Minulla ei ollut mukana mitään, ei edes vasaraa, koska ajattelin, että ystäväni on aina hyvin varustettu. Mutta niin ei ollutkaan, ei hänelläkään näyttänyt olevan muuta kuin tonkit, rautalankaa, vanha laudan pätkä, jossa näkyi vielä naulatkin pystyssä. Sanoin, että ei siitä mitään tule ilman työkaluja, turha sinne on mennä. Kyltti on aika painava, mahdoton se on niin saada "paljain käsin". Mutta Sébastien piti päänsä, mennään nyt ainakin katsomaan paikan päälle, jossa me oltiin kyllä jo käyty ennenkin ongelman ratkaisemiseksi. No, olkoon menneeksi, totesin. Ajattelin jo, että "oma apu paras apu."
Otettiin ensin vanha kyltti pois ja "tuhattaituri" tutki hetken tilannetta niin kuin suuret asiantuntijat. Minä seurasin perässä oppipoikana. Mutta yllättävää kyllä, ratkaisu tuli siinä samassa. Pidin hiukan kiinni kyltistä, kun kaveri naulasi vanhoilla ruostuneilla nauloilla laudanpätkän kiinni uuteen kylttiin tukemaan sitä takaa. Niin tuli nekin käytettyä hyväksi. Siinä vieressä sattui olemaan ikivanha seiväs, otettiin se vielä kyltin taakse tueksi toiselle puolelle, kun se kiinnitettiin sitten entisen kiviportin reunaan. Se oli ennestään ympäröity rautalangalla, minkä sisälle me se lauta sujautettiin. Sébastien otti taskustaan pikkuriikkisen ruuvimeisselin ja pussin ruuveja, joilla sitten sai loppuhomman hoidettua. Loppujen lopuksi kyltti tuli paikalleen kuin "taikaiskusta". Ei me tarvittu mitään hienoja moderneja työkaluja, vasaranakin kelpasi kivi tai tonkit. Kiitos tämän Nukkenallemuseon uskollisen ystävän, joka on ollut mukana meitä auttamassa ihan sen ensimmäisistä perustamispäivistä alkaen, toisin sanoen vuodesta 2000.
Kesä-heinäkuussa meillä on taas yhdistyksen vuosittainen yleiskokous. Sébastien voisi olla yhdistyksemme kunniajäsen, koska on vetänyt tukijoukkojamme. Hän on ottanut tämän sydämen asiakseen. Ei me oltaisi pitkälle päästy ilman tätä paikallista apua.
