Koiratarhasta kysyttiin eilen, miten menee Ibiza Labradorin kanssa. Kerroin, että se haukkuu yöt ja myös päivällä, jos ei pääse yhtenään ulos. Muuten kiltti se on, ei tarvitse pelätä, että se puree. Selvää on, että pitäisi olla puutarha, jossa se voi aina olla, koska on tottunut olemaan ulkona vuosikaudet.
SPA eli koirien orpokoti oli ymmärtäväinen ja käski tuoda Ibizan takaisin. Lisäksi he ehdottivat toista adoptoitavaa, 9-vuotiasta belgialaista paimenkoiraa, jossa on myös bordercollier'ia. Sen nimi muistuttaa Dixou'ani, Dixie, joten se on kuin enne. Jos Dixou enkeli taivaasta lähettää tänne toisen tilallensa, itseään muistuttavan ihmisen parhaan ystävän.
Eilen mentiin sitten koiratarhaan. Musta Ibiza oli tyytyväinen, kun saavuttiin perille ja se huomasi palaavansa takaisin kotiinsa, jonne halusi. Niin se viestitti meille käytöksellään. Ei tykännyt olla museovahdin hommissa.
Täällä on nyt toinen, susikoiraa muistuttava koira, jota suositeltiin. Eilen illalla käytiin 45minuutin iltalenkki, josta se tykkäsi. Kotona tämä uusi asukas haisteli kaikki nurkat yläkerrasta alas paitsi museon alakertaan, vanhaan viinikellariin se ei vielä päässyt. Niin se tuntee olonsa kotoisammaksi kun on tutut ja turvalliset hajut.
Dixie on ollut koiratarhassa vain 3kk. Sitä oli kaltoin kohdeltu niin, että se on pelkääväinen uusien ihmisten kanssa kunnes saavuttaa luottamuksen. Se pelkää käden nopeita liikkeitä, koska sitä on lyöty. Se liikkuu varovaisena kuin anteeksipyytäen olemassaoloaan. Liikuttava. Nyt se on meidän kanssa jo vapautunut.
Illalla nukkumaan mennessä käskin sen mennä olohuoneeseen petilleen, jossa Dixou aina nukkui. Mutta Dixie halusi tulla yläkertaan katsomaan. Se on villinnäköinen kuin suden penikka isoine pystykorvineen. Se kurkkasi varovaisesti yläkertaan ja kysyi armellen, saanko tulla jalkopäähän nukkumaan. Kukapa sellaista sydänten sulattajaa olisi voinut kieltää?
Ensimmäinen normaali yö moneen päivään levottoman haukkuvan Ibizan jälkeen oli kuin ylellisyyttä. Rauha oli taas palannut taloon.
Anduzessa käytiin aamulla ja haukku oli Gardon joessa uimassa, koska on kesäisen lämmintä tällä viikolla.
Tämä uusi museovahti vaikuttaa mitä parhaimmalta museopollarilta, joka hörökorvat höröllään kuuntelee ja vahtii nukkeja ja nalleja, uusia ystäviään.
Toivotaan yhtä hyviä päiviä jatkossakin Dixien seurana.
