nalle keksittiin myöhemmin. Mutta Hilta oli lukenut näistä nalleista ja ihastui niihin ja siksi halusi sellaisen koristeeksi aikuisena.

1900-luvun alussa ei olisi voinut aavistaa, miten suuren suosion nallekarhu keksintö tulee saamaan. Kun näkee videoita oikeasta karhun pennusta, ei ihme ole, niin hellyttävä eläin se on ja hauska.

https://www.youtube.com/watch?v=-T4Wci35OAE&t=2s Karhunpoika video.

https://www.wetterhoff.fi/historia/tyokoulun-synty  

https://www.bbc.com/news/magazine-21265701 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Teddykarhu Nallen historiikkia.

Pandemia muuttaa elämää

Nyt on turistikauden pääsesonki. Puhelin soi harva se päivä ja välillä monta kertaa päivässä. Joka kerta vastaan, että museo on kiinni korona pandemian takia. Ulko-ovessa lukee kiinni ja nettisivuillamme. Silti kysytään.

Nyt voisi sanoa yleensä vähemmän suosittuna #JaskaJokusena, että Onni On Olla Suosittu! 

 

Viime vuosina museon kävijämäärä laski, koska alueellamme on syntynyt kuin sieniä sateella erilaisia seikkailu-tai huvipuistoja, jotka ovat vieneet monet museokävijämme. Mutta meillä on uusia suunnitelmia...

 

Korona pitää #museo n kiinni. Onneksi on virtuaalinen maailma, niin voi pandemiankin aikana näyttää aarteita. 

 

Nuket ja nallet ovat vallanneet taloni, verhon takana on huushollini. Kun löydetään museolle uusi paikka, ei tarvitse asua talon nurkassa piilossa teatterin esiripun takana.

 

Yläkerrassa on pahvilaatikkovuori odottamassa pakkaamista. Kaksi kerrosta täynnä tavaraa katosta lattiaan, on siinä pakkaamista. Varastossa on vielä täysinäisiä pahvilaatikoita. Talo tyhjäksi ja sitten uusi alku. Ei haittaa, vaikka museon joutuu nyt sulkemaan pandemian takia. Aikansa kutakin.

 

Tämä museon näin suljettuna pitäminen olisi ollut minulle vuosia sitten kova pala, liian suuri isku. Se oli alkuvuosien pelkoni 2000-luvun alussa, koska oli paljon vaikeuksia. Sitten tulivat kuitenkin hyvät vuodet ja menestystäkin, kuin rauhan satamaan olisi päässyt. Unelma toteutui.

 

Ihmeesti ihmisen mieli muuttuu ja mukautuu uusiin tilanteisiin. "Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla."(Saarnaajan kirja 3:1) Toisaalta viime vuodet olen jo valittanut, että olen kyllästynyt, ettei huvita...väsynyt museorutiineihin syystä tai toisesta. Muutoksen aika. Syynä on ollut paljolti se, että ei ole tarpeeksi vitriinejä ja suuren osan kokoelmaa jatkuva suojaaminen pölyltä  kankailla on työlästä, jatkuva riesa.

Ranskassa muut museot ovat auki nyt kesälomilla, Anduzessa näkee kesälomalaisia tungokseen asti kuten turistipaikoissa yleensä huolettoman näköisinä kuin pandemia olisi ohi. Vaikka eilen jo uutisoitiin, että viimeisen 24t:n aikana on ollut 18 000 koronatartuntaa! Ensimmäinne kerta koko pandemian aikana. Delta leviää kulovalkeana näissä kansainvaelluksissa, kun nyt on taas koko Ranska ollut maantiellä. 

Julkiset museot joutuvat avaamaan, koska julkinen rahoitus. Meidän museoyhdistyksessä pärjätään omilla, pieni budjetti on aina ollut, ei olla kunnastakaan riippuvaisia. 

Korona on niin paha uhka, että sitä kannattaa välttää kuin ruttoa. Jos saa koronan, longcovidin helposti, ei silloin jaksa enää mitään nukkeja ja nalleja paketoida, ottaa selvää niiden kuljetuksesta Suomeen, järjestää uutta museota ...pelkkää sairastamista voi elämä sen jälkeen olla. Niin tämä vitsaus voi tuhota kaiken. Tai sitten korona vie kokonaan pois, ikuiseen kotiin ja sinne lähdetään ilman painavia matkatavaroita. Mutta eihän sitä vielä haluaisi lähteä! Tätä elämän lahjaa, jonka on saanut, arvostaa.

 

Pieni rukous merimiehen sanoin : Sinun meresi on niin suuri ja minun purteni niin pieni, purjeeseni tuulta anna, mua kanna, muuten hukkuu haahteni.

Takaisin 1800-luvulle pandemiaa pakoon

Minulla on monta nukketaloa 1800-luvulta, 2 englantilaista ja muut ovat saksalaisia. Tämä keittiö voi olla vanhin, jos se on 1860-luvulta. Vanha aika kiehtoo melkein enemmän kuin nykyaikamme. Varsinkin nyt pandemiassa.

Saksassa Nurembergissä George Bestelmeier alkoi tehdä 1700- 1800-luvun taitteessa yksihuoneisia roomboxeja, joissa oli ajan mallikeittiö. Näin yleistyivät pienemmät nukketalot, ennen oli ollut enimmäkseen vain oikeiden talojen mallisia nukketaloja. Silti nukketalo oli vain rikkaiden omaisuutta. Kallista käsityötä ennen teollista vallankumousta.

Keittiö mallina oli suosittu, koska se oli tehty vain opetuskäyttöön ja ihailtavaksi, ei leikittäväksi. Niin opetettiin tyttäriä hyvïksi talon emänniksi tai talouden-, huushollin pitäjiksi. Keittiö on kodin sydän.

Nämä nukketalo keittiöt kulkivat perintönä äidilta tyttärelle sukupolvien ajan. Ja monesti kuuluivat jouluperinteeseen, jolloin ne otettiin esille ihailtavaksi ja kasvatus vinkiksi. 

Jo pelkkä keittiön erikoissanasto, inventaario, on lapselle paljon uutta opittavaa. Näin sen oppii kuin leikkien, voi yhdistää huvin ja hyödyn hauskasti samalla kertaa.

Näitä 1800-luvun keittiöitä sanotaan usein Nurembergin keittiöiksi, koska olivat sen järjestelmälliseen tyyliin tehtyjä, vaikka ei olisikaan sama valmistaja tai valmistuspaikka. Varsinkin savuava takkakeittiö eli takan avotuli (rauchfang) tekee näistä alkuperäisen mukaisia. Vasta myöhemmin tuli puu-tai hiili- ja kaasuhellat. Näin kertoi yksi saksalainen nukketalo keräilijä keskustelufoorumissa. Lisäksi netistä otin selvää kuin salapoliisi. Monta sähköpostia lähetin, aina ei vastausta saa, Lontoon Lapsuuden museo sanoi heillä olevan samantapaisen keittiön. Se oli hyvä uutinen.

Nuremberg on kuuluisa ollut jo satoja vuosia leikkikalujen valmistamisesta ja historian ensimmäisestä nukketalosta 1500-luvulta. Nykyään siellä järjestetään kuuluisia antiikkimarkkinoita tai -messuja.

Näitä tiedon jyviä olen keräillyt netistä, tässä yksi linkki:

http://natminiature.free.fr/histoirmai.html 

"a bestelmeier kitchen' sanalla löysin Googlesta  useita kirjoja luettavaksi. 

Joskus tietää rakennustavan, tai on nähnyt sellaista, mutta ei tiedä sanaa. Hain sitä ranskaksi. Ranskalaisten mielestä se muistuttaa pääskysen pyrstön häntää, kun rakennuksen reunat liitetään lomittain. Niin opin kuvien avulla googlaamalla uuden äidinkielen sanan: sinkkaus.

https://www.suomisanakirja.fi/sinkkaus 

Nyt näin saman englanniksi. Englantilaiset puhuvat kyyhkysen pyrstöstä. Suomen kielessä sinkkauksen vaihtoehtona on myös eläinsymboli, meillä se on lohenpyrstö. Mielikuvitus vaihtelee eri kielissä, kuvakieli. Sanasto on mielenkiintoista.

Kuvassa nukketalon reunaa.

Miniatyyrejä on löydetty tuhansien vuosien takaa egyptiläisistä, kreikkalaisista ja roomalaisista haudoista. Kreikkalainen filosofi Platon jo ehdotti miniatyyrejä opetukseen,niin pojat kiinnostuisivat.rakentamisesta ja tytöt kodinhoidosta.

Tässä video, jonka tein tämän keittiön yksityiskohdista. 

Lisäsin taloon emännäksi grodnertal puunuken. Niin se tuli elävämmäksi.

Kun 1800-luvun lopulla ranskalainen Louis Pasteur löysi mikrobit, bakteerin, joka syynä sairauksiin, se oli mullistavaa. 1900-luvun alussa keittiötkin muuttuivat näistä pölyjä keräävistä "keittiöastioiden yms.seinäkoristelu" keittiöistä vaaleisiin kaappikeittiöihin, joissa kaikki pysyy puhtaampana. 

https://www.historia.fr/expositions/pasteur-les-microbes-ne-lui-disent-pas-merci