Paras ystävä uuden vuoden ovella

Dixousta otetaan kuva aina vuoden lopulla. Täytyy saada muisto kuluneesta vuodesta, vaikka se ei ole kovin innostavaa nelijalkaisen parhaan ystäväni mielestä. Monta kuvaa otin, tässä kaksi parhainta.

Nämä maisemat ovat meidän ulkoilu reittejämme päivittäin. Aika ankean näköistä nyt talvella viininviljely pelloillankin. Vaikka ei lunta ole missään, eikä pakkasta kuin yöllä välillä. Päivällä on 10°C asteen paikkeilla ollut viime aikoina. Ja aurinkoa on useasti.

Taustalla näkyy Sevennit, noin 8km päässä, ei sen kauempana.

Museoon on tullut pitkästä aikaa vähän elämää. Eilen oli kolme ihmistä ja myös tänään. Turisteja ja osittain paikallisia. Internetin välityksellä he tulivat Alèsin suunnasta tai museomainoksen ansiosta Uzèsistä päin, Karkkimuseosta. Siellä joku oli kertonut, että täällä on nukkemuseo. Sinnepäin täytyy mennä taas piakkoin markkinoimaan.

Talo täyttyy

Siinä ylimmäisenä kuva ruusujen  tekemisestäni kreppipaperista ja alimmaisessa kuvassa ne näkyvät valmiina. Tein niitä myös vaaleanpunaisina siniseen vierashuoneeseen. Flickr.com sivuille lisäsin useita kuvia:
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/

Keskimmäiset kuvat ovat ranskalaista kuuluisaa Limoges posliinia, miniatyyrejä, jotka esittävät Jean-François Millet'n  Tähkänpoimijoita ja Iltakelloja (1857). Ne sopivat kaapin päälle. Tämä parin euron kirpputorikauppa on ihan hieno nukketalossa. Ja sen mukana tulee kulttuuria.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Fran%C3%A7ois_Millet

http://fr.wikipedia.org/wiki/Jean-Fran%C3%A7ois_Millet

Joulukäsityö

Joulupukki toi Nukkenallemuseoon  kuvan kuusi miniatyyrinukkea.  Nämä Hertwig- merkkiset posliininuket on valmistettu Saksassa 1900-luvun alussa.

Kuvassa näkyy minun jouluhommani, virkkuukoukku ja pellavalankaa nukenvaatteita varten. Hertwig on pukenut usein pienet nukkensa virkattuihin vaatteisiin.

Nuket olivat puhtaita kuin pulmuset, ei tarvinnut pestä. Harvoin saa näin hyväkuntoisia. Varmaan vanhaa kaupan varastoa, koska ne olivat vielä kiinni alkuperäisessä pahvissa.

Alhaalla linkki flickr.com sivuille, jossa on isommat kuvat.

Olohuoneeseen tuli vähän väriä.

http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/

HYVÄÄ JOULUA!

Tässä pieni kurkkaus jouluuni tänne Ranskaan. Takkani reunusta on joulukorteilla koristettu. Suklaapukki tuli joululahjalaatikossa postissa ja paljon muuta sen mukana.

Ruusu askartelua

http://carols-bloomers.com/miniatures/
"Before you can make a flower, it first must grow in your heart."

http://www.torbandreiner.com/flower-making-history
http://www.blumchen.com/craft_shop_craft_instructions.html
http://www.worthpoint.com/worthopedia/100-original-sebnit...
http://kristasewinspired.blogspot.fr/2011/10/vintage-pape...
http://www.mulberrycraftsuk.co.uk/2tone-cream-pale-dusky-...
http://www.wildorchidcrafts.com/index.php?main_page=index

http://www.quilledcreations.com/QuillingVideo-SpiralRoses.asp

 

http://www.filthwizardry.com/2010/02/mini-roses-from-dollar-store-crepe.html

http://taavanainen.net.vuodatus.net/blog/431760/paperiruusujen-teko-vaiheittain/ 

http://scrapalette.blogspot.fr/2011/08/teeny-tiny-rose-tutorial.html

Talo ilman kukkia

Siinä tekemäni ruusuinen seinävaate olohuoneeseen. "Uudet" kiinalaiset vaasit löysivät paikkansa myös. Niihin täytyy löytää kukkia. Jotakin muuta sinistä vielä keksin siihen huoneeseen, vaasit näyttävät paremmilta huonommassa valossa kuin tässä valokuvassa.

En tehnyt ruusuaihetta ihan mallin mukaan, se olisi ollut liian suuren kokoinen, piti pienentää. Käytin vanhoja kudontalankojani enkä kirjontalankaa kuten usein kanavatyössä on.

Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmiksi.

Joulua odotellessa

Viime kuun 17.päivä täällä oli 15 hengen porukka, sen jälkeen oli Suomen matkani. Poissa ollessani oven takana oli ollut ihmisiä ja puhelin oli soinut. Mutta nyt kun ollaan kotona, museossa ei ole ollut ketään ryhmän jälkeen. On se tylsää. Dixoullakaan ei ole seuranpito hommia. "Vieraille" täytyy pitää seuraa.

Keskiviikkona oltiin Alèsin kaupungissa. Tiellä oli kova liikenne mennen tullen. Joulunaika näkyi. Kaupoissa joululahjaostoksilla nyt kaikki ovat, eikä museokäynti tule kenenkään mieleen. Mutta meillä Dixoun kanssa on markkinointi aina mielessä. Museomainoksia vietiin Alèsiin moneen paikkaan ja käyntiin joulumarkkinoilla.

Tänään oltiin Anduzen joulumarkkinoilla ja kirpparilla, lähinnä markkinointireisua tämäkin oli. Joulumarkkinoilta ostin perhos-hyönteis-simpukkataulun koulunäyttelyä varten. Se on uusi harrastelijan kokooma paikallisista elukoista. Maksoi 6 euroa. Sitten ostin pienen miniatyyritalon, joka on valettu betonista. 5 euroa. Sopii nukketaloon leikkinukketaloksi. Se on kaupan myyjän, artisaanin itsensä tekemä. Kirpparilta löysin 5 eurolla 4 miniatyyri vaasia (vase cloisonné), aitoa kiinalaista kulttuuria.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Cloisonn%C3%A9

http://en.wikipedia.org/wiki/Cloisonn%C3%A9

Siinä kuva nukketalo vaaseistani, jotka ovat 7-8cm. Myyjä ei tiennyt cloisonné vaaseista, kysyin häneltä, siksi sain halvalla. Antiikkimyyjillä hinta on toinen, vaikka miniatyyrejä ovatkin.


Retkeilymajassa kuulin hyviä uutisia ystäviltä, jotka olivat olleet jossakin kuntien yhteistapahtumassa. He olivat puhuneet yhden kylämme kunnanvaltuutetun kanssa ja olivat ottaneet puheeksi nukkenallemuseon. Monsieur oli Saintpierre sukunimeltään eli suomeksi Pyhäpietari. Pyhäpietari oli sanonut, että hän ei ole käynyt täällä museossa. Lisäksi puhe oli ollut museokylteistä, joita me ollaan kyläämme laitettu sinne tänne, koska tämä museo on vaikea löytää. Hän oli lisännyt, että kunnan yhteiseen isoon kyläkarttaan he aikovat lisätä tämä museon, koska tunnetusti meitä haetaan ja kysytään kylällä. Missä on nukkenallemuseo? Siihen kysymykseen kyläläiset ovat jo kyllästyneet, siksi kunnantalo aikoo nyt omasta aloitteestaan meidän puolesta lisätä meidät kartalle. Se olisi maksanut meille noin 200 euroa, joten unohdettiin koko juttu, liian kallista meidän budjetille. Ja ajateltiin, jos ihmiset tulevat kylälle asti jostain kaukaa varta vasten museoon, kyllä he tänne löytävät. "Ei kysyvä tieltä eksy", sanoi vanha kansa. Jos ei ole kiinnostunut tarpeeksi, silloin ei viitsi hakea.

Kuinka paljon mainoksia?

Quantité 1100,  papier couleur Format A4
Montant TTC:78,94€

Siinä yllä yhdistyksen viimeisen laskun lukuja. Anduzen turistitoimisto tekee museomainoksemme jäsenhintaan.

Tänä vuonna on kulutettu 3x1100 =3300 mainosta melkein, jäljellä niitä on vielä hiukan. A4 mahtuu kolme museomainosta. Se on sopiva koko, joka mahtuu mainostelineisiin joka paikkaan.

Kun kerroin uutisen ystävilleni Anduzen retkeilymajaan, he ihmettelivät, että se on paljon. Heillä on tapana niitä säästää, kuten mekin ollaan ennen säästelty, paitsi tänä vuonna. Varsinkin Pont du Gardin turistitoimistoon ja sinne suuntaan yleensä (Karkkimuseo, Uzès jne.) mainoksia menee kasoittain. Siellä on suurin turistivirta. Toisaalta sieltä museoon tulee myös nykyään paljon ihmisiä. Museomainoksemme tehoavat hyvin, vaikka ne ovat vaatimattomia mustavalkoisia värillisellä paperilla. Niiden kappalehinta jää siten pieneksi.

Muihin museoihinkin vietiin niitä tänä vuonna ja vastakaikua tuli yllättävän useasti. Jos ollaan ajelemassa, muutama mainos jätetään milloin mihinkin. Jonkun ajan päästä joku tulee museoon samalta suunnalta.

Kun sanoin turistitoimistossa Anduzessa, että mainoksia on kulunut paljon tänä vuonna, vaikka toisaalta ne ovat myös tuoneet suuren määrän museokävijöitä, he sanoivat, se on tärkeintä. Jos teettäisi kalliita mainoksia, se olisi eri asia.

Linkit

http://www.hs.fi/kotimaa/Testi+Joulun+leluissa+vakavia+turvallisuuspuutteita/a1305627953632

 http://www.turvallistajuhlaa.info/testatut-tuotteet/joululelut-2012/

Dixou kirkossa

Tänään sunnuntai aamulla meitä laiskotti, mentiin ulos Dixon kanssa vasta noin klo puoli 10. Tehtiin koulun takana pikkutiellä pieni lenkki ihanassa aamuauringossa. Ilmassa oli vielä öisen talvipakkasen tuntua. Talvessakin on oma viehätyksensä. Kiitos haukkuni, sen ansiosta näen luontoa paljon enemmän kuin ennen, vuodenaikojen- ja vuorokauden vaihtelujen lisäksi kaikki säät, satoi tai paistoi. Oli ilma minkälainen tahansa, aina mieli virkistyy ulkona.

Kun me tultiin takaisin kylälle, kirkonkellot soivat klo10:15. Tuttu reformoitu evankelinen kirkko on siinä tien vieressä. En ole käynyt siellä aikoihin, joten päätettiin poiketa kellojen kutsusta. Sinne myös eläinystävämme ovat tervetulleita.

Eläkeläiset monsieur ja madame Bernard ovat kirkon vastuuhenkilöitä. Pienessä kirkossa tunnetaan kaikki, joten me saimme ystävällisen vastaanoton. Dixou istui kiltisti vieressäni. Mutta kun alettiin veisata virttä, se katsoi minua ihmeissäni. Onneksi se ei ruvennut ulvomaan. Sitten se halusi vapaaksi ja meni rouva Bernardin tykö, koska hänet se tuntee jo ennestään. Koira oli heillä "hoidossa" muutaman päivän kolme vuotta sitten, kun minä olin poissa kotoa. He tykkäävät eläimistä.

Yhtäkkiä, kun pappi saarnasi, koirani alkoi kovasti haukkumaan. Se näki lasiovesta toisen koiran ulkona. Onneksi se rauhoittui, kun komennettiin. Aika tuli vähän pitkäksi, joten se otti nokoset lattialla tai kieriskeli ja hieroi selkäänsä karheassa mukavassa kokolattiamatossa. Kun unen päästä oli vaikea saada kiinni, se tuli minun tyköni ja pyysi jo ulos. Ei me vielä mennä, sanoin minä ja se ymmärsi hyvin.

Kannatti tulla tänne, ajatteli varmaan Dixouni, koska se sai monta silitystä. Meitä monia siellä se hauskutti ja sai hymyilemään. Toisaalta joukossa on kyllä aina sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät elukoista välitä, joten ei ihan kaikki sitä silittänyt, kun se meni tykö. Silloin se oli vähän surullisen näköinen.

Oli mukava yllätys tämä aamuinen kirkkoreisu. Kuulun kylässämme siihen seurakuntaan. Anduzessa minulla on vielä toinen paikka, jonka tunnen 20 vuoden ajalta. Evankelinen reformoitu kirkko muistuttaa aika paljon Suomen luterilaista kirkkoa. Vaikka se on pieni kylläkin, toisin kuin valtiokirkko. Urkuja kaipaan täällä kirkossa, noilla pienillä kirkoilla ei ole niihin varaa.

Maailmalla asuessa on tärkeää löytää tällaisia saman hengen heimolaisia. Merimiehilläkin on merimieskirkkoja. Ne ovat kuin "turvasatamia" myrskyisillä maailman merillä.