maanantai 31. joulukuuta 2012
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Nukke-ja autojuttua
Ensin tuli yksi madame, joka oli ollut Anduzen kirpparilla ja samalla poikennut osto-ja myyntiliikkeeseen tännepäin sieltä tullessaan. Siellä hän oli saanut myyjältä museomainokseni. Minä kävin siellä yksi päivä katsomassa ja jätin mainoksen.
Domessarguesin kylästä, noin 10km Nîmesiin päin, oli tämä nukkejen keräilijä kotoisin. Keräilijöiden kesken me vaihdettiin uutisia.
Sitten samanaikaisesti jonkun ajan päästä tuli pari monsieurtä, vanha pappa ja toinen kuusissa kymmenissä. He olivat nähneet vaan museokyltin tiellä tulessaan Uzèsistä Anduzeen. Arvasin, että keräilijä siinä oli ainakin toinen, koska tänne tuli miesväkeä. Autojen keräilijä. - Laitin kuvan tähän höyryautosta, jonka ostin marraskuussa Suomesta kirpparilta 20 eurolla. Se oli autoharrastelijan ihmetyksen kohteena. Ei koskaan ennen ole moista nähnyt. Sitä sitten tutkittiin...Hän lupasi ottaa lisätietoa.
Vanha 81 vuotias vanhus oli kaikesta kiinnostunut ja kertoi lapsistaan, jotka ovat 60-luvulla syntyneitä. Haastattelin häntä. Oli mukava kuunnella vanhoista ajoista, koulusta, sota-ajasta, armeijasta ...
Huvittavaa oli, että miehet olivat yhtä kiinnostuneita kuin rouva kaikesta. Ja nukketaloja ihmeteltiin oikein joukolla, saati sitten 1700-luvun nukkeani ja toisia 1800-luvulta. Vanha-aika kiehtoo.
lauantai 29. joulukuuta 2012
Paras ystävä uuden vuoden ovella
Nämä maisemat ovat meidän ulkoilu reittejämme päivittäin. Aika ankean näköistä nyt talvella viininviljely pelloillankin. Vaikka ei lunta ole missään, eikä pakkasta kuin yöllä välillä. Päivällä on 10°C asteen paikkeilla ollut viime aikoina. Ja aurinkoa on useasti.
Taustalla näkyy Sevennit, noin 8km päässä, ei sen kauempana.
Museoon on tullut pitkästä aikaa vähän elämää. Eilen oli kolme ihmistä ja myös tänään. Turisteja ja osittain paikallisia. Internetin välityksellä he tulivat Alèsin suunnasta tai museomainoksen ansiosta Uzèsistä päin, Karkkimuseosta. Siellä joku oli kertonut, että täällä on nukkemuseo. Sinnepäin täytyy mennä taas piakkoin markkinoimaan.
perjantai 28. joulukuuta 2012
Talo täyttyy
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
Keskimmäiset kuvat ovat ranskalaista kuuluisaa Limoges posliinia, miniatyyrejä, jotka esittävät Jean-François Millet'n Tähkänpoimijoita ja Iltakelloja (1857). Ne sopivat kaapin päälle. Tämä parin euron kirpputorikauppa on ihan hieno nukketalossa. Ja sen mukana tulee kulttuuria.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Fran%C3%A7ois_Millet
http://fr.wikipedia.org/wiki/Jean-Fran%C3%A7ois_Millet
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
Joulukäsityö
Joulupukki toi Nukkenallemuseoon kuvan kuusi miniatyyrinukkea. Nämä Hertwig- merkkiset posliininuket on valmistettu Saksassa 1900-luvun alussa.
Kuvassa näkyy minun jouluhommani, virkkuukoukku ja pellavalankaa nukenvaatteita varten. Hertwig on pukenut usein pienet nukkensa virkattuihin vaatteisiin.
Nuket olivat puhtaita kuin pulmuset, ei tarvinnut pestä. Harvoin saa näin hyväkuntoisia. Varmaan vanhaa kaupan varastoa, koska ne olivat vielä kiinni alkuperäisessä pahvissa.
Alhaalla linkki flickr.com sivuille, jossa on isommat kuvat.
Olohuoneeseen tuli vähän väriä.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
maanantai 24. joulukuuta 2012
HYVÄÄ JOULUA!
torstai 20. joulukuuta 2012
Ruusu askartelua
http://carols-bloomers.com/miniatures/
"Before you can make a flower, it first must grow in your heart."
http://www.torbandreiner.com/flower-making-history
http://www.blumchen.com/craft_shop_craft_instructions.html
http://www.worthpoint.com/worthopedia/100-original-sebnit...
http://kristasewinspired.blogspot.fr/2011/10/vintage-pape...
http://www.mulberrycraftsuk.co.uk/2tone-cream-pale-dusky-...
http://www.wildorchidcrafts.com/index.php?main_page=index
http://www.quilledcreations.com/QuillingVideo-SpiralRoses.asp
http://taavanainen.net.vuodatus.net/blog/431760/paperiruusujen-teko-vaiheittain/
http://scrapalette.blogspot.fr/2011/08/teeny-tiny-rose-tutorial.html
Talo ilman kukkia
Siinä tekemäni ruusuinen seinävaate olohuoneeseen. "Uudet" kiinalaiset
vaasit löysivät paikkansa myös. Niihin täytyy löytää kukkia. Jotakin
muuta sinistä vielä keksin siihen huoneeseen, vaasit näyttävät
paremmilta huonommassa valossa kuin tässä valokuvassa.
En tehnyt ruusuaihetta ihan mallin mukaan, se olisi ollut liian suuren kokoinen, piti pienentää. Käytin vanhoja kudontalankojani enkä kirjontalankaa kuten usein kanavatyössä on.
Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmiksi.
En tehnyt ruusuaihetta ihan mallin mukaan, se olisi ollut liian suuren kokoinen, piti pienentää. Käytin vanhoja kudontalankojani enkä kirjontalankaa kuten usein kanavatyössä on.
Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmiksi.
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Joulua odotellessa
Viime kuun 17.päivä täällä oli 15 hengen porukka, sen jälkeen oli Suomen matkani. Poissa ollessani oven takana oli ollut ihmisiä ja puhelin oli soinut. Mutta nyt kun ollaan kotona, museossa ei ole ollut ketään ryhmän jälkeen. On se tylsää. Dixoullakaan ei ole seuranpito hommia. "Vieraille" täytyy pitää seuraa.
Keskiviikkona oltiin Alèsin kaupungissa. Tiellä oli kova liikenne mennen tullen. Joulunaika näkyi. Kaupoissa joululahjaostoksilla nyt kaikki ovat, eikä museokäynti tule kenenkään mieleen. Mutta meillä Dixoun kanssa on markkinointi aina mielessä. Museomainoksia vietiin Alèsiin moneen paikkaan ja käyntiin joulumarkkinoilla.
Tänään oltiin Anduzen joulumarkkinoilla ja kirpparilla, lähinnä markkinointireisua tämäkin oli. Joulumarkkinoilta ostin perhos-hyönteis-simpukkataulun koulunäyttelyä varten. Se on uusi harrastelijan kokooma paikallisista elukoista. Maksoi 6 euroa. Sitten ostin pienen miniatyyritalon, joka on valettu betonista. 5 euroa. Sopii nukketaloon leikkinukketaloksi. Se on kaupan myyjän, artisaanin itsensä tekemä. Kirpparilta löysin 5 eurolla 4 miniatyyri vaasia (vase cloisonné), aitoa kiinalaista kulttuuria.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Cloisonn%C3%A9
http://en.wikipedia.org/wiki/Cloisonn%C3%A9
Siinä kuva nukketalo vaaseistani, jotka ovat 7-8cm. Myyjä ei tiennyt cloisonné vaaseista, kysyin häneltä, siksi sain halvalla. Antiikkimyyjillä hinta on toinen, vaikka miniatyyrejä ovatkin.
Retkeilymajassa kuulin hyviä uutisia ystäviltä, jotka olivat olleet jossakin kuntien yhteistapahtumassa. He olivat puhuneet yhden kylämme kunnanvaltuutetun kanssa ja olivat ottaneet puheeksi nukkenallemuseon. Monsieur oli Saintpierre sukunimeltään eli suomeksi Pyhäpietari. Pyhäpietari oli sanonut, että hän ei ole käynyt täällä museossa. Lisäksi puhe oli ollut museokylteistä, joita me ollaan kyläämme laitettu sinne tänne, koska tämä museo on vaikea löytää. Hän oli lisännyt, että kunnan yhteiseen isoon kyläkarttaan he aikovat lisätä tämä museon, koska tunnetusti meitä haetaan ja kysytään kylällä. Missä on nukkenallemuseo? Siihen kysymykseen kyläläiset ovat jo kyllästyneet, siksi kunnantalo aikoo nyt omasta aloitteestaan meidän puolesta lisätä meidät kartalle. Se olisi maksanut meille noin 200 euroa, joten unohdettiin koko juttu, liian kallista meidän budjetille. Ja ajateltiin, jos ihmiset tulevat kylälle asti jostain kaukaa varta vasten museoon, kyllä he tänne löytävät. "Ei kysyvä tieltä eksy", sanoi vanha kansa. Jos ei ole kiinnostunut tarpeeksi, silloin ei viitsi hakea.
Keskiviikkona oltiin Alèsin kaupungissa. Tiellä oli kova liikenne mennen tullen. Joulunaika näkyi. Kaupoissa joululahjaostoksilla nyt kaikki ovat, eikä museokäynti tule kenenkään mieleen. Mutta meillä Dixoun kanssa on markkinointi aina mielessä. Museomainoksia vietiin Alèsiin moneen paikkaan ja käyntiin joulumarkkinoilla.
Tänään oltiin Anduzen joulumarkkinoilla ja kirpparilla, lähinnä markkinointireisua tämäkin oli. Joulumarkkinoilta ostin perhos-hyönteis-simpukkataulun koulunäyttelyä varten. Se on uusi harrastelijan kokooma paikallisista elukoista. Maksoi 6 euroa. Sitten ostin pienen miniatyyritalon, joka on valettu betonista. 5 euroa. Sopii nukketaloon leikkinukketaloksi. Se on kaupan myyjän, artisaanin itsensä tekemä. Kirpparilta löysin 5 eurolla 4 miniatyyri vaasia (vase cloisonné), aitoa kiinalaista kulttuuria.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Cloisonn%C3%A9
http://en.wikipedia.org/wiki/Cloisonn%C3%A9
Retkeilymajassa kuulin hyviä uutisia ystäviltä, jotka olivat olleet jossakin kuntien yhteistapahtumassa. He olivat puhuneet yhden kylämme kunnanvaltuutetun kanssa ja olivat ottaneet puheeksi nukkenallemuseon. Monsieur oli Saintpierre sukunimeltään eli suomeksi Pyhäpietari. Pyhäpietari oli sanonut, että hän ei ole käynyt täällä museossa. Lisäksi puhe oli ollut museokylteistä, joita me ollaan kyläämme laitettu sinne tänne, koska tämä museo on vaikea löytää. Hän oli lisännyt, että kunnan yhteiseen isoon kyläkarttaan he aikovat lisätä tämä museon, koska tunnetusti meitä haetaan ja kysytään kylällä. Missä on nukkenallemuseo? Siihen kysymykseen kyläläiset ovat jo kyllästyneet, siksi kunnantalo aikoo nyt omasta aloitteestaan meidän puolesta lisätä meidät kartalle. Se olisi maksanut meille noin 200 euroa, joten unohdettiin koko juttu, liian kallista meidän budjetille. Ja ajateltiin, jos ihmiset tulevat kylälle asti jostain kaukaa varta vasten museoon, kyllä he tänne löytävät. "Ei kysyvä tieltä eksy", sanoi vanha kansa. Jos ei ole kiinnostunut tarpeeksi, silloin ei viitsi hakea.
perjantai 14. joulukuuta 2012
Kuinka paljon mainoksia?
Quantité 1100, papier couleur Format A4
Montant TTC:78,94€
Siinä yllä yhdistyksen viimeisen laskun lukuja. Anduzen turistitoimisto tekee museomainoksemme jäsenhintaan.
Tänä vuonna on kulutettu 3x1100 =3300 mainosta melkein, jäljellä niitä on vielä hiukan. A4 mahtuu kolme museomainosta. Se on sopiva koko, joka mahtuu mainostelineisiin joka paikkaan.
Kun kerroin uutisen ystävilleni Anduzen retkeilymajaan, he ihmettelivät, että se on paljon. Heillä on tapana niitä säästää, kuten mekin ollaan ennen säästelty, paitsi tänä vuonna. Varsinkin Pont du Gardin turistitoimistoon ja sinne suuntaan yleensä (Karkkimuseo, Uzès jne.) mainoksia menee kasoittain. Siellä on suurin turistivirta. Toisaalta sieltä museoon tulee myös nykyään paljon ihmisiä. Museomainoksemme tehoavat hyvin, vaikka ne ovat vaatimattomia mustavalkoisia värillisellä paperilla. Niiden kappalehinta jää siten pieneksi.
Muihin museoihinkin vietiin niitä tänä vuonna ja vastakaikua tuli yllättävän useasti. Jos ollaan ajelemassa, muutama mainos jätetään milloin mihinkin. Jonkun ajan päästä joku tulee museoon samalta suunnalta.
Kun sanoin turistitoimistossa Anduzessa, että mainoksia on kulunut paljon tänä vuonna, vaikka toisaalta ne ovat myös tuoneet suuren määrän museokävijöitä, he sanoivat, se on tärkeintä. Jos teettäisi kalliita mainoksia, se olisi eri asia.
Montant TTC:78,94€
Siinä yllä yhdistyksen viimeisen laskun lukuja. Anduzen turistitoimisto tekee museomainoksemme jäsenhintaan.
Tänä vuonna on kulutettu 3x1100 =3300 mainosta melkein, jäljellä niitä on vielä hiukan. A4 mahtuu kolme museomainosta. Se on sopiva koko, joka mahtuu mainostelineisiin joka paikkaan.
Kun kerroin uutisen ystävilleni Anduzen retkeilymajaan, he ihmettelivät, että se on paljon. Heillä on tapana niitä säästää, kuten mekin ollaan ennen säästelty, paitsi tänä vuonna. Varsinkin Pont du Gardin turistitoimistoon ja sinne suuntaan yleensä (Karkkimuseo, Uzès jne.) mainoksia menee kasoittain. Siellä on suurin turistivirta. Toisaalta sieltä museoon tulee myös nykyään paljon ihmisiä. Museomainoksemme tehoavat hyvin, vaikka ne ovat vaatimattomia mustavalkoisia värillisellä paperilla. Niiden kappalehinta jää siten pieneksi.
Muihin museoihinkin vietiin niitä tänä vuonna ja vastakaikua tuli yllättävän useasti. Jos ollaan ajelemassa, muutama mainos jätetään milloin mihinkin. Jonkun ajan päästä joku tulee museoon samalta suunnalta.
Kun sanoin turistitoimistossa Anduzessa, että mainoksia on kulunut paljon tänä vuonna, vaikka toisaalta ne ovat myös tuoneet suuren määrän museokävijöitä, he sanoivat, se on tärkeintä. Jos teettäisi kalliita mainoksia, se olisi eri asia.
torstai 13. joulukuuta 2012
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Dixou kirkossa
Tänään sunnuntai aamulla meitä laiskotti, mentiin ulos Dixon kanssa vasta noin klo puoli 10. Tehtiin koulun takana pikkutiellä pieni lenkki ihanassa aamuauringossa. Ilmassa oli vielä öisen talvipakkasen tuntua. Talvessakin on oma viehätyksensä. Kiitos haukkuni, sen ansiosta näen luontoa paljon enemmän kuin ennen, vuodenaikojen- ja vuorokauden vaihtelujen lisäksi kaikki säät, satoi tai paistoi. Oli ilma minkälainen tahansa, aina mieli virkistyy ulkona.
Kun me tultiin takaisin kylälle, kirkonkellot soivat klo10:15. Tuttu reformoitu evankelinen kirkko on siinä tien vieressä. En ole käynyt siellä aikoihin, joten päätettiin poiketa kellojen kutsusta. Sinne myös eläinystävämme ovat tervetulleita.
Eläkeläiset monsieur ja madame Bernard ovat kirkon vastuuhenkilöitä. Pienessä kirkossa tunnetaan kaikki, joten me saimme ystävällisen vastaanoton. Dixou istui kiltisti vieressäni. Mutta kun alettiin veisata virttä, se katsoi minua ihmeissäni. Onneksi se ei ruvennut ulvomaan. Sitten se halusi vapaaksi ja meni rouva Bernardin tykö, koska hänet se tuntee jo ennestään. Koira oli heillä "hoidossa" muutaman päivän kolme vuotta sitten, kun minä olin poissa kotoa. He tykkäävät eläimistä.
Yhtäkkiä, kun pappi saarnasi, koirani alkoi kovasti haukkumaan. Se näki lasiovesta toisen koiran ulkona. Onneksi se rauhoittui, kun komennettiin. Aika tuli vähän pitkäksi, joten se otti nokoset lattialla tai kieriskeli ja hieroi selkäänsä karheassa mukavassa kokolattiamatossa. Kun unen päästä oli vaikea saada kiinni, se tuli minun tyköni ja pyysi jo ulos. Ei me vielä mennä, sanoin minä ja se ymmärsi hyvin.
Kannatti tulla tänne, ajatteli varmaan Dixouni, koska se sai monta silitystä. Meitä monia siellä se hauskutti ja sai hymyilemään. Toisaalta joukossa on kyllä aina sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät elukoista välitä, joten ei ihan kaikki sitä silittänyt, kun se meni tykö. Silloin se oli vähän surullisen näköinen.
Oli mukava yllätys tämä aamuinen kirkkoreisu. Kuulun kylässämme siihen seurakuntaan. Anduzessa minulla on vielä toinen paikka, jonka tunnen 20 vuoden ajalta. Evankelinen reformoitu kirkko muistuttaa aika paljon Suomen luterilaista kirkkoa. Vaikka se on pieni kylläkin, toisin kuin valtiokirkko. Urkuja kaipaan täällä kirkossa, noilla pienillä kirkoilla ei ole niihin varaa.
Maailmalla asuessa on tärkeää löytää tällaisia saman hengen heimolaisia. Merimiehilläkin on merimieskirkkoja. Ne ovat kuin "turvasatamia" myrskyisillä maailman merillä.
Kun me tultiin takaisin kylälle, kirkonkellot soivat klo10:15. Tuttu reformoitu evankelinen kirkko on siinä tien vieressä. En ole käynyt siellä aikoihin, joten päätettiin poiketa kellojen kutsusta. Sinne myös eläinystävämme ovat tervetulleita.
Eläkeläiset monsieur ja madame Bernard ovat kirkon vastuuhenkilöitä. Pienessä kirkossa tunnetaan kaikki, joten me saimme ystävällisen vastaanoton. Dixou istui kiltisti vieressäni. Mutta kun alettiin veisata virttä, se katsoi minua ihmeissäni. Onneksi se ei ruvennut ulvomaan. Sitten se halusi vapaaksi ja meni rouva Bernardin tykö, koska hänet se tuntee jo ennestään. Koira oli heillä "hoidossa" muutaman päivän kolme vuotta sitten, kun minä olin poissa kotoa. He tykkäävät eläimistä.
Yhtäkkiä, kun pappi saarnasi, koirani alkoi kovasti haukkumaan. Se näki lasiovesta toisen koiran ulkona. Onneksi se rauhoittui, kun komennettiin. Aika tuli vähän pitkäksi, joten se otti nokoset lattialla tai kieriskeli ja hieroi selkäänsä karheassa mukavassa kokolattiamatossa. Kun unen päästä oli vaikea saada kiinni, se tuli minun tyköni ja pyysi jo ulos. Ei me vielä mennä, sanoin minä ja se ymmärsi hyvin.
Kannatti tulla tänne, ajatteli varmaan Dixouni, koska se sai monta silitystä. Meitä monia siellä se hauskutti ja sai hymyilemään. Toisaalta joukossa on kyllä aina sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät elukoista välitä, joten ei ihan kaikki sitä silittänyt, kun se meni tykö. Silloin se oli vähän surullisen näköinen.
Oli mukava yllätys tämä aamuinen kirkkoreisu. Kuulun kylässämme siihen seurakuntaan. Anduzessa minulla on vielä toinen paikka, jonka tunnen 20 vuoden ajalta. Evankelinen reformoitu kirkko muistuttaa aika paljon Suomen luterilaista kirkkoa. Vaikka se on pieni kylläkin, toisin kuin valtiokirkko. Urkuja kaipaan täällä kirkossa, noilla pienillä kirkoilla ei ole niihin varaa.
Maailmalla asuessa on tärkeää löytää tällaisia saman hengen heimolaisia. Merimiehilläkin on merimieskirkkoja. Ne ovat kuin "turvasatamia" myrskyisillä maailman merillä.
Nukketalo vertailua
Tässä vielä kuva vierashuoneesta, jonne sain posliinisen pesuvadin ja vesikannun peilipöydän päälle. Pottukin on jo. Joten siellä on ne tärkeimmät vieraita varten.
Tällä hetkellä tämän saksalaisen 20-luvun nukketalon kuvasarja on nähty 144 kertaa elokuusta tähän kuuhun asti flickr.com sivuilla:
Dioina:
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/show/
tai muuten:
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
Englantilainen 20-luvun Handicrafts nukketalo sitävastoin on nähty peräti yli 600 kertaa syyskuusta 2011 tähän asti. Toisaalta yli vuoden sisällä, tuo ennen mainittu saksalainen on ollut netissä vasta muutaman kuukauden.
Dioina:
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/sets/72157627537460651/show/
tai muuten:
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/sets/72157627537460651/
Englantilaisen talon esittelen museokävijöille "rikkaiden" talona ja "Setä Tuomon tuvan" köyhien talona. Tuo Handicrafts house on nukketaloistani suosituin museossa, vaikka se on kierrätystä alkuaan.
Alla Setä Tuomon tupa.
perjantai 7. joulukuuta 2012
Monta tuntia nukketalossa
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/show/
Tässä alussa linkki flickr.com sivuille, jonne jatkoin kuvasarjaa talon kunnostuksesta. Se on dioina.
Viereisessä kuvassa alakerran makuuhuoneessa näkyy valmiina enkelitaulu seinällä.
Akvarellit vasemmalla yläkerran sinisessä huoneessa ovat Barjacin antiikkimarkkinoiden löytö 5 eurolla. Ne olivat vähän likastuneet, sain ne korjattua. Tein niistä pyöreät ja niin sain sen huonon osan pois leikattua. Metallikehykset ovat vanhat myös.
Jokaisen sängyn viereen laitoin potun. Ne ovat kylläkin uutta Limoges-posliinia. Anduzen kirpparilta sain niitä 1-2 eurolla kappale. Toisaalta hyvänlaatuisia ne ovat, vaikka ihanteellisempaa olisi käyttää vanhaa eikä uutta. Vain poikkeustapauksessa lisään uutta tavaraa nukketaloon.
Yläkerran vierashuoneeseen tein pöydälle vanhasta pitsistä pöytäliinan ja otin Limoges kukkamaljakon toisesta nukketalosta tänne, koska siellä niitä oli jo monta.
Forssan joulumarkkinoilta ostama savikoira sopii olohuoneeseen, samat värit. Kissalla ja koiralla on tässä talossa kummallakin oma huone. Kissa asuu keittiössä ja koira olohuoneessa. Se on vielä aika tyhjä, sinne keksin jotakin seuraavaksi. Ja asukkaat puuttuvat kokonaan.
Tämä autiotalo on temmannut minut täysin mukaansa. Se on alkanut uudestaan elää, kun olen "askarrellut" sen parissa monia tunteja. Valmista ei ole vielä. Sitäpaitsi kesällä arvelin, että sen kunnostaminen kestää vuoden. Nyt jo puolessa vuodessa on paljon tapahtunut. Toisaalta minun oli kauhean vaikea päästä alkuun. Kesti noin 6 vuotta, ennenkuin ryhdyin hommiin.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
Siinä vielä kuvasarjalinkki.
Viereisessä kuvassa alakerran makuuhuoneessa näkyy valmiina enkelitaulu seinällä.
Akvarellit vasemmalla yläkerran sinisessä huoneessa ovat Barjacin antiikkimarkkinoiden löytö 5 eurolla. Ne olivat vähän likastuneet, sain ne korjattua. Tein niistä pyöreät ja niin sain sen huonon osan pois leikattua. Metallikehykset ovat vanhat myös.
Jokaisen sängyn viereen laitoin potun. Ne ovat kylläkin uutta Limoges-posliinia. Anduzen kirpparilta sain niitä 1-2 eurolla kappale. Toisaalta hyvänlaatuisia ne ovat, vaikka ihanteellisempaa olisi käyttää vanhaa eikä uutta. Vain poikkeustapauksessa lisään uutta tavaraa nukketaloon.
Yläkerran vierashuoneeseen tein pöydälle vanhasta pitsistä pöytäliinan ja otin Limoges kukkamaljakon toisesta nukketalosta tänne, koska siellä niitä oli jo monta.
Forssan joulumarkkinoilta ostama savikoira sopii olohuoneeseen, samat värit. Kissalla ja koiralla on tässä talossa kummallakin oma huone. Kissa asuu keittiössä ja koira olohuoneessa. Se on vielä aika tyhjä, sinne keksin jotakin seuraavaksi. Ja asukkaat puuttuvat kokonaan.
Tämä autiotalo on temmannut minut täysin mukaansa. Se on alkanut uudestaan elää, kun olen "askarrellut" sen parissa monia tunteja. Valmista ei ole vielä. Sitäpaitsi kesällä arvelin, että sen kunnostaminen kestää vuoden. Nyt jo puolessa vuodessa on paljon tapahtunut. Toisaalta minun oli kauhean vaikea päästä alkuun. Kesti noin 6 vuotta, ennenkuin ryhdyin hommiin.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
Siinä vielä kuvasarjalinkki.
Linnan juhlista
http://yle.fi/uutiset/kuvagalleria_linnan_juhlien_nayttavimmat_puvut/6406112
Eilen katselin internetistä itsenäisyyspäivän linnan juhlia. Näkyvyys oli hyvä ulkomaillekin. Toisaalta minulla on uusi tietokoneen keskusyksikkö ja nettiyhteys on nopea ja hyvä, eikä katkeile.
Noita juhlia on mukava katsoa. Me puhuttiin samalla siskojen kanssa Skypella. Oli kotoisaa, kuin olisin ollut Suomessa.
Pukuloistoa arvostellaan aina. Kaikki olivat siellä parhaat päällä. Mutta en minä nähnyt lempipukua. Jokunen oli hienompi toisia. Ja joukossa oli aika järkyttäviä pukuja, rintaliivit tai alushousut näkyivät. Naiselliset hullutukset tulevat oikein esille joka kerta. Toisaalta sekin voi olla positiivista tai negatiivista.
Minun mielestäni Pariisin muotinäytökset ovat hienompia kuin linnanjuhlien pukuskaala. Suuret muotitaiteilijat tekevät puvuistaan kuin taideteoksia.
Presidentin rouva Jenni Haukio on nuori ja nätti, mutta hänen pukuvalintansa ovat aina vähän vanhahtavia, ainakin ne, jotka olen sattunut näkemään internetissä Suomen uutisia seuratessani. Ehkä hän haluaa näyttää vanhemmalta paljon vanhemman miehensä kanssa.
Marimekkokin oli siellä mukana ainakin yhden luomuksensa kanssa, en katsellut ihan koko juhlaa alusta loppuun. En ymmärrä sen taidetta. Ei se puku mikään erikoinen ollut, vaikka hinta on niissä Marimekon tuotteissa ollut aina tunnetusti huippua. Silloin 70-luvulla se oli uutta ja suurta muotia, kun piti ostaa ikkunaverhotkin Marimekosta, mutta nykyään se ei enää tunnu mitenkään erikoiselta.
Vaikka täytyy suosia suomalaista, mutta en minä silti suomalaissuunnittelijaa valitsisi ihan vaan suomalaisuuden tähden jos ulkomaalainen onnistuu suunnittelussa paremmin. Kyllä sitä kotimaisuutta voi kunnioittaa muutenkin elämäntavoissaan.
Suomalaiset ovat hyviä muualla kuten huipputeknologiassa. Muoti on paremminkin ranskalaisten tai italialaisten erikoisuus.
Eilen katselin internetistä itsenäisyyspäivän linnan juhlia. Näkyvyys oli hyvä ulkomaillekin. Toisaalta minulla on uusi tietokoneen keskusyksikkö ja nettiyhteys on nopea ja hyvä, eikä katkeile.
Noita juhlia on mukava katsoa. Me puhuttiin samalla siskojen kanssa Skypella. Oli kotoisaa, kuin olisin ollut Suomessa.
Pukuloistoa arvostellaan aina. Kaikki olivat siellä parhaat päällä. Mutta en minä nähnyt lempipukua. Jokunen oli hienompi toisia. Ja joukossa oli aika järkyttäviä pukuja, rintaliivit tai alushousut näkyivät. Naiselliset hullutukset tulevat oikein esille joka kerta. Toisaalta sekin voi olla positiivista tai negatiivista.
Minun mielestäni Pariisin muotinäytökset ovat hienompia kuin linnanjuhlien pukuskaala. Suuret muotitaiteilijat tekevät puvuistaan kuin taideteoksia.
Presidentin rouva Jenni Haukio on nuori ja nätti, mutta hänen pukuvalintansa ovat aina vähän vanhahtavia, ainakin ne, jotka olen sattunut näkemään internetissä Suomen uutisia seuratessani. Ehkä hän haluaa näyttää vanhemmalta paljon vanhemman miehensä kanssa.
Marimekkokin oli siellä mukana ainakin yhden luomuksensa kanssa, en katsellut ihan koko juhlaa alusta loppuun. En ymmärrä sen taidetta. Ei se puku mikään erikoinen ollut, vaikka hinta on niissä Marimekon tuotteissa ollut aina tunnetusti huippua. Silloin 70-luvulla se oli uutta ja suurta muotia, kun piti ostaa ikkunaverhotkin Marimekosta, mutta nykyään se ei enää tunnu mitenkään erikoiselta.
Vaikka täytyy suosia suomalaista, mutta en minä silti suomalaissuunnittelijaa valitsisi ihan vaan suomalaisuuden tähden jos ulkomaalainen onnistuu suunnittelussa paremmin. Kyllä sitä kotimaisuutta voi kunnioittaa muutenkin elämäntavoissaan.
Suomalaiset ovat hyviä muualla kuten huipputeknologiassa. Muoti on paremminkin ranskalaisten tai italialaisten erikoisuus.
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Vierashuoneessa
Minulla on hyvät varastot vanhoja pitsejä, joita sain siihen aikaan kun tein vielä nalleja. Nyt pitseillä oli käyttöä, tein niistä koristeelliset sängynpeitteet tyynyineen. Rusetteja pitää olla, että on korea.
Posliininen pesuvati ja kannu vielä peilipöydälle ja pottu lattialle, niin sitten on huone valmiina vieraita varten.
Suojelusenkeli
Koristeellisessa kirjeessä on kiiltokuvaenkeli ja -lapsi vaaleanpunaisen silkin päällä, reunoilla on tinaset koristeet pitsiharson päällä ja alla vielä tinainen teksti vanhalla kirjoituksella.
Teen tästä löydöstäni suojelusenkeli taulun punaiseen makuuhuoneeseen nukketaloon. Mitoiltaan se sopii. Taitan sen kuten se on aina ollut taitettuna neljältä sivulta ja suljen kastekirjeen sen sisälle. Ei se siitä vahingoitu, vaikka laitan sen sitten kehysten sisään lasin taakse. Taulu kätkee silloin sisälleen salaisuuden, tarinan. Joku lapsi jossain 100 vuotta sitten on sen saanut...Nyt se on vielä löytänyt uuden paikan museossa kaikkien ihaltavana. Niin elämä jatkuu.
Löysin kirpparilta puukehykset lasineen. Ne piti maalata, jotta sopii punaiseen huoneeseen. Nyt se on kuivaamassa. Kestää pari päivää kuivata, sellaista hidasti kuivaavaa maalia. Kun on valmista, näytän tässä blogissani.
Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmaksi.
Skannasin kirjeen. Jos osaa saksaa, voi suomentaa. Linkin kuvaa täytyy vielä kerran klikata, jotta teksti suurenee tarpeeksi.
http://souvenirs.midiblogs.com/media/02/02/4147602574.jpg
http://www.culture.gouv.fr/public/mistral/joconde_fr?ACTI...
http://histobook.fr/?p=108
tiistai 4. joulukuuta 2012
Kun unelmat toteutuvat...
Tässä yksi joululahja idea: "Unelmani Etelä-Ranskassa". Kustantaja Pilot. 2005. Sivuja on 182.
Kirjaa voi tilata sähköpostilla myoldbear @ free.fr
Hinta on 23€ + postiennakkokulut.
http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/tervetuloa.htm
Päivän runo
Hold fast
to dreams
for if dreams die,
life is a broken
winged bird that
to dreams
for if dreams die,
life is a broken
winged bird that
cannot fly.
Langston Hughes
Langston Hughes
maanantai 3. joulukuuta 2012
Matkan jälkeen
Viime viikonlopulla oli meidän kylässä joulumarkkinat. Kävin siellä vähän katsomassa heti aamulla, koska naapurini on aina siellä myyntikojuineen.
Samalla ajattelin kysyä ohjaajilta, jos voin viedä nukkenallemuseokyltin ulko-oven viereen. Minulla on sellainen ylimääräinen, jota voi siirtää paikasta toiseen. Lisäksi jätin sinne markkinoille museomainoksia puffettiin ja yhdelle madamella, jonka kanssa puhuin. Hän on julkaissut pari käsityökirjaa. Ja kuulin häneltä internetissä myytävistä suurennuslaseista, joilla voi tehdä miniatyyrejä.
Sitten tuli mieleeni, että voisin samalla viedä museomainoksen bureau de tabaciin eli lehtikioskille ja sinne uuteen isoon supermarkettiin, joka avattiin syksyllä.
Siinä vähän museon markkinointia omassa kylässä. En sitä yleensä harjoita. Ensimmäisinä museovuosina huomasin sen ihan turhaksi, ajan ja energian tuhlaukseksi. Niin kuin tyhjään kaivoon mainokset olisi heittänyt, mitään vastakaikua ei koskaan kuulunut.
Ihmeesti matkan jälkeen, kun oli vähän etäisyyttä kaikkeen, näki asiat eri tavalla. Matka virkistää ja avartaa. Hälläväliä, vaikka tänään näyttää turhalta moni asia, huomenna voi kaikki olla toisin. Never give up trying! - opittiin koulussa englannintunnilla.
Museon oven takana oli ollut ihmisiä poissaollessani. Naapurin isäntä ja ravintoloitsija niin sanoivat. Kerroin heille, että olin Suomessa viikon. Lisäksi puhelinvastaajassa oli soittajien numeroita. Naapurikylistä oli kyselty museota, joten meitä kaivattiin.
Nyt lopultakin tein ne "mainostemput", mitä Sébastien on käskenyt minun tehdä jo monta vuotta. - Piti tehdä Suomen matka ensin, että riitti rohkeus.
Samalla ajattelin kysyä ohjaajilta, jos voin viedä nukkenallemuseokyltin ulko-oven viereen. Minulla on sellainen ylimääräinen, jota voi siirtää paikasta toiseen. Lisäksi jätin sinne markkinoille museomainoksia puffettiin ja yhdelle madamella, jonka kanssa puhuin. Hän on julkaissut pari käsityökirjaa. Ja kuulin häneltä internetissä myytävistä suurennuslaseista, joilla voi tehdä miniatyyrejä.
Sitten tuli mieleeni, että voisin samalla viedä museomainoksen bureau de tabaciin eli lehtikioskille ja sinne uuteen isoon supermarkettiin, joka avattiin syksyllä.
Siinä vähän museon markkinointia omassa kylässä. En sitä yleensä harjoita. Ensimmäisinä museovuosina huomasin sen ihan turhaksi, ajan ja energian tuhlaukseksi. Niin kuin tyhjään kaivoon mainokset olisi heittänyt, mitään vastakaikua ei koskaan kuulunut.
Ihmeesti matkan jälkeen, kun oli vähän etäisyyttä kaikkeen, näki asiat eri tavalla. Matka virkistää ja avartaa. Hälläväliä, vaikka tänään näyttää turhalta moni asia, huomenna voi kaikki olla toisin. Never give up trying! - opittiin koulussa englannintunnilla.
Museon oven takana oli ollut ihmisiä poissaollessani. Naapurin isäntä ja ravintoloitsija niin sanoivat. Kerroin heille, että olin Suomessa viikon. Lisäksi puhelinvastaajassa oli soittajien numeroita. Naapurikylistä oli kyselty museota, joten meitä kaivattiin.
Nyt lopultakin tein ne "mainostemput", mitä Sébastien on käskenyt minun tehdä jo monta vuotta. - Piti tehdä Suomen matka ensin, että riitti rohkeus.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
lauantai 1. joulukuuta 2012
Viikko Suomessa - Mantin lottapuku
Ostin liput internetistä jo lokakuun alussa marraskuun loppuviikolle. Ryanairin halpoja matkoja ei ollut nyt ihan helppo löytää. Heti joulukuun alussa näkyi jo tuntuvat erot. Montpellier-Frankfurt Hahn-Tampere-Frankfurt Hahn. Siinä lentoni noin 65 euroa kaikkiaan. Teen aina rekisteröinnin tai maihinnousukortin valmiiksi netissä ja matkatavaroita on vain lentolaukkuun sallittu 10kg. Mahtui sinne nyt silti kutomiani poppanoita, isonveljen kauraryynejä, höyryauto 30-luvulta, ruisleipä, savinen koira ja joulukuusi miniatyyreinä...
Frankfurt Hahn lentokenttä - Frankfurt am Main bussimatka 14 euroa (klo10:30-12:15). Sitten piti jatkaa Saksasta luotijunalla Frankfurt am Mainista (noin klo 14) Avignoniin, 39 euroa, koska halpaa lentoa en saanut. Toisaalta tuli testattua tuo uusi linja Frankfurt am Main-Marseille. Voisin sen junamatkan toistekin tehdä, vaikka istuin junassa 7 tuntia (noin 300km/tunti).
Matkaani helpotti paljon, kun lainasin autoni viikoksi ystävälleni, joka sitten toi minut lentokentälle ja haki rautatieasemalta Avignonista. Ei ollut ajosta stressiä. Ja sitäpaitsi matkani olisi ollut kalliimpi, koska olisin joutunut junalla tulemaan Avignonista Montpellierhen ja auton jättämään parkkiin lentokentälle.
Dixou oli päivähoidossa ystävieni tykönä. 12-vuotias koiravauva oli ollut kiltti. Kova ikävä oli meillä puolin ja toisin.
Saksassa pikakäynnillä nyt ollessani ajattelin, että kunpa olisi voinut olla siellä vähän kauemmin. Toisella kertaa.
Sää oli aika leutoa joka paikassa matkan varrella. Sitten kotiin tänne tultuani luin Hesaria netissä ja huomasin, että lumet tulivat ja sotkivat liikenteen pahasti Suomessa heti seuraavana päivänä. Minulla oli tuuria. Ei ollut myöskään juna- tai muita lakkoja missään.
Suomessa oltiin Forssan joulumarkkinoilla ja paluumatkalla Tampereella Erjan kanssa Lotta-ja Suojeluskunta museossa. Olen jo pitemmän aikaa sunnitellut meneväni sotamuseoon tilaisuuden tullen. On hyvä tietää sota-ajasta. Minulla on kokoelmassani muutama sotamuisto.
http://www.museokompassi.fi/tampere/tampereen-suojeluskunta-ja-lottamuseo/
http://www.pirkanperinto.fi/
Me ollaan nähty joskus pienenä yhden tätimme lottapuku. Nyt näin tuolla museossa mitä kaikkea sen pitäminen tarkoitti aikoinaan. Palanen mennyttä maailmaa tuli konkreettisesti esille monien tuhansien esineiden mukana.
Vapaaehtoisilla oli tärkeä tehtävä noina kriisiaikoina.
http://www.mpkk.fi/fi/sotamuseo/
Frankfurt Hahn lentokenttä - Frankfurt am Main bussimatka 14 euroa (klo10:30-12:15). Sitten piti jatkaa Saksasta luotijunalla Frankfurt am Mainista (noin klo 14) Avignoniin, 39 euroa, koska halpaa lentoa en saanut. Toisaalta tuli testattua tuo uusi linja Frankfurt am Main-Marseille. Voisin sen junamatkan toistekin tehdä, vaikka istuin junassa 7 tuntia (noin 300km/tunti).
Matkaani helpotti paljon, kun lainasin autoni viikoksi ystävälleni, joka sitten toi minut lentokentälle ja haki rautatieasemalta Avignonista. Ei ollut ajosta stressiä. Ja sitäpaitsi matkani olisi ollut kalliimpi, koska olisin joutunut junalla tulemaan Avignonista Montpellierhen ja auton jättämään parkkiin lentokentälle.
Dixou oli päivähoidossa ystävieni tykönä. 12-vuotias koiravauva oli ollut kiltti. Kova ikävä oli meillä puolin ja toisin.
Saksassa pikakäynnillä nyt ollessani ajattelin, että kunpa olisi voinut olla siellä vähän kauemmin. Toisella kertaa.
Sää oli aika leutoa joka paikassa matkan varrella. Sitten kotiin tänne tultuani luin Hesaria netissä ja huomasin, että lumet tulivat ja sotkivat liikenteen pahasti Suomessa heti seuraavana päivänä. Minulla oli tuuria. Ei ollut myöskään juna- tai muita lakkoja missään.
Suomessa oltiin Forssan joulumarkkinoilla ja paluumatkalla Tampereella Erjan kanssa Lotta-ja Suojeluskunta museossa. Olen jo pitemmän aikaa sunnitellut meneväni sotamuseoon tilaisuuden tullen. On hyvä tietää sota-ajasta. Minulla on kokoelmassani muutama sotamuisto.
http://www.museokompassi.fi/tampere/tampereen-suojeluskunta-ja-lottamuseo/
http://www.pirkanperinto.fi/
Me ollaan nähty joskus pienenä yhden tätimme lottapuku. Nyt näin tuolla museossa mitä kaikkea sen pitäminen tarkoitti aikoinaan. Palanen mennyttä maailmaa tuli konkreettisesti esille monien tuhansien esineiden mukana.
Vapaaehtoisilla oli tärkeä tehtävä noina kriisiaikoina.
http://www.mpkk.fi/fi/sotamuseo/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)