Eilen oltiin haukun kanssa Saint Ambroix kylässä, jossa olin katsomassa mahdollista museotaloa kesällä. Se talo on edelleen myynnissä. Katselin sitä ulkopuolelta taas. Mutta ensin täytyy myydä tämä omani. Siinä tämän hetken kompakysymys. Se ei tapahdu taikaiskusta kuten toivoisi, jotta voisi siirtyä tuonne toiseen kylään.
Tämä Dixie koira on kuin vanha Dixouni. Molemmat yhtä kotoisia heti ensimmäisinä päivinä, niin kuin olisi oltu aina maailman parhaita ystäviä. Näyttää siltä, että heti sen näkee, mikä elukka sopeutuu ja mikä ei.
Kun oltiin tuolla kylillä kävelyllä, Dixie seurasi uskollisena mukana joka paikkaan. Toisin kuin aikaisemmin toissa päivinä Ibiza koira, joka itsepäisenä alkoi kieriskellä maassa näyttääkseen kuin ätö, kaiken periksi saanut lapsi, että sitä ei huvita tulla metriäkään pidemmälle ja siihen paikkaan stoppasi yhdessä retkeily.
Kiivettiin kylän keskellä olevalle vuorelle, jossa on paljon historiaa ihan kelteistä alkaen. Siellä komeilevat linnan rauniot tragedioineen ja kirkko.
Siellä saa nauttia panoraama näköaloista joka ilmansuuntaan. Kylän yleisnäkymä on keskiaikainen ja sitä ei ole pahemmin pilattu modernilla rakennustyylillä. Niin usein tapahtuu.
Tämän Lezanin kylän vanhaan koulurakennukseen rakennettiin lisäsiipi. Se töksähtää pahan kerran tyyliltään, koska on moderni yksinkertainen kirkkaan värinen laatikkorakennus valtavine ikkunoineen vuosisadan alun koulun vieressä.
St Ambroix on kylläkin aika kaukana Nïmes'istä ja Montpellier'sta, mutta se on silti vilkas noin 3500 asukkaan kylä. Ja hyvät palvelut siellä on, onhan siiinä vieressä iso Lidl!
Lisäksi lähistöllä on paljon kauniita luontoretkipaikkoja, kuten tässä Lézanissa.
Toisaalta saa nähdä miten käy asuntokaupoissa, ja tuleeko siitä uusi Nukkenallemuseon kylä.