Tässä tänään Dixie siskojen kanssa aamulenkillä Etelä-Suomen metsämaisemissa 3000km Etelä-Ranskasta.
Ilman internetin apua en olisi selvinnyt tästä matkasta. Valmistelin sitä ajan kanssa pikkutarkasti kuin salapoliisi.
Paljon kysymyksiä ilman vastauksia. Joten selvitettävää oli. Miten onnistuu pääsemään rautatieasemien junanvaihdoista monine mahdollisine pitkine asemakäytävineen ja jyrkkine rappusineen vanhan koiran kanssa, sellaisen, joka ei enää ilman apua pysty rappusia kulkemaan ylös ja alas? Miten lentokentillä niistä selviää? Entä liikkuminen junassa valtavan koirankopin kanssa ja hidas koira mukana? Matkalle lähdettiin kuitenkin netistä löydettyjen tieto-ja kuvavinkkien avulla. Ne rauhoittivat matkastressiä.
Kun Nîmesissä päästiin vähän aikaisempaan junaan kuin oli varattu paikka, se helpotti Marseillen junan vaihtoa, koska oli tunti aikaa vartin sijaan. Olin ottanut yhteyttä Marseillen rautatieasemalle ja saanut tietää, että samalla tasolla olivat junat, joten ei hätää rappusista. Lisäksi löysin netistä Marseillen rautatieaseman pohjakaavan, josta selvisi, että kaikki junaraiteet olivat yhdessä kulmassa samalla tasolla. Nimittäin suurilla rautatieasemilla kuten Saksassa yksi kerta jouduttiin hakemaan raidetta toiselta puolelta rautatieasemaa ties kuinka kaukaa.
Marseillessa päästiin Nizzan junaan ongelmitta ja paikka saatiin ovien vierestä, yksi ystävällinen ranskalainen likka antoi paikkansa, kun tulimme taakkojemme kanssa sinne. Koiran häkki kahdessa osassa oli valtava ja painava, yli 7kg. Paikat junissa, busseissa ulko-ovien vieressä ovat parhaita, koska junien pysähtyessa asemilla ilma vaihtuu ja tuulettuu välillä, ei ole liian suljettua, umpinaista koronavirus vaarassa, vaikka FFP2 maski aina päässä onkin.
Kun saavuttiin Nizzaan, oli tärkeää tietää sen monista rautatieasemista, ettei jää pois Nizzan keskustan rautatieasemalla, vaan uudella St Augustin rautatieasemalla, joka on ihan lähellä lentokenttää. Siitä oli nähnyt kuvan netissä, että asema on ylhäällä korkealla rappusineen ja niiden vieressä on hissi. Sillä alas katutasoon, josta läheltä menee ilmainen raitsikka yhteys lentokentälle muutamassa minuutissa. Joten sinne seuraavaksi.
Kun oltiin perillä Nizzan lentokentällä, mentiin sisälle. Aloin koota koiran kuljetushäkkiä, onneksi mukava saksalainen rouva tuli avuksi. Pyörät vielä häkin alle, niin päästiin helpommin kulkemaan. Mutta parasta oli lentokenttäkärryjen löytäminen, sai niitä hakea vähän aikaa ulkopuolelta, kun häkin sai sen päälle, liikkuminen oli helpompaa. Niin kului iltapäivä aurinkoisella kesäisellä säällä ulkona. Vasta illalla oli lento.
Kun lentoaika lähestyi, mentiin kentälle kauas nurkkaan, josta ei näkynyt turvatarkastukseen, johon lopulta koira viedään. Olin ajatellut, että virkailija voi sanoa koiran kopin olevan liian jäntti. Joten otin pyörät kopin alta pois kuten pitää ottaa ja asetin sen lentokenttäkärryn päälle, koiran houkuttelin sisälle herkulla. Mutta voi kauhistus, kun se pelästyi tätä kamalaa vankilaa, jonne joutui. Ulkoapäin koppi näyttää koiralle sopivalta, mutta jos näkee, miten pieneltä se silti näyttää silloin, kun koiraa sinne houkuttelee sisälle. Pelkäsin virkailijan reaktiota. Vaikka täysin normien mukainen se on. Ostin netistä, jossa hyvät valikoimat. Ennen nettiaikaa mahtoi olla vaikeaa sellaisia löytää! Kovat vaatimukset ovat lentoyhtiöillä, tämä oli Norwegian lentoyhtiö.
Loppujen lopuksi hyvin meni lentotarkastus ja haukku lähti edeltä kopissaan lentokoneeseen.
Olin varannut paikan itselleni lentokoneen takaosasta, johon kuulema kannattaa mennä viimeiseksi sisälle maski päässä ja saapuessa ulos ensimmäisenä. Koska paikallaan oleva lentokone voi olla virustäytteinen, ilmanvaihto alkaa vasta koneen ollessa ilmassa. Niin olen oppinut twitterin porukalta.
Loppumatka sujui helpommin Suomessa, kun sain vetää perässä koiran kuljetuskoppia kokonaisena eikä koottavana kahdessa osassa kantaen. Vantaan lentokentällä pääsi taas hississä lentokenttäkärryillä kuljettaen koppia junaan asti. Ja junaa vaihtaessa voi hyvin vetää perässään sitä koppia koira vieressä seuraten. Kopin pyörät alla eivät ole kovin hyvin liikkuvat, parempi se on kuljettaa lentokenttäkärryllä joka paikkaan, missä vaan voi.
Tällainen keskikokoinen koira kulkee ruumassa, pikkukoiria voi viedä sisällä lentokoneessa, joten niiden kanssa matkustaminen on helpompaa.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Kun palasin Ranskaan, ystävä kysyi, missä Dixie on? Hän luuli, että kuljetan sitä edestakaisin. Hänellä ei ole käytännön kokemusta ison koiran kuljetuksesta lentokoneessa, teoriassa kaikki on helpompaa kuin käytännössä.