Eilen illalla soitin Lunelin lasten vapaa-aikaohjaajalle ja varmistin, että tulossa ovat. Sovittiin, että he soittavat 20km päästä ennen perille tuloa ennen puolta päivää. Käskin ajaa suoraan kylän keskustaan kunnan viininviljelijöiden osuuskuntarakennuksen (tai miten sen suomeksi sanoisin) eteen.
Soitto tulikin jo noin puoli yhdeltätoista, joten minun piti mennä kunnantalolle pyytämään avaamaan vapaa-aikatila aikaisemmin kuin oli alunperin puhuttu klo12. Onneksi olin varautunut siihen ja kaikki oli valmista. Ehdin vielä ulkoiluttamaan Dixoun. Sitten äkkiä Cave Coopérativen eteen vastaanottamaan linja-autoa. Siinä vieressä on se vapaa-aikatila sopivasti.
Oli täpärällä, että juuri ja juuri kerkisin paikalle. Muutaman minuutin päästä Heraultin maakunnan tilausbussi Lunelistä tuli näkyviin mutkasta. Pieniä päitä täynnä se näkyi olevan, 48 lasta ja 7 ohjaajaa. Nukkenallemuseon kunniavieraat saapuivat.
Olin ilmoittanut kiireesti myös tukijoukoille, että aikaisemmin pitäisi tulla. Joten me olimme kaikki valmiina.
Ohjasin lapsiryhmän vapaa-aikatilaan. Heillä oli suuret kantamukset eväitä mukanaan, koska Lunelista on noin tunnin matka tänne ja koko päivä menee tähän retkeen. Ensimmäiseksi he pitivät ruokatunnin. Joten me saatiin hengähtää ennen moninkertaisten museovierailujen alkua. 6 kertaa 10 henkeä kerrallaan oli suunniteltu. 8 lapsella oli pari ohjaajaa ja sitten vielä me museoporukka.
http://www.dehorslespetits.net/herault/sorties-en-famille/visites-de-musees/page/5/
Siinä yllä linkki, josta Lunelin lastentarhan johtaja oli löytänyt tämän museon ja sitä kautta he tulivat. Olin ilmoittanut tämän siihen viime vuoden tammikuussa, kun olin surffaillut ja nähnyt Uzèsin Lelumuseon myös siinä mukana.
Yhden aikoihin mentiin hakemaan ensimmäiset lapset, 6 vuotiaat ekana.
Dixoulla oli mukava päivä. Se sai paljon silityksiä, joka ikinen halusi sitä silittää, siis yli 55 kertaa. Ei sellaista huomiota se joka päivä saa. Haukulla oli siten tärkeä tehtävä vieraiden vastaanotossa kuten aina.
Kun astuttiin museoon, kerroin vanhimmista leluista ensimmäisenä. Sitten lapset saivat hakea lempilelunsa, joista puhuttiin lopuksi. Siinä samalla he näkivät kokoelman. 1900-luvun alun puulinna oli suosittu. Pikkupoika katseli innostuneena nukketaloja. Ennenkin olen huomannut, että ne kiinnostavat myös poikia. Apinakoulu oli tykätty. Ja kolmipäinen nukke, jonka edessä lapset ihmeissään seisoivat. Nukke muuttaa kasvojaan kun sen päälaella olevaa nuppia kiertää. Se nauraa, itkee ja nukkuu.
Ihmeen hyvin lastenohjaajat saivat kurin pidettyä, ei mitään ongelmaa ollut. Toisaalta noiden 7:n joukossa oli toiset ankaria, ja taas toiset vähemmän ankaria, mutta hyvin pärjättiin, koska me oltiin lisäksi komentamassa lapsia jos tarvitsi. Kyllä minäkin muutaman kerran yllätin lapsia ei sallitulta leikiltä. En anna rikkoa mitään museossa, itse sen vahingon joutuisin kärsimään. Ei sitä kukaan minulle korvaisi. Toisaalta lasten täytyy oppia olemaan nätisti ja tottelemaan. Naapurin emäntä oli katsellut ikkunasta ja sanoi, että yksi pikkupoika oli käynyt ulkona itkemässä. Ohjaajien vastuuhenkilön oli tarvinnut antaa hänelle sapiskaa, koska oli tottelematon.
Kaikki poikien lelut "loistivat"esiin, niitä kun on vähän. Mutta ei pojat silti vaikuttaneet pettyneiltä ja jotkut tytötkin sanoivat lempilelukseen laivan poikien perässä. Kuten tavallisen hyrrän. Yksi tykkää ja sitten myös muut. Jo pienenä kopioidaan toisia. Nallejen koulu sai myös ihailua. Ja leikkisoittimet, joita olen koonnut aika paljon. Musiikki näyttää olevan kiinnostavaa. Lumikki ja Seitsämän kääpiötä palapeliä tarkasteltiin uteliaina. Sitten jotkut tytöt vaan vastasivat, että kaikesta he pitävät.
Viimeisinä tulivat pienimmät eli kolmevuotiaat. Kyllä sen ikäisinäkin jo katsellaan vanhaa mielenkiinnolla. Ja yllättävää oli, että kaikkein vanhimmat nuket, jotka ovat syntyneet 1820-luvulta alkaen, nekin miellyttivät tyttöjä. Vaikka ne ovat hyvin erilaisia nykyajan leluihin nähden.
Lopussa kirjoitettiin vieraskirjaan. Se oli tärkeä tapahtuma. Minulta olisi unohtunut, onneksi minua muistutettiin. Kello tuli puoli viisi iltapäivällä, kun viimeinen ryhmä lähti. Sitten me käytiin vapaa-aikatilassa vielä sanomassa näkemiin välipalaa syövälle ryhmälle, joka istui ympyränä lattialla suuren salin seinien vieressä. Kuorossa 48 iloista lasta huusi meille "Au revoir!" eli "Näkemiin!". Me kaikki olimme tyytyväisiä tästä pirteästä visiitistä.
Tänään aamulla herätessäni ajattelin, että eilisestä lasten museovierailusta olisi saanut hauskan videofilmin. He kun olivat niin tärkeinä ja pikkuvanhoina kulttuurivierailulla niinkuin aikuiset vaan.
http://www.ville-lunel.fr/
http://fr.wikipedia.org/wiki/Lunel
Population 24 417 hab.
(2008) Lunel on noin 25 000 asukkaan kaupunki.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Forssa Siinä Forssa vertailukohteena, lähes 18 000 asukasta.
|
Väkiluku 17 880
64:nneksi suurin 31.7.2011 |
|
