Siinä kuvasarja Barjacin antiikkimarkkinoilta, jossa olin keskiviikkona.
Kuvan nallesta pyydettiin 70 euroa, en ostanut, koska olen saanut paljon halvemmalla niitä viime aikoina. Vaikka houkutus oli suuri, kiristin vaan kukkaron nyörejä.
Toinen yhtä söpö nalle, jolla oli sininen hame, oli persoonallinen myös. Mutta 50 euroa huonokuntoisesta nallesta on liikaa.
Oli siellä yksi nalle 25 eurolla, myyjä oli symppis. En silti ostanut. Noita nalleja aina saa, eivät ne maailmasta vielä lopu.
Barjacin antiikkimarkkinat ovat kuuluisat ja paikalliset sanovat, että kallista siellä on. Mutta ei kaikki ole minusta, riippuu myyjistä. Olen tehnyt usein löytöjä. Ja toisaalta jos on jotakin harvinaista, se on joka paikassa hintansa väärtti. Ei mitään arvokasta pilkkahintaan saa mistään yleensä. Hintatietoisuus on tärkeää. Siihen oppii vuosien varrella.
Säästöpossu on hyvä olla olemassa siltä varalta, että joku aarre voi olla jossain kätkettynä.
Tällä reisulla minulla sattui olemaan nuukuuspäivät. En haaskannut kuin 15 euroa, kun ostin nukketaloon pari 1900-alun pikkutaulua.
Alimmassa kuvassa näkyy toinen tauluista omalla paikallaan makuuhuoneen perällä. Sinne olen hakenut sellaista jo jonkin aikaa.
