torstai 3. toukokuuta 2012

Seepran uusi elämä

Tässä kuvassa viime viikonlopun reisun löytö.

Kuulin viime viikolla, kun olin autoa katsastamassa, että kierrätys yhdistyksessä Lidl ja muiden kauppojen lähettyvillä Anduzen takana on tämän kevät kesän varaston suuri tyhjennysmyyntipäivä lauantaina. Kaikki myydään "vapaa hinnoin". Eli ostaja saa ehdottaa, mitä haluaa maksaa. Toisin sanoen eurolla varmaankin suurin osa menee. Silloin ei voi olla kovin arvokasta tavaraa myynnissä. Tarkoitus on tyhjentää paikkoja, koska he saavat koko ajan uutta. Ihmiset vievät sinne ilmaiseksi kierrättämistä varten.

Tapahtuma mainoksessa sanottiin, että se alkaa klo 10 ja kestää klo 18:sta asti. Myös muuta ohjelmaa oli luvassa. Kahvila oli myös tehty päivää varten. Se oli koominen. Siinä oli pöytä- ja tuolityyliä jos jonkinlaista, kaikkea mitä nyt vähänkin sattui olemaan. Kuninkaan tuoli oli kerjäläistuolin vieressä näillä "hyvän tuulen markkinoilla".

Kauniina aurinkoisena aamuna sinne minä kiiruhdin ennen kello 10, vaikka en ollut ensimmäinen, meitä oli jo monia uteliaita "aarteen metsästyksessä". Roinaa, roinaa, roinaa, se oli ensivaikutelmani paikalle saapuessani. Sellaista, mistä haluaa ennemmin päästä eroon, kuin koota nurkat täyteen. Toisaalta myös paljon kirjoja näkyi olevan. Kiertelin kaartelin kaikki paikat. Sitten hokkus pokkus kuin ihmeestä,  ihana seepra vanhus ilmestyi silmiini. Siinä oli keltainen lappu, jossa luki 30 euroa. Se oli outoa, koska piti olla vapaat hinnat. Toisaalta ihan ymmärrettävää kyllä, täytyy yhdistyksen tienata myös, jos kerran on tilaisuus ja on arvokkaampaa tavaraa. Ja myyjä sanoi, että siitä alennetaan kyllä, sain sen 20 eurolla. Se punnittiin ja painoa oli lähes 5kg. Maailman saastevuori väheni hiukan, kun korjasin sen nukkejen ja nallejen hyvään seuraan.

Tämä keinueläin on tehty paksusta puusta. Se on vahvaa tekoa. Pesin sen jo ja sitten käsittelin puutoukka-aineella. Nyt viikonlopulla ostan uuden xylophène- purkin, litra on kulunut muutamassa vuodessa. Ainakin pari kolme kertaa täytyy toistaa sama operaatio. Sitten haen sille paikan museossa, vaikka täyttä on...

Mustaharmaudessaan tämä muistuttaa kansan lelua, vaikka aikanaan se on varmaankin ollut "rikkaiden" eli porvariston hankkima. Uutena se on ollut hieno ja on vieläkin. Nyt se on liikuttava, koska on sodat ja kaikki kovat ajat kestänyt, ajan patinoima. Ei kansan lapsilla ole ollut tällaistakaan lapsena, jos ei ole kotona tehty. Ennen vanhaan itse tehdyillä leluilla monet ovat leikkineet, vielä iloisina ja tyytyväisinä. Käpylehmät, ja muut sellaiset lasten omat keksinnöt ovat tuttuja monen 1900-luvun alun lapsuudesta. Niitä oli esillä Tampereen Vapriikin Lelunäyttelyssä muistaakseni. En ole muualla nähnytkään. Minunkin pitäisi niitä saada kokoelmaani.

Pariisin nukkemuseon kuninkaallisten hienohelmanukkejen pariin se ei kyllä sopisi. Tänne kyllä. Vaikka on minullakin prinsessanukkeja, mutta vähemmän.

Kun kuljetin tätä seepraa Dixoun kanssa kirpputoripaikalta autooni ja sitten Lézanin kylässä parkkipaikkalta museoon, se keräsi jo näillä pikkumatkoilla kaikkien ihailevat ja ihmettelevät katseet museokävijöistä myöhemmin puhumattakaan.

Kuinka paljon mahtaa olla ikää tällä elukalla? - 100-vuotisjuhlat voivat tulla piakkoin. Ja niitä se saa nyt viettää "harmaahapsisena" arvokkaasti museossa.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Museokävijöiden kommentteja

http://museejouet.com/index.php?option=com_frontpage&Itemid=1
Vuodesta 1993 toimineessa Colmarin kaupungin Lelumuseossa, Saksan ja Sveitsin rajan lähellä Elsassissa, on vuosittain lähes 60 000 kävijää.

http://www.facebook.com/pages/Mus%C3%A9e-Anim%C3%A9-du-Jouet-et-des-Petits-Trains-de-Colmar-Alsace-France/480874775373

http://www.colmar.fr/culture/musees-colmar/musee-jouet-colmar.html

http://fr.wikipedia.org/wiki/Colmar

Colmarissa on 67 214 asukasta (vuonna 2009) wikipedian mukaan.

Siinä yllä taustatietoa Colmarin Lelu-ja  Junamuseosta. Otin sen esille, koska tänään täällä museossa kävi yksi ranskalainen perhe Aix en Provencesta. He tulivat, koska olivat nähneet museokyltin tämän kylän kautta kulkiessaan. Madame on myös nukkejen keräilijä kuten minä. Me ventovieraat puhuttiin lopulta kuin vanhat ystävät yhtä innostuneina. Hän kuvia ottaessaan sanoi, että tämä nukkenallemuseon kokoelma on mielenkiintoisempi kuin Colmarin lelumuseossa näkemänsä. Kansainvälisyys, moninaisuus ja harvinaisuus olivat täällä rikastuttavaa, kuten myös pohjoismainen syntyperäni. Nyt omakehu haisee. Toisaalta kiva kun hän ei taas ihmetellyt monien lelujen vierasmaalaista alkuperää, kuten monet ranskalaiset, eikä hakenut Ranskassa valmistettua. Sitävastoin hän piti vaan positiivisena asiana, kun oli muutakin nähtävissä.

Viikonlopulla kävi Belgian Lelumuseon yhdistyksen varapuheenjohtaja lapsen lapsensa kanssa. Heillä on talo Cardet naapurikylässä, joten siksi he tänne löysivät. Toisaalta jo ennenkin he ovat täällä käyneet, siitä on monta vuotta. Tämä vanhojen lelujen keräilijä tuli katsomaan, mitä uutta oli museossa. Ja hän löysi sellaista, mitä ei heillä ole suuressa Brysselin museossa. Monsieur sanoi, että isommat tilat pitäisi saada, jotta kaiken saisi paremmin esille.

Arvata kai saattaa, mikä oli ihmetyksen ykkösenä näillä kävijöillä. Nukketalot. Ja vielä ne vanhimmat. Englantilainen Handicrafts house on hyvin suosittu.

Colmarin lelumuseo on alkuaan miestaiteilijan keräämä kokoelma, jota on kasvatettu myöhemmin. Sen kaupunki osti ja perusti museon. "Makuasioista ei sovi kiistellä", sanotaan. Kun katselin Colmarin nettisivuja, ei se minua niin paljoa kiinnosta, että sinne matkustaisin. Ennemmin menisin Lontoon Lapsuuden museoon, vaikka olen ollut siellä monta kertaa. Toisaalta he vaihtelevat näyttelyä. Se on suuri ja monipuolinen kuin Louvre, siellä on valtavasti näkemistä. Samoin kuin Baselin Nukketalomuseo Sveitsissä. Niin myös Pariisin Nukkemuseo, vaikka on noihin verrattuna pieni. Mutta täynnä aarteita. Investoinnit ovat tuhansissa tai kymmenissä tuhansissa euroissa, vaikka vaan yhdestä nukestakin olisi kyse. Sen "miljonääri" omistajalla on uudet nettisivut ja hän on myös tehnyt museoblogin. Mielenkiintoista on seurata toisia. Alla Pariisin museon linkki.

http://www.museedelapoupeeparis.com/?lang=fr

Huhtikuu 2012 museopaivakirja

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Koirauutiset

http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/is_espoolaisfirma_haluaa_palkata_koiran/?ref=tf_iOKboksi_news_p5

"...Torstaina toimistokoiran pestiä oli ehtinyt Ilta-Sanomien mukaan hakea jo kaksi koiraa, villakoira Aida ja sekarotuinen Roi. Haku päättyy toukokuun 14. päivä...."

http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/espoolaisfirma-etsii-toihin-toimistokoiraa/art-1288464921593.html?pos=1288349837410

Ei ihan puhdasrotuisesta Kultainen noutaja Dixoustani ei parane lähettää papereita mihinkään. Se löisi laudalta heti kaikki muut koirat, koska se on yliveto. Maailman paras, entisen Vaksi-ja Peppi-koiramme kanssa.

Oma on aina paras kaikista.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Brysseliin!

http://www.linternaute.com/voyage/belgique/bruxelles/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Bryssel 

http://www.hostellit.fi/hostellit-ulkomailla/brysseli-hostellit.aspx

http://www.supertravelnet.com/list/brysseli+keskusta/suomeksi 

http://plaza.fi/matkalaukku/eurooppa/belgia/bryssel/bryssel-suklaata-ja-shoppailua-tyylilla

http://plusmagazine.levif.be/fr/loisirs/hobbies/artikel/173/le-guide-des-plus-belles-brocantes#

http://www.marcheauxpuces.org/

http://visitbrussels.be/bitc/front/home/display/lg/fr/section/visiteur.do

http://www.museedujouet.eu/index.php/jouet/

http://www.ilotsacre.be/site/fr/default_fr.htm

http://www.bruxelles.be/artdet.cfm/5790

http://visitbrussels.be/bitc/BE_fr/bruxelles-pratique/comment-venir.do

fr.wikipedia.org/wiki/Gare_de_Bruxelles-Midi 

http://www.bruxellesmobilite.irisnet.be/articles/train/les-gares-de-bruxelles 

http://visitbrussels.be/bitc/BE_en/essential-brussels/move-in-the-city.do

http://www.routard.com/guide/code_dest/bruxelles.htm

http://visitbrussels.be/bitc/BE_en/do-see/to-do/walks.do

Talo kukkii

Siinä Handicrafts housen kukkamaljakot. Pari keskimmäistä ovat uusia Anduzen 5 euron kirpparilöytöjä. Vaasin alla lukee Japan, joten japanilaisia. Ihan hienoja nukketalossa. Ne näyttävät käsinmaalatuilta.

Reunimmaiset ovat ranskalaista Limoges posliinia, jota kannattaa hakea kirpputorilta.

Klikkaamalla saa kuvan isommaksi.

Ihmisen paras ystävä

http://www.huffingtonpost.com/2012/04/24/axel-the-newfoundland-roofs-england_n_1450730.html?ref=fb&src=sp&comm_ref=false

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Midi Libren 180 retkeä Gardin alueella...

Tänään olin Anduzessa ystävien tykönä ja kuulin uutisia. Nukkenallemuseo on mukana Midi Libren vapaa-ajan ohjelma kevät-kesä julkaisussa, se on ilmainen mainos. Alla linkit:
https://monabo.midilibre.com/netful-presentation-press/si...
Tässä alla sivu pdf muodossa:
midilibreloisirs2012.pdf
Tuossa tekstissä on yksi virhe. Kokoelman vanhin on 1700-luvulta eikä 1600-luvulta kuten siinä sanotaan. Ja yksi pikku juttu, tai meille se on suuri juttu, he ovat unohtaneet nukketalokokoelma näyttelyn. Ei haittaa. Joka tapauksessa me ollaan päästy sinne mukaan oikein Bambupuiston viereen yhtenä turistikohteena. Se on jo jättiaskel. Olisivat he voineet siihen muunkin museon laittaa, koska niitä täällä riittää ja vielä sellaisia, jotka ovat olleet hyvin kuuluisia kautta aikojen. Nyt me ollaan siinä oikein kunniapaikalla.

Lisäksi Anduzen turistitoimisto on meidät lisännyt painettuun retkioppaaseen yhdeksi pysähdyspaikaksi.
"Autour d'Anduze", Porte des Cévennes. Espaces naturels gardois. 180km de randonnées et d'évasion autour d'Anduze pour un séjour d'exception.
www.ot-anduze.fr

Tämän vuoden pääsiäislomaviikoilla on ollut museossa enemmän ihmisiä kuin koskaan ennen, yhdistys on tienannut jo yli 200 euroa. Eikä Ranskassa loma ole vielä loppu. Sitävastoin alkuvuodesta kukkaroomme oli kertynyt museokävijöistä vain 49 euroa. Kun kyselee miten he ovat tänne löytäneet, saa yhä useammin vastaukseksi internetin kautta. Vaikka ei se riitä, että on nettisivut, ne pitää olla mukana turistisivuilla, joista haetaan alueen nähtävyyksiä. Niinpä olen referoinut eli ilmoittanut museon sivut varmaan "sataan" sellaiseen. Välillä katselen, missä muut museot ovat mukana, esimerkiksi Uzèsin lelumuseo ja sitten sinne vaan perässä. Onneksi tuo referointi on ilmaista. Jos on maksullista, jäädään pois. Mutta melkein 95% pääsee mukaan ilman maksua. - Toisaalta aikaavievää tuo nettisurffailu-markkinointi on.

Tänään oli autokatsastus. Stressasin Peugeot 205 puolesta. Miten paljon menee taas auton kunnostamiseen? Siinä kysymykseni. Mikä helpotus, kun kuulin, että tällä kertaa ei monen sadan kuluja. Auton etuvalot täytyy vaihtaa, autoromuttamosta saa parhaiten. Käytiin jo katsomassa yhdessä talossa Anduzen lähellä, jonka pihalla on monta Peugeottia, mies pyytää 40 euroa noista valoista. Kyselen vielä muualta. Sitten tyytti pitää korjata. Se on ollutkin rikki jo pari vuotta. Nyt sitä on tutkittu ja ollaan lähellä ratkaisua. Se on ollut oikein kompakysymys.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Lelun lumo- näyttelystä

http://www.iirislehti.fi/artikkeli/lampio/huokailua_lelunayttelyssa

En pääse katsomaan tuota näyttelyä, vaikka piti, koska Suomen matkani siirtyi myöhäisemmäksi. Tuo Lelun lumo on vain 20.5 asti.

Sisko kävi sen katsomassa. Ja hän oli siellä oikein konkreettisesti lelun lumoissa. Ne entisajan lelut kun kertovat hyvin kulttuurihistoriaa, miten ennen elettiin. Kyseessä ei ole pelkästään lasten maailma, vaan myös aikuisten miniatyyrikoossa. Koko yhteiskunnan kehitys eri ammatteineen.

Näyttely on monikulttuurinen ja -puolinen. Joukossa on sekä kuninkaallisia että tavallisen kansan leluja. Molemmat koskettavat. Miten erilaista elämä voikaan meillä ihmisillä olla!

Kaiken "aikuismaisuus" pistää silmään noissa vanhoissa leikkikaluissa. Sitävastoin 50-luvulta asti ne ovat olleet "lapsellisia" kirkkaine värineen ja modernine materiaaleineen. Jos poikkeaa Stockmannin leluosastolla ja vertaa tämän päivän lasten maailmaa eiliseen, ero on valtava.

Kertakäyttökulttuurissa me eletään paljolti. Lapsuuden aarretta tai aarteita ei varmaankaan säilytetä yhtä hyvin kuin ennen sukupolvelta toiselle. Vanhan ajan käsityönä tehdyistä uniikeista pienistä "taideteoksista" on tultu teolliseen sarjatuotantoon, massaan. Kulutusyhteiskunnassamme niin lapsilla kuin aikuisilla on paikat täynnä tavaraa. Kaikkea ei voi säilyttää.

Ihana vanha suuri Nooan arkki monine eläinparineen oli yllättänyt. Minä olen niitä nähnyt ensimmäistä kertaa vuonna 1986 Lontoon Lapsuuden museossa.

Hienoja nukketaloja saa siellä myös ihailla. Sisustus ideoita niistä saa.

Ei sisko olisi sinne mennyt, jos en olisi ehdottanut. Mutta hän oli iloisesti yllättynyt käynnistään. Harmi vaan, että siellä ei voi ottaa valokuvia.

http://www.hel.fi/wps/portal/Taidemuseo/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/taimu/fi/Toimipisteet/Helsingin_taidemuseo_tennispalatsi/TP_nayttely_01

https://www.facebook.com/pages/Mus%C3%A9e-des-Poup%C3%A9es-et-Nounours-The-Doll-and-Teddy-Bear-Museum/216775301670987

Yllä Nukkenallemuseon Facebook-sivun päivitys. Siellä voi kommentoida Lelun lumo-näyttelyä!