13 vuotiaana saa olla vielä lapsellinen.
Nykymaailmassa ikäkäsite on paljon muuttunut. Se mikä oli ennen lapsuutta, nuoruutta, keski-ikää tai vanhuutta, on meidän päivinämme erilaista.
Lapset eivät enää kaikki elä kauaa lapsuutta, vaan hyppäävät jo aikaisin nuoruuteen ja aikuisuuteen. Internetti on siihen paljolti syntipukkina. Vahinko vaan. Puhumattakaan kansainvälisissä uutisissa näkyvistä lapsisotilaista, joilta lapsuus on riistetty.
Tämän päivän nuoret ovat jo usein aikuismaisia ja kehittyneitä joskus liiankin nopeasti. Nuoruus on tärkeä vaihe elämässä elettäväksi eikä unohdettavaksi. Puberteetti kasvattaa vasta aikuiseksi.
Keski-ikä kestää varmaankin kauemmin kuin ennen.
Vanhuudesta ei enää tule mieleen mummo tai pappa keppi kädessä. Eläkeläinen- sana ei välttämättä tarkoita vain vanhuksia. Vanhuksista tulee mieleen vasta yli 70-kymppiset. Toisaalta lasten ja nuorten mielestä 50 vuodesta alkaen on vanha ja kohta vanhus. Joten se on myös suhteellista.
Sitten on julkisuuden persoonallisuuksia kuten ikinuori 89-vuotias Aira Samulin, joka rikkoo kaikki ikämuurit. Hän ei kulje "mummona liina päässä, kirjava leninki yllä ja parrein korja esliina eressä keppi käressä". Se on jo vanha mielikuva.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aira_Samulin
Nuoruutta ihannoidaan yhteiskunnassamme. Usein se elämänvaihe, joka on ollut meille parasta, siihen me jäämme tavallaan. Meillä oli yliopistolla latinan opettajanainen, joka oli 70-luvulla täysin 60-luvun muodin mukaan aina vaatetettu, meikattu, huippu tyylikkäästi kampauksineen. Se oli huomiota herättävää. Hän oli kuin ilmestys. Mutta jokaisella on oma persoonallisuus ja uskaltakoon olla se, mikä on.
Tässä ajatuksiani ihmisen elinkaaresta. Siihen vaikuttaa myös omat kokemukset.
