Eilen maalasin uuden ison museokyltin (83cmx70,5cm) tekstiosan. Kirjaimet ovat isoja, joten siihen meni pari tuntia. Edellisinä päivinä olin maalannut ensin taustan luonnonvalkoiseksi kolme kertaa edestä ja kertaalleen takaosan.
Tänään siistisin ruskean tekstiosan reunat luonnonvalkoisella taustavärillä. Se kesti peräti melkein neljä tuntia. Tein sitä intensiivisesti enkä pitänyt taukoa, piti saada valmiiksi. Kello tuli kohta kaksi. Sitten mentiin Dixoun kanssa ulos haukkaamaan raitista ilmaa kuten meillä on tapana joka päivä aamulla, keskipäivällä ja illalla. Minulle jäi muutama minuutti aikaa valmistaa museota ennen kello kolmea, jolloin se aukeaa ja voi joku olla oven takana. Niin olikin, yksi pariskunta. Turisteja Bretagnesta, jotka ovat nyt Saint Jean de Serre naapurikylässä Gîte-majapaikassa. Siellä he olivat nähneet mainoksen museosta.
Kiva käynti pitkästä aikaa. Me puhuttiin varmaan tunti ummet ja lammet, sodasta ja rauhasta, kulttuureista, lasten lelut olivat lähtökohtana ja niin juttu kulki ties minne. Heidän tyttärensä on ollut ranskankielen opettajana Venäjällä. Ja tuli taas esille se nykyinen museokävijöiden kysymys, onko näitä ollut vaikea löytää. Sanoin, että vuosien varrella oppii löytämään, kun keräilyä harrastaa. Löydän vaikka mitä, jos vaan rahapussi sallii. He olivat ihmettelevän näköisiä. He eivät korostaneet ranskalaisuutta, vaan olivat kiinnostuneita kaikesta.
Nyt alkuvuodesta on ollut hyvin hiljaista museossa, vaikka ei ole sesonkiaika, mutta kuitenkin viime vuosina on ollut enemmän museokävijöitä tähän aikaan vuodesta. Yhdistys on tienannut sisäänpääsytuloilla vasta 40 euroa. Ja vakuutusmaksu ja Anduzen turistitoimistolasku ovat olleet jo maksettavina, menoja kaikkiaan 212 euroa. Lainasin yhdistykselle. Toisaalta ei tämä alkuvuosi välttämättä silti tarvitse ennustaa huonoa vuotta. Meidän markkinointi on kasvanut entisestään. Se on hyvä vastakeino. Ja me ollaan toiveikkaita.
Materiaalikuluina meni 24 euroa tähän uuteen museokyltin lastulevyyn. Siinä kaikki ehkä, jos en joudu ostamaan vielä rautatankoa, johon se kiinnitetään. Se raha tulee kyllä takaisin moninkertaisena, kun museoon tulee ihmisiä kyltin nähtyään. Mainospaikka on mitä parhain vilkasliikenteisellä tiellä.
Ensi viikolla viedään uusi kyltti paikoilleen Bambupuiston tien varrelle vanhan pienemmän tilalle. Otan kuvat ennen ja jälkeen ja näytän ne tässä blogissani.
Iltapäivällä ystäväni tulivat kylään. Saatiin alkuun jo viime syksynä maalaamani nukketalokyltin paikka ulko-oven viereen. Sähkömittari rumiluksen reunat vaativat vähän sementtiä ennen kuin se peitetään nukketalokyltillä. Talon julkisivu paranee. Kerroin siitä jo kuvan kerran aikaisemmin.
