Tänään oli vuoden ensimmäiset museokävijät. Yksi nuori perhe Nîmesistä 5 vanhan tyttönsä kanssa. Internetin kautta he tänne osasivat tulla. Onneksi soittivat aamulla, että tiesin valmistaa.
Oli kiva käynti. Niinkuin vieraita kylään olisin vastaanottanut enkä tuntemattomia museokävijöitä. Meillä oli mielenkiintoinen keskustelu. Nuorimies oli teologian opiskelija, joka oli nyt pappiharjoittelijana metodistikirkossa. Heidän ystävänsä on naimisissa suomalaisen kanssa ja asuu Suomessa. Aika paljon on ollut museossa näitä nuoria perheitä, niinkuin vanha aika olisi muodissa. Eivät he ihan vaan lapsensa takia tulleet, itse he olivat myös kiinnostuneita.
5 vuotiaalla oli prinsessahame päällä. Kyllä hän oli energinen ja tuppasi katsomaan käsillään kaikkea, mutta onneksi ei ollut kovakourainen. Olin vähän kauhistunut, en viitsinyt näyttää sisältä 20-luvun nukketaloa, jonka olen nyt viime aikoina kunnostanut ja josta olen kuvasarjan tehnyt flickr.com sivuille. Koko ajan toisella silmällä seurasin, ettei hän rikkonut mitään. Vanhemmat olivat jo väsyneitä, koska tyttöä olisi tarvinnut kieltää ihan koko ajan ja juosta perässä. Toiset lapset ovat vaan levottomampia kuin toiset. Muuten kiva ja nätti ruskeasilmäinen tyttö, joka iloisena kaikkea tutki.
Olen aloittanut yhdistyskirjeen kirjoittamisen, joten tulossa on piakkoin.
perjantai 4. tammikuuta 2013
Museon taikaa
Viime syksynä sanoin ystävälleni puhelimessa, että museossa on salaisuus. Minä meinasin "haljeta", on niin vaikea pitää salaisuuksia sisällään. Joten helpotti, kun sain edes hiukkasen sitä paljastaa.
Sitten jatkoin taas toisena päivänä kun nähtiin, että täällä on jotain "uutta". Kumma kyllä, kuin kuuroille korville olisin puhunut. Mikä Sébastienia vaivasi?
Piti taas alkaa tilaisuuden tullen, tule nyt katsomaan, mitä olen tänne hankkinut. Ystäväni ilmeestä näin, että pahaa hän enteili, jotain kallista sen täytyy olla. Tunsin itseni tuhlariksi. Säästöpossu on taas kerran rikottu, mikä ei ole hyvä asia.
Toisaalta niin se on, että pahan päivän varoja ei saa haaskata. Mutta minä näin jotakin harvinaista. Sellaisen unelman, josta ei aina saa kiinni. Ajattelin, että tartun siihen, ennen kuin se katoaa näkymättömiin. Museossa se olisi kunniapaikalla ja pysyisi suurena unelmana. Vaikka niitä siellä jo onkin muutama, mutta niiden täytyy olla vähän erilaisia erilaisille ihmisille. "Onnentuojia" ne ovat. Museon kävijämäärä on huomattavasti lisääntynyt niiden mukana. Niissä on "taikaa".
Miten vallata sydämiä museossa? Noilla unelmilla ja tietenkin myös ihan tavallisilla "jokapojan" muistoilla, jotka koskettavat.
Olin ollut taas nukketalokaupoilla ja sitä arvosteli tämä museon "puhetorvi", kun hän kuuli uutisen. Mutta viime vuosien kokoelma investointien takia nukkenallemuseo on alkanut tulla näkyviin enemmän paikallisten turistinähtävyyksien joukossa. Markkinoinnin lisääminen ei yksin siihen auta.
Kylämme linna odottaa restaurointia, vasta sen puisto on kunnostettu. Linnaprojekti on vuosien työ, ja siihen uppoaa "miljoonia" ennenkuin sen saa julkiseksi nähtävyydeksi. Mahtaako edes 5 vuoden päästä nähdä tuloksia, ei ole varmaa. Syyskuun kulttuuripäivinä nähtiin, etteivät ihmiset viitsi remontoimatonta linnaa mennä katsomaan, jos sen kerran ovat jo nähneet. Ja lisäksi sen tunnetuksi tekeminen vie myös oman aikansa.
"Uudesta" nukketalosta on pieni kuva ulkoa ja sisältä on http://dollhousedreams.free.fr sivujen "Mitä uutta sivulla?" Varsinkin sisäkuva tuo esille vuoden 1916 elämää. Luonnossa se on paljon elävämpi ja vaikuttavampi. Tervetuloa tänne Ranskaan katsomaan!
Sitten jatkoin taas toisena päivänä kun nähtiin, että täällä on jotain "uutta". Kumma kyllä, kuin kuuroille korville olisin puhunut. Mikä Sébastienia vaivasi?
Piti taas alkaa tilaisuuden tullen, tule nyt katsomaan, mitä olen tänne hankkinut. Ystäväni ilmeestä näin, että pahaa hän enteili, jotain kallista sen täytyy olla. Tunsin itseni tuhlariksi. Säästöpossu on taas kerran rikottu, mikä ei ole hyvä asia.
Toisaalta niin se on, että pahan päivän varoja ei saa haaskata. Mutta minä näin jotakin harvinaista. Sellaisen unelman, josta ei aina saa kiinni. Ajattelin, että tartun siihen, ennen kuin se katoaa näkymättömiin. Museossa se olisi kunniapaikalla ja pysyisi suurena unelmana. Vaikka niitä siellä jo onkin muutama, mutta niiden täytyy olla vähän erilaisia erilaisille ihmisille. "Onnentuojia" ne ovat. Museon kävijämäärä on huomattavasti lisääntynyt niiden mukana. Niissä on "taikaa".
Miten vallata sydämiä museossa? Noilla unelmilla ja tietenkin myös ihan tavallisilla "jokapojan" muistoilla, jotka koskettavat.
Olin ollut taas nukketalokaupoilla ja sitä arvosteli tämä museon "puhetorvi", kun hän kuuli uutisen. Mutta viime vuosien kokoelma investointien takia nukkenallemuseo on alkanut tulla näkyviin enemmän paikallisten turistinähtävyyksien joukossa. Markkinoinnin lisääminen ei yksin siihen auta.
Kylämme linna odottaa restaurointia, vasta sen puisto on kunnostettu. Linnaprojekti on vuosien työ, ja siihen uppoaa "miljoonia" ennenkuin sen saa julkiseksi nähtävyydeksi. Mahtaako edes 5 vuoden päästä nähdä tuloksia, ei ole varmaa. Syyskuun kulttuuripäivinä nähtiin, etteivät ihmiset viitsi remontoimatonta linnaa mennä katsomaan, jos sen kerran ovat jo nähneet. Ja lisäksi sen tunnetuksi tekeminen vie myös oman aikansa.
"Uudesta" nukketalosta on pieni kuva ulkoa ja sisältä on http://dollhousedreams.free.fr sivujen "Mitä uutta sivulla?" Varsinkin sisäkuva tuo esille vuoden 1916 elämää. Luonnossa se on paljon elävämpi ja vaikuttavampi. Tervetuloa tänne Ranskaan katsomaan!
torstai 3. tammikuuta 2013
Ystävien matkasta
http://www.lepoint.fr/societe/reunion-la-prefecture-declenche-l-alerte-cyclonique-rouge-03-01-2013-1608017_23.php
Siinä linkki Réunionin saaren pyörremyrskystä. Tänään ystävieni piti lentää Réunionin saarelle, mutta tuon pyörremyrskyn takia matka siirtyy. Toinen ystävistäni on reunionilainen ja hänen iso perheensä asuu siellä. Nyt on varmaan Henriettellä sydän kurkussa, vaikka toisaalta hän on tottunut kotimaansa ilmastoon. On se silti pelottavaa, ei tiedä mitä tapahtuu, kun valtava myrsky pyyhkäisee.
Tällä hetkellä myrskyvaroitus on voimassa 24 tuntia aamusta alkaen. Hätätilan ulkona liikkumiskiellossa vain palomiehet saavat mennä ulos avustustarpeessa, asukkaat ovat varautuneet pysymään sisätiloissa ja varustaneet ruokaa, vettä jne.
http://fi.wikipedia.org/wiki/R%C3%A9union
Siinä linkki Réunionin saaren pyörremyrskystä. Tänään ystävieni piti lentää Réunionin saarelle, mutta tuon pyörremyrskyn takia matka siirtyy. Toinen ystävistäni on reunionilainen ja hänen iso perheensä asuu siellä. Nyt on varmaan Henriettellä sydän kurkussa, vaikka toisaalta hän on tottunut kotimaansa ilmastoon. On se silti pelottavaa, ei tiedä mitä tapahtuu, kun valtava myrsky pyyhkäisee.
Tällä hetkellä myrskyvaroitus on voimassa 24 tuntia aamusta alkaen. Hätätilan ulkona liikkumiskiellossa vain palomiehet saavat mennä ulos avustustarpeessa, asukkaat ovat varautuneet pysymään sisätiloissa ja varustaneet ruokaa, vettä jne.
http://fi.wikipedia.org/wiki/R%C3%A9union
tiistai 1. tammikuuta 2013
Presidentin puheesta
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288528466201.html
"Niinistö toivoi ihmisten välittävän enemmän toisistaan ja vähemmän itsestään."
"Niinistö toivoi ihmisten välittävän enemmän toisistaan ja vähemmän itsestään."
maanantai 31. joulukuuta 2012
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Nukke-ja autojuttua
Tänään oli myös kolme ihmistä museossa.
Ensin tuli yksi madame, joka oli ollut Anduzen kirpparilla ja samalla poikennut osto-ja myyntiliikkeeseen tännepäin sieltä tullessaan. Siellä hän oli saanut myyjältä museomainokseni. Minä kävin siellä yksi päivä katsomassa ja jätin mainoksen.
Domessarguesin kylästä, noin 10km Nîmesiin päin, oli tämä nukkejen keräilijä kotoisin. Keräilijöiden kesken me vaihdettiin uutisia.
Sitten samanaikaisesti jonkun ajan päästä tuli pari monsieurtä, vanha pappa ja toinen kuusissa kymmenissä. He olivat nähneet vaan museokyltin tiellä tulessaan Uzèsistä Anduzeen. Arvasin, että keräilijä siinä oli ainakin toinen, koska tänne tuli miesväkeä. Autojen keräilijä. - Laitin kuvan tähän höyryautosta, jonka ostin marraskuussa Suomesta kirpparilta 20 eurolla. Se oli autoharrastelijan ihmetyksen kohteena. Ei koskaan ennen ole moista nähnyt. Sitä sitten tutkittiin...Hän lupasi ottaa lisätietoa.
Vanha 81 vuotias vanhus oli kaikesta kiinnostunut ja kertoi lapsistaan, jotka ovat 60-luvulla syntyneitä. Haastattelin häntä. Oli mukava kuunnella vanhoista ajoista, koulusta, sota-ajasta, armeijasta ...
Huvittavaa oli, että miehet olivat yhtä kiinnostuneita kuin rouva kaikesta. Ja nukketaloja ihmeteltiin oikein joukolla, saati sitten 1700-luvun nukkeani ja toisia 1800-luvulta. Vanha-aika kiehtoo.
Ensin tuli yksi madame, joka oli ollut Anduzen kirpparilla ja samalla poikennut osto-ja myyntiliikkeeseen tännepäin sieltä tullessaan. Siellä hän oli saanut myyjältä museomainokseni. Minä kävin siellä yksi päivä katsomassa ja jätin mainoksen.
Domessarguesin kylästä, noin 10km Nîmesiin päin, oli tämä nukkejen keräilijä kotoisin. Keräilijöiden kesken me vaihdettiin uutisia.
Sitten samanaikaisesti jonkun ajan päästä tuli pari monsieurtä, vanha pappa ja toinen kuusissa kymmenissä. He olivat nähneet vaan museokyltin tiellä tulessaan Uzèsistä Anduzeen. Arvasin, että keräilijä siinä oli ainakin toinen, koska tänne tuli miesväkeä. Autojen keräilijä. - Laitin kuvan tähän höyryautosta, jonka ostin marraskuussa Suomesta kirpparilta 20 eurolla. Se oli autoharrastelijan ihmetyksen kohteena. Ei koskaan ennen ole moista nähnyt. Sitä sitten tutkittiin...Hän lupasi ottaa lisätietoa.
Vanha 81 vuotias vanhus oli kaikesta kiinnostunut ja kertoi lapsistaan, jotka ovat 60-luvulla syntyneitä. Haastattelin häntä. Oli mukava kuunnella vanhoista ajoista, koulusta, sota-ajasta, armeijasta ...
Huvittavaa oli, että miehet olivat yhtä kiinnostuneita kuin rouva kaikesta. Ja nukketaloja ihmeteltiin oikein joukolla, saati sitten 1700-luvun nukkeani ja toisia 1800-luvulta. Vanha-aika kiehtoo.
lauantai 29. joulukuuta 2012
Paras ystävä uuden vuoden ovella
Dixousta otetaan kuva aina vuoden lopulla. Täytyy saada muisto kuluneesta vuodesta, vaikka se ei ole kovin innostavaa nelijalkaisen parhaan ystäväni mielestä. Monta kuvaa otin, tässä kaksi parhainta.
Nämä maisemat ovat meidän ulkoilu reittejämme päivittäin. Aika ankean näköistä nyt talvella viininviljely pelloillankin. Vaikka ei lunta ole missään, eikä pakkasta kuin yöllä välillä. Päivällä on 10°C asteen paikkeilla ollut viime aikoina. Ja aurinkoa on useasti.
Taustalla näkyy Sevennit, noin 8km päässä, ei sen kauempana.
Museoon on tullut pitkästä aikaa vähän elämää. Eilen oli kolme ihmistä ja myös tänään. Turisteja ja osittain paikallisia. Internetin välityksellä he tulivat Alèsin suunnasta tai museomainoksen ansiosta Uzèsistä päin, Karkkimuseosta. Siellä joku oli kertonut, että täällä on nukkemuseo. Sinnepäin täytyy mennä taas piakkoin markkinoimaan.
Nämä maisemat ovat meidän ulkoilu reittejämme päivittäin. Aika ankean näköistä nyt talvella viininviljely pelloillankin. Vaikka ei lunta ole missään, eikä pakkasta kuin yöllä välillä. Päivällä on 10°C asteen paikkeilla ollut viime aikoina. Ja aurinkoa on useasti.
Taustalla näkyy Sevennit, noin 8km päässä, ei sen kauempana.
Museoon on tullut pitkästä aikaa vähän elämää. Eilen oli kolme ihmistä ja myös tänään. Turisteja ja osittain paikallisia. Internetin välityksellä he tulivat Alèsin suunnasta tai museomainoksen ansiosta Uzèsistä päin, Karkkimuseosta. Siellä joku oli kertonut, että täällä on nukkemuseo. Sinnepäin täytyy mennä taas piakkoin markkinoimaan.
perjantai 28. joulukuuta 2012
Talo täyttyy
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
Keskimmäiset kuvat ovat ranskalaista kuuluisaa Limoges posliinia, miniatyyrejä, jotka esittävät Jean-François Millet'n Tähkänpoimijoita ja Iltakelloja (1857). Ne sopivat kaapin päälle. Tämä parin euron kirpputorikauppa on ihan hieno nukketalossa. Ja sen mukana tulee kulttuuria.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Fran%C3%A7ois_Millet
http://fr.wikipedia.org/wiki/Jean-Fran%C3%A7ois_Millet
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
Joulukäsityö
Joulupukki toi Nukkenallemuseoon kuvan kuusi miniatyyrinukkea. Nämä Hertwig- merkkiset posliininuket on valmistettu Saksassa 1900-luvun alussa.
Kuvassa näkyy minun jouluhommani, virkkuukoukku ja pellavalankaa nukenvaatteita varten. Hertwig on pukenut usein pienet nukkensa virkattuihin vaatteisiin.
Nuket olivat puhtaita kuin pulmuset, ei tarvinnut pestä. Harvoin saa näin hyväkuntoisia. Varmaan vanhaa kaupan varastoa, koska ne olivat vielä kiinni alkuperäisessä pahvissa.
Alhaalla linkki flickr.com sivuille, jossa on isommat kuvat.
Olohuoneeseen tuli vähän väriä.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)