lauantai 2. maaliskuuta 2013

Entisestä presidentistämme Tarja Halosesta

http://www.hs.fi/kuukausiliite/Tarja+Halonen+suosittelee+kirkkoa/a1362105321778

Siinä hyvä juttu. Oli niin mielenkiintoinen, että en malttanut lopettaa kesken pitkää tekstiä, vaikka samanaikaisesti posteljooni toi uutta postia, minkä yleensä avaan kaikkein ensimmäiseksi.

Sain sympaattisen vaikutelman Tarja Halosesta.

torstai 28. helmikuuta 2013

Hiihtolomat 2013

Nyt on pari viikkoa kulunut siitä, kun hiihtolomat alkoivat. Museossa on käynyt vähän ihmisiä, tänään oli peräti 9. Ihan yllätyskäyntejä.

Aamupäivällä tuli puhelinsoitto ja kysyttiin museon aukioloaikoja. Myöhemmin iltapäivällä isoäiti tuli parin lapsenlapsensa kanssa, 4 ja 10 vuotiaita tyttöjä. Hän oli lukenut lehdestä joskus artikkelin tästä museosta ja siksi ajatteli tulla katsomaan. Vielä vuosien takaa nuo artikkelit saavat liikkeelle ihmisiä. Viime viikkoina 4 muuta museokävijää tuli myös vanhojen lehtiartikkelien johdosta.

Yksi pariskunta tuli ensimmäisenä pikkuväen kanssa museoon. He taas olivat katsoneet netistä, mitä tällä alueella on nähtävää. Belgialaisia, joiden tytär asuu naapurikylässä Cardet'ssa. 5-vuotias tyttö oli aika levoton, kaikkeen piti koskea mihin käsi ylsi. Isoisä piti 2,5 vuotiasta nuorimmaista sylissään. Poika oli kuulema "täystuholainen", rikkoo kaikki, joten häntä ei uskaltanut päästää touhumaan. Madame ja monsieur olivat varmaankin 60-luvun lapsia. Emännällä oli ollut samanlainen muovipuhelin kuin meillä, se on täällä esillä. Monesti käy belgialaisia museossa, Belgia on naapurimaa. He ovat erilaisia kuin ranskalaiset. Kiva nähdä eri kansalaisuuksia. Mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia.

Samanaikaisesti tuli vielä nuori marseillelainen perhe 6 vuotiaan tyttärensä kanssa. He taas olivat nähneet museokyltin tien vieressä. Nuo alle kolmekymppiset olivat itse myös kovin kiinnostuneita vanhasta.Tytär piti hevosista ja muista eläimistä, nukketaloista...kuten isänsäkin. Se oli huvittavaa. Yleensä miehet ovat kiinnostuneita enemmän koneista. Hänen äitinsä taas ihmetteli vanhimpia nukkeja, nalleja ja nukketaloja.

Koulunäyttely saa aina huomiota. Ison koulun lisäksi minulla on miniatyyri kouluja.

Vuosi on nyt alkanut vähän paremmin kuin viime vuonna, jolloin tammikuussa oli vain kaksi ja hiihtolomilla myös vain kaksi ihmistä. Tänä vuonna on ollut tammi-helmikuussa yhteensä 21 museokävijää. Toisaalta viime vuonna pääsiäisenä alkoi vasta tulla ihmisiä enemmän ja 2012 oli sitten lopulta paras vuosi koko museon ajalta. Hyvin epäsäännöllistä ja arvaamatonta on turismi.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Nykytaiteesta ajatuksia

http://www.hs.fi/politiikka/Perussuomalaisten+Saarakkala+yksityist%C3%A4isi+Kiasman+taidemuseon/a1361934622614

Hyvä idea Saarakkalalta.

Koulussa 70-luvulla opettaja sanoi vähän tähän tapaan, että nykytaide on sitä mitä maassa näkyy, kun roskiksen heittää ikkunasta ulos kadulle. Olen samaa mieltä nyt 21. vuosisadalla.

Ja sellaisesta roskisteoksesta vielä maksetaan isot rahat. Niin kuin hinta antaisi sen lopullisen arvon.

Maailmamme on rikkinäinen ja sekasortoinen, sitä moderni taide heijastaa. Uutuutta uutuuden vuoksi, taidetta taiteen vuoksi. Missä on arvot? Ne käännetään päälaelleen. Tarkoitus on vaan  shokeerata. Kuka enemmän siihen pystyy, sitä suurempi "taiteilija".

lauantai 23. helmikuuta 2013

Yhdessä uutiskirjeessä

http://ajapm.kazeo.com/ 
P.S.Nyt linkki toimii, eilen se ei toiminut, korjasin sen.

 AJAPM Newsletter n° 8 Février 2013 L'AJAPM,
"Amis du Jouet Ancien et du Patrimoine Miniature"

Siinä me ollaan mukana "Vanhojen lelujen ja miniatyyri kulttuurin ystävien" yhdistyksen sivujen uutiskirjeessä.

Kun löysin heidän nettisivunsa yksi kerta surffaillessani, ehdotin linkkiä nukkenallemuseon sivuille. He innostuivat asiasta ja lupasivat mainostaa myoldbear- ja dollhousedreams-sivuja sivuillaan. Joten siitä tuli isompi mainos kuin pyydettiin.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Turhia soittoja

Tänään piti tulla ryhmä, joka soitti yli kuukausi sitten. Mutta he eivät soittaneet ja varmistaneet lopultakaan. Joten turhaan odottelin. Olen pettynyt. Museossa on liian hiljaista.

Toisaalta nyt alkavat hiihtolomat, ja ne kestävät täällä Ranskassa kuukauden ajan, koska maa on jaettu lomaryhmiin. Kaikilla ei ole lomaa samanaikaisesti.

Yleensä kaikki ryhmät ovat tulleet, kun ovat varanneet. Vain yhden kerran aikaisemmin oli samanlainen pettymys. 

Ensi kerralla kun taas joku soittaa, muistan kysyä puhelinnumeron, että saan tietää aikaisemmin, jos joku on tulossa tai ei.

Aina pitäisi löytää jotakin positiivista asiasta. Tulipahan siivottua enemmän kuin tavallisesti museossa. Kunnantalolla asioin ja varasin monitoimitilan. Se oli pientä mainosta museolle, vaikka olikin turhaa melua tyhjästä tällä kertaa.

Aina ei kaikki mene niin kuin toivoisi. C'est la vie.

torstai 14. helmikuuta 2013

Nostalgiaa

http://www.hs.fi/kaupunki/Penkkariautot+kiert%C3%A4v%C3%A4t+Helsingin+keskustaa+kello+1314/a1305648194541

Tulee mieleen penkkarit vuonna 1976. Ja kuvat, joita otettiin kaupunkiajoista silloin penkkaripäivänä. Ensin se oli juhlaa, ei tarvinnut mennä enää joka päivä kouluun. Samalla alkoi tenttiaika ylioppilaskirjoituksia varten. Oli se stressiä.

En haluaisi takaisin noita aikoja. Onneksi elämä eletään vain kerran.

"Eilinen on jo mennyt, huominen ei ole vielä tullut, eläkäämme siis tätä päivää."

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Hiihtolomat lähestyvät - "maatila" kaupoissa

Aika menee äkkiä. Ollaan jo helmikuussa, kohta puolessa välissä. Vielä on ollut talvista, mutta piakkoin tulee jo kevään merkkejä.

Museossa on ollut hiljaista. Ei ole ollut ketään uudenvuoden jälkeen. Tänään tuli yllätyksekseni isoäiti poikansa ja pojan tyttären kanssa. Nîmesin kaupunkilaisia, vaikka nykyään isoäiti asuu naapurikylässä. Kysyin miten he tänne museoon löysivät? Internetistä he tästä olivat saaneet tietää, vaikka madame sanoi nähneensä kyllä myös museokyltin, koska asuu lähellä. Mutta ei se ratkaissut, vaan nettitieto. Sitten täällä he kertoivat, etteivät tienneet ollenkaan tämän nukkenallemuseon olemassaolosta ja kyselivät taustaa. Siinä näkee, että markkinoida saa paljon ja vuosikausia, ennenkuin tunnetaan paremmin.

Parin vuoden ikäinen tyttö söi tuttia välillä ja ihasteli kaikkia hevosiani, joita museossa on. Koulunäyttelyssäkin minulla on kaksi aika isoa heppaa, niitä hänen piti mennä oikein silittämään. Isoäidillä on kuulema kotonaan maaseudulla poni ja aasi, joita lapsetkin saavat hoitaa.

Kysyn nykyään uteliaisuuttani joskus myös aikuisilta, mistä he eniten pitävät. Kaikesta, kuului vastaus tällä kertaa.

Laitan tähän lopuksi yhden kuvan. Ostin uuden "maatilan". Maksoi vaan 54 euroa.

Tämä on minusta huippu hauska. Siinä talon pihalla navetan edessä isäntä ja emäntä poseeraavat 32 elukkansa kanssa. Kaikki on käsin maalattu. Possuillakin on oikein kulmakarvat.

Talot on tehty puusta, eikä vanerista, kuten usein näkee. Ne muistuttavat Saksassa Erzgebirgessä tehtyjä Nooan arkkeja 1900-luvun alusta.

Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

Iltapäivällä kerkisin juuri järjestämään nuo elukat paikoilleen näytille, kun oveen koputettiin. Heti tuli katsojia, joista yllä kerroin. Se motivoi.

Tuo on 6."maatilani" kokoelmassa. Ne toiset ovat joko maalaiselämää kuvaavia nukketaloja, maalaispirttejä tai pienempiä "kyökejä".

http://www.spielzeugmuseum-seiffen.de/spmeng.htm

http://www.erzgebirgepalace.com/Our-Manufacturers:_:300.html

http://www.saxongifts.com/Erzgebirge-History-s/19.htm

http://www.spielzeugmuseum-seiffen.de/virtuell/index.htm

http://en.wikipedia.org/wiki/Ore_Mountains

Tässä kuva wikipedia sivuilta. Lapsityöntekijöitä siinä on. Kotiteollisuutta tuo puulelujen valmistus on ollut.

Lapset ovat varmaan taiteilleet myös tuon uuden farmini eläimet ja isäntäväen.