maanantai 5. joulukuuta 2016

Every cloud has a silver lining

Noin viikko sitten France Télévisions eli Ranskan telkkarista tuli soitto. Madame ehdotti telkkarifilmausta museoon. Hän lupasi puhua siitä vielä toisten kanssa ja soittaa sitten uudestaan.

Siitä innostuin kovasti, koska minulla on innostumiseen taipumusta vähän liikaakin. Siinäpä jymyjuttu, oikea uutispommi meidän pieneen hiljaiseen kyläämme, jossa ei mitään koskaan tapahdu. Ei täällä talvella näe ristin sielua.

Mitähän naapurin emäntä, eläkeläisrouva, jolla on aina nenä ikkunassa, meinaisi, kun näkisi TV porukan kameroineen tulevan museoon! Iloitsin jo siitä.

Päivät kuluivat. Ei soittoa kuulunut. Tuli viikonloppu ja 5.joulukuuta keskipäivä, jolloin TV:n piti komeasti tänne tulla. He eivät enää soittaneet, joten suunnitelma peruuntui.

Suuret olivat odotukset ja yhtä suuret ovat nyt pettymykset. C'est la vie! Sellaista elämä on. Ei saa odottaa liikaa, ettei pety. Toisaalta jos ei mitään uskalla, ei mitään voita.

Museon kaikki nuket ja nallet Diksu-koiraa unohtamatta olivat hyvin pettyneitä, koska on kiva ottaa vastaan vieraita. Eikä kukaan tullutkaan, vaikka paljon odotettiin.

Nyt pitäisi löytää tästä jotakin positiivista kuten kaikesta. Mitä se voisi olla?

Kärsivällisyys palkitaan ja paremmat päivät ovat edessäpäin.

Pilven takaa pilkistää aurinko.